Presidentti ei voi pestä käsiään ilmastonmuutokselta

Juliaihminen

Kaupallinen yhteistyö: Sitra

Kutka ovat seuranneet minun Insta Storyjani viime aikoina tietävät, että minulla on taas ollut pientä ilmastoangstia ilmassa. Olen nimittäin erinäisten projektien myötä oppinut viimeisen puolen vuoden aikana, että ilmastonmuutokseen liittyy kaksi myyttiä, joiden hokeminen pitäisi lopettaa:

  1. Ekologisuus on kallista. Väärin.
  2. Yksittäiset ihmiset eivät voi käytännössä tehdä mitään ehkäistäkseen ilmastonmuutosta. Ongelmat ovat vain rakenteissa, yrityksissä ja oikeastaan päättäjät ovat niitä, joiden pitäisi tehdä jotain. Väärin. (Mutta ongelmat totta vie ovat myös rakenteissa, yritysten toimintakulttuurissa ja päättäjien pitäisi tehdä paljonkin.)

Okei, ekologisuus ei ole kallista, vaan juuri päinvastoin. Kun asiaa ajattelee terveellä järjellä, niin ekologisuus on yksittäiselle ihmiselle edullista, ja se johtaa parhaimmillaan jopa siihen, että ihminen voi vaurastua. Toki luomu ja ekotuotteet saattavat olla kalliimpia kuin perinteiset versiot. Kuitenkin loppujen lopuksi se, ettei ylipäänsä osta niin paljon, eli ostaa vain tarpeeseen, on paljon halvempaa. Mitä vähemmän tavaraa ostaa, sitä enemmän rahaa jää lompakkoon (ja rahan voi sijoittaa vaikka kiertotaloutta edistäviin yrityksiin, jolloin rahalleen saa tuottoa).

Toiseksi, lähes 70 prosenttia (joidenkin laskelmien mukaan jopa 80) päästöistä syntyy kotitalouksissa. Eli lämmityksestä, liikenteestä ja siitä kamasta, mitä me ostetaan. 

Kriitikot sanovat tässä kohtaa, että jos suomalaiset lopettaisivat tavaran ostamisen, tai edes vähentäisivät sitä, niin kansantalous ajatuisi huonoon jamaan, yritykset kaatuisivat ja ihmiset menettäisivät työnsä. Joo, periaatteessa hetkellisesti ostamisen lopettaminen voisi vaikuttaa kansantalouteen. Kuitenkin ajatus siitä, että pitäisi kuluttaa ihan siksi, että kansantalouden rattaat pyörisivät, on kestämätön. On nimittäin muitakin keinoja pyörittää kansantalouden rattaita kuin ostaa autoja, vaatteita tai sohvatyynyjä.

Sitra on jo tovin puhunut siitä, miten Suomi voisi alkaa näyttää esimerkkiä kiertotaloudessa. Kiertotalous on uudenlainen talouden malli, jossa kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Tähän mennessä maailman isoimpia voittoja ovat tehneet yirtykset, jotka myyvät ihmisille kamaa, joka kestaa hetken, tai peräti vain yhden käytön verran. Sitran visio on kuitenkin se, että tulevaisuudessa sellaiset firmat menestyvät, jotka kykenevät myymään yhä uudelleen ja uudelleen jo kierrossa olevista materiaaleista tuotteita ja palveluja ihmisille – kajoamatta enää neitseellisiin luonnonvaroihin. 

(Ja lol tähän väliin: Olin just sanonut Mirjalle ja Raisalle, että seuraavaksi haluan tehdä jotain töitä Sitralle, ja ennen kuin ehdin tehdä asian eteen mitään, mua pyydettiin kirjoittamaan Sitran kiertotaloudesta ja presidentinvaalitentistä tänne blogiin. Taas kerran ääneen sanominen kannatti! Sitra on siis niin sanottu tulevaisuustalo, ajatus- ja kokeilupaja. Sen tehtävä on yksinkertaisuudessaan rakentaa parempaa Suomea: herätellä, sparrata ja kirittää suomalaisen yhteiskunnan toimijoita sekä tehdä kokeiluja näiden kanssa. Eli olla hyvien puolella.)

Kiertotalouden idea koostuu kolmesta kohdasta.

1. Tuotannossa pitäisi käyttää tehokkaammin raaka-aineita siten, että mahdollisimman pieni osa aineista menisi hukkaan. 

2. Kun tuote on käytetty, sen raaka-aineita pitäisi hyötykäyttää huomattavasti enemmän eikä vain heittää menemään. 

3. Myös tuotetta pitäisi uusiokäyttää sellaisenaan eikä vain kierrättää osaa sen raaka-aineesta. Tuotteista pitäisi rakentaa alun perinkin niin kestäviä, että niitä voidaan käyttää pitkään. Tällä hetkellä näin ei ole, vaan niin jääkaapit, sukkahousut kuin puhelimetkin rakennetaan niin hiton kestämättömiksi, että niiden elinikä ei todellakaan ole tarpeeksi pitkä maapallon tulevaisuutta ajatellen. (Pidemmän ja kiinnostavan raportin aiheesta voi lukea Sitran sivuilta.)

Sitran ajatus ei siis ole se, että meidän hyvinvointi laskisi tai kansantalous kaventuisi, vaan päinvastoin, uusilla kiertotalouden keksinnöillä yritykset rikastuisivat ja parantaisivat kansantalouden kasvua. Tällöin erilaisten toimialojen kilpailukykykin kasvaisi. Sitra muuten pitää yllä Kiertotalouden kiinnostavimmat -listaa, jossa on esimerkkejä erinomaisista yrityksistä, joiden ansaintalogiikka nojaa kiertotalouteen. Ajattelin perehtyä näihin ihan noin sijoittajan näkökulmasta, sillä tämän hetkisten tutkimusten mukaan kiertotalouteen sijoittaminen on ollut tuottoisaa ja lienee tulevaisuudessa vielä tuottoisampaa.

Ilmastonmuutos tuntuu yleisesti ottaen toivottomalta ja ahdistavalta. Siksi on ihanaa välillä voida puhua asiasta niin, että toivoa on, kun vain halua on. Kun tarpeeksi moni vaatii tekoja ilmastonmuutoksen estämiseksi, meitä aletaan oikeasti kuunnella.

No niin, miten presidentinvaalit sitten liittyvät tähän? (Ja se, että mä poseerailen vaalimainosten edessä vähän hassun näköisenä.) Siten, että istuvalla presidentillä on iso vastuu levittää kiertotalouden sanomaa myös muihin maihin. Kiertotalouden läpi lyömiseen tarvitaan kaikkia: sekä yksittäisiä ihmisiä että suomalaisia firmoja, mutta myös ulkomaisia jättiyrityksiä ja paljon hyviä poliittisia päätöksiä. Näinä Trumpin ilmastonraiskaamiskampanjan aikoina ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisesta ei yksinkertaisesti voi puhua ulkopolitiikassa liikaa.

Tähän mennessä debateissa ei ole puhuttu läheskään tarpeeksi ilmastonmuutoksesta, joka on käytännössä ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkein ja massiivisin aihe. Sitra onkin nyt järjestämässä nuorten presidentinvaalipaneelia ylihuomenna keskiviikkona 17.1. klo 13.30–15.30 Aalto yliopistolla. Tapahtuma on avoin kaikille, ja se myös striimataan livenä täällä

Aion itse mennä paikalle kuulemaan, miten presidenttiehdokkaat suhtautuvat ilmastonmuutokseen. On olennaista, että nimenomaan nuoret järjestävät tämän paneelin (kyllä, lasken itseni nuoreksi, vaikka ilmeisesti yli 28-vuotias ei enää ole nuori), sillä meidän elämäämme ilmastonmuutos koskee huomattavasti enemmän kuin vaikka 69-vuotiasta ihmistä. Me tällä planeetalla joudutaan olemaan paljon pidempään (ja meidän lapset myös!)

Kerron sitten tuon paneelin jälkeen, mitä presidenttiehdokkaat sanoivat aiheesta. Jos ette jaksa katsoa live striimausta ja haluatte nähdä tentin Julian omalla kommenttiraidalla, niin tsekatkaa mun Insta Story keskiviikkona. Lupaan kunnon ränttäystä, mikäli ehdokkaiden visiot eivät miellytä!

 

Onko presidentti ottanut teidän mielestänne tarpeeksi kantaa ilmastonmuutokseen?

 

 

Lue myös:

Ostan vaatteet seuraavaksi 5 vuodeksi

 

JULIAIHMINEN INSTAGRAM // JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

 

Kommentit

emmms (Ei varmistettu)

Oot Julia ihan mun idoli tässä miten rohkeasti tartut isoihin ja vaikeisiin aiheisiin. Ja saat asiat vielä käännettyä kansankielelle. Tekisi mieli luetuttaa sun blogia kaikilla tuttavilla.
Vähän aikaa sitten päädyin artikkeliin "On tabu sanoa älä osta" ja fiilasin juttua tosi paljon, kun olen itsekin ollut ostolakossa 1,5v (enkä ole lopettamassa). Vasta jutun luettuani huomasin, että Juliahan tämänkin fiksun jutun oli kirjoittanut. Hyvä sinä!!

SaaraCecilia

Samat sanat! Ihanaa, että joku puhuu vaikeista asioista positiiviseen sävyyn!

Helsingissä on muuten torstaina  Tieteiden yö, jonka osana järjestetään Kansallisteatterissa ilmastonmuutosilta: https://www.tieteidenyo.fi/ohjelma/lavaklubi . Varmasti kiinnostavaa keskustelua luvassa.

Vakiokommentti on muuten myös se, että se on ihan sama, mitä me Suomessa tehdään, kun muissa maissa saastutetaan Suomenkin edestä. Yksilön on vaikea uskoa omaan voimaansa osana muutosta, vaikka pienistä puroista se on aina lähtenyt.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! Tosi ihanasti sanottu! Mun elämän tag line on nykyään Älä osta mitään paskaa. Ja tosi monet jutut on mun mielestä skeidaa, joten sitä on vähän niin kuin ajautunut ostolakkoon. Paitsi tietenkin osakkeiden ostolakkoon... hehehehhe :D

Mutta joo, tuo noiden Lappeenrannan yliopiston tyyppien useless-projekti teki muhun ison vaikutuksen, ja se vain yllytti mun päätöstäni vähentää kaikenlaista turhaa kulutusta. Tietenkään en ole täydellinen, eikä kukaan ole, mutta mitä enemmän tästä aiheesta puhutaan, sitä enemmän jokainen alkaa ihan oikeasti kelailla asiaa omalla kohdalla. Ajatus siitä, että ekologisuus ja rahan säästäminen yhdistyvät, saa mut kovin hyvälle tuulelle :)

Ivy+++ (Ei varmistettu)

Hieno kannanotto! Kuulisin mielelläni lisää kiertotalouden yrityksistä ja niihin sijoittamisesta. Sijoittaisin mielelläni tällaisiin yrityksiin, mutta aloittelevana piensijoittajana en oikein tiedä mistä lähtisin liikkeelle.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mäkään en ole ehtinyt vielä ehtinyt perehtyä tuohon Sitran listaan, mutta nyt on tarkoitus. Lisäksi kelasin laittaa tuonne Trineen vähän rahaa sisälle. Kirjoitan siitä jonkun postauksen, jahka ehdin. Se vaikuttaa nimittäin tosi kiinnostavalta sijoituskohteelta. Eli vertaistukea tulossa! :)

LiisaL (Ei varmistettu)

Sekoitemateriaalit ovat yksi tärkeimmistä ongelmista, jotka pitää ratkaista, luulen.

Tuotetta, joka koostuu kahdesta tai useammasta materiaalista, voi harvemmin suoraan jalostaa uudeksi, ns "samantasoiseksi" tuotteeksi. Monista muovisekotteista tehdään esim. kierrätyslaitureita, mutta silloin sekoitteiden yhdisteitä ei siis edes yritetä erottaa toisistaan. Kun muutaman kerran vain yhdistetään, eikä kertaakaan eroteta, saadaan lopulta aikaiseksi arvotonta mössöä, jonka ominaisuuksista ei voida olla varmoja, kun juuri kyseistä yhdistelmää ei ole tutkittu. Nämä mössöt voidaan sitten korkeintaan hyödyntää polttamalla lämpöenergiaksi, jos siihenkään.

Sekoitemateriaalista yhden aineen erottamiseen taas vaaditaan aikamoisia myrkkyjä. Se on kustannustehotonta, ja myös mahdollisesti vaarallista, joskus mahdotontakin.

Yksi kiinnostavista projekteista on mielestäni puun kyllästäminen etikalla, joka on vielä tutkimus- ja pilotointivaiheessa. Kyllästetty puu on aikamoinen ympäristötuho, kun taas etikka on melko vaaratonta. Toivottavasti se onnistuu ja on joskus vielä valtavirtaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Todella hyvä kommentti! Pitää siis esimerkiksi kelailla, mitkä firmat olisivat sellaisia, jotka kiinnittävät tuohon sekoitemateriaaliasiaan huomiota ja ehkä sijoitella sinne.

Tänään btw juttelin juuri yhden pätevän sijoittajan kanssa, joka jutteli vähän tuosta suomalaisesta Glaston-yrityksest, joka rakentaa ilmeisesti lasia, joka toimii myös aurinkoenergiavarastona. Pitää vähän perehtyä tuohon. (Joskin tuo juttukumppanini mainitsi, että yrityksellä on vähän huonot tunnusluvut tällä hetkellä, vaikka idea on hyvä.)

Ajatusleikki

Vähän olen pettynyt, ettei postaus liittynyt johonkin epähygieeniseen vessakäynnin jälkeiseen käsienpesu-ongelmaan, mutta oli tämäkin hyvä!

Mulla on kova luotto Pekkaan!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahahah, ensi kerralla! :D

Taru Mari
Stuff About

Eipä tähän voi muuta sanoa kuin että tosi hyvä postaus! :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! <3

Riinananainen (Ei varmistettu)

Yyhh!! Miten oot näin cool-o-cool?! Miksi kaikki bloggarit ei tee Sitran (lemppari Suomi50 -juhlatuote) kanssa yhteistyötä! Kaikki kansalaiset tekemään Sitran elämäntapatestiä ja pohtimaan sitä tarvitseeko ihmiset kolme kamelitakkia, vai riittäisikö yks.

Jos lähettäisin fanipostia, niin lähettäisin sitä sulle. Ja siis äänestäisin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah, loistava Suomi 50 -juhlatuote (paljon parempi kuin Suomi 100 -hauta-arkku). 

Kiitos! Ihan superihanasti sanottu! :)

Emilia M

Noista sun myyteistä. On totta, että yksittäinen ihminen voi tehdä kyllä asioita. Mutta taas kerran ne yritykset on paljon isommassa roolissa kuin yksilö. Me eletään tällä hetkellä ehkä jonkin verran sellaisen illuusion varassa, että on tosi paljon tiedostavia kuluttajia. Paljon enemmän on kuitenkin niitä, jotka ehkä haluaisivat tehdä jotain, mutta eivät kuitenkaan syystä tai toisesta tee. Ei ehkä ole aikaa, rahaa tai jaksamista. Sitten on vielä niitäkin, joita ei vain mikään ekologisuus kiinnosta siis yhtään. Ja näitäkin on paljon, harva vain myöntää sitä. (Kuulun S-ryhmän kuluttajapaneeliin Ässäraatiin, siellä juuri tutkittiin, että mikä on merkittävintä sähkönostopäätöksissä ja paneelin osallistujien enemmistö totesi, että hinta.) Tässä tilanteessa eniten mua ärsyttää yritysmaailman tyyppien toistelema fraasi, että _sitä myydään/tuotetaan, mitä kuluttaja haluaa_. Sehän ei tasan mene näin. Jos menisi, mainonta ja markkinointi olisi tarpeetonta. Mainontaan ja markkinointiin miljoonia syytävät firmat ovat kuitenkin sitä samaa jengiä, joka toisessa yhteydessä kirkkain silmin väittää, että kuluttajat _haluavat_ tätä meidän tuotetta.

Tosiasia on, että monet luonnolle haitalliset asiat ovat seurausta markkinatalouden vapautumisesta. Jos haluttaisiin, poliittisesti olisi mahdollista säädellä mitä tuotetaan, missä ja kuinka paljon, sekä mistä kaikkialta saa maahantuoda tuotteita, minkä laatuisia ja kuinka paljon. Kyllähän tätä nyt jo tehdään jossain mittakaavassa (esim. eläinkokeilla testattua kosmetiikkaa ei saa tuottaa EU:n alueella, tätä ei tosin valvota), sitä vain voitaisiin tehdä paljon, paljon isommin. Tämä on myös ehkä niitä EU:n isoimpia ongelmia. Suomen yksinään olisi mahdollista säätää radikaaleimmillaan, että esim. maahamme ei saa tuoda maahan vaatteita, ainoastaan kankaita, kaiken Suomessa myytävän vaatteen pitää olla kotimaassa valmistettua. No tämähän on tänä verkkokaupan aikakautena aika kaukaa haettu ajatus - toisaalta tällainen päätös voisi elvyttää kotimaista vaateteollisuutta, tuoda maahan lisää työpaikkoja, ja vaikuttaa positiivisesti halpavaatetuotannon vähenemiseen ja sitä kautta luonnon saastumisen vähenemiseen. Samoin poliittisesti voitaisiin esimerkiksi säätää, että muovia saa käyttää ainoastaan tietyissä äärimmäisen tärkeissä tapauksissa kuten lääketieteessä ja esim. vaateteollisuuden ja kosmetiikan muovinkäytöstä voitaisiin luopua (tää artikkeli oli järkyttävää luettavaa: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005523945.html? )

Yritän tässä sanoa nyt sitä, että kuluttaja voi tehdä osansa, mutta kyllä isoin vastuu on niillä firmoilla, jotka uusia tuotteita maahan tekevät. NIITÄ OLISI MAHDOLLISTA SÄÄDELLÄ POLIITTISESTI PALJON ENEMMÄN. On aivan älyvapaata saarnata yksittäisten kuluttajien vastuusta (sen sun Imageen haastatteleman tutkijan mielipiteet ärsyttivät, ihme hyökkäys sisustustyynyjä vastaan) niin kauan kuin yritysten annetaan tuottaa turhaa tai heikkolaatuista krääsää maailmaan. Ehdotan sulle tässä samalla myös seuraavaa haastateltavaa kommentoimaan sitä edeltävää juttua: nimittäin joku psykologi vois kommentoida sitä, että kumpi mahtaa olla helpompaa, saada muutettua tämä keräilijä-metsästäjäihmisen perusluonne joka innostuu kuin näkee jotain uutta, halpaa ja kiiltävää, vai antaa jollekin firmalle määräys siitä millaisia tuotteita sen on lupa tuottaa ja millä metodein.

Jokaisessa asiassa tiedetään, että sitten alkaa tapahtua, kun asiat tehdään ihmisille helpoksi. Haluatko saada ihmiset lisäämään kasvisproteiinien käyttöä? Kehitä härkis tai nyhtökaura, jota saa yhtä helposti, joka maksaa saman verran, joka maistuu yhtä aneemiselta ja jota on yhtä helppo valmistaa kuin jauhelihaa. Kyllä tyypit kiinnostuu enemmän kuin papujen keittelystä. Haluatko saada ihmiset käyttämään joukkoliikennettä? Rakenna metro, lisää bussivuoroja, järkeistä reittejä, alenna lippujen hintaa. Haluatko saada ihmiset ostamaan vaatteita verkkokaupastasi? Rakenna verkkokauppa, jossa on iso valikoima, nopea ja ilmainen toimitus, usein alennusmyyntejä ja alekoodeja saatavilla, kotisovitusmahdollisuus 90 päivän ajan ja ilmainen palautus.

Jostain syystä just näissä ekoasioissa ihmisen pitäisi olla hirveän päättäväinen, eettinen ja moraalinen otus, joka ei lankea helpoimpaan ratkaisuun vaan urheasti etsii sen oikean, ehkä työlään tavan toimia.

Niin kauan kuin vain jauhetaan yksilöistä, katse ja keskustelu pysyy poissa sieltä missä sen pitäisi olla eli yrityksissä ja siinä, että miksi meillä on niin suuri poliittinen haluttomuus puuttua niiden puuhiin. (Nykyhallituskin antaa määräyksiä vain yksilöille ja yritysten sitten _toivoo_ siitä ymmärtävän, mitä niiden kannattaisi tehdä. Esim. tää viimeisin työttömyyspelleily. Työttömät _velvoitetaan_ etsimään töitä, sen sijaan yrityksiä _ei_ velvoiteta tarjoamaan työtä.)

Juliaihminen
Juliaihminen

Olen ihan samaa mieltä, että yrityksillä on tässä tosi iso vastuu. Sitä nuo Sitrallakin yrittää tehdä, eli nimenomaan ideoida yrityksiin kiertotalouden hyödyntämistä.

Sen sijaan mun mielestä ajatus siitä, että yksilö nyt vain on itsekäs metsästäjä-keräilijä, jolle ei saa laittaa minkäänlaista vastuuta toimistaan, ei ole kovin hedelmällinen ja tekee yksilöstä tahdottoman tomppelin ja aliarvioi yksilöä. Mun mielestä tällä hetkellä nimenomaan puhutaan siitä, että asiat on aina joidenkin muiden vastuulla, mutta yksilö saa rauhassa kuluttaa minkä kerkeää, koska tätä ei saa syyllistää mistään.

Mun mielestä tarvitaan vahvasti molempia, rakenteiden ja yksilön kulutuskäyttäytymisen muutosta. Se, että puhutaan välillä yksilötasolla, ei vie yritysten vastuuta pois. 

Yksilöpuhetta tarvitaan siksi, että koko tämä kuluttamisen diskurssi ja paradigma kaipaa muutosta. Säästäväisyys leimataan edelleen, kaiken tämän ekopuheenkin keskellä, negatiiviseksi luonteenpiirteeksi. Ihminen on itara, pihi, sniidu, jos hän ei osta tarpeeksi. Tällaiselle rahankäyttötyylille ei ole edelleenkään kovinkaan paljon positiivisia ilmauksia.

Mutta vastuuta myös poliitikoille ja presidentille. Muutetaan sekä rakenteita lakien tasolla että puheiden tasolla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Monella tavallisella kuluttajalla vain se hinta on prio 1 mm. sen takia, että tulot on sen verran pienet, joten ympäristöystävällisiä valintoja olisi helpompi tehdä, jos ne olisivat halvempia kuin se halvin tuote tai jos markkinoilla ei olisi kuin ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Esim. muovipussien käyttö vähenee, jos ne maksavat ja jos yritykset pakkaavat tavarat mahdollisimman kevyesti ja vaikka biohajoaviin pakkauksiin tavallisen kuluttajan muovin kulutus arkiostoksissa vähenee ilman, että hänen tarvitseen kaupassa miettiä pakkausmateriaaleja.

Nykyään kulutusta koskeva diskurssi on useimmiten yksilöä syyllistävää, kun voisi valita myös yrityksiä syyllistävän tai oikeastaan heidän toimitatapojen muuttumiseen kannustavaa lähestymistapaa. Miksi yritykset haluavat kääriä tuotteensa muoviin ja pahimmillaan ylipakata niitä ja onko olemassa vaihtoehtoja, joista voisi tulla myös taloudellista säästöä. Mutta sen sijaa kysytään vain miksi kuluttajat haluavat ostaa muoviin ylipakattuja tuotteita ja samalla omalla toiminnallaan edesauttaa maapallon merien täyttymistä muovilla.

Emilia M

En mä niinkään sanoisi, että yksilö on _vain_ metsästäjä-keräilijä. Mielestäni yritin tuoda esiin sitä, että yksilöiden toimintaa on _vaikea_ muuttaa. Totta kai sitä kannattaa ja pitääkin yrittää, mutta kaikki syyllistämispuheet osuu kuitenkin eniten vain siihen pieneen osuuteen, joka jo valmiiksi yrittää tosi paljon.

Isot muutokset tapahtuvat sitä kautta, että asiat tehdään ihmisille helpoksi. Niin kauan kuin kauppakeskuksessa on vierekkäin Tiger ja Pentik, toisessa ihana sisustustyyny 5 e ja toisessa ihana sisustustyyny 55 e, niin aina riittää porukkaa joka ostaa sen 5 e Kiinassa valmistetun tyynyn. Joka ostaa sen siksi, että se on siinä helposti tarjolla, se on halpa, se on nätti, se sillä hetkellä piristää. Tämä liittyy myös aivan suoraan suomalaiseen köyhyyteen ja siihen tiukasti kietoutuviin mielenterveysongelmiin. Rikkaiden ja keskiluokkaisten kodit on tyylikkäitä, harkittuja ja minimalistisia, köyhät hukkuvat tavaraan (olen nähnyt sellaisia koteja, että siitä näystä ei toivu ihan hetkessä). Jos sitä tavaraa ei olisi joka puolella tyrkyllä puoli-ilmaiseksi, tätä ongelmaa ei samassa mittakaavassa olisi. 

Mun mielestä tuo mitä puhut tässä yksilöstä on aivan eri asia. Jos tunnustetaan se tosiasia, että ihmisten kulutuskäyttäytymiseen on vaikea vaikuttaa saarnoilla, niin ei se kyllä millään tavoin "aliarvioi yksilöä" tai tee yksilöstä "tahdotonta tomppelia". Ilmastonmuutos ja luonnonsuojelu vain ovat niin isoja asioita, että niitä ei saa jättää yksilöiden toiminnan harteille. Koska 100 % ihmisistä käyttäytymiseen ei voida puheilla vaikuttaa, muilla keinoin voidaan.

 

Sopa (Ei varmistettu)

Hyvä kommentti! Mä olen kyllä myös ymmärtänyt asian niin, että (sekä yritysten että yksilöiden toimintaan puuttuva) lainsäädäntö on miljoona kertaa tehokkaampaa kuin kuluttajien oma toiminta. Sekä siksi, että yksilöiden käyttäytymistä on vaikea muuttaa, että siksi, että lainsäädäntö puuttuu rakenteisiin. Esimerkiksi ottaen huomioon lihantuotannon ympäristövaikutukset, voisi aivan hyvin ajatella, että lihalle laitettaisiin pirun iso haittavero, siihen tyyliin, että yksi pihvi maksaisi vaikka 100 euroa. Kyllä aivan taatusti vähenisi lihan kuluttaminen. Tai ottaen huomioon eläinten kärsimykset, tehotuotanto voitaisiin kerta kaikkiaan kieltää ja vain riistaa tai inhimillisesti luomuolosuhteissa tuotettua lihaa saisi myydä. Kyllä jälleen aivan taatusti vähenisi radikaalisti lihan kulutus ja ympäristöpäästöt. Kun taas sitä kuluttajien innokasta luomulihan ostamista on odoteltu vuosia, eikä käytännössä mitään ole tapahtunut, hinta ohjaa. On mukava ja positiivinen ajatus uskoa ihmisten kykyyn muuttua ja toimia hyvien asioiden eteen, mutta on myös hyvä tunnustaa tosiasiat kun ne on helposti saatavilla (esim. ihmiset eivät maksa eläinten inhimillisestä kohtelusta ekstraa tai vähennä lihan syömistä ilman pakkoa).

Emilia M

Lihansyönti on hyvä esimerkki. Tosiaan elämme sellaista aikaa, että tietoa eläintuotannon vaikutuksesta ilmastonmuutokseen ja eläintenkin kokemasta kärsimyksestä on saatavilla enemmän kuin koskaan. Samalla lihaa syödään enemmän kuin koskaan - paljon enemmän kuin esim. 50-luvulla, jolloin esim. lehmien tuottaman metaanikaasun vaikutuksesta ilmastoon ei vielä oikein tiedetty. Lihaa syödään niin paljon, koska se on halvempaa kuin aikaisemmin ja sitä on eri muodossa marketit pullollaan. Keskimääräinen ihminen välttelee hänen pienille arjen valinnoilleen haitallista tietoa, ei vastaa oikein mitään jos nämä asiat otetaan puheeksi tai ehkä sanoo, että joo, on se kyllä kauheaa, ja kuitenkin seuraavalla kauppareissulla ostaa sen saman suomalaisen ruokatalon lihapaketin kuin aina aiemminkin. Samalla eletään myös erilaisten viestien ristipaineessa - lihatalot tuuttavaat mainosviestejään johon on keksitty esimerkkejä "vapaista kanoista" ja "vapaista lehmistä" ja kaupat mainostavat tarjousjauhelihaansa. Mistä sitä sitten tietäisi, ketä pitää kuunnella? Helpointa on tehdä kuten ennenkin, jos mitään saarnoja kummempaa painetta muunlaiseen käyttäytymiseen ei ole. Jos lihan hinta pomppaisi ylös tai sitä ei myytäisi kuin muutamassa harvassa lihakaupassa, josta tiskiltä pitäisi ostaa kokonaisia ruhonkimpaleita, saattaisi kulutus vähentyä.

 

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä olen ehdottomasti isojen haittaverojen kannalla. Tai edes sen, ettei esim ympäristölle tuhoisaa liiketoimintaa tuettaisi verorahoilla. 

Ja alvia taas voisi laskea jostain selvästi hyödyllisistä ja ympäristöystävällisistä asioista, kuten nyt vaikka soittotunneista ja siivouspalveluista.

Toki näillä jutuilla on kauaskantoisia seurauksia ja kaikkea en itse osaa edes ennustaa, mutta tuntuu että ne kauaskantoiset jutut voisivat olla nimenomaan positiivisia.

En kuitenkaan edelleenkään näe, että vaikka Sitran testi, joka herättelee ihmisiä miettimään kulutusta, olisi pois poliittisista paineista muuttaa lakeja. Pikemminkin homma pysyy ihmisten huulilla.

 

SaaraCecilia

Mä olen ihan täysin samaa mieltä Julian kanssa tästä ja on vaikea ymmärtää, että mistä tämä yksilön vastuusta puhumiseen kohdistuva kritiikki perustuu? Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että ihmisten käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa. Olen kuitenkin erittäin väsynyt kuulemaan sen vasta-argumenttina sille, että miksi ei itse kanna korttaan kekoon. Olen käynyt tästä asiasta lukemattomia keskusteluja ystävieni kanssa ja useimmiten peruste omalle toiminnalle  ja käytöksen muuttumattomuudelle on se, että sillä ei ole väliä, mitä yksilö tekee. Minun mielestäni se on omatunnon puhdasta viherpesua.  Toinen vakiovastaus on muuten se, että teknologia kuitenkin aivan pian pelastaa meidät, joten meidän ei tarvitse muuttaa mitään.

En kuitenkaan vieläkään ymmärrä, että miten sääntely muuttuu, jos me emme vaadi sen muuttuvan? Miten sääntely muuttuu, jos yhteiskunta, jota se säätelee, ei muutu? Mun mielestä on epätodennäköistä, että yritykset alkaisivat intressiryhmissään vaatimaan hallitukselta tiukempaa lainsäädäntöä toiminnalleen. Erilainen itsesääntely on toki yleistä, mutta yrityksillä ei  kuitenkaan ole äänioikeutta, vaan se on meillä kuluttajilla. Me voimme äänestää jaloillamme (eli kulutuskäyttäytymisellämme) ja äänellämme (eli vaaleissa). Molempia äänestysmuotoja tarvitaan, sillä äänemme ei myöskään muutu, ellemme tarkastele arvojamme. Äänestäisin varmasti edelleen sääntelyyn kitsaasti suhtautuvia puolueita, ellen olisi herännyt siihen, että mahdollisimman sääntelyvapaa kapitalismi ei pysty ottamaan huomioon ympäristöhaittoja ja tehokkaasti ehkäisemään epätasa-arvoa. Arvojeni muututtua muuttuu myös se puolue, jolle annan ääneni.

Yhteiskunta ei lisäksi muutu niin, että ensin muuttuvat lait ja vasta sitten yhteiskunta. Ne toimivat symbioosissa ja joskus lainsäädäntö muuttaa arvojamme ja toimintaamme ja joskus taas lainsäädäntö muuttuu arvokäsitysten ja toimintatapojen jo muututtua ja usein molempia. Esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki yhtäältä lähti siitä, että yhteiskunnan käsitys avioliitosta oli jo muuttunut. Toisaalta sen voimaantulo muuttanee arvokäsityksiä vielä edelleenkin niin, että tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien määrä pienenee ja ehkä kirkkokin antaa papeilleen oikeuden vihkiä kaikkia, kun osa papeista jo muutenkin uhmaa sääntöjä.

Joten kyllä, yksilön on kannettava vastuu omasta käyttäytymisestään niin pitkälle kuin se on mahdollista. Ja kyllä, sen lisäksi tarvitsemme myös sääntelykehikon muutosta. Mielestäni on kuitenkin utopistista ajatella, että nämä kaksi asiaa olisivat toisistaan erillisiä tai että sääntely muuttuisi ilman, että ihmiset kantaisivat vastuunsa ja vaatisivat sitä myös muilta.

Lopuksi on todettava, että mua ärsyttää todella paljon EU:n ja sen merkityksen ja vaikutusmahdollisuuksien väheksyminen. Ympäristöhaitoissa on usein kyse rajat ylittävistä vaikutuksista, joten ollakseen tehokasta edellyttää ympäristöoikeuden sääntely rajat ylittävää yhteistyötä. Suomi osallistuu jokaikiseen EU:n lainsäädäntöprosessiin (myös siis esimerkiksi ympäristöoikeuden alalla annettavien ehdotusten valmisteluun) ja ensi vuoden syksynä Suomen rooli on vielä suurempi, kun on Suomen EU-puheenjohtajuuden aika. Se tarkoittaa sitä, että Suomi istuu puoli vuotta jokaikisen Euroopan neuvoston lainsäädäntötyöryhmän puheenjohtajana ja laatii kompromissiesityksiä käsiteltävistä komission lainsäädäntöehdotuksista. Lisäksi globaaleilla areenoilla Suomi osallistuu usein keskusteluun osana EU:ta ja on tällöin vaikuttamassa EU:n kannanmuodostukseen. Toki Suomen rooli on pienempi kuin joidenkin isojen jäsenvaltioiden, mutta tekemällä yhteistyötä samoista asioista kiinnostuiden jäsenvaltioiden kanssa voimavarat kasvavat. Lisäksi Suomi ei voisi noin vain asettaa kieltoja tuoda Suomeen esimerkiksi Kiinassa tuotettuja vaatteita. Suomi ja Kiina ovat WTO:n jäsenmaita ja tämänkaltaiset tuontirajoitukset voisivat herkästi olla vapaakauppasopimuksen vastaisia. Toki voisimme irtisanoutua WTO:sta, mutta globaalissa mittakaavassa hedelmällisempää lienee osallistua yhteistyöhön esimerkiksi vapaakauppasopimusten muuttamiseksi. Se, millaisen kannan Suomi erilaisissa kansainvälisissä neuvotteluissa ja esimerkiksi EU:ssa ottaa, riippuu tietysti hallistuspuolueista. Jälleen kerran, äänestäjät siis päättävät.

Emilia M

Saara Cecilia, tässä oli tosi paljon hyvää asiaa ja en voi olla eri mieltä mistään. Mun kritiikki kumpusi enemmän siitä, että viime aikoina on näkynyt lehdissä juttuja, jossa tosiaan hyökätään joidenkin sisustystyynyjen ystävien kimppuun ja sivuutetaan se yritysten rooli. Kuten yllä sanoin, yksilöihinkin pitää yrittää vaikuttaa, mutta ei niin, että samalla viedään huomio pois yrityksistä. Kyllä hämmensi esim. tämä Kodin Kuvalehden juttu, johon oli haastateltu Sitran asiantuntijaa. Alkaa tällaisilla kommenteilla: "Kun ilmastonmuutos ahdistaa, on helppo sysätä vastuu muille. Poliitikoille. Kiinalle. Yrityksille. [...] Poliitikot ja yritykset eivät voi tehdä kaikkea meidän puolestamme." Sitten luetellaan niitä yksilön vaikutusmahdollisuuksia ja jätetään mainitsematta tuo sinun esiintuomasi, kaikkein tärkein, pointti: se vaikuttaa, ketä äänestät. Koska poliitikot viime kädessä luovat sen kehyksen, missä yksilö ja yhteiskunta toimii. 

Tuo on myös ihan totta, mitä puhut siitä, että lait ja yhteiskunta toimivat symbioosissa. Tässä tapauksessa vain se yhteiskunnan muutos tuntuu tapahtuvan liian hitaasti suhteessa siihen, miten massiivisiin toimiin nyt pitäisi nopeasti ryhtyä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Esimerkiksi suomalainen lehmä juo päivässä 60-120 litraa vettä lypsääkseen jopa 40 litraa maitoa , jota sitten maataloustuilla tuetaan niin, että maidon hinta saadaan mahdollisimman alhaiseksi, jotta siitä voidaan sitten jalostaa mitä mielikuvituksellisimpia tuotteita, joita taas myydään kalliimmalla hinnalla. Sitten kuluttajan pitää päättää, että ei, minä en osta mifua, en proteiinirahkaa, en tätä uutta maitojuomaa, joka sopii myös laktoosi-intoleroktikoille. 

Mä en siis vastusta sitä, että pyritään vaikuttamaan kuluttajiin. Mutta minusta sitä ei pidä tehdä niin, ettei samalla otettaisi esiin yritysmaailman vastuuta. Ja koska yrityksistä valitettavan harva päätyy ympäristöystävällisiin ratkaisuihin ilman painostusta, niitä on, jos halutaan tuloksia, välttämätöntä säädellä poliittisesti.

Lisäksi kun halutaan vaikuttaa yksilöihin, kannattaa myös miettiä, mitkä on ne psykologisesti parhaat vaikutuskeinot. Esimerkki toimii usein hyvin, ja samoin positiivisuuden kautta meneminen. Sitä kautta esimerkiksi Chocochili on saanut suomalaiskodit kokkaamaan vegaanista ruokaa. Siksi puhun myös siitä asioiden helpoksi tekemisestä. Ihmisen ei ole helppo päättää, että ei, minä en osta, kun kaikki ympärillä ostavat. Ostaminen on nyt tehty helpoksi, ostamattomuus taas ei. 

Sopa (Ei varmistettu)

En mä ainakaan vastusta yksilön vastuusta puhumista, päinvastoin. Enkä todellakaan oikeuta omia valintojani sillä, että ei mun toiminnalla mitään merkitystä ole. Yksilöiden kulutusvalinnat eivät vaan näytä muuttavan ympäristön tilaa kovin tehokkaasti, vrt. tuo lihan- ja luomunkulutusesimerkki. Tässä on ollut ainakin vuosikymmen, todennäköisesti useampi sellaista aikaa, kun jokainen länsimainen ihminen on tiennyt, että autoilu, lentäminen ja lihansyönti tuhoaa luontoa, ja että lihateollisuudessa eläimiä kohdellaan sanoinkuvaamattomalla julmuudella, mutta mitään sanottavaa muutosta näiden kuluttamisessa ei ole tapahtunut (tai siis, nämä kaikki ovat lisääntyneet, en tosin ole varma ovatko suhteessa ihmisten määrään vai vain absoluuttisella tasolla). Valistus on jo vedetty tappiin, nyt on kyse motivaatiosta ja sitä ei voi ihmiseen taikoa. Koska mä välitän ympäristöstä, niin mä haluan toimia realiteettien perusteella.

Sitten toisaalta kierrättämisessä yksilöiden toimintaan vaikuttaminen on jonkin verran toiminut (kierrätys on suht korkealla tasolla joidenkin materiaalien suhteen, ainakin korkeammalla kuin pari vuosikymmentä sitten) - mutta kierrätyksessähän kuluttajan ei tarvitsekaan luopua mistään. Hyvä juttu kuitenkin.

Lisäksi mun mielestä yksittäisen kuluttajan vastuun korostaminen antaa ikävästi esim. lihateollisuudelle mahdollisuuden sanoa, että "tarjoamme luomulihaa kun kuluttaja sitä haluaa, mutta eipä näytä haluavan" - mikä on totta. Mutta jos lihateollisuus haluaisi toimia oikein niin voisivat tarjota vain eettisesti tuotettua lihaa ja tällöin kaikki tosiaan ostaisivat vain sitä, koska muuta ei olisi tarjolla (tai eivät ostaisi lihaa lainkaan).

Lisäksi, vähän yleisemmällä tasolla, tuo, että pitäisi saada kaikki tai enemmistö ihmisistä jonkun asian taakse, että voidaan saada aikaan muutosta, on vähän harha. Itse asiassa äänekäs, asiaansa uskova vähemmistö riittää hyvin (minority effect -tutkimukset). Samoin mun ne kaverit, jotka ovat oikeasti olleet mukana ajamassa jotain yhteiskunnallista muutosta, sanovat järjestään kaikki, että kannattaa pistää kaikki energia päättäjien ja lainsäädännöllisten muutosten lobbaamiseen, ei kannata yrittää voittaa puolelleen niitä, jotka eivät asiaan usko. Itse asiassa "kaikkien" mukaan ottaminen johtaa yleensä itse asian vesittymiseen (no joo, tämä meni nyt jo ohi aiheen...sorry).

Emilia M

Tässä oli ihan tosi hyviä ja kiinnostavia pointteja Sopa! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Täydellistä. Miksette ole pääministeri, presidentti &amp; diktaattori Julian kanssa, sydäntä ja järkeä enemmän kuin on laillista. Kiitos!!!:)*sydämiä*

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis tämä yo.oli vastaus Emilian kommenttiin!!

Emilia M

Niin ja heille, jotka eivät tiedä, Sitrahan on siis eduskunnan valvoma "itsenäisyyden juhlarahasto", jonka johtotehtävissä häärivät mm. Martti Hetemäki, Matti Vanhanen ja Esko Aho. Hallintoneuvostoon kuuluu 3 keskustan kansanedustajaa, 2 kokoomuksen, 2 sdp:n, 1 sinisten ja 1 perussuomalaisten: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sitra_(rahasto) . Tällä hetkellä Sitran tavoitteet liittyvät sinänsä positiivisesti kestävään talouteen ja just esim. kiertotalouteen. Toivotaan, että eivät jäisi vain kauniiksi puheiksi, vaan vaikuttaisivat jotenkin myös emäpuolueiden toimintaan.

Kuunari (Ei varmistettu)

Mahtava aihe, kiitos, että kirjoitat tästä!

Sitralla on ollut (on meneillään?) muuten kiinnostava projekti liittyen sijoittamiseen myös. Uusi tapa rahoittaa toimintoja, joilla tuotetaan yhteiskunnalle arvoa. Muistaakseni homma meni niin, että yritys tai muu taho voi luvata hoitaa jotakin asiaa, vaikkapa matalan kynnyksen mielenterveystyötä, parhaaksi näkemällään tavalla ja luvata tietyt tulokset tietyssä ajassa (x kpl vähemmän vakavampia mielenterveystapauksia julkiselle puolelle). Sijoittajat, joita kiinnostaa muukin kuin raha, sijoittavat tähän yritykseen, jotta se voi aloittaa duuninsa, ja julkinen taho puolestaan lupaa maksaa esim. puolet saavuttamastaan säästöstä sijoittajille, kun lupaus on täytetty. Irrallinen valvova taho mittaa saavutetut tulokset. Ymmärtääkseni Sitra oli siis luomassa näitä mittareita ja kehittämässä mittausjärjestelmää.

Tiedät siitä varmasti itse enemmän, olis hauska lukea sinulta mietteitä aiheesta, jos teet vielä Sitran kanssa yhteistyötä!

Lisäyksenä vielä, että olisi kiinnostavaa nähdä pohdintaa myös tällaisen mallin vaikutuksista julkisten palveluiden tarjontaan. Lisäisi varmaan entisestään yksityistämistä, kun tehtäviä saataisiin juilittua pois julkisilta tahoilta. Häviäisivätkö nämä julkiset rakenteet tekemisen puutteessa ja saisiko niitä enää takaisin, kun ennenpitkää yksityiset tahot kyllästyvät ja siirtyvät johonkin seksikkäämpään toiminta-alueeseen, jolloin ketään ei jää hoitamaan tärkeää työtä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Jälleen yksi uskomattoman hyvä keskustelu, näitä pitäisi nägdä Hesarissa, ilman siellä nyt huseeraavia trolleja:(

Itseä kauhistuttaa lähes lamaannukseen asti hallituksen puuhat a:sta ö:hön, alkaen "norminpurusta" joka juuri tarkoittaa loppujenkin hyvien säätelyjen tuhovimmaa, jätetään kaikki markkinoiden armoille. Luonnolle ja eläimillehän se tietää entistä karmeampaa tulevaa. Kun nyt katsotaan vaikka vain kahta asiaa tuhansista: keskustalaiset saivat läpi mahdollisuuden kaataa loputkin kunnon metsistä ja "uusia" ne luokattomalla tulitikkupuun kasvatuksella, toisaalla eläinsuojelua ei koeta tarpeelliseksi oikeistopuolueiden eläinten rääkkäyksellä ansainnan takaamiseksi. Tähän kun vielä lisätään sote ja Postin, Vr:n ja muun infran ulosmyynti, jos epätoivo ja -usko eivät olisi nelikymppisen valtionhallinnossa (rikollisen hyödyttömän , ei-jumalyrittäjän)työskentelevän humanistin mielessä vahvana, saisi olla melkoinen positiivari! Tämä sanottuna, asetan toivoni seuraaviin eduskuntavaaleihin!! Kiitos parhaimmasta blogista ikinä:)

Ilargia (Ei varmistettu)

Kiinnostava postaus, mutta myös todella hyviä kommentteja, esim. Emilia M! Olen todella samaa mieltä siitä, että yritysten roolista puhutaan ihan liian vähän. Ja kun puhutaan, niin se jää yleensä “oishan se kiva, jos yrityksetkin tekis jotain”-tasolle.

Esimerkiksi ilmastostrategioissa pääsääntöisesti vältetään viimeiseen asti vallitsevan talousjärjestelmän minkään tasoista kritiikkiä, ja kaikki toiminta lähtee aina siitä, että jollain maagisella konstilla rajaton talouskasvu ja maapallon ekologinen kantokyky saadaan sovitettua yhteen. Sitten jos esim. ilmastotoiminnasta saadaan taloudellisesti kannattavaa, niin siihen voidaan ryhtyä, pelkkä sosio-ekologinen kestävyys ei riitä motivaattoriksi.

Toki yksityisilläkin ihmisillä on väliä, mutta kuten Emilia M jo sanoikin, niin on harhaa, että yksityiset kuluttajat oikeasti säätelisivät yritysten tuotantoa. Konkreettinen esimerkki: meille tuli aiemmin Talouselämä, ja se oli oikeasti välillä jäätävää luettavaa. Tyyliin jutussa on ote jostain koulutustilaisuudesta: “Moniko nyt uskoo tarvitsevansa oman 3D-tulostimen? Niinpä! Mutta uskokaa mua: X vuoden kuluttua suurin osa hankkii sellaisen! Meidän tehtävä on saada ihmiset tarvitsemaan sellainen!” (Sitaatti ei ole sanatarkka, mutta tajuatte varmaan pointin.)

Tilannehan on se, että kuten sanottu, yksittäisen ihmisen käytökseen voi vaikuttaa. Ja yrityksethän vaikuttavat. Isolla volyymilla ja ihan koko ajan. Tulokset todella näkyvät, kun katsoo vaikka sitä, mitä kaikkea keskimääräinen länsimaalainen ihminen kokee nykyään “tarvitsevansa” ja vertaa sitä siihen, mitä ihminen oikeasti tarvitsee perustarpeiden tyydyttämiseen (ja siis ehdottomasti tunnistan tämän myös itsessäni, en ole mikään ekopyhimys). Kaikki yksittäiseen ihmiseen kohdistuvat valistamis- ja vaikuttamispyrkimykset joutuvat taistelemaan paitsi yleistä muutosvastarintaa, myös tätä markkinointikoneistoa vastaan. Väitän, nykypäivänä yritykset muokkaavat kuvaa hyvästä ja tavoittelemisen arvoisesta elämästä paljon enemmän kuin useimmat tulevat ajatelleeksi.

Kiertotalous on mielenkiintoinen idea, jossa voi varmasti olla paljon hyvää, mutta en kyllä tähän asti kuulemani perusteella vielä usko, että se oikeasti ratkaisee ilmastonmuutoksen saati maailman kehityskriisiä. Ilmastonmuutos (niin tärkeä asia kuin se onkin!) kun on vain osa ongelmaa, ja linkittyy lukuisiin muihin kysymyksiin, kuten biodiversiteetin romahtamiseen ja kolonialismin ajoilta periytyvään maiden väliseen epätasa-arvoon. Alan yhä enemmän ajatella, että esim. Oslon yliopistossa vaikuttava professori Karen O’Brien on oikeassa sanoessaan, että ihmiskunta ei ole vielä(kään) oikeasti sopeutunut ajatukseen siitä, että se kykenee todella aiheuttamaan muutoksia koko planeetan mittakaavassa, ja tämä sopeutuminen on ensimmäinen asia, jonka pitää tapahtua, jotta esimerkiksi ilmastonmuutosta pystytään käsittelemään.

Tiivistetysti: olen täysin samaa mieltä siitä, että yksittäisillä ihmisillä on jotain väliä, ja heihin voi ja pitää vaikuttaa. Mutta olen täysin eri mieltä siitä, että yksityisten ihmisten roolista puhuttaisiin jotenkin vähemmän kuin esimerkiksi yritysten. Sitä mieltä voisin ehkä olla, että yksityisten ihmisten roolista puhutaan väärällä tavalla, eli jäädään johonkin “älä lennä, älä osta lihaa, kierrätä” –tasolle, eikä puhuta esim. siitä, millä (muilla) tavoilla yksityiset ihmiset voisivat päästä vaikuttamaan yrityksiin, yhteiskuntaan ja niihin kuuluisiin rakenteisiin.

Joka tapauksessa: mahtavaa, että otat tämän asian esiin, jään mielenkiinnolla odottamaan vaalitentin tuloksia!

Juliaihminen
Juliaihminen

Todella hyvä kommentti.

Mä veikkaan, että me kaikki täällä, Emilia M, Saara Cecilia, sinä ja minä ollaan suurista linjoista samaa mieltä, ja kaikkia ahdistaa tämä asia aivan hemmetisti. Mä kuitenkin kelailen, että ilmastonmuutospuhe ei kuitenkaan ole nollasummapeli, eli että jos puhutaan yksilöstä, niin sitten yritykset unohdettaisiin. 

On ihan totta, että pelkkä kiertotalous ei vielä ratkaise ilmastonmuutosta. Nämä ovat siitä hankalia juttuja, että välillä mun tekee mieli vaipua syvälle apatiaan, koska tuntuu, että päin helvettiä mennään. Kuten tänään Pekka Haavisto sanoi Ylen vaalipuheestaan, ongelmia tulee nyt joka suunnasta. Mutta samalla kelailen, että parasta on kuitenkin yrittää sytyttää toivoa siitä, että jotain voidaan tehdä. Se on parempi kuin apatia, koska se sentään johtaa jonkinlaisiin tuloksiin. 

Mutta joo, tämä on erinomaista keskustelua, arvostan jokaista kommenttia, ja pidän nämä myös mielessä, kun menen huomenna kattelemaan sitä tenttiä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Postauksen alussa oli lause "Toiseksi, lähes 70 prosenttia (joidenkin laskelmien mukaan jopa 80) päästöistä syntyy kotitalouksissa. Eli lämmityksestä, liikenteestä ja siitä kamasta, mitä me ostetaan" eli kyllä tässä koko postauksessa lähtökohta on hieman nurinkurinen. Toki kuluttajat voivat jossain määrin omilla valinnoillaan päättää mitä kaupoissa myydään, mutta toisaalta ympäristöhaitallisia valintoja yksikään kuluttaja ei tekisi, jos niitä ei olisi tarjolla eli yritykset eivät niitä tuottaisi markkinoille.
Tietenkin on järkevää, että kuluttajat tiedostavat mitä ostavat ja tekevät tai tekisivät ympäristöystävällisiä valintoja, mutta juurisyy on kuitenkin toisaalla ja tähän juurisyyhyn voi voimakkaimmin vaikuttaa ihan muut henkilöt kuin kuluttajat.

Rahkamuija (Ei varmistettu) http://rahkamuija.blogspot.fi/

Julia Ihminen presidentiksi 2024!!!

Juliaihminen
Juliaihminen

<3 <3 <3

Palkkaan teidät mun pr-henkilöstöksi!!!!

HetaH (Ei varmistettu)

Tässä omaa "yhteiskunnalliset vaikuttamiskeinot &amp; ilmastonmuutos" -listaa tiedoksi.
1. Helsingissä alkaa osallistuva budjetointi: https://omastadi.hel.fi/. Tässäkin prosessissa olisi hyvä kanavoida rahavirtoja siten, että jarruttavat eivätkä lisää ilmastonmuutosta, joten ei kun mukaan vain. Myös monissa muissa kaupungeissa vastaavaa budjetointimallia on kokeiltu ja kokeillaan.
2. Suomi on sitoutunut YK:n erilaisiin ihmisoikeussopimuksiin. Kaksi isointa sopimusta ovat ns. KP-sopimus ja TSS-sopimus. Suomi antaa niiden toteuttamisesta ns. määräaikaisraportteja. Nyt raportointitapa on uudistunut. Kansalaisilta odotetaan YK:n komiteoille ajatuksia siitä, millaisiin kysymyksiin Suomen pitäisi vastata raportoinnissa. Yhdessä voimme koittaa nostaa ilmastonmuutoksen ihmisoikeuskomitean ja TSS-komitean pöydälle. TSS-komitea on vasta lausunut ilmastonmuutoksesta (https://www.ohchr.org/en/NewsEvents/Pages/DisplayNews.aspx…), joten mahdollisuudet nostaa asiaa Suomenkin osalta keskusteluun on hyvät. Komiteoille tietoa olisi hyvä antaa tämän vuoden puolella: https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/?x5822114=7051266
3. Käy verkossa keskustelua ilmastonmuutoksessa paikassa, jossa esim. hallinto on valmiiksi kuulolla. Esimerkiksi kestävän kehityksen indikaattorikorit on avattu julkiselle keskustelulle, mutta keskustelua käy hädin tuskin tusinan verran ihmisiä. Käy siis kirjoittamassa ajatuksiasi ilmastonmuutoksesta edes lyhyesti osoitteessa: kestavakehitys.fi/seuranta
4. Päivystä otakantaa.fi:n ja lausuntopalvelu.fi:n sivuilla ja aina kun tulee jotain lausuttavaa ilmastonmuutokseen liittyen, lausu itse ja kannusta laumallinen ihmisiä lausumaan myös. Tällä hetkellä esim. lausuntopalvelua ei tunneta kauhean hyvin, joten jo sadan uuden ihmisen osallistuminen tekee ison muutoksen. 10 000 saati sitten 100 000 ihmisen osallistuminen olisi jo vallankumouksellista.
5. Voit tehdä omat ilmastotoimesi näkyväksi ja raportoida niistä muillekin osoitteessa sitoumus2015.fi. Valtio seuraa ja palkitsee sitoumuksia myös vuosittain. Voit myös nostaa hyviä sitoumuksia omissa verkostoissasi esiin ja tsekkailla sitoumusten kautta eri toimijoiden ilmastotoimintaa.. Nyt kun on joulu tulossa, voi pyytää vaikka lahjaksi ilmastositoumuksia toisilta ihmisiltä . Sivusto on nyt uudistettu ja pitäisi toimia helpommin kuin edellinen.
6. Jos sinulla on rahaa, mutta ei aikaa, aina voit ostaa ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä. Hämmentävää kyllä, Sitra on laskenut, että satasella vuodessa kuittaisi jo päästöt koko vuodelta. Todella tehokas toimi siis. Joululahjalistalle siis vaikka 10e palasina metsää.
7. Maailmalla on nyt satoja ilmastovalituksia ja osasta on tullut jo myönteisiä tuomioitakin. Esimerkiksi Hollannissa Urgenda-tapauksessa valtion ilmastotoimien riittämättömyys katsottiin ihmisoikeusrikkomukseksi. Suomessa voisi kokeilla esimerkiksi kantelua Eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä, ettei perusoikeuksia turvata tehokkaasti nykyisellä ilmastopolitikalla. Argumentaatiomallia löytyy nyt hyvin maailmalta! Tässä yksi blogikirjoitus nuorten tekemistä ilmastovalituksista: http://www.allyouthstn.fi/pysayttakaa-ilmastonmuutos…/. Käsittelin aihetta myös väitöskirjassani: http://tampub.uta.fi/handle/10024/103249
8. Kansalaisaloitteen käyttö on myös mahdollista: sen avulla voidaan listata kaikki ne lait ja tiukennukset näkyväksi, mitä tarvittaisiin ilmastonmuutoksen tehokkaaseen hillintään. Kannattaa tosin kokeilla vasta hallituksen vaihduttua, sillä aloitteet raukeavat, kun hallituskausi vaihtuu. Bonuksena voi tehdä kansalaisaloitteen tulevien sukupolvien valtuutetun perustamiseksi. Valtuutettu edustaisi pitkän aikavälin etua päätöksenteossa. Tässä yksi blogikirjoitus kansalaisaloitteesta: http://www.allyouthstn.fi/pitaisiko-kansalaisaloite-avata…/
9. Kirjoita kansanedustajille, mepeille ja kunnanvaltuutetuille, jotta ilmastonmuutos näkyy kaikessa päätöksenteossa. Kirjoittakaa vaikka millaisia ilmastoveroja tarvitaan, kuinka julkiset hankinnat voivat toimia vetureina päästöniukan ruoan hintojen laskemisen suhteen, kuinka hiilivoiman tilalle tulee ottaa käyttöön kestäviä ratkaisuja, soita ei pidä tuhota, kuinka tarvitaan ilmastovaaleja. Pelkkä huolenkin ilmaiseminen riittää, mutta mitä enemmän keinoja tarjoaa käyttöön, sitä parempi vuoropuhelu yleensä on. Täsmätärppinä, että etenkin kannattaa tekstailla kansanedustajille, jotka ovat pyytäneet ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa puheenvuoroja, käsittelysaliin. Silloin ovat orientoituneita asiaan ja saattavat vaikkapa lukea tekstaritekstiäsi omana puheenaan.

Emilia M

Kiitos tästä ja myös linkistä väikkäriisi, Heta! Arvasin, että olet jakanut tämän saman tekstin myös Facebookissa ja kävin siellä jakamassa eteenpäin. 

Kommentoi