Pretty in pink (eli typerän pohdinnon lopputulema)

sadevaatteet reima.jpg

Tämä ajatusketju on kyllä naurettavuuden huipentuma, mutta ehkä juuri siksi voin kirjoittaa sen ylös. Tilasin tuossa loppusyksystä Reimalta fleece-sadevaatteita, kun ajattelin, että ne ovat nollakelillä mukavammat kuin haalari + kurahousut -yhdistelmä. Valitsin Koski-takin ja luulin klikanneeni värisävyksi Navy (eli tällaisen sinisen pilvikuosin).

Vaatteet saapuivat, ja kappas vain. Sieltä paljastuikin tällainen söpö takki, joka on… täysin pinkki. Olinkin sitten klikannut väriä Hearther Pink

sadevaatteet reima3.jpg

Alkoi suuri moraalinen kamppailu! What do! Olisin ilman muuta voinut palauttaa takin ja tilata sinisen tilalle, se olisi onnistunut helposti. Mutta nyt jouduin kohtaamaan tämän kammottavan tyttö-poika-väri-asian silmästä silmään. Olenko minä se äiti, jonka lapsi ei vain voi pukeutua pinkkiin, sillä joku voi vaikka luulla sitä tytöksi?!

Mitään kiusaamisongelmaa tästä ei voisi mitenkään seurata, sillä meillä täällä Hermanni-Vallila-alueen päiväkodeissa ollaan juuri niitä pahimmanlaatuisia suvakkivanhempia, joiden lapset saavat kukkia kukin tyylillään. Alpun päiväkotiryhmässä oli viime vuonna eräskin suloinen poika, joka saapui välillä päikkyyn itse valitsemassaan prinsessamekossa. Eikä kukaan sanonut muuta kuin että onpa ihana mekko.

Mutta jokin minussa harasi vastaan, että voiko se lapsi nyt kulkea vaaleanpunaisessa sadetakissa! Tiedän, aivan naurettavaa. Ja sitten kuitenkin, olemme kulttuurimme tuotteita. Ja meidät on opetettu tässä ajassa sukupuolittamaan värejä niin tiukasti, että minäkin alun perin valitsin automaattisesti sen sinisen version pojalleni.

Olisi myös eri asia, jos tuo pinkki olisi jotenkin ruma tai ärsyttävä, mutta ei, minusta se on oikein sievä takki, joten tämäkään ei antanut tekosyytä palauttaa sitä.

sadevaatteet reima4.jpg

Lopulta kysyin mielipidettä asianomaiselta, eli häneltä, joka takkia käyttää. Alpulle väri oli se ja sama. Hänen mielestään kaikki on tyylikästä, mikäli hänelle asiat siten esittää. (”Tänään me laitetaan tämä huipputyylikäs paita sulle!” Seuraavana päivänä: ”Äiti, minä haluan tänään tyylikkään paidan.”)

Jätin sadetakin vaihtamatta. Jos nyt ollaan täysin rehellisiä, niin kyse oli myös pitkälti omasta laiskuudestani. Kaikki tuollainen palautus-tilaus-hässäkkä on semmosta settiä, jota en vain saa ikinä aikaiseksi. 

Mutta on tämä kyllä hassu maailma, kun tällaisia joutuu ihminen miettimään.

 

Lue myös:

Statement-haalari ja muut käsittämättömän sukupuolittuneet kirppislöydöt

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit (46)
  1. Entäs, voitko kuvitella tätä: kun minulle tuli muutama vuosi sitten ensimmäinen koira, eläintarvikeliikkeen myyjä kysyi minulta panta- ja hihnahyllyllä empiessäni, onko pentu tyttö vai poika, eikä siis vain uteliaisuudesta vaan helpottaakseen kuosi- ja värivalintaa! Viimeistään silloin vakuutuin lopullisesti, että tämä värijuttu on meille hyvin pitkälle kulttuurisesti ja markkinamiesten salajuonitteluin syötettyä. Koiralla on ollut visusti harmaat ja mustat varusteet siitä lähtein.

    1. Hahaha, aivan uskomatonta! Oma tulkintani tilanteesta on se, että ihmiset saadaan ostamaan enemmän, mikäli asioita värikoodataan sukupuolille: tällä logiikalla sun pitäisi ostaa kaikki uudet vermeet, mikäli hankkisit toisen eri sukupuolta edustavan koiran.

      Ja tämä toimii siinä mielessä noidankehänä, että kuluttajat myös vaativat brändeiltä niitä sukupuolikoodattuja kamoja, kun ne on siihen totutettu. Olen käsittänyt, että Suomessa esimerkiksi lastenvaatteet ovat vielä suht neutraalin väristä ja oloisia verrattuna moneen muuhun maahan. 

    2. Vähän aikaa sitten lenkillä päiväkotilapset olivat aivan äimistyneitä kuullessaan, että mun koira on narttu, vaikka sillä on sininen talvitakki. Mä taas yllätyin, kun ajattelin Julian tavoin asuvani helsinkiläisellä suvakkialueella, jossa tällaiset stereotypiat eivät istuisi enää kovin tiukassa 😀

      1. Suvaitsevaisen vanhemman kiirastuli alkaa, kun lapsi kasvaa ja hänestä tulee ainakin aluksi hyvin konservatiivinen esim. tyttöjen ja poikien värien/lelujen/leikkien suhteen. 😀 Ja jos lapsi itse haluaakin poiketa valtavirrasta niin kavereilta tulee usein kommenttia.

    3. Äitini osti alennuksesta mun poikakoiralle pinkin toppatakin. Aikaisemmin ollaan puettu koira kirkkaan punaiseen ja oranssiin, mutta kieltämättä hetken nieleskelin tuota pinkkiä ja mietin että olenko minä oikeesti näin kaavoihin kangistunut… Alkoi melkeen hävettää. Nyt järkytän mummoja ulkona kun ”suloinen narttu” onkin kaupungin coolein jätkä pirteässä pinkissä. Ah.

    4. Ostaessamme koiralle valjaita piti myös käydä tämä sukupuolittunut väriasia läpi. Emme halunneet mustia valjaita, koska koira on tumma ja halusimme, että valjaat auttaisivat erottumaan hämärällä. Sinisiä valjaita ei poikakoiralle ollut tarjolla, joten punaisesta ja violetista valitsimme lopulta violetin. Syy: emme halunneet ostaa poikakoiralle punaisia valjaita, koska niiden vuoksi moni varmasti olettaisi koiramme olevan narttu. Ja narttukoirat useammin tulevat kaikkien kanssa toimeen, kun taas jotkut uroskoirat eivät voi sietää toisia uroksia. Emme siis halunneet altistaa koiraamme tilanteeseen, jossa joku päästää varomatta koiransa nuuhkimaan söpöä ”tyttökoiraa”. Oli siis tässä asiassa mentävä vallalla olevan enemmistön käsityksen mukaan.

      1. Täytyy sanoa, että itse en ole eläinten kohdalla ikinä ajatellut, että pantojen ja muiden tykötarpeiden värejä tarkastellaan näiden sukupuolittuneiden värikoodien avulla ja tehdään jopa tulkintoja siitä kannattaako koiraa lähestyä. Esim. sukulaisella taitaa uroskoirien kaikki kamat olla mustia, punaisia tai pinkkejä, koska omistaja itse tykkää näistä väreistä. 🙂

        1. Meillä on ollut juuri päinvastaisia kokemuksia. Koira on myös pitkäkarvainen, joten siitä ei heti näe, mitä jalkovälissä killuu.

    5. Taannoin tuli FB-kirppiksellä vastaan ilmoitus, jossa haluttiin ostaa ”tyttövarsalle sopiva riimu, ei mitään sinistä tms.” Anna mun kaikki kestää!

  2. Minun vanhempi lapsi on tyttö ja nuorempi on poika. Samoin on useimmilla ystävilläni, joten pojat joutuvat käyttämän sisariensa vaatteita. Tämä on johtanut siihen, että tytöt käyttävät usein ”poikien” värejä, jotta sisarukset saisivat ne käyttöön. Olen siis usein törmännyt ajatuskulkuun siitä, että on ok, että tytöllä on siniset tai mustat vaatteet, mutta ei niin ok, jos pojalla on pinkit, mikä tuntuu hassulta ja herättää kysymään miksi näin on. Onko naiseuden kuva sitten laajempi kuin mieheyden..

    1. Tämä on musta kiinnostava kysymys. Että onko feminiinisyyyden representaatioksi laskettava asia (pinkki väri) jotenkin sitten kuitenkin ”alempiarvoinen” siinä mieless’, ettei sitä saa sekoittaa maskuliinisuuden piiriin – tai ainakin se koettaisiin uhkana maskuliinisuudelle. Sen sijaan feminiinisyys ei ole uhattuna, vaikka siihen sekotettaisiin maskuliiniseksi koodattuja asioita. Lopulta tällainen sataa feminiinisyyden laariin, kun kerran siihen liittyy enemmän joustovaraa kuin tiukkaan maskuliinisuuteen, vaikka lähtökohta onkin vähän ankea.

       

       

    2. Mun mielestä Kela voisi kyllä näyttää tässä esimerkkiä ja lähteä rikkomaan värimielikuvia laittamalla välillä äitiyspakkaukseen ihan oikeasti pinkkejä vaatteita tai jopa pinkin haalarin. Nythän värit on olleet aika lailla neutraaleja tai sitten ”poikamaisia” eli sinisiä. Tätä kyllä varmaan saa odottaa, koska ainakin pinkki haalari voisi herättää sen verran keskustelua, että en usko Kelan olevan siihen vielä valmis.

      1. Siitä tulisi hirveästi kritiikkiä kun jo nyt valitetaan varmaan joka vuosi kuoseista ja väreistä ja Kela ehkä haluaisi, että puhuttaisiin itse asiasta eli miten kiva on, että Suomessa saa ylipäätään tämän pakkauksen. Ja jos ei sisältö miellytä, saa vaihtoehtoisesti rahaa.
        Harmaan taittava lila voisi vielä mennä, mutta silloinkin liikutaan jo heikoilla jäillä mielensäpahoittajien suhteen. 🙂

        1. Ohis, mutta vuonna 1989 kun vanhin lapseni syntyi, äitiyspakkauksen haalari oli mintun ja haalean keltaisen värinen eikä tullut mieleenkään etten voisi sitä pojalle pukea. Mut itse asiassa pinkkivallankumous ylipäätänkin vyöryi myöhemmin, tuossa vaiheessa kauniit pastellivärit näemmä katsottiin molemmille ”soveltuviksi”. Takapakkia ilmeisesti. :p

    3. Tämä ajatusmaailma on ihan yleinen muissakin kuin vaatteiden väreissä. Monet feministit tykkää aina korostaa miten he ovat olleet lapsena poikatyttöjä eikä perinteiset barbieleikit ja muut ole kiinnostaneet ihan kuin perinteiset tyttöjen leikit ja tyttöys olisi huonompaa. Samaten korostaakseen omaa suvaitsevaisuuttaan monet hankkii tytöille ”poikien” leluja paljon useammin kuin päinvastoin ja tuo vaatteiden värien valinta on jatkumoa tämän kanssa.
      Naiseuden/tyttöjen kuva on ehkä laajempi, mutta monesti maskuuliinisuutta pidetään kuitenkin jollain lailla tavoitellumpana ja parempana ja toisaalta poikien/miesten liikkumavara toiseen suuntaan on paljon kapeampi. Moniko olisi edes kiinnittänyt asiaan huomiota, jos tytöllä olisi ollut se sininen sadetakki.

      1. Tuon olen huomannut minäkin, että on jotenkin hienoa korostaa olleensa poikatyttö ja epäkiinnostunut Barbiesta, joka sentään on ärhäkämmän feministin silmissä kauhistuttava sorron symboli. Olisihan se hirveää, jos olisi lapsena sellaisella nukella leikkinyt! Tällaisten feministien kanssa koen jo lähtökohtaisesti olevani eri leirissä. Vaikka olen tasa-arvoa kannattava nainen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *