Positiivinen raskaustesti! (RV 0–4)

Tässä kun vauva ei ole vielä suvainnut ilmaantua paikalle (tänään on RV 41+0), niin ajattelin, että nyt on hyvin aikaa ryhtyä tähän suurporjektiini, eli raskausviikkopostausten tekemiseen! Tein tällaisen setin viime raskaudesta, ja sitä oli yllättävän kiva seurata tälläkin kertaa, kun nuo asiat vain unohtuvat hirmu nopeasti.

Lisäksi tätä on toivottu instassa ja blogissa aika paljon, ja on aina palkitsevaa kirjoittaa sellaisista aiheista, joita oikeasti halutaan lukea. On hyvin mahdollista, että tämä jorina ei kiinnosta ketään muita kuin raskaana olijoita, mutta blogi ei nyt kuitenkaan muutu pelkäksi raskausviikkohorinoinniksi, vaan kun lapsi ilmaantuu, niin lupaan myös vauvahorinaa! (Hehehe, ja ehkä jotain muitakin postausaiheita.)

Tällä kertaa halusin tehdä homman vähän eri lailla kuin viimeksi, joten olen videoinut pitkin raskautta tuntemuksiani! Niitä ei ole joka viikolta, vaan aina kun olen muistanut tai ehtinyt selittää asioita kameralle. Mutta ajattelin tehdä tämän niin, että teen tämän postaussarjan ihan tekstimuodossa ja sitten lisään aina postauksen perään YouTube-videon aiheesta, katsokoon ken haluaa. Videot ovat ehkä vähän heikkolaatuisia, kun olen ehtinyt kuvata niitä käytännössä vain iltaisin vessassa samalla, kun olen kylvettänyt Alppusta. Mutta eipä siinä, ovat ainakin autenttista perheenäidin tarinointia.

Sitten vain memory lanea kulkemaan!

RV 0: Me alamme yrittää lasta!

Ihana kesäloma oli juuri loppumassa. Oli ollut niin kivaa hengailla kolmestaan, ajella ympäri Suomea, rentotua mökillä ja ihailla Alppusen toimintaa. 2,5-vuotias Alppu oli oppinut loman aikana täysin vaipattomaksi, ja jotenkin se tuntui muutenkin tosi helpolta tapaukselta. (Vähänpä tiesin, syksy olikin sitten ihan sellaista carnage-uhmaikää, että kiitos vain.)

Olimme Tikin kanssa puhuneet aina, että haluaisimme kaksi lasta. Toisen lapsen yrittämistä oli kuitenkin lykätty koko ajan eteenpäin, ihan siitä syystä, että ajatus toisesta lapsesta ei millään lailla huvittanut tai tuntunut ilahduttavalta. Sitten minulle tuli kaksi isoa kirjaprojektia, ja halusin saada ne finaaliin ennen kuin aloittaisin mitään muita suurhankkeita elämässäni. Kesällä kuitenkin asiat alkoivat tuntua siltä, että ehkäpä tässä nyt sitten voisi alkaa. Olin täyttänyt 31 vuotta, ja Alppu oli reilusti yli kaksi.

Kuten olen kertonut, ensimmäisen lapsen yrittämisessä meni miltei vuosi, joten olimme aika varmoja, että sama kuvio toistuisi. Tällaiseen lapsen yrittämishommaan kuuluu vähän se, että niinä kahtena vikana viikkona kuukaudesta, kun ”voi ehkä olla raskaana”, pitää vähentää vähän ördäämistä. Tästä syystä emme halunneet aloittaa loman alussa näitä toimia. Nojoo, enpä ole enää pariin vuoteen juuri ehtinyt bailandota antaumuksellisesti, mutta esimerkiksi elokuun alun Flow-etkoilla oli mukanaa juoda skumppelia!

Loman jälkeen ajattelimme, että nyt on aika!

RV 1: Kiitos säännöllinen kierto!

Elokuun toisella viikolla loma loppui, Alppu palasi päiväkotiin ja minä palasin Raisan kanssa työhuoneelle – ja nautiskelin viimeisistä after workeista ystävieni kanssa. Kaliaaaaa!

Raskauteen liittyy voimallisesti kaikenlainen fyysinen ruumiintoiminta, joten on parempi varoittaa lukijoita jo nyt. Niistä on tulossa näiden postauksien aikana kaikenmoista raporttia, itse asiassa semmoset horinat alkavat än yy tee NYT.

Nimittäin viimeksi, kun Alppu oli vielä tuskainen ja epätoivoinen pilkahdus meidän silmäkulmissamme, minun kuukautiskierto oli aivan sekaisin. Välillä se oli 60 päivää, välillä 25 päivää. Noin kymmenen vuoden e-pillereiden syömisen jälkeen kroppa ei tiennyt, miten tätä hommaa kannattaisi hoitaa ilman ylimääräisiä hormoneja. Kaikki muuttui ensimmäisen raskauden jälkeen. Olin niitä onnekkaita, joiden menkat alkoivat vasta reilun vuoden päästä synnytyksestä, ja kun ne sitten alkoivat, ne olivat heti aivan säännölliset ja hyvin kivuttomat. Mikä oli tietenkin aivan taivaallista, sillä aloitin aikoinaan e-pillerit ihan siitä syystä, että 14-vuotiaana menkat tarkoittivat aina yhden–kahden päivän sairauslomaa kuussa, sikiöasentoa vessan lattialla oksentaessa.

RV 2: Rentoa ja lupsakkaa aikaa

Kaikki rahasta -kirja lähti painoon ja olo oli äärimmäisen helpottunut! Ah!

Nyt kun kierto oli säännöllinen, oli paljon helpompaa laskea, että koska sitä ihminen saattaisi tulla raskaaksi. Emme tietenkään missään nimessä kuvitelleet, että meille voisi mitenkään käydä niin hyvä tuuri, että tärppäisi ensimmäisestä kerrasta. Pikemminkin ajateltiin, että tästä lähtee vuoden projekti käyntiin, parempi aloittaa se ennemmin kuin myöhemmin.

RV 3: Positiivinen mujer

Tämä oli niin siisti viikko! Minut äänestettiin Vuoden positiivisimmaksi helsinkiläiseksi, ja pääsin Jan Vapaavuoren vastaanotolle vastaanottamaan tämän Havis Amandan järjestämän pystin. Olen vieläkin tästä kunniasta ilahtunut joka kerta, kun näen tuon patsaan meidän hyllyssä.

Tämän viikon viikonloppuna menimme Mirjan, Mannen ja Raisan sekä lasten kanssa mökille, ja ihan vara varoiksi tein testin ennen reissua – halusin tietenkin nimittäin juoda pimenevässä elokuun illassa rieslingiä. Testi näytti silkkaa tyhjää, joten join siemailin tyytyvisesti valkkarini meidän mökin terassilla.

RV 4: Positiivinen testi

27.8. maanantaiaamuna minulle oli varattu Naistenklinikalta mammografia-aika, sillä toisessa rinnassa oli ollut koko heinäkuun epämääräisiä kipuja (joiden tosin uskoin liittyvän siihen seikkaan, etten vieläkään ollut onnistunut lopettamaan Alpun imetystä – tämä oli tuohon aikaan yksi suurimmista murheistani, koska tunsin itseni täydeksi luuseriksi, kun en saanut pidettyä rajoja lapselle, siis tarkoitan MAITORAJOJA).

Koska mammografia on rintojen röntgenkuvausta, ja ihmisen ei kannata mennä raskaana röntgeniin, tein maanantaiaamuna testin. Tiesin kyllä, että olisi liian aikaista (menkkojen olisi pitänyt alkaa vasta torstaina), mutta ajattelin, että miksi ei.

Ja samana iltana kirjoitin päiväkirjaani:

”27.8.2018 Haamuviiva! <3

OMG! Tein aamulla raskaustestin. Siihen ilmestyi ihan hailakka viiva! Tein toisenkin, ja siinäkin näkyi se. Jos viime kertaan on luottaminen, niin nyt minä saattaisin olla raskaana!!! Viikolla 4+0. En vain voi uskoa, että voi käydä näin hyvä tuuri ,että tämä onnistuu ensimmäisellä yrittämällä. Ajatus siitä, että meille syntyisi ihana uusi perheenjäsen toukokuun puolvälissä on huumaanav ihana. Huh! Mutta odottelen tässä vielä pari päivää, josko se viiva näkyisi pian selkeämpänä. Niin hullua, niin upeaa! Olisipa tämä totta!!!”

(Mammografia vaihtui rintojen ultraamiseen, eikä siellä sitten mitään ollut, mutta kiva että tuli tsekattua!)

Ja sitten:

”28.8.2018 Kyllä <3

Tänään toinen viiva oli selkeä, joskin haalea vielä. En voi uskoa tätä onnea! Meille tulee toinen vauva! Vuoden 2019 vauvelsson! Niin hullua olla taas raskaana. Uudestaan. Vähän kuin olisi aloittanut kaiken alusta, ja toisaalta tuntuu uudelta ja tuoreelta. Tuntuu, että kun toukokuussa 2015 tulin raskaaksi, olin aivan toinen ihminen. Ne jutut, mitä silloin oli ja tapahtui, ikään kuin tapahtui jollekin toiselle. Ja samalla tiedän, mitä tuleman pitää. Nyt olisi RV 4+1, joten 36 viikkoa on edessäpäin, ja vielä 8 niistä tätä ensimmäistä kolmannesta. Jos vähän kaivelen ’oloani’, niin alaselkä on juilinut vähäsen, mutta se saattaa johtua myös huonosti nukutusta yöstä. Tulisipa tästä yhtä helppo raskaus kuin Alpun kohdalla oli, ja voisinpa minä tehdä antaumuksellisesti töitä reippaasti ensi kesään asti.

Tuntuu, että aika voi nyt mennä nopeammin kuin viimeksi, kun on mielekkäitä hommia, Alppu ja täysi elämä. Sitten huhti–toukokuussa voin laskeutua äitiyslomalle. Ainakin touko–elokuun voisin vain nauttia kesästä, vauvasta, elämästä, perheestä, Alpusta. Miten uskomattoman ihana juttu tämä onkaan!”

”1.9.2018 Hassua

Tuntuu ihan friikiltä nyt olla tämä nainen, joka on raskaana. Viime raskaudesta on samaan aikaan ikuisuus ja toisaalta muistan aika hyvin monet jutut. Nyt ikään kuin tiedän, mitä on tulossa ja toisaalta en. Yritän tällä kertaa viettää mahdollisimman pitkään ei-raskaana olevan ihmisen elämää (toki pidän kiinni alkoholi- ja ruokarajoitteista), mutta en aio sillä lailla hirveästi nyt keskittyä ”raskaana olemiseen” ja esimerkiksi etsimällä etsi vaikka jotain oireita. Toivon mukaan niitä ei tulisikaan kauheasti.

Kai se on vähän itseusojelua, mutten vielä kauheasti ole antanut itselleni lupaa miettiä tuota oikeaa vauvaa, joka tälläkin hetkellä mun vatsassa ihan oikeasti kasvaa. Se tuntuu niin abstraktilta ja satumaiselta asialta. Tykkään kyllä ajatella itseäni kahden lapsen äitinä, mutten ole vielä ajatellut, että joku oikea persoona olisi tulossa tuolta (okei tässä on vasta viikko mennyt!).

Olen viettänyt tämän viikonlopun kahdestaan Alpun kanssa, ja on käynyt mielessä, että nyt pitää leikkiä sen kanssa erityisen paljon (telmiä sängyssä ja jaksaa riehua vaikka kiipeilytelineessä), kun voi jossain vaiheessa olla, etten jaksa enää. Jo nyt on sellainen pohdinto, että Alpun pitää saada tarpeeksi aikaa ja huomiota multa. Se on vain niin älyttömän ihana tyyppi. Kaikki mitä olen koskaan haaveillut. Esim äsken kun se kiipesi yläsänkyyn ja minä nostin sen alas kun se pyysi, niin se sanoi: ”Kiitoksia paljon.”

Olen onnellinen, että toinen vauva on vasta tulossa, niin Alppu ehtii täyttää 3 vuotta ja 3 kuukautta ennen kuin se syntyy, jotta Alpun kovin äitivaihe olisi mennyt jo vähän poijes. Mutta who knows millaista sitten tulee olemaan. Toivottavasti niistä tulee hyvät ystävät. 0 & 3, 1 & 4, 3 & 6, 7 & 10, kiinnostavia ikäpareja tiedossa! Hulluutta, täyttä hulluutta!

Jotenkin epäilisin, että tämäkin on poika. Olisi suloista olla kahden pojan äiti. Mutta sillä ei tällä kertaa ole oikeasti mitään väliä.”

Ja niin sitä vain oltiin yhtäkkiä tempauduttu raskaana olevaksi ihmiseksi! Ihan hulluutta! En voinut olla hymyilemättä koko seuraavaa viikkoa.

Tässä vielä video noista ensimmäisistä päivistä.

Raskaana olevat/olleet: minkälaisessa tilanteessa teitte positiivisen raskaustestin?

Lue myös:

Ensimmäisen lapsen raskausviikkosarja

Kommentit (23)
  1. Ihanaa! Itsellä juuri rv 4 meneillään niin aivan mahtavaa päästä lukemaan taas näitä!

    1. Täytyy vielä tähän jatkaa, että ihailen ajatusmalliasi, että olen raskaana —> saan lapsen. Itsellä ihka ensimmäinen raskaus paljastui alkuraskauden ultrassa tuulimunaksi ja toisesta raskaudesta syntyi meidän nyt 11 kk esikoinen. Niinpä nytkin väkisin ajattelen, että hoidetaan ensin tämä raskaus alta pois, että pääsee oikeasti odottamaan vauvaa. Vaikka eihän se ole sanottu, etteikö meidän kuopus voisi tästä raskaudesta syntyä. Kiitos siis tästä ajatuksesta, joka kuulostaa erittäin lopgiselta, mutta on itselleni täysin vieras. 😀

      1. Onpa kurja kuulla, että teillä on ollut huonoa tuuria noiden raskauden kanssa.

        En mäkään kyllä tuossa vaiheessa ihan täysin uskonut siihen, että saisin lapsen. Siksi puhuin juuri tuosta itsesuojelusta, että ei täysin uskalla haaveilla, että siellä on jokin persoona kehittymässä, kun nimenomaan yksittäisen persoonan menettäminen tuntuisi tuskallisemmalta kuin vain ”geneerisen alkion”. Itse asiassa aika pitkälle raskautta en ihan täysillä uskaltanut haaveilla siitä vauvasta, kun tällä toisella kerralla se menettämisen pelko oli jopa isompi, kun tiesi, mitä siinä menettää.

        Ja sitten taas toisaalta, taikauskosta tai pelkäämisestä ei ole mitään hyötyä (paitsi siis se itsesuojelu, mutta en tiedä toimiiko homma edes oikeasti itsesuojeluna). Lapsi kehittyy tai ei kehity täysin riippumatta siitä, uskallanko haaveilla siitä vai en. Olen viime aikoina yrittänyt kitkeä itsestäni sellaisia ajatusmalleja pois, että ajattelemalla/toivomalla jotain asiaa minä jotenkin jinxaisin sen. Olen pyrkinyt esimerkiksi lopettamaan puun koputtamisen kokonaan! 😀

    2. Onnea hirmuisesti! <3

  2. Eiii tai siis kyllä, mahtavaa! Luin silloin aiemmin raskausviikkomerkintöjäsi ja nyt sitten itse raskauduttuani uudestaan. Olen ihan harmitellut, ettei uudesta raskaudestasi ole sellaisia, näitä on niin hauska lukea ja sinulla on niin mahtava tyyli kirjoittaa.

    Täällä menee 20. rv ja olen oman blogin puolelle kirjoitellut myöskin raskauden etenemisestä, tosin nyt ollen siinä laiska. Tsemppiä raskauden viime hetkiin! <3

    1. Ihanaa! Onneksi olkoon ja paljon tsemppiä raskauden puoliväliin! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *