Raskausviikot 0–6 (kiinnostaa vain preggoilijoita!)

raskausviikko_4.jpg

 

Silloin kun raskauduin, janosin tietoa. Siitä, mitä kaikkea on tulossa, mikä kaikki on normaalia ja ihan vain semmosta fiilistelyä siitä, miten siistiä on olla raskaana. Koska en aluksi kertonut muille kuin yhdelle ystävälle ja Tikille, tieto oli haettava internetin kätköistä.

Siksi lueskelin paljon erinäsiä raskausblogeja, ja erityisesti mua kiinnosti se, että mitä kaikkea tuleman pitää eri raskausvaiheissa. Kaverini vinkkasi näihin Lähiömutsin raskausviikko-postauksiin, ja ahminkin ne kaikki saman tein läpi.

Nyt mulla on melkein toka kolmannes takana, joten ajattelin, että miksipäs en jorisisi omista ruumiin- ja pään toiminnoistan julkisesti yhteisen hyvän vuoksi ja aloitan pienen ”juttusarjan”, jossa kerron, miten olen kokenut kuluneet raskausviikot. 

Mutta nyt seuraa painava varoituksen sana. Ne, jotka eivät ole raskaana tai suunnittele raskautuvansa, eivät takuulla kiinnostu seuraavasta ruumiintoimintojen yksityiskohdilla vuoratusta mässäilystä.

Kun taas te preggoilijat, tässä tulee!

raskausviikko_0-4.jpg

Skumppa virtasi muun muassa Magnnumin juhlissa. Kuka muuten tunnistaa, kenen kuuluisa nyppypaita?

Rv 0–4 (toukokuu 2015)

Erinäisten aikataulu- ja maantieteellisten sijaintiongelmien takia olin menettänyt toivoni raskautua toukokuussa. Niinpä verrattuna kevään aikaisempiin kuukausiin, kävin toukokuussa erinäisissä kissanristiäisissä aika paljonkin iloittelemassa. Skumppaa ja terassioluita kului (no, maksimissaan neljä annosta illassa, mutta kului kuitenkin).

Opin: Ainakin mun kohdalla klisee siitä, että ”sitten kun lopetat yrittämisen ja rentoudut, tulet raskaaksi” piti paikkansa. Siis miten uskomattoman skeidainen ohje, ja miten naurettavaa, että se toimi. ARGH!

 

Rv 4+0 Ensimmäinen toivonkipinä

Olin menossa hammaslääkärille, ja koska siellä oltaisiin otettu röntgenkuvat, päätin tehdä ihan vain varoiksi testin (vaikka oli 95 % varma, että se olis a nou-nou). Siinä näkyi to-del-la haalea viiva. Siis semmonen, että luulin kuvitelleeni sen, joten aattelin, että nääh. Sanoin kuitenkin asiasta hammaslääkärillä, joten se ei ottanut röntgeniä. Seuraavana päivänä tein uuden testin, ja mielikuvitusviiva oli edelleen testissä.

Opin: Jos siinä on pienikin haalea kakkosviiva, niin todennäköisesti olet raskaana! (Tämä on myöhemmin kavereiden kanssa empiirisesti todettu.)

 

RV 4+4 Tämä on totta!

Tein selkeästi positiivisen raskaustestin ollessani Kroatiassa työmatkalla. Meinasin kuolla onnesta! (Kerroin siitä tarkemmin täällä.) Olin koko viikon ihan käsittämättömissä onnen tiloissa.

Pari kuvaa tuossa yllä: ei kauheasti kauniimmissa maisemissa olisi voinut ottaa vastaan tällaisia uutisia.

 

RV 5 Huolet sekoittaa mun pään

Onnessa piehtaroiminen vaihtui yhtäkkiä hysteeriseen huolehtimiseen. Vaikka olin etukäteen päättänyt, että mää oon sitten semmonen rento raskausmuija, niin kävi ilmi, että en ole.

Ruokahuoli oli iso. Tuntui, että söin koko ajan jotain väärää enkä millään oppinut tätä THL:n listausta ulkoa. Aina jossain olikin sitten jälkeenpäin huomattuna majoneesia (raaka kananmuna), rooibos-teetä, juustoa, jonka alkuperästä ei ollut tietoa… Etenkin kun en voinut jubailla aiheesta kenenkään kanssa, olin varma, että syömisilläni vahingossa aiheutan lapselleni listerian, toksoplasmoosin, yersinian, kampylobakteerin, tuberkuloosin ja lavantaudin… ehkä myös jonkun seksitaudin (whaaat ei!).

Raskausviikolla 5 mua myös väsytti aika paljon, yhtä kiinnostavaa haastattelua tehdessä melkein nukahdin. Se oli vähän noloa.

Olin myös supermalttamaton! Oli ihan hirveä tarve saada tietää, että onko tämä nyt todellista ihan oikeasti. Varasin itselleni neuvola-ajan, jonka sain melko nopeasti, koska ”virallisten laskelmien” mukaan mun olisi pitänyt olla jo raskausviikolla 10. (Kiitos tästä, maailman epäsäännöllisin kierto!)

Opin: Olen edelleen ollut aika tiukka sen kanssa, etten syö vaikka graavilohta tai välttelen itse tehtyä majoneesia ravintolassa. Mutta kyllä mä olen välillä syönyt sellaisia juustoja, jotka on otettu suoraan purkista, jos niissä lukee, että ne on pastöroituja. Eli olen yrittänyt tasapanotella neuroottisuuden ja letkeyden rajamailla. Ja hyvin on mennyt! Sitä paitsi kaikki sanoo, että stressi aiheuttaa sillä bebelle enemmän shaibaa kuin minimaalinen riski saada joku tauti. Eli: elä ressaa! (Siinä muuten taas sarjassamme: paskat neuvot.)

 

haapaiva.jpg

Meillä oli sopivasti Tikin kanssa hääpäivä samalla viikolla, kun saatiin tietää tulevasta beibistä. Pääsin siis heti maistelemaan alkoholittomia olusia ravintolassa ja piknikillä. (Melko paskoja.)

 

RV 6 Huoli muuttuu hysteriaksi

Aloin laskeskella, että koska meidän bebe olisi mahdollisesti saanut alkunsa. Lopetin saman tein öisin nukkumisen, koska mun mieleen palasi ne kaikki skumpuuttelut, joita harrastin toukokuussa. Yhdeltä keskustelupalstalta opin, että mun lapsesta tulisi syvästi vammainen, ja joutuisin olemaan koko loppuelämäni sen omaishoitaja, ja saisin syyttää tästä vain ja ainoastaan itsekästä itseäni.

Pahinta oli, että luulin olevani paljon pidemmällä raskaana (tyyliin viikolla 10) kuin oikeasti olinkaan.

Ai niin, lisäksi panikoin siitä, että mulla ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia. Missä viipyy elokuvallinen kohtaus pahan olon ryöpäsyksestä!? Ei siellä mitään voi olla, kun kerran ei okseta yh-tään!

No, sitten mentiin Tikin kanssa yhdessä Vallilan neuvolaan. Meitä vastassa oli maailman ihanin semmonen ehkä 60-vuotias nainen, joka oli hirmu levollinen ja sympaattinen. Ei kutsunut mua ”äidiksi” tai Tikiä ”isiksi” (kuten olen kavereilta kuullut, että neuvolan Tädit ovat kutsuneet), vaan ihan oikeilla nimillämme. Lisäksi se sanoi, ettei todellakaan tarvitse huolehtia, kun panikoin noita alkoholiannoksiani sille. ”Se on kuule ollut niin syvällä siellä turvassa ruskuaispussissaan, ettei sitä ole voinut mikään vahingoittaa. Nyt vaan lopetat alkoholin käyttämisen, niin ei sille mitään käy. Nautit tästä raskaudesta!” Mulle tuli ihan superhyvä mieli siitä!

Se mua jäi siitä neuvolasta mietityttämään, että siellä ei haluttu todistaa mitenkään lääketieteellisesti sitä, että olen raskaana. Mähän olisin voinut vaikka larpata sille raskaana olevaa. Tiettekö semmosta hurahtanutta naista, joka heijaa himassaan baby bornia ja kuvittelee sen olevan elävä olento?

Opin: Älä mene sinne keskustelupalstalle. Ihan oikeasti. Ja: jos kaikki ennen plussausta juodut alkoholiannokset aiheuttaisivat sikiölle syviä aivovammoja, niin minkäköhänlaisia me suomalaiset oltaisiin?

 

Sellainen horina tällä kertaa! Jollei tähän tule kamalasti mitään vihakommetteja mun raskauselintavoistani, niin jatkan tätä sarjaa pian.

Mä olen muuten hurahtanut lukemaan kaikkia niitä kertomuksia, miten jengi on saanut tietää olevansa raskaana ja missä vaiheessa (koska awwwww ne on niin ihania!!). Eli, jos uskallat paljastaa, niin kerro:

Miten sait tietää olevasi raskaana?

 

Ps. Raskaussaaga kokonaisuudessaan:

Raskausviikot 0–6

Raskausviikot 7–9

Raskausviikot 9–12

Raskausviikko 13 eli ensimmäinen ultra

Raskausviikot 14–17 

Raskausviikot 18–19 

Raskausviikko 20: rakenneultra

Raskausviikot 2125

Raskausviikot 26-30

Raskausviikot 31–35

Raskausviikot 36–39

Synnytyskertomus

 

Kommentit (14)
  1. Hahahaha, just tänään mietin että vois kirjoittaa muisteloita ekoista raskausviikoista. Ja sitten päädyin kuitenkin kirjoittamaan eri aiheesta. Noh, kirjoittelen sitten joku toinen kerta, mutta voisin aloittaa sen postauksen esim. silleen, että ”Vaikka Julia kirjoitti tästä aiheesta jo aiemmin, niin oikeastaan meinasin kirjoittaa jo ennen sitä eli en matki vaikka siltä näyttää ja tämä oli ihan mun oma idea eikä kukaan raskaana ollut/oleva ole vielä keksinyt tätä”. 😀

    Niin ja tuohon kysymykseesi: sain tietää olevani raskaana, kun menkat alkoivat mutta eivät sitten oikein alkaneetkaan. Päätin testata, vaikka arvelin ettei siinä mitään näkyisi kuitenkaan – kroppa varmaan vaan sekoilee jotain muuta. Hirvittävän hailakka se viiva oli, mutta viiva kuitenkin. Ja komppaan kyllä täysin tuota, että vaikka sitä tikkua pitäisi tihrustaa hirveän tarkkaan, niin se on viiva jos siinä näkyy viiva.

    1. Joo, tää oli siis täysin vallankumouksellinen idea, jota kukaan muu ei oo eläessään aatellut.

      Hih, ei vaan, mä ainakin tosi mielelläni haluaisin lukea Beibin alkumetreistä, joten shoot it!

  2. Tiia Rantanen
    3.11.2015, 21:25

    Anteeksi nyt, mutta mun mielestä tää oli ihan kiinnostavaa (ja varsin viihdyttävää) sellaisellekin, joka ei ole raskaana eikä suunnittele tulevansa raskaaksi. Että voisit nyt sitten lopettaa tuon valehtelun. 

    1. Olin juuri tulossa sanomaan aivan samaa asiaa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *