Rahamokat kirvelevät erityisen pahasti

Noin 8-vuotiaana kävelin Turun Stockmannilla pienen vaaleansinisen olkalaukkuni kanssa. Minulla oli siellä 70 markkaa rahaa, joka oli tietenkin valtava summa. (Noihin aikoihin sain rahaa joskus mammaltani, joka palkitsi muun muassa sadalla markalla, mikäli olin laskenut hänen ostamansa matikankirjan kaikki laskut. En tiedä oliko tämä psykologisesti järkevää, mutta ahne olin ja todellakin laskin nuo laskut markan kolikkojen kiilto silmissäin.)

Yhtäkkiä laukku oli vain kadonnut. Jätin sen johonkin, en tiedä mihin! Kävimme vanhempieni kanssa tietenkin infossa ja etsimme sitä kaikkialla, mutta joku oli ottanut laukun. Ja rahat, tietenkin.

11-vuotiaana meillä oli tapana laulaa ystäväni Nooran kanssa Lapinlahden lintujen yhtä kappaletta, jonka kertosäe meni näin: ”Aina ei voi saada sitä mitä haluaa, ja yleensä ei halua sitä mitä saa.” Tämä oli niin erinomainen biisi, että päätimme molemmat ostaa kyseisen levyn. Se maksoi 129 markkaa, ja levyn ostamisen jälkeen tajusin, etten suoranaisesti pidä Lapinlahden lintujen muista biiseistä. (Ehkä se on ihan normaalia 11-vuotiaalle.)

Niinpä harmitti tosi paljon, että oli tullut tuhlattua säästöt tuohon heräteostokseen.

Noisa tapuksista on yli 20 vuotta ja muistan ne edelleen!

Huomaan, että rahaan liittyvät mokat ovat jo pienenä herättäneet minussa aivan kohtuuttomia itsesyytöksiä. Miksi mokasin näin! Olisi pitänyt pystyä parempaan, anteeksiantamatonta.

Heh, olen tehnyt noiden lapsuuden mokien jälkeen lukuisia rahamokia. Ja teen edelleen. Olen sijoittanut rahojani aiiiiivan päin helevettiä. Yksi sijoitusmokistani tekee edelleen niin kipeää, etten vain pysty ruotimaan sitä vielä täällä blogissa, vaikka kannattaisi, koska se on opettavainen tapaus. (Jos haluat kuulla aiheesta enemmän, niin kuuntele Epäonnistumisen CV -podcastin jakso, jossa olen vieraana. En pysty itse puhunaan aiheesta sen enempää, kirvelee edelleenkin liikaa.)

Mutta yksi asia mikä mokiin auttaa melkeinpä aina on nauru!

Oman kokemuksen mukaan ihan kaikesta saa väännettyä jälkikäteen vitsiä, ja sitten helpottaa (eli kyllä minä sillä sijoitsmokallakin vielä jonain päivänä vitsailen). Myös tieto siitä, että aivan kaikki mokailevat nyt ja aina, tekee olosta kevyemmän. Ja se, että hyväksyy elämän normihävikin.

Ja niinpä suosittelen kuuntelemaan tämän viikon erityisjakson! Olen vieraistani niiiiin iloinen. Nimittäin tha-thaaaaa! Kaverin puolesta kyselen -podin Anna Karhunen ja Tiia Rantanen tulivat vieraakseni Melkein kaikki rahasta -podcastiini.Kerromme siinä, minkälaisia rahamokia… kaverille on sattunut.

Annalla ja Tiialla on niin hersyvä tyyli, että lupaan että nauratte kuunnellessa uusinta jaksoa: 43 euron viinilasi ja muut rahamokat feat KPK.

Haastattelin Ylen juttuun myös Lasten ja nuorten säätiön Kestävä rahasuhde -hankkeen asiantuntija Anna-Liisa Parkkista siitä, miksi teemme tiettyjä yleisiä mokia koko ajan rahan kanssa – ja miten näitä virheitä voisi välttää. Oli oivaltavaa tajuta, että kyse on tosi paljon tunteesta ja aika vähän järjestä.

Tuttuun tapaan: illalla insta live aiheesta kello 21! Siellä lisää mokia!

Kommentit (10)
  1. En muista mistä tämän tuotteen keksin mutta olin ehkä 10 ja tämä oli joskus 2000-luvun alussa kun mp3-soittimet eivät olleet vielä ”juttu” ja jos oli niin ne maksoi pähkinöitä.

    Kävelin Citymarketiin – meiltä varmaan 6 kilometriä, hirveä pakkassää ja ostin sieltä sellaisen pienen pienen vekottimen missä oli karmeat kuulokkeet ja vekottimeen sai laittaa n. 10 mk kokoisen ”levyn” ja kuulokkeista pystyi kuuntelemaan ehkä 20 sekunnin pätkän biisistä repeatilla. Ostamassani vekottimessa oli joku Usherin biisi.

    A) se maksoi ihan hitosti, toista sataa markkaa
    B) En edes pidä Usherista, en silloin enkä nyt
    C) tajusin sen myös itsekin kun olin kävellyt toiset 6 km kotiin ja piilotin kapistuksen ja väitin myöhemmin että olin rahani käyttänyt johonkin hyödylliseen

    1. Ah. Nauroin tätä pitkään, hartaasti ja moneen kertaan. Mikä mahtava tarina ja aivan paska ostos!

    2. Hahahah, uskaltaisin melkein väittää, että tämä tarina on tuon menetetyn rahan ja vaivan arvoinen 😀

    3. Ai kamala, mä muistan kans tämän vekottimen (jonka nimeksi Google kertoi HitClips)!
      Yhdellä meidän luokan tytöllä oli sellainen ja urheilukentän laidassa luukutettiin siitä Destiny’s Childin Survivoria. Äänenlaatu oli onnettoman huono (haha, jos nyt mitään muuta voi odottaa?!?), mutta sehän ei estänyt minua haikailemasta samaisen kapistuksen perään Prisman leluhyllyillä. Äiti kuitenkin pysyi tiukkana, onneksi.

      Ansaitsisi kyllä aivan heittämällä sijoituksen joltakin ”vuosituhannen turhempaakin turhimmat turhakkeet”-listalta. Haluaisin kyllä tietää, onko tämän HitClipsin kehittäjä vieläkin ylpeä aikaansaannoksestaan, jos on koskaan voinut ollakaan.

  2. Lapsuudenystäväsi Noora
    18.9.2020, 17:20

    Hahahhahah ai että mulla on varmaan vieläkin toi Lapinlahden lintujen levy, enkä ikinä tuu unohtaa sitä alastomien bändin äijien kuvaa sen albumin kansilehdessä!! Rahamoka todellakin!

    1. Tietkö mulle tuli pakottava tarve kuunnella sitä biisiä, mutta en löytänyt sitä MISTÄÄN! Sitä ei ole spotifyssä eikä youtubessa. Ja levynkin olen jo heittänyt pois! (Ja levysoittiminen, tosin mökillä saattaa olla mun ysäri-cd-kasettisoitin vielä olemassa, sillä voi kuunnella myös Kustin puhelinta.)

      Olin jo unohtanut sen sairaan alastomien äijien kuvan kansilehdessä!!!! 😀 😀 Siinä oli kyllä elämää ja erotiikkaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *