Puhutaan taimilapsista, ei sijaislapsista

kukka ja pupu.jpg

Tänään Helsingin Sanomissa oli ihana pieni mielipidekirjoitus siitä, että sana ”sijaislapsi” kalskahtaa murheelliselta: Keiden sijaisia nämä lapset ovat?

Puutarhanhoidosta kiinnostunut eläkeläinen Hannele Metso ehdottaa, että puhuttaisiin mieluummin taimilapsista. Hän on neljän lapsen äiti, joista ”kaksi on tullut omasta siemenestä ja kaksi taimesta”. Perhe on lasten kasvualusta. Samalla lailla kukat ovat ihan yhtä arvokkita keskenään, oli ne keväällä kylvetty siemenestä tai taimesta.

Sillä, miten me nimeämme ja kutsumme asioita, on hyvin paljon merkitystä. Vakiintuneita termejä ei välttämättä tule kyseenalaistettua (ainakaan minä en ollut koskaan edes ajatellut tuota sijaisuutta), mutta sanat kertovat siitä, miten me asioita arvotamme ja mitä niistä ajattelemme.

kukka ja pupu2.jpg

Ehkäpä sana sijaislapsi juontaa juurensa siitä, että sellaisia perheitä, joihin muuttaa lyhyeksi tai pitkäksi aikaa lapsia asumaan olosuhteiden pakosta, kutsutaan sijaisperheiksi. Tämä varmaankin lohduttaa lasten biologisia vanhempia: nuo, jotka nyt hoitavat lapsiani, ovat sijaisia, minä olen se oikea.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapsista pitäsi puhua sijaisina. Vaikka lapseton pariskunta ottaisi ”sijaislapsen” kasvatettavaksi, niin he tuskin pitävät sitä kenenkään sijaisena.

kukka ja pupu4.jpg

Olen aiemmin itse harmitellut sitä, että mun mielestä myös sisarpuoli on huono sana. Mulla on neljä pikkusisarusta, joilla on eri äiti kuin minulla, mutten silti ajattele heitä puolikkaina, vaan mulle he ovat ihan kokonaisia siskoja ja veljiä. Meillä ei ole koskaan käytetty siskopuoli-sanaa.

Anu mainitsi kommentissa, että Ruotsissa puhutaan bonuslapsista (bonusmamma, bonusdotter), ja siinä on ihana positiivinen klangi. Mä innostuin tästä. Tosin sitten aloin kelailla, että viittaako tuo termi ennemminkin sellaisiin siskoihin ja veljiin, jotka ovat vaikkapa isän uuden vaimon lapsia. 

Osa musta miettii myös, onko kaikkea aina pakko määritellä. Mutta toisaalta, uusiin ihmisiin tutustuessa musta on kiva jossain vaiheessa kertoa, että meitä oli neljä sisarusta mun lapsuudenkodissa, ja sitten sain vielä neljä lisää sen jälkeen kun täytin 17 vuotta mutten asunut enää isän kanssa. Ja tässä astuu sana ”sisaruspuoli” kehiin. Olisi kiva, että termi kertoisi siitä, että tässä saan elämääni jotain ihanaa uutta ennemmin kuin että tähän ilmaantuu jotain vajaavaista, puolikasta.

Juuri tämän positiivisen mielikuvan takia innostuin tästä taimilapsi-sanasta (hihii, osasyy taimilapsisanaan ihastumiseen on myös se, että tunnen yhden mielettömän ihanan 2-vuotiaan, jonka nimi on Taimi).

 

 

Mitä nimiä te käyttäisitte sisaruksista, joilla on toinen (tai molemmat) vanhemmat eri kuin teillä?

 

 

Kuvat: En kylvänyt tänä pääsiäisenä rairuohon siemeniä, mutta narsisseja sentään hankin. Tuo pupu tyylikkäine paitoineen sen sijaan saapui meille pari viikkoa sitten, kun mun äbä toi pahvilaatikollisen mun lapsuuden leluja Alppua varten.

 

 

Kommentit (12)
  1. Sanatmerkkaa
    10.4.2017, 19:20

    Heippa,

    Oon samaa siskopuoli -asiaa usein kipuillut! Ootko kuullut sellaista termiä kun ”uussisko”. Mun mielestä se olis kiva, siinä vaan se hankaluus että eihän kukaan muu tiiä mitä se tarkottaa. Ja sit toisaalta, onko sisko enää niin uus kun ollaan oltu samaa perhettä jo yli 20 vuotta…

    1. Uussisko, symppis! Ainakin ehdottomasti parempi kuin siskopuoli. 

      Mitäköhän tuossa siskopuoli (varmaan suora käännös englannista half sister) on joskus ajateltu? Joo, eri vanhempi eli periaatteessa puoliksi vain biologinen sisko, mutta on se jotenkin ihan lähtökohtaisesti vähän nihkee.  

      1. Meillä on siskoni kanssa eri isät, mutta ei hän mikään puolikas ole! Jo koulussa joskus kun näitä käytiin luokassa läpi ”kenellä on mitäkin” niin luokkakaverin kanssa keskenämme juttelimme, ettemme pidä pikkusiskojamme puolikkaima vaikka eri isät onkin. Olen aina inhonnut sitä sanaa. Ihan täysin siskoja ollaan. Aina saman katon alla kasvettu. 

         

        Sisarpuoli toimii mielestäni siinä jos ei ole ollenkaan verisukua vaan vanhempien avioliiton kautta tulee sukulaissuhde. Vaikka osa heistäkin sattaa tuntea toisensa täysin sisaruksikseen!

  2. Enpäs itsekään oo koskaan ajatellut sijaislapsi-termiä noin, mutta ihan totta! Mulla on kaksi pikkusiskoa, joiden kanssa meillä on eri isä. Ollaan kasvettu ja asuttu yhdessä kymmenen vuotta, kunnes muutin omilleni – ihan oikeita ja kokonaisia siskoja ollaan silti toisillemme. Muistan, kun toinen heistä joskus päiväkoti-ikäisenä tuli hädissään mun luokse ja kysyi, että ’ollaanhan me ihan oikeita siskoja eikä mitään puolikkaita’, kun asia oli tullut puheeksi jossain kavereidensa kanssa. Täältä kans siis peukku alaspäin väkinäisille määrittelyille!

    1. Eikä! Miten mielettömän liikuttavaa! No just näin. Tästä tulee semmonen olo, että määritelmät hiiteen, ehkä on parempi puhua ihan vain siskoista ja veljistä, ja sitten jos jossain tilanteessa pitää tarkentaa, niin voi vähän avata. Mulla esimerkiksi kuulostaa aika hard corelta, että ”meitä on kahdeksan lasta”. Mut ei mun äiti niitä kaikkia synnyttänyt! 😀 (Kaikki rispectini naisille, jotka ovat synnyttäneet kahdeksan lasta.)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *