Perhevalmennusasu

perhevalmennusasu.jpg

Oltiin tänään Tikin kanssa ensimmäisessä perhevalmennuksessa. Mä olin kasannut tälle tapahtumalle paljon paineita. Mulla ei nimittäin ole nimeksikään kavereita, jotka olisivat jo tai jäisivät pian äitiyslomalle. Mun synkimmissä painajaisissa koko äikkäri tulee olemaan yhtä suurta erakoitumista ilman minkäänlaista sosiaalista elämää Howard Hughes -tyyliin . Annan kaikkeni sille, että näin ei käy (siksi tämän bloginkin muuten perustin).

No, koska Vallilan neuvolan perhevalmennuksessa mulla olisi kaikki saumat tutustua johonkin kivaan samassa elämäntilanteessa olevaan hahmoon, panokset olivat kovat. Kaikki nimittäin lähtee ensivaikutelmasta, toisin sanoen: perhevalmennusasusta!

Asun pitää kertoa kertoa montaa eri tarinaa yhtä aikaa:

1. Mä olen helposti lähestyttävä mukava ihminen, johon kannattaa tietenkin tutustua. Ja jonka lapsesta tulisi varmasti mukava kaveri sen tutustujan lapselle.

2. Mä olen cool ihminen, josta kuka hyvänsä ei saa mamafrendiä, vaan tietenkin vain coolit ja hauskat tyypit. Sillä eihän tässä mitään desperaadoja sentään olla!

3. Mun tulee myös näyttää siltä, että olen työssäkäyvä kunnon kansalainen, mutta kuitenkin aika semmonen boheemi mujer, joka fiilistelee erityisesti kaikkia taiteilijarenttuja. Ja no, ideologialtaan vihreä, mutta en kuitenkaan mikään vassarihippi, toisaalta on vasemmistosympatiaa, toisaalta pientä oikeistoflirttailua, mutta kokoomusta en koskaan äänestäisi, tai siis koskaan ei voi sanoa koskaan… Ja tuota öö.. sitten vielä se, että musta kestovaipat on kannattava juttu, mutta en ole varma, onko musta niihin (ainakaan en aio itse käyttää sellaisia, en ole mikään Vaipat Madonnan konserttiin -fanaatikko), mutta en tuomitse ketään, joka käyttää tai ei käytä, toisaalta tykkään tuomita ihmisiä ja eniten tuomitsen itseäni, oikeastaan päivittäin. Lisäksi suhtaudun vähän ironisesti kaikkeen, mutta toisaalta tykkään ihmisistä, jotka ottavat asiat vakavasti, ja pyrin ottamaan itsekin asiat vakavasti, koska siten elämästä saa lopulta eniten irti.

Tota noin. Näillä lähdettiin liikkeelle. Mitä mieltä olette, onnistuuko tämä mun asuvalinta representoimaan tätä kaikkea ja houkuttelemaan samanhenkisiä ihmisiä mun uusiksi bff:ksi (best friends forever)? (Ja huomatkaa myös rohkeudesta ja tyylitajusta kertova huulipuna!)

Nyt pitää mennä, mutta kerron teille pian, miten perhevalmennuksessa kävi!

 

Kommentit (15)
  1. Siis ensin täytyy sanoa, että ONNEKSI aloitit tämän blogin, tämä on nyt jo ihan mun lemppareita! 😀 <3

    Ja toiseksi, oikein hyvä perhevalmennusasu! Tossa vaiheessa on vielä tavallaan helppoa, mutta sitten kun bebe syntyy, niin täytyykin olla hämmentävän tarkkana. Yht äkkiä huomaakin ilmaisevansa ties mitä omien ja vauvan vaatevalintojen kanssa (ruskovillaa vai Poppia, vai ehkäpä rennosti molempia kuten minä, vai sitten korostetun ”ai siis mikä P.o.p”- linja).

    1. Omg! Sä olet ihan oikeassa! En edes ajatellut tuota, mutta edessä on vielä todella suuria päätöksiä! Esimerkiksi, kun lapsi menee päiväkotiin, hankinko sille repuksi Fjällrävenin vai nahkaisen salkun! Onneksi täällä on tarjolla vertaistukea näihin elämän vaikeisiin valintatilanteisiin.

  2. Tykkään asusta. Tykkään myös susta! Eli ei: et tule erakoitumaan beben kanssa, koska Mansesta kuuluu.

    1. Manesn törähdyksiä todellakin odotellessa! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Instagram did not return a 200.