Raha-asiat parisuhteessa

julia kroisos.jpg

Rahapostaussarja jatkuu! Nyt käsittelen parisuhteen raha-asioiden hoitamista.

Me ei olla taidettu riidellä Tikin kanssa ikinä rahasta. Raha on pikemminkin molemmille semmonen hauska harrastus, josta on mukava jutustella. Vähän kuin elokuvista tai ruuasta. Kummallakaan meistä ei ole mitenkään himmeät tulot, ennemminkin ollaan sellaisia protestanttisia ”työtä tekemällä ja sijoittamalla voi vaurastua” -tyyppejä.

Se, että raha-asioista ei tule sanaharkkaa, johtuu tietenkin siitä, että me ollaan niin etuoikeutetussa asemassa, ettei meillä ole puutetta rahasta. Molemmilla on vakituinen kuukausipalkka. Sen sijaan me riidellään ajasta (ja herregud, siitä vasta riidelläänkin), ja se taas johtuu siitä, ettei omaa aikaa ole lapsen tulon jälkeen koskaan tarpeeksi. Eli uskon, että jos jossain vaiheessa meillä alkaisi tehdä taloudellisesti tiukkaa, tälläkin elämänalueella alettasiin rettelöidä.

Toinen syy siihen, miksi raha ei aiheuta kränää, on se, me ollaan hiottu keskinäiset rahabisneksemme niin sujuviksi, etteivät ne ole koskaan aiheuttaneet mitään katkeruutta kummankaan sialussa. 

julia kroisos2.jpg

Miten me sitten ollaan hoidettu keskinäiset raha-asiamme?

Molempien palkka tai tulot (Tiki on nyt hoitovapaalla) tulevat omalle tilille. Sitten maksetaan aika lailla kaikki protestanttisesti puoliksi. Vaikka Tikillä on aina ollut isompi palkka kuin mulla, niin me ollaan silti päädytty tähän systeemiin. Toisaalta nyt hoitovapaan aikana Tiki saa huomattavasti mua vähemmän, mutta sitten se elelee säästöillään ja on tehnyt muutamia pikku duuneja kevään aikana. (Mä hoidan Alppua aina perjantaisin).

Mulla on aika monta tiliä, joita seuraan suurella kiinnostuksella:

Oma tili, oma säästötili ja oma arvo-osuustili Nordnetissä.

Yhteisiä tilejä on asuntotili, yhteinen säästötili, S-tili eli ruokatili ja sitten kolme eri asuntolainaa.

Kuten olen aiemminkin kertonut, kuun 15. päivä molempien tileiltä siirtyy automaattisesti 900 euroa asuntotilille ja 200 euroa yhteiselle ruokatilille, johon molemmilla on kortti.

Se, mitä näiden joka kuukausi tililtä siirtyvien summien jälkeen jää omalle tilille (mulla yleensä joku 800 euroa) on sitten omaa käyttöä varten. Eli niillä hurvitellaan tai sijoitellaan menemään.

Asuntotililtä maksetaan kaikki asumiseen liittyvä ja joitain isompia juttuja, kuten vakuutukset (jeskamandeer, maksoin juuri 600 euroa vakuutuksista!) ja vaikkapa Alpun muskari. S-tililtä taas maksetaan kuukauden ruuat, yhteiset ravintolaillalliset ja Alpun pienemmät jutut.

Ihan meidän suhteen alkuaikiona meillä ei ollut yhteistä ruokatiliä, mikä oli vähän epäreilua, koska Tiki kävi aina kaupassa, joten se joutui myös aina maksamaan kaiken.

Molemmilla on oma pankkikortti S-tilille, joten siltä on helppo maksaa perjantain Liidelin-reissut ja pikku pyrähdyksen Alepaan. (S-tili on siitä kiva, ettei siinä ole mitään ylimääräisiä maksuja.) Mun kaverit joskus kyselevät, että mitä jos toinen syö enemmän tai ostelee vaikka kalliita bissejä useammin kuin toinen. Mä en jaksa ihan näin pienistä summista stressailla. Noin pienien juttujen kyylääminen ei tee hyvää mulle tai meidän suhteelle, koska se olisi sitten loputon suo. (Ja tämä edelleen siksi, ettei kummallakaan ole puutetta rahasta.) Vaikka kun olin raskaana ja käytiin ulkona syömässä, Tiki otti viiniä ja minä en, niin sillä ei ollut mulle mitään merkitystä laskua maksaessa.

julia kroisos4.jpg

Tämän lisäksi meillä on kaikenmoisia satunnaisia säästöprojekteja, jolloin tehdään vähän enemmän töitä tai säästetään nopeammin, jos on joku tietty, mitä varten tarvitsee. Silloin saatetaan säästää just tuolle yhetiselle tilille niin, että asetetaan joku sovittu summa, tyyliin: ”Joulukuuhun mennessä siellä on 8000 euroa.”

Me tykätään aina välillä pitää sellainen sniiduilukuukausi, jolloin ei vaikka laiteta rahaa alkoholiin, vaatteisiin tai paljon mihinään ekstraan tai vaikka syödään vähän tarkemmalla budjetilla. Tänä vuonna ajateltiin pitää synnitön syyskuu. Tämä on täysin sellaisen etuoikeutetun lorton ”köyhäilyä”, josta saa perverssiä mielihyvää sen jälkeen, kun on hassannut koko kesän rahojaan menemään.

julia kroisos5.jpg

Musta kaikkein tärkeintä parisuhteen raha-asioissa on se, että molemmille jää tunne siitä, että asiat menevät reilusti. Meillä on myös suht samanlaiset kulutustottumukset ja täysi luotto toisen kykyyn hallita raha-asioitaan. En voisi koskaan kuvitella, että Tikille iskisi joku eeppinen pikavippivelka jostain takavasemmalta tai että se ostaisi tyyliin auton meidän yhteisen tilin rahoilla.

Ai niin, nyt muistin, että kyllä me ollaan joskus riidelty rahasta! Aikoinaan mun piheilyn pahimpina vuosina mä rageilin Tikille siitä, jos se otti junan bistrokärrystä omalla rahallaan oluen, koska ”se on niin kallista”. Sitten Tiki vähän puhutteli mua, ja mä ymmärsin kantturamaisuuteni ja aloin ihmisiksi.

 

 
Miten te jaatte rahanne parisuhteessa?

 

 

Kuvat: Meidän äiti toi mamman jäämistöstä tällaisia pikku asusteita, joilla sitten alettiin pelleillä. Turkis ei tullut käyttöön. Pääsin kuitenkin leikkimään pikku kroisos-ladyä!

 

Lue myös muut rahasarjan postaukset:

6 hyvää syytä, miksi olen alkanut puhua rahasta ääneen

Näin tulotasoni noussut (ja tämä se on nyt)

Näin säästin 10 000 euroa vuodessa

Yhden kuukauden menoni: 1600 euroa

Sijoitusstrategiani on laiskuus

Piheilyn säännöt

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

   

 

Kommentit (69)
  1. Just edellistä rahapostausta lukiessa mietin toivovani sulta just tämmöstä postausta! Mut sitä tässä mietin et onkos teillä avioehto ja miks on tai ei oo?

    1. Hahaa, just hyvä!

      Ai että, avioehto. Sen hankkimista olen miettinyt aina välillä. Tällä hetkellä kummallakaan ei ole mitään sellaista omaisuutta, joka olisi tullut tähän talouteen meidän suhteen ulkopuolella (jos ei lasketa Tikin nahkanojatuolia). Mutta ehkäpä tulevaisuudessa on… Tosin mulla on tällä hetkellä sellainen käsitys, että itse en tule saamaan minkäänlaista perintöä koskaan, joten omalta osalta se on vähän niin ja näin. Ehkä sitten voisi hankkia, jos saisi jotain perintöä tai toisen omaisuus karttuisi yhtäkkiä hillittömästi. 

      Mutta tämä on  kiinnostava kysymys. Entä sä, jos oot avo-/avioliitossa, niin onko sulla avioehtoa?

      1. ihan varalta
        4.7.2017, 10:03

        Itse en ole aviossa, mutta jos joskus tulen olemaan, tulee myös avioehto luonnollisesti paketissa mukana. Tämä siksi, että omalla perheellä, ja myös sen puolisoehdokkaan perheellä, on kesämökkejä yms. kiinteistöjä omistuksessa. Avioeron sattuessa menisi näistäkin joskus perittävistä omistuksista sitten puolet sille exälle, jonka kanssa tuskin haluaa kaiken muun lisäksi neuvotella vielä omasta lapsuusajan kesämökistä, tai kotitalosta.

        Muulla yhteisellä omistuksella niin väliä, mutta itse ainakin koen nämä perheen kotitalot ja kesämökit sellaiseksi, että niiden suvussa pysyminen kannattaa avioehdolla turvata.

      2. Usein testamentissa on suljettu perillisten aviopuolisoiden oikeus perintöön avioeron sattuessa eli sitä ei tarvitse laittaa avioehtoon välttämättä.

  2. Me aletaan vasta nyt pääsemään tähän pisteeseen, sillä kela ja työkkäri oletti, että avopuoliso elättäisi minut kun en saanut tuloja mistään. Niin hän tekikin, mutta kuinka uskomattoman nöyryytävää on pyytää rahaa mieheltään ihan perus asioihin? Voin sanoa, että tiukoilla elettiin ja riidat oli sen mukaisia. Molemmat oli kireitä ja minä podin syyllisyyttä ja taistelin paperisodassa. 

    Luojan kiitos istun nyt vakiduunissa, kohtuullisella palkalla ja 10 päivä saan ensimmäisen palkkani. Itkin helpotuksesta. 

    Olemme alkaneet luonnostelemaan suunnitelmia budjetille, kun nyt tulot yhtäkkiä kasvaa 2000€ kuussa! Se o iso raha kun on tottunut elämään koko aikuisikänsä reippaasti alle tonnilla. Tuntuu upealta voida suunnitella kylpylälomaa helmikuulle tai miten voin säästää. Sitä kai aikuisuus on kun haaveilee rahasta, jota ei tarvitse käyttää. 

    1. Oh, voin todella kuvitella tuon tilanteen. Oikeastaan tosi samanlainen kuin tuo ajan kanssa meillä nyt. Musta on nimittäin super ärsyttävää pyytää puolisolta, että saisinko mä nyt tunnin verran juoksulenkkiä varten – vaikka se on siis täysin inhimillistä ja kuuluu asiaan. Tietty tuo on siitä eri, että se aika on ”yhteistä” eikä ikään kuin jommakumman omaisuutta, mutta silti. Tämä niin opettaa, että se mistä on puutetta, siitä riidellään.

      Ihanaa, että oot saanut ekan vakipalkan! Niin huippua, onneksi olkoon!!

    2. No hyi mikä tilanne! Meillä mun mies opiskelee ja siis eletään mun rahoilla ja heti yhteen muutettua otin hänelle rinnakkaiskortin mun tilille, ei todellakaan tarttee pyydellä ruokarahaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *