Pieniä onnellisia hetkiä

Maataan illalla sängyssä ja Alppu kertoo yksityiskohtaisesti, minkälaisen Salaman ja Make-rekan piirrän hänen selkäänsä. ”Äiti, muistatko sä miltä se Make-rekan perävaunu näyttää. Niin sen sisälle sitten se Salama. Ja piirrä renkaat ensin.”

Didi löytää minun sieraimet ja yrittää onnesta hihkuen tunkea pikkusormiaan niihin uudestaan ja uudestaan. (Omansa hän löysi jo viime viikolla.)

Istutaan Kirsikan ja Vivianin kanssa Vivianin olohuoneen matolla vauvojen ympäröimänä, ja Kirsikka imitoi hänen ja hänen puolisonsa kiistaa niin hauskasti, etten pysty lopettamaan nauramista.

Tilaan kahvilassa voisilmäpullan puokkiin minulle ja Alpulle, mistä Alppu on täysin järkyttynyt, sillä tavallisesti syömme korvapuusteja. ”Äiti, pyydä anteeksi minulta.” Eipä siinä muu auta kuin pahoitella törkeää virhettään.

Minulla on Didi mukana Ylen palaverissa, ja kun selitän keskittyneesti jotain asiaa, huomaan, että lasiseinän takana tuttu toimittaja on laskeutunut mahalleen makaamaan ilveilemään ja vilkuttelemaan lasin toisella puolella makoilevalle vauvalle.

Kerron Vivianille, että menen illalla voimarinkiin ja hän kuvittelee, että olen menossa johonkin henkiseen tsemppitilaisuuteen. Todellisuudessa olen menossa Timpan vetämään kuntopiiriin.

Alppu ja Didi ovat alkaneet kylpeä yhtä aikaa, ja mikään ei saa Diddelssöniä kikattamaan samalla tavalla kuin isoveljen pelleily vedellä.

Kinastellaan Tikin kanssa siitä, kumman ansiota oli, ettei laiskuuksissamme saatu ostettua vielä reililippuja, mikä säästi meiltä yli tuhat euroa. ”Kyllä minä lähtisin antamaan tästä saamattomuudesta kredittiä ennen kaikkea minulle”, Tiki painottaa.

Istun Raisan kanssa Päijänne-kahvilassa, ja Raisa suostuu kuuntelemaan kiinnostunut ilme kasvoillaan, kun selitän hänelle intohimoisesti vauvani ulosteesta.

Ulkona sataa, me tanssimme Didin kanssa kaikkia 2000-luvun hittejä aina Bat for Lashesista Gotyeen ja Kimbraan. Didi nauraa.

Alppu sanoo täysin yllättäen ruokapöydässä: ”Hyvää ruokahalua kaikille.” (Mistä se on sen oppinut? Sanotaanko me sellaista? Ehkä?)

Didi herää aamulla iloisesti hihitellen ja ryömii kuolaamaan kasvojani. Siinä ei oikein voi olla harmistunut, vaikka kello ei ole vielä kuutta.

Raisa tarjoaa kotipihallaan minulle aamukahvit mukista, jossa lukee: ”Kun Jumala loi miehen, hän vähän hassutteli.”

Kivaa viikkoa kaikille, toivottavasti siihen sisältyy muutamia onnen hetkiä!

Kommentit (1)
  1. Maikkiliina
    16.3.2020, 12:44

    Kiitos samoin ❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *