Pitääkö yrityksen tavoitella ensisijaisesti voiton maksimointia?

Annoin itselleni luvan vedellä kesän sellaisessa vauvarakkaushattarassa, ja blogin sisältökin oli sitten sen laatuista. Mutta kalenterisyksy on täällä, joten on aika skarpata, läpsiä itseään kasvoille, pirskotella poskilleen kylmää vettä ja alkaa taas ajatella muutakin kuin vauvan varpaita. (No ei nyt oikeasti, kyllä minä enimmäkseen edelleen vain niitä vauvan varpaita ajattelin ajatella.)

Viime aikoina olen kuitenkin ajatellut (yllätys yllätys) rahaa. Olen nimittäin miettinyt sitä, voisiko yrityksillä olla muita tehtäviä kuin rahan ja voiton tuottaminen. Suomessa ihan jo osakeyhtiölakikin sanoo näin: ”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.”

Idea on vanha ja se kumpuaa jo Milton Friedmanin ajoilta: Kun kaikilla on yhteinen tavoite, voiton tuottaminen, tehokkaat ja innovatiiviset yritykset menestyvät ja heikot yritykset kupsahtavat, ja joutavatkin kupsahtaa. Tästä hyötyy koko yhteiskunta: Saadaan veroja, entistä edullisempia ja parempia tuotteita sekä työpaikkoja.

Olen kuitenkin alkanut miettiä, voisiko yrityksillä olla oikeasti muitakin funktioita. HS uutisoi äskeittäin (20.8.2019), miten yli 180 yhdysvaltalaisen suuryrityksen johtajataa teki tiukan kannanoton. Heidän mukaansa yrityksen tarkoitus ei ole vain palvella osakkeenomistajia, vaan sen pitäisi hyödyttää muitakin tahoja. Toimitusjohtajat sanoivat sitoutuvansa esimerkiksi työntekijöiden palkkoihin ja koulutukseen investoimiseen, ympäristön suojeluun ja paikallisten yhteisöjen tukemiseen.

Ensikuulemalta tämä kuulostaa ihanalta. Tuntuu, että nyt todellakin tarvittaisiin yrityksiä esimerkiksi ilmastonmuutoksen hidastamiseen.

Juttelin ystäväni Pasin kanssa tästä pitkään viikonloppuna. Hän on yhteiskuntaopin opettaja (joka meilailee jatkuvasti kansanedustajien ja meppien kanssa ilmastonmuutoksesta). Hän sanoi ajattelevansa tätä kolmiona: yhdessä kulmassa on politiikka, toisessa kansalaiset ja kolmannessa yritykset. Kansalaiset ovat hitaita reagoimaan, ja lopulta kuitenkin melko ahneita ja mukavuudenhaluisia. Ilmastonmuutoksen ehkäisyn pitäisi lähteä rakenteista ja isommalta taholta, eli politiikasta.Mutta kun poliitikot eivät uskalla tehdä isoja ja rajuja (mutta äärimmäisen tarpeellisia) mullistuksia, koska he pelkäävät vallan menettämistä (koska kansalaiset ne sinne äänestävät).

Jäljelle jää yritykset, joilla on paljon volyymia ja valtaa. Etenkin globaalit firmat ovat jopa suurempia toimijoita kuin monet valtiot. Mietimme, että olisivatko yritysjohtajat sitten niin koulutettuja ja fiksuja, että he oikeasti ottaisivat ilmastonmuutoksen tosissaan ja reagoisivat siihen? Heidän asemastaan ei kansa päätä.

No, Economistin pääkirjoitus ei suhtautunut tähän yritysjohtajien ulostuloon ihan yhtä idealistisesti: Siinä otaksuttiin, että yritysjohtajat ovat alkaneet puhua tällaisista jutuista siksi, että he uskovat tai pelkäävät, että vasemmalle kallistuvat demokraatit pääsevät valtaan ja alkavat tehdä tiukempia lakeja. On helpompaa ja taloudellisesti kannattavaa alkaa varautua mahdollisiin lakimuutoksiin jo näin ennalta eikä sitten pakon edessä. Tähän vastuullinenkin sijoittaminen perustuu: Ennakoidaan riskejä, joita esimerkiksi poliittiset päätökset voivat tuoda. (Esim voidaan olettaa, että vaikka tupakasta voisi tulla pikkuhiljaa laitonta tai vähintäänkin moni lopettaa sen – kannattaako suursijoittajien pitää rahojaan tupakkafirmoissa, joista voi saada nyt tuottoa muttei ehkä enää tulevaisuudessa?)

Eli lopulta kaikkien näiden kauniiden sanojen alla olisi yhtä lailla edelleen se osakkeenomistajan etu.

Myös Anna-Sofia Berner kirjoitti tästä aiheesta Hesariin muutama vuosi sitten. Jutussa jotkut taloustieteilijät puhuvat muun muassa siitä, että ”jos yrityksellä on monta tavoitetta, se ei lopulta tavoittele mitään. Siksi pitää keskittyä yhteen päämäärään”. Eli osakkeenomistajan etuun.

Kärjistetty esimerkki: Jos yritys alkaisi kovasti syytää rahaa vaikkapa työntekijöilleen tai ilmastonmuutokseen, sen tuotteiden hinnat nousisivat ja kuluttajat ostaisivat toisen yrityksen tuotteita, jolloin yritys menisi konkurssiin – ja sitten ei olisi enää ko hyvää tekevää yritystä.

Toisaalta: Jos ei ajatella kvartaaleittain vaan pidempää aikaväliä, niin voisiko silloin eettinen, ekologinen ja vaikkapa työntekijöistään huolta pitävä firma menestyä paremmin kuin riistoyritys? Myös tähän ajatukseen ainakin vastuullinen sijoittaminen perustuu. On myös paljon asiantuntijoita, jotka sanovat, että taloudellinen kannattavuus on eri asia kuin voiton maksimointi, etenkin pitkällä aikavälillä.

Pohdiskelin tätä aihetta insta storyssäni ja sain tosi hyviä kommentteja, joista monet nimenomaan puolustivat sitä, että yrityksellä voi olla muitakin agendoja kuin voiton tuottaminen osakkeenomistajalle.

Ensinnäkin tuli paljon hyviä lukuvinkkejä ja esimerkiksi kehotus katsoa tämä Norjan öljyrahasto -dokkari, kiitos näistä!

Eräs Sharetriben tyyppi mainitsi, että heidän firmansa muutti viime vuonna yhtiöjärjestystään niin, että siinä lukee: ”Voiton tuottaminen on keino toiminnan tarkoituksen saavuttamiseen, eikä päämäärä itsessään. Yhtiö on sitoutunut kestävään tuottavuuteen ja resurssien huolelliseen käyttöön.” Yhtiö muutettiin ns vastuuomisteiseksi, jossa työntekijöillä on kaikki äänivalta, yhtiö ei jaa osinkoa eikä sitä voi myydä. Huomasin, että Sharetriben perustaja Juho Makkonen pitää aiheesta Kauppalehdellä blogia, ja lisäsin tämän kirjanmerkkeihin. Kiinnostaa todellakin tietää, voiko tällainen yritys menestyä pidemmän päälle. (Toivottavasti!)

Yksi syy, miksi tuontyyppinen vastuuomistaminen voisi toimia on se, että nykyään moni työntekijä toivoo työltään muutakin kuin hyvää palkkaa. Esimerkiksi sitä, että kokee oikeasti tekevänsä merkityksellistä duunia.

Päädyin juttelemaan Anna-Sofia Bernerin kanssa aiheesta, ja hän pointtasi hyvin, että on kiinnostava miettiä, miten se yrityksen tuottama ”muu hyvä” sitten määritellään. Politiikassa tämä on ikään kuin demokraattisesti määritelty, mutta yrityksissä tietenkään ei.

Yksi kommentoija sanoi, että hänellä on yritys, joka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen osan. Hän toivoisi, että tätä hyväntekeväisyysosaa voisi vähentää verotuksessa. Käsittääkseni Yhdysvalloissahan voi. (No, Suomessakin voi, mutta vain 850 euroon saakka. Hehe, minun firmani Juliaihminen Oy lahjoittaakin tuon summan Planille ym vuosittain.Fun fact: Greenpeacelle ei voi, koska ne eivät ota rahaa firmoilta. Tämä oli pieni viherpesumainos.)

Tämä kuitenkin taas herätti kysymyksen siitä, että jos hyväntekeväisyyttä voisi isosti vähentää verotuksessa, niin kävisikö niin, että firmat saisivat määritellä, mitä tahoja tuetaan (söpöjä pandoja ja lapsia). Eli kuka määrittelisi tämän ”hyvän”?

Vapaassa maassa toki yhtiöt voivat itse määritellä sen hyvän, ja jotenkin haluaisin uskoa siihen, että yritykset todellakin voisivat ottaa myös muita tavoitteita kuin osakkeenomistajan edun. En kuitenkaan missään nimessä sano, etteikö monissa tilanteissa osakkeenomistajan etu voisi olla kaikkien etu. Usein se voikin olla, mutta ei aina.

Kommentoikaa aihetta! Tämä oli nyt vähän tällaista ajatuksenvirtaa, mielelläni kuulisin lisää teidän näkemyksiänne aiheesta tai sen liepeiltä.

Kuvat: Kesältä, jolloin päässäni ei liikkunut kauheasti mitään.

Lue myös:

Vastuullinen sijoittaminen

Osta valoa, älä lamppua

Kommentit (33)
  1. No hiphei, tämä on ehkä liian helppo yksinkertaistus, mutta itse ajattelen näin suoraviivaisesti ja ehkä tyhmästi: yritysten ei edes pitäisi saada irtisanoa tai säästää palkoista saati muuten ”tehostaa” työntekijöiden selkänahoista jos pulju on tehnyt euronkin voittoa.
    Tätähän loputtoman ahneuden ajamaa riemuvoittoa on nähty tietysti Postissa, Vr:llä mutta sadoissa yksityisissäkin yrityksissä. Ja syyksi on saatettu juurikin kehdata tarjota lain kirjainta.🙄

    Mukaan kun vielä liittää Kantolan kirjan tulokset rikkaimpien – hupaisan katkerien ja onnettomilta kuulostavien – suomalaisten jaloista aatoksista kanssakulkijoistaan, on kovin vaikea uskoa että löytyy tarpeeksi merkittävistä yrityksistä ihmisiä joilla olisi sydän ja moraali paikallaan tajuamaan miten muu kuin maksimaalisen voiton tahkoaminen palkitsee.

    Milloin, missä yrittäjyyden/johtajuuden vaiheessa muuten ihmisestä imeytyy etiikka ja moraali, posauttaen tilalle päättymättömän kohtuuttomuuden? Vai onko se ollut jo kohdusta niillä tyypeillä keillä sen tänään näemme? Kuten Posti-Pat, jonka juuri luimme ropospalkkansa päälle maksattaneen golfin peluunsa ylikalliin osakkeen kesken massairtisanomisten. Että mistä tällaisia hahmoja kehittyy, sen niin kovin tahtoisin tietää.

    Onneksi on kuitenkin olemassa älykkäitäkin ihmisiä, joille se työ itsessään on väline auvoon, ei maksimimammonan tavoite, ja missä oma vastuu sekä ymmärrys osallisuudesta yhteiskuntaan on selviö. Äkkiseltään ei tule yhtään mieleen isoissa tekijöissä kuin Supercell.

    1. Tämä on vähän hankala homma, sillä yritysten pitää myös ajatella päivää pidemmälle. Jos systeemi olisi tuo, niin silloin kukaan ei uskaltaisi palkata ketään, eivätkä yritykset juurikaan kasvaisi.

      Olen itse samaa mieltä siitä, että tuo Postin toimarin palkka oli melko suhteeton, mutta noin yleisesti ottaen en ajattele, että yritysjohtajat olisivat sen ahneempia tai moraalittomampia kuin muutkaan. Pitää kyllä saada se Kantolan kirja käsiin, veikkaan, että Pietiläinen oli nostanut siitä vain provoimmat hommat esiin, mikä sai rikkaat näyttämään yhteiskunnan ilkimyksiltä.

      1. Voi olla, mutta kyllä heidän möläytykset oli sellaista luokkaa että vaikea niitä millään on sokerikuorruttaa.
        Täydellinen ymmärtämättömyys, se kuvaa aika hyvin. Kuinka pystyykään dissaamaan hyvinvointivaltion peruspilareiden merkityksen myös siihen miksi ja miten heidän omaisuutensa on päässyt kasvamaan olemassaoleviin mittoihinsa?!
        Myös erityisesti esimerkiksi perijöiltä jotka eivät ole itse tehneet kerrassaan MI-TÄÄN asemansa ansaitsemiseksi syntymisen lisäksi, on pysäyttävää kuulla halveksivia kannanottoja yhtään mihinkään, saati muihin ihmisiin.
        Tähän asti uskoin etteivät yleistykset ja karikatyyrit pidä paikkaansa, tai kuuluvat menneisyyteen. Tulinpa valistetuksi ja herätetyksi naivismistani inhottavalla tavalla.

        1. Kun noinkin raikkaasti puhallellaan menemään tutkimukseen jonka tietää tulevan ikuistetuksi, mitäs suljettujen ovien takana ”omis porukois” jutskaillaan, mitä jää jäljelle? Kyseenalaistetaan köyhien ja työttömien ihmisarvo? Fläppitaululla Orjuus, pros / cons?

          Perijöiden logiikka taas on yhtä pistämätön ja vapaa älystä kuin että 50 random siilinjärveläistä lottovoittajaa yhtäkkiä suomisi kovin sanoin muita kyläläisiä. Koska pelkkää itseyden briljanttiutta on se että heille tipahti pari milliä, ja kyllä se muillekin tulee kun yhtä paljon tekee töitä, uhraa, opiskelee, hankkii fiksuutta, älykkyyttä koska sen perusteella Eurojackpot.

          1. Tässä nähdään ihan super hyvin se, miten vähän voittoa kukaan saa tuosta Pietiläisen jutusta; korostetaan vaan me ja ne asetelmaa ja luodaan kiukkua toista yhteiskuntaluokkaa kohtaan. Vaikka jutun poiminnat olivat suorastaan pöyristyttäviä, pitää mun mielestä tässäkin muistaa mediakriittisyys, se on jonkun näkemys jonkun toisen sanoista, ja tässä kohtaa vieläpä referaatti toisen kirjoittamasta tekstistä. En myöskään ihan niele tuota perijöide pilkkaa ja halveksuntaa. Totta on, että he eivät ole perijöinä olleet rahojen alkuperän takana, mutta hyvin usein tuollaisissa perheissä työnteon arvo jos joku on korostunut ja lopulta ennaltamäärätty rooli perheyhtiössä ei varmasti ole vain rahojen päällä istumista ja mitään tekemättömyyttä. Kun fakta on, että meidän yhteiskunta tarvitsee noita valtavia summia veroja maksavia ihmisiä, niin mielestäni tällainen kahtiajako ja eriyhteiskuluokkien halveksunta (kummaltakaan puolelta) ei palvele ketään.

            1. Mitä veroja? Kun juuri ovat selkein sanoin antaneet ymmärtää miten syvältä Suomen verotus on, kuinka verojen välttely ja kierto ja yritystuet ja tulojen muuttamien ties mihin muotoon niiden piilottamiseksi, minimoimiseksi ym.ovat erittäin ok, mihin me tarvitsemmekaan näin tuumailevia?
              Että jos suuri enemmistö, palkansaajat, toimisivat samoin? Ai niin, hehän eivät voi niin tehdä.

      2. Koitin jo kerran laittaa kommentin mutta se ei onnistunut 🙄

        Mutta siis tuosta Kantolan ja Kuuselan kirjasta. Kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu ihan vastaavia tuloksia, joten uskoisin että nuo HS:n jutun pointit pitävät paikkansa. Tää ei n mun mielestä merkityksellistä jos puhutaan nimenomaan suuryritysten yhteiskunnallisesta vastuusta: tutkimuksissa on osoitettu, että yletön vauraus todella vaikuttaa ihmisten ajatuksiin yhteiskunnallisesta vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta. Ja tämä ei siis tarkoita että superrikkaat olisivat superpahoja, vaan että vauras elämä helposti kaventaa ajatuksia ja kokemuksia juurikin tuohon suuntaan kuin Hesarin artikkelissakin kävi ilmi. Pitää siis olla erityisen sinnikäs jos haluaa vauraudesta huolimatta säilyttää esim vasemmistolaisia näkemyksiä.

        Ja tosiaan mietityttää tuo että esim lastensairaalalle löytyy tukijoita (hyvä niin) mutta löytyisikö esim päihdeongelmaisten hyväksi tehtävään työhön. En todellakaan haluaisi mitään siirtymää hyväntekeväisyys-yhteiskuntaan. Mutta sitten taas uskon että yhteiskunnalliset yritykset, osuuskunnat jne pystyvät kyllä tekemään paljon hyvää.

  2. Koko tekstisi käsittelee oikeastaan yritysvastuuta (CSR eli Corporate Social Responsibility), joka kiteytettynä tarkoittaa sitä, että yritys näkee ja ymmärtää oman merkityksensä ja vaikutuksena yhteiskunnassa, ja tekee sen perusteella kestäviä päätöksiä, jotka tukevat vastuullista toimintaa ja tuloksen tekemistä. Suomessa FIBS toimii kestävän liiketoiminnan edistäjänä, ja heidän sivuiltaan löytyy esim. Yritysvastuu 2019-tutkimuksen tulokset. Muutosta parempaan on havaittavissa, eli yrityksissä mietitään miten kestävästi luoda tulosta ottaen huomioon myös muita kuin yrityksen omistavan tahon.

    1. Hei kiitos! Enpä olekaan tuohon FIBSiin aiemmin perehtynyt. Oma pää on ollut niin sijoitusmoodissa, että enemmän olen Finsifin toimintaa seurannut, mutta FIBSin juttuja pitääkin lukea seuraavaksi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *