Saako äitiyslomalla tehdä töitä?

laiturilla2.jpg

Tänään Hesarissa oli kiinnostava ja tarpeellinen juttu (HS 10.9.2017) siitä, mitä kaikkea äidit tekevät lapsenhoidon lisäksi äitiyslomalla. Perustavat yrityksen, opiskelevat tutkinnon, kirjoittavat lastenkirjan ja sen semmoista. Keskimäärin äidit palaavat töihin silloin, kun lapsi on 1,5–2 vuotta. Tässä välissä osalle naisista iskee tarve hankkia muita projekteja vauvan lisäksi. 

Jotkut kommentoivat Hesarin juttua: ”Pitkiä äitiyslomia ei taisteltu tätä varten” sekä ”Minä en ymmärrä tuota toteamusta että äiti tarvitsee älyllistä puuhaa kuin oman lapsensa hoidon! Lapsen hoito ja kasvatus vaatii älyä, luovuutta ja pirkäjänteisyyttä sekä hyvää sivistyksellistä tasoa.” Yksi taas puhui siitä, miten oli äitiyslomalla niin väsynyt, ettei mitenkään olisi kyennyt ottamaan siihen vielä jotain ylimääräistä projektia. 

laiturilla.jpg

Se, millainen äitiyslomasta tulee omalla kohdalla, riippuu ihan älyttömän paljon siitä, millainen lapsi on vauva-aikana. Jos lapsella on koliikki, pahoja allergioita tai vaikka refluksitauti, äitiysloma voi olla hirveän väsyttävä. Tai jos lapsi on jollain lailla vammainen tai sairas, niin kaikki energia saattaa mennä huolehtimiseen. Toisaalta vaikka lapsonen olisi täysin terve ja seesteinen, ja äidilläkin olisi kaikki kunnossa, niin ei silti välttämättä tee mieli opiskella kiinaa tai tehdä mitään töihin liittyvää.

Itse asiassa vähän vierastan sellaista ”miten sinä edistit uraasi äitiyslomalla” -puhetta. Siis sellaista, että kaikille kanssakeskustelijoille olisi päivänselvää, että ”jokainen meistä kunnianhimoisista ihmisistä edistää uraan äitiyslomalta käsin”. Näitä keskusteluja aina välillä kuulee, ja mulle tulee niistä riittämätön olo, ikään kuin kaikki aika pitäisi käyttää itsensä uralliseen kehittämiseen. 

Mä halusin äitiyslomalla ennen kaikkea nauttia ja saada todellisen ja pitkän irtioton työelämästä. En vauvani takia, en sen takia että sitten olisin ”freesautunut työntekijä” vaan ihan siitä syystä, että musta oli ihanaa kerrankin vain olla. Juoda kahvia ja syödä pitkiä lounaita. Ilman pienintäkään huolta huomisesta. 

laiturilla7.jpg

Mutta vaikka vierastankin tuollaista suorituspuhetta, niin vierastan sata kertaa enemmän sitä, että äidit eivät saisi tehdä äitiyslomalla jotain muuta kuin ihastella kaiket päivät vauveloansa. Se on täysin epätasa-arvoon johtavaa puhetta, äitien tarkoituksenmukaista sulkemista ulkopuolisiksi. On ihan idioottimainen ajatuskin, että naiset pitäisi irrottaa 100 prosenttia työelämästä, kun he voisivat halutessaan olla siinä vaikkapa 10 prosenttisesti kiinni.

Loppujen lopuksi mullekin sitten kävi niin, että tein läpi äikkäriin yhtä palstaa Apu-lehteen, ja Alpun ollessa lähemmäs vuoden aloin kirjoitella muihinkin lehtiin. Vaikka olin ajatellut olla täysin kiinni pelkästään vauveloinnissa, päädyin kuitenkin tekemään vähäsen duunia, sillä kaipasin vähän muuta ajateltavaa (ja rahaa!). Tästä syystä tuo Hesarin jutussa mainittu Mamawork vaikuttaa nerokkaalta konseptilta: Se välittää hoitovapaalla olevia asiantuntijoita lyhyisiin projekteihin yhdeksi tai kahdeksi päiväksi viikossa.

laiturilla5.jpg

Äitiyslomalla oli kuitenkin kaikkein tärkeintä se, että annoin itselleni luvan olla tekemättä tai ajattelematta yhtään mitään, varsinkaan työjuttuja. Pää pääsi kunnolla irti ihan kaikesta. Kenties tämän ansiosta kehittelin itselleni kuin vahingossa intohimoprojektin, joka ei liittynyt omaan työhöni mitenkään. Se on itse asiassa juuri tämä blogi. Äitiysloman tekemisiä, ajatuksia ja keskusteluja oli niin kiva dokumentoida kuvin ja sanoin, että mä aloin kirjoittaa blogia aika usein, joskus jopa päivittäin.

Mun pikkusiskoni Sofia taas laulaa Haimyrsky-nimisessä bändissä, jolle se on nyt äikkärillään laittanut enemmän ajatusta ja aikaa kuin työssään YleXn tuottajana. Mirja taas kehitteli kiinnostavaa tv-sarjan käsikirjoitusta.

Tämä on taas näitä hyväosaisen lorton horinoita, mutta mielestäni olisi upeaa, jos kaikki 25–60-vuotiaat voisivat joskus ottaa silloin tällöin vähän pidemmän tauon työelämästä. Opintovapaata, vuorotteluvapaata, vanhempainvapaata, whatever vapaata ja käyttää sen ajan ajattelemalla jotain ihan muuta kuin työtään. Ihmiset saattaisivat löytää juttuja, jotka johtavat uusiin asioihin, pysyisivät paremmin työkykyisinä ja ylipäänsä pysyisivät onnellisempina – mun käsittääkseni (mahdollisimman monen) ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys on yhteiskunnan korkein arvo. No, tätä varten pitäisi tietenkin olla työ josta jäädä pois, ja sitä kaikilla kolmekymppisillä ei todellakaan ole. Sitä paitsi nyt kaikkia noiden vapaiden ehtoja (tai siis opintovapaan ja vuorotteluvapaan sääntöjä) kiristetään kovasti.

laiturilla6.jpg

Kenenäkän ulkopuolisen ei pitäisi määritellä, mihin oman vanhempain- tai hoitovapaan saa käyttää. Eikä pilkata tai lannistaa etukäteen, jos jollakulla on suuria suunnitelmia vaikkapa opinnoista tai harrastuksen jatkamisesta tulevalla vanhempainvapaallaan, että ”et kuule likka tiedä mitään siitä, miten paljon aikaa se vauva vie”. On silkkaa sovinismia tuomita, jos joku tekee äikkärillä kaksi tutkintoa tai perustaa yrityksen. Tai se, ettei tee muuta kuin vietä aikaa vauvansa kanssa kotona.

Jotkut vauvat vievät paljon aikaa, toiset vauvat (kuten omani) nukkuivat niin hyvin, että sitä pystyi melkein joka päivä kirjoittamaan yhden horinan blogiinsa tai katsomaan pari jaksoa Girlsiä. Jotkut vanhemmat tykkäävät vain olla, toiset haalivat kaikenlaisia projekteja itselleen. Kummankaan tyyppiset vauvat tai vanhemmat eivät ole yhtään sen arvokkaampia kuin toiset.

 

Oliko teillä jotain projekteja vanhempain- tai hoitovapaalla? Jos, niin mitä?

 

 

Lue myös:

Äitiyslomalla olet aina oikeassa paikassa

Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka tylyttävät pikkuvauvojen äitejä

Äiti hemmotteluhoidossa

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

Kommentit (16)
  1. Äitiys/isyys/vanhempainvapaallahan (palkka)töiden tekemisestä (muuten kuin sunnuntaisin) rokotetaan tiputtamalla päivärahaa, joten se kannattaa ottaa huomioon jos on jollakin muulla kuin minimipäivärahalla. Hoitovapaalla vastaavaa ongelmaa ei ole, koska hoitoraha ei ole korvaus siitä että vanhempi ei ole töissä, vaan se on korvaus siinä että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.

    Itse olin töissä sillä välin kun mies oli omalla vanhempainvapaapätkällään (4kk) ja palasin sitten vielä puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Sattui olemaan sopivasti kevät, milloin mun luennoima kurssi yliopistolla järjestettiin ja enemmän kun innoissani luapauduin pitämään sen tuntiopettajana. Aikamoinen win-win, siis kun yliopistolla eivät joutuneet etsimään mulle sijaista ja toisaalta mun pää ei hajonnut kotona ollessa totaalisesti kun mulla oli yksi puolipäivä viikossa varattuna aikuisjutuille (mies hoiti lasta sillä välillä). Eikä sinällään yhtään haitannut että korvaus tästä muutaman tunnin viikottaisesta panostuksesta oli about sama määrä rahaa meidän kuukausittaiseen talouskassaan kun hoitoraha+Helsinki-lisä 😀

    1. Juuri tuollainen joustava työntekeminen hyödyntää koko perhettä paremmin. Musta se on ihan reilu diili, että hoitovapaalla saa tehdä töitä niin paljon kuin vain sielu sietää niin kauan, kun lapsi ei ole päiväkodissa. Ja tuo, että sunnuntaisin saa tehdä töitä vanhempainvapaalla ilman tukien menetyksiä, on musta myös hyvä juttu. Itse tein juuri sellaista palstaa, josta sain ylimääräiset 300 euroa kuussa, mikä piti kiinni vähäsen työelämässä ja toi pientä lisätienestiä. Mutta ei kuitenkaan ollut mitenkään liikaa työtä noihin kuukausiin. 

  2. Oma esikoiseni oli hyvin vaativa vauva. Tuolloin oli jossain vauvalehdessä juttua äidistä, joka teki äitiyslomalla väitöskirjan, piti hoitohevosta ja hoiteli luottamustehtäviä. Se tuntui tosi masentavalta, kun itse sain juuri ja juuri ruoan pöytään. Kukin tavallaan, mutta pelottaa, että nykyisessä työttömyystilanteessa moni äiti voi ottaa paineita. Jos olisin itse ottanut tavoitteeksi suorittaa äitiysvapaalla töitä tai opintoja, olisin palannut työelämään täysin uupuneena.

    1. Mullakin on kavereita, joilla on mennyt äitiysloma vähän ressatessa siksi, että ei ole ollut työtä mihin palata. Se on tosi kurjaa, koska se voi varjostaa sitä äikkärillä olemista kovasti – ja johtaa pahimmillaan juuri loppuun palamiseen. Koska oikeasti on tosi vaikeaa kelailla jotain isoja päätöksiä samalla, kun täytyy olla koko ajan läsnä lapselle. Siksi nämä on juuri vaarallisia puheita ja mun mielestä on hyvä tuoda esiin se disclamer, että kaikki eivät pysty eikä missään tapauksessa tarvitsekaan pystyä luomaan mitään urallista edistystä samalla, kun hoitaa vauveloa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *