Pilkkakuoron jäsenyys ei kiinnosta

Juliaihminen

Minua inasen verran pelotti antaa haastattelu tätä Ylen vihapuheesta ja nettikiusaamisesta kertovaa juttua varten, sillä outoa kyllä, olen jotenkin taikauskoinen. En nimittäin juurikaan saa ikäviä kommentteja, enkä ole lukenut kovinkaan loukkaavaa materiaalia somesta itsestäni. Koko ajan kuitenkin ajattelen, että pian tämä onni kääntyy, ja pian ihmiset alkavat haukkua minua julkisesti. Pelkään jollain tasolla, että jos puhun vihapuheesta ääneen, joudun seuraavaksi itse sen kohteeksi.

Kun asiaa ajattelee, niin on se aika sekopäistä, että tällaista joutuu pelkäämään. Omat kollegani, kuten nyt vaikka Bluestockingin Minja ovat saaneet täysin käsittämätöntä ryöpytystä osakseen. Olenkin ottanut sellaisen periaatteen, että aina kun huomaan jotain tällaista idiotismia vaikkapa Twitterissä, pyrin kohteliaan lakoniseen sävyyn puolustamaan haukuttuja. 

Olen itse joutunut vain yhden kerran sellaisen kunnon paskamyrskyn kohteeksi. Se jätti niin inhottavat jäljet, että päätin silloin, etten lähde lynkkaamaan ihmisiä somessa ollenkaan, vaikka joskus se voisikin olla sellaista hauskaa hupia (koska myönnetään pois, usein shaiban puhmisen motiivi ei ole mikään puhdas pahuus, vaan se on välillä vain sellaista herkullista horinaa, jonka seurauksia ei tule ajatelleeksi sillä hetkellä). Mielestäni saa ehdottomasti olla kriittinen, ja kyllä minä täällä blogissa usein ruodinkin vaikka jonkun poliitikon tai muun mielipidevaikuttajan sanomisia, mutta motiivi ei saa olla ilkeily vaan se, että tuodaan jokun asian epäkohta esiin, ei keskitytä dumaamaan ihmistä

On mahtavaa, että Yle ottaa tällaisia aiheita käsittelyyn isosti. Kannattaa lukea Joni Niemisen erinomainen juttu, siihen on haastateltu joukko älykkäitä ihmisiä (eli tietenkin minua myös, öhöhöhöh). 

 

Lue myös:

Erään paskamyrskyn historia

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

Kolistaan (Ei varmistettu)

Taannoin Kolmistaan bloggari oli kuulemma someraivon ytimessä Pride-kirjoituksensa johdost. Hän oli sitä mieltä että sekä blogi että Instagram tulvivat someraivoa häntä kohtaan.
Luin jokaikisen kommentin ja toki kommenteissa oltiin eri mieltä kirjoittajan kanssa, osittain lapsellisella tasolla,
mutta 95% kommenteista oli eriäviä mielipiteitä ja minusta ihan asiallisia.
Toki lukija en tiedä paljonko hän oli poistanut asiattomia kommentteja.
Raivo ja myrskynsilmä ovat minusta vähän suhteellisia käsitteitä, ainakin siinä tapauksessa. Oikeastaan se koko tapaus oikein naurattaa näin jälkikäteen. Typerä teko ja sitten vielä invalidimpi selitys perään. Ja sitten totaalinen antautuminen.
Häntä en vain yksinkertaisesti voisi puolustaa, koska eriävät mielipiteet olivat asiallisia ja perusteluja. Ja hänen harmikseen pääosa kommentoijista oli eri mieltä.
Hän joutui muuttamaan julkista mielipidettään kirjoituksensa johdosta, koska kaupallinen blogi ja työtehtävät olivat vaarassa.
En minäkään puhu julkisesti työnantajaani vastaan, vaan puolesta. Henkilökohtaiset mielipiteet kerron sitten sisäpiirilleni, some-minä hehkuttaa (tai ei kommentoi) yritystä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä en seurannut tuota keissiä niin tarkkaan, mutta olen samaa mieltä siinä, että eri mieltä saa olla silloin, kun asian esittää asiallisesti, ja se ei vielä tarkoita mitään someraivoa. Ja kaipa se on niin, että jos kirjoittaa provosti, niin reaktio on todennäköisimmin provosoituminen. Mutta mitään ilkeilyä tai ihmisen haukkumista noin muuten ei kyllä mielestäni tällöinkään saa tehdä, ei ketään pidä kiusata.

Ja siis myönnetään nyt sekin, että välillä kun joku ihminen on täysin eri mieltä kanssani ja perustelee asian hyvin, olen aluksi ihan käärmeissäni, että mitäs paskaa tuokin nyt tuossa mussuttaa. :D Jotenkin sitä on niin lapsellinen, että haluaisi että kaikki olisivat aina samaa mieltä. Mutta sitten kun mietin asiaa pari sekuntia, yleensä oma katsontakanta voi hyvinkin avautua ja saatan muuttaa alkuperäistä mielipidettäni. Toki on myös eroja siinä, että miten asian ilmaisee. Sanooko, että mielipiteesi on idioottimainen ja osoitus siitä, että olet typerys, vai keskittyykö itse asian argumentointiin. Nojoo, hankalia hommia!

Jotain rotia (Ei varmistettu)

Minusta oli vaan väärin, että kyseistä termiä käytettiin, vaikka kommentoitiin asiallisesti ja argumentoitiin järkevästi. Ja kun oltiin eri mieltä kirjoittajan kanssa, tulokulma oli kuulemma someraivoa. En vaan käsitä.
No mutta, sitä blogia ei tietenkään tarvitse seurata. Enkä seuraakaan, koska hänen kaupallisuus paistaa läpi. (Eikä hän mielestäni ole kummoinen kirjoittaja, vaikka sellaiseksi itseään nimittää.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hmm eikö tämä ole esimerkki haukkumisesta? Ollaan eri mieltä asiasta ja sitten aletaan perään heittää henkilöön menevää dissausta.

Dissaus vai mielipide (Ei varmistettu)

Mielipiteen esittäminen on haukkumista? En ymmärrä. Ja näissä jossain bloggareissa ärsyttää: he esittävät mielipiteen, minä kirjoitan etten näe asiaa samalla tavalla = haukkumista. En käsitä. Ei vaan mene järkeen.

Minusta julkisesti kirjoittavan henkilön pitää pystyä ottamaan palautetta vastaan. En minäkään kutsu itseäni kokiksi, vaikka osaan laittaa herkullista ruokaa.

Vauvantaisin (Ei varmistettu) http://vauvantaisin.wordpress.com

Minä en ollut aiemmin ollenkaan tiennyt, mitä netin p*skamyrsky tarkoittaa käytännössä. Oli aivan totaalisen hienoa, kun kerroit käytännön tasolla millainen kokemus se oli. Ja myös sen, mitä siitä seurasi pään sisällä.

En usko olevani ainoa, jonka on vaikea hahmottaa yhteiskunnallisia ongelmia (esim. nettiraivoa), ellei niistä kerrota ihan käytännön esimerkkejä. Kirjoituksesi p*skamyrskystä oli ensimmäinen ikinä, johon itse törmäsin ja joka oikeasti "opetti" aiheesta paljon.

Sama vaikutus on ollut Me too -kokemuksilla.

Vieläkin enemmän tällaisia tarvitaan. Minä en ainakaan hahmota, jos uutisissa kerrotaan, että "hampaiden paikkaus aiheuttaa vuosittain xxxxx euron kustannukset liike-elämälle." Mutta jos sanotaan, että "kustannuksia tulee automatkoista hammaslääkäriin, poissaoloista työpaikoilla ja hammaskivun vuoksi valvottujen öiden alentamasta työtehosta", asia avautuu paljon paremmin. (ainakin mulle).

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! Joo, tämä oli myös itselleni opettavainen kokemus. Sen jälkeen olen myös osannut antaa tukeani paremmin kavereilleni, jotka ovat osuneet somemyrksyn silmään. Niin on käynyt jopa ihan ns tavallisille ihmisille, ei vain pelkästään bloggaajille tai muille somevaikuttajille.

Dompppa (Ei varmistettu)

Somemyrskyt, tuo aikamme vitsaus! Aihe kiehtoo minua todella paljon, sillä seuraan aktiivisesti useita eri medioita paikallislehdistä lähtien ja bongaan säännöllisesti niistä kaikista omalla nimellään esiintyvän ihmisen todella huonosti muotoiltua ja "paskamyrskyaltista" huutelua - ja silti vain hyvin satunnaisesti "valitun" tuntuinen osa näistä ihmisistä oikeasti päätyy edes kyseenalaistetuksi, saati paskamyrskyn kohteeksi!

Ymmärrän täysin miksi esimerkiksi Justine Saccon (kannattaa lukea NY Timesin artikkeli) tai Teri Niitin sammakot aiheuttivat ihmisissä tuohtumusta, mutta samanlaista ja nolompaakin tuubaa löytyy Kirkko&Kaupungista lähtien ihan joka lähteestä sekä rivikansalaisen että julkisuuden henkilöiden sanomina. Ihmettelenkin kovasti gagamyrskyjen paisumista etenkin silloin, kun uhri ei ole millään mittapuulla yhteiskunnallinen vaikuttaja - henkilökohtaisuuksiin menevä törky ja väkivallalla uhkailu ovat väärin joka tapauksessa, ja tarkemmin ajatellen se asiallinenkin kritiikki on useimmissa tapauksissa pelkkää ajanhukkaa (ja tuohtunutkin sivulataus kilahtaa lähes aina sammakon päästäneen kirjoittajan kassaan, aktiivisesta kommentoinnista puhumattakaan).

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.