Suomenlinna on auki kesän vieraille

Kaupallinen yhteistyö: Suomenlinnan hoitokunta

Ihanaa! Päiväretket ovat taas mahdollisia! Yksi tämän kesän kivoimmista retkikohteista on Suomenlinna. Saarilla on nimittäin vähän sellainen tunnelma kuin olisi ulkomailla: Eksoottinen merimatka Kauppatorilta Suomenlinnaan, museoita, lukuisia kahviloita, ravintoloita ja terasseja, käsitöitä myyvä Kesäkauppa, historialliset upeat rakennukset, uskomattoman kaunis luonto ja jylhät maisemat merelle.

Me teimme perheen kanssa Suomenlinnaan kesäretken viime lauantaina. Kuljimme tällä kertaa Kauppatorilta JT-Linesin vesibussilla, jolla pääsee myös Lonnaan ja Vallisaareen (meno-paluu aikuiselta 8 e). Heti matkan alussa tuli tunne siitä, että täällä otetaan nyt turvallisuus vakavasti: vesibusseihin otetaan vain väljästi ihmisiä ja kahvoja desinfioitiin välillä.

Toki Suomenlinnaan pääsee HSL:n lautallakin.

Voi, Suomenlinna on juuri nyt puhjennut täyteen vehreyteensä. Syreenit kukkivat ympäriinsä ja kaikkialla oli niin vihreää. Olin täällä kolme vuotta sitten ystävieni Ainon ja Oton häissä tähän aikaan, ja tämä on kyllä aivan uskomattoman kaunis paikka mennä naimisiin.

Aloitimme vierailun käymällä hakemassa aikuisen ja lasten kartat Suomenlinnan matkailuneuvonnasta. (Neuvonta sijaitsee heti siinä, minne HSL:n lautta saapuu.) Suosittelen etenkin ensikertalaisille, niistä näkee hyvin sinisen reitin, mitä pitkin kannattaa kävellä.

Matkailuinfon vieressä on Suomenlinnan panimoravintola, jossa on erinomaisia omia oluita, tosi hyvää ruokaa, suojaisa terassi ja äärimmäisen hyvä palvelu.

Ravintolassa istutettiin ihmiset etäälle toisistaan, ja menut olivat kertakäyttöisiä. Tuolla selvästi oltiin todella tarkkoja hygienia-asioista.

Mutta ah, toast skagen oli aivan taivaallisen makuista ja niin oli päivän kalakin, joka oli tällä kertaa siikaa.

Olisin halunnut tällä kertaa mennä jälkkärille Café Siloon, sillä siellä on aivan jumalaisen herkulliset itsetehnyt pullat. No, se oli poikkeuksellisesti kiinni, joten menimme Café Vanillen pittoreskille terassille, jossa kävimme viimeksikin.

Alppu halusi syödä mehujäänsä ”vuorella” ja ”jutella lokin kanssa”, mitä emme kieltäneet, sillä Didi nukkui ja me saimme paistatella päivää rauhassa.

Tämän jälkeen koitti minun me-time, jonka jokainen itseään kunnioittava ihminen käyttää tietenkin historiallisella Suomenlinna-kierroksella!

Tiki vei molemmat lapset kirkon viereiseen leikkipuistoon.

Järkytyin ilahduin suuresti, kun kävi ilmi, että oppaanamme toimi Jani Tihinen, joka piti meille puoli vuotta sitten Kaarle-tontun kierroksen. Tai ehkä hän ei ollut Jani lainkaan, vaan 271-vuotiaan Kaarle-tontun alter ego. Ken tietää.

Mutta kierros oli aivan superkiinnostava, ja poimin teille siitä muutaman seikan, jotka kiehtoivat mieltäni:

Suomenlinnan linnoitusta alettiin rakentaa vuonna 1748 Ruotsin vallan aikaan. Tehtävä annettiin eräälle nuorelle tykistöupseerille, Augustin Ehrensvärdille. Linnoitusten oli määrä kohota 4 vuodessa, mutta lopulta hommaan meni 40 vuotta. (Olkiluoto jää kakkoseksi.)

Okei, sitten sitä kiehtovaa tietoa: Kaikki muurin kivet on louhittu saarten omasta kalliosta. Suomenlinnan korkeimmat huiput on siis räjäytetty aikanaan mustalla ruudilla, minkä jälkeen työmiehet ovat pelanneet tetristä ja miettineet, mitkä palat sopisivat päällekkäin. Väleihin on jäänyt rakoja, jotka on liimattu kasaan kalkkikivestä tehdyllä laastilla niin,että sitä on kaadettu muurin päältä hitaasti kivien onkaloihin.

Ongelmana oli vain se, että kalkkikivilaasti jäätyy pakkasella, joten rakennustöitä pystyi tekemään vain kesäaikaan. Enimmillään täällä oli 5000 miestä rakentamassa, melko kurjissa oloissa. ”Sadasta miehestä aina noin 20 kuoli”, Kaarle-tonttu Tihinen kertoi.

Lopulta Suomenlinnasta tuli Suomen toiseksi suurin kaupunki, kun siellä asui 1700-1800-luvun vaihteessa noin 6000 ihmistä. (Turku 10 000 asukkaan kaupunkina oli suurin.)

Myös Suomenlinnan telakka herätti ihailua: alue nimittäin täytetään vedellä kahdesti vuodessa, kun tänne tuodaan ja kun täältä viedään suuria aluksia. Yritän seurata Suokin tapahtumakalenterista, milloin valtava allas täytetään seuraavan kerran ja tulla katsomaan sitä. Ilmeisesti joskus lokakuussa.

(Ja fun fact: täällä on toiminut myös Suomen ensimmäinen lentokonetehdas 1920-luvulla!)

Okei, en spoilaa tuota historiakierrosta sen enempää vaan sanon, että menkää käymään siellä. Reilun tunnin kierros herätti Suomenlinnan menneisyyden ja samalla myös Suomen ja Euroopan historian tosi kiinnostavalla tavalla henkiin. (Kierroksella kiinnitettiin myös selvästi huomiota turvaväleihin.)

Vielä sen mainitsen, että menimme kierroksella Piperin puiston läpi, jonne 20 vuotta sitten joku mystinen taiteilija on hitsannut kallioon pronssisen lompakon. Menkää katsomaan, löydättekö!

Puisto on muuten taivaallinen piknik-kohde, ja ajattelin, että voisin tilata joskus Viaporin Deli & Cafésta etukäteen piknik-korin, ja nauttia sen tuolla. (Pikniköitsijöiden kannattaa muistaa, että Suomenlinna on 850 ihmisen koti, ja kohdella aluetta tyylikkäästi ja roskaamatta. Myös avotulen tekeminen on kielletty saarella, eli grillailu on kielletty.)

Hyvä vaihtoehto piknikille on Café Piperin terassi, joka on puiston nurkalla.

Suomenlinnassa on suloinen ja suojaisa uimaranta, jossa oli tällä kertaa sulassa sovussa ihmiset ja joutsen(!) ottamassa aurinkoa.

Ja nämä maisemat ovat kyllä ihan jostain fantasiaelokuvasta.

Kierroksen jälkeen tarjosin Tikille kiitokseksi me-timestä ölperin Linna-baarin terassilla. Lapset rettelöitsivät ympäriinsä, mutta tunnelma oli onneksi rento.

Houkuttelin Mirjan paikalle testaamaan aivan vastikään avattua Adlerfelttiä. (Sitä aina unohtaa, että tosiaan, Suomenlinna on vain 15 minuutin lauttamatkan päässä Kauppatorista, siellä voi myös piipahtaa vain nopeasti kahvilla tai syömässä.)

Adlerfeltin konsepti on kiva: Se on Lonnan jengin ravintola, ja ajatuksena on, että kiveen kirjattua ruokalistaa ei ole, vaan paikalla kokataan maistelumenuita, jotka saattavat vaihdella jopa päivittäin. Periaatteena on, että raaka-aineet ovat vastuullisia.

Ruoat olivat juuri niin hyviä kuin olin toivonut. Alkupalat olivat runsaat, ja pääruoan sieniohratto oli täydellinen. Alppu nuoli jälkiruoan pavlovalautasen ja yritti kovasti mankua lisää.

Tykkäsin myös paikan sisustuksesta, värikkäät esineet olivat hauskan kitchiä, mutta kauniisti aseteltujen leikkokukkien ja 250 vuotta vanhan rakennuksen kanssa tosi tyylikäs kombo.

Vaikka ruoat ovat hienompia kuin ihan perusraflan safkat, niin tuonne voi silti tulla ihan niin retkeilystä ryytyneenä kuin haluaa. Myös terassi näytti olevan iso. Adlerfelt on auki ympäri vuoden, ja ajattelin, että täällä voisi piipahtaa myös joskus syksyllä.

Viihdyimme Suomenlinnassa taas koko päivän. Paluumatkalla oli kiva katsella merta ja lähenevää mannerta.

Suomenlinnassa on tosiaan nyt ravintolat, kahvilat ja museot auki, kuten muuallakin Helsingissä. Tänä vuonna tuonne ei varmaankaan saavu erityisemmin ulkomaisia matkailijoita, joten on hienoa, että suomalaiset retkeilijät käyttävät saaren palveluita ja näin osoittavat suomalaiselle matkailulle tukensa.

Ylipäänsä ajattelen, että tämä kesä ja syksy tulevat olemaan Suomi-matkailun juhlavoittoa. Meillä on täällä niin paljon hienoja juttuja, nähtävää ja maistettavaa, että en pidä sitä minään targediana, vaikkei tänä vuonna pääsisi matkaamaan omaa maata kauemmas.

Lue myös:

Suomenlinnan ihanat syyskohteet

Suomenlinnan joulu on taianomainen

Kommentit (5)
  1. Lukijoista löytyvä ope
    11.6.2020, 21:44

    Mikä Adlerfeltin hintataso oli? Haluttaisiin kovasti kumppanin kanssa testata se , mutta tänä kesänä budjettimme on rajallinen 🙂

    1. opiskelijabuduilija
      12.6.2020, 23:08

      Tämä kiinnostaa myös minua! Kävin tänään Suomenlinnassa ja paikka houkutteli, mutten löytänyt hintoja mistään. 🙂

    2. Tämä on muuten hyvä palaute sinne Alderfelttiin, että voisivat laittaa hinnastoa esille, kun kyllä mua ainakin se aina kiinnostaa ennakkoon. Tuolla oli sellaista keskihintaista, eli pääruoka tyyliin 20 e, ei mitään fine dining -hintoja. 🙂

  2. Lelumuseo ja sen kahvila! Hinnat ovat kohtuulliset ja kaikki itse tehtyä!

    Huhua kuulin että hostellissakin olisi vielä mahdollisuus yöpyä näin kesäisin leirien peruunnuttua. Mikä ihana miniloma..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *