Siis sitsaamaan!

Istun junassa matkalla Turusta Helsinkiin ja kuuntelen kappaleita, joiden tahtiin tampattiin ja pyöritettiin tuplalassoa vuosina 2006-2010 Turun Dynamossa. (Tuplalasso on tanssiliike, jonka pyrkimys on saada pokattua joku ihastuttava heila omille henkilökohtaisille jatkoille. Ei toimi, voin kertoa.) MGMT:n Kids, Jenny Wilsonin Love and Youth ja Kings of Conveniencen I’d rather dance with you… olen ihan nostalgiahuuruissa.

Lauantaina ystäväni Anja ja Katarina järjestivät mahtipontiset, 107 vieraan sitsit, joilla juhlimme heidän maisteriksi valmistumista. Olen niin ylpeä heistä! Sekä siitä, että molemmista tuli maistereita mutta etenkin siitä, miten he olivat saaneet järjestettyä näin mielettömän juhlat. Ihan sellaista hääjuhlan grande glamouria.

Etukäteen ajattelin, että sitsaaminen ilman alkoholia on käytännössä suuri valhe, sillä kokoko akateemisen pöytäjuhlan pointti on vetää ”helvetin paljon viinaa”, mutta vaikka punssini oli matea ja viininin alkoholitonta versiota, minulla oli aivan järjettömän hauska ilta! Ja siksikin olen vielä täydellisen tiloissa.

En ollut käynyt sitseillä ainakaan viiteen vuoteen, ja jotenkin mietin, että mitenköhän noita lauluja voi laulaa, kun omissa muistikuvissa sanoituksissa oli aika paljon rasismia ja venäläisvihaa. Mutta pelko oli turha,kävi ilmi, että viinan juomista voi ylistää ilman, että disautellaan samalla naapurimaata. Kata ja Anja olivat valinneet laulumonisteeseen oikein hyvät biisit, ja lisäksi siellä oli minulle uusia virkistäviä laulututtavuuksia, kuten Humanisti ja insinööri (Päivänsäteen ja menninkäisen sävelmällä).

On ilahduttavaa huomata, miten paljon maailma on muuttunut niiden 13 vuoden jälkeen, kun minä aloitin yliopiston. Tulee uusia hauskoja laulujen sanoja (niitä voi vaikka itse sanoittaa, kuten itse olen tehnyt toimittajan sitsilaulukirjaa varten) ja opiskelijat ovat oivaltaneet, että huumoriin ei vaadita sovinismia, rasismia tai vähemmistöjen pilkkaa. Kyllä nyt on paremmin kuin ennen!

On myös kuvaavaa, että nämä juhlat olivat täysin vegaaniset, kaikki voivat syödä samaa ruokaa, joka maistuu oikeasti hyvältä.

Moni muukin asia on muuttunut 13 vuodessa. Kuten se, että etkoiltiin Ellan ja Idan (kuvassa) kanssa hotellihuoneessa ja ajettiin taksilla juhlapaikalle. Eikä juoda enää Swing-siideriä pullon suusta baarin edessä. Hahaha, porvaristuminen on tapahtunut! Jutut olivat kuitenkin samaa tasoa kuin aikoinaan, ja päädyimme illan aikana hokemaan muun muassa opiskeluaikojen tärkeitä lauseita, kuten:

I refuse to be the victim!

ja

Just for the sake of drama!

sekä

Kuka vitun Godard?

ja

Sano mua mediatutkijaksi!

Meidän ystäväpiirimme tunnettiin tuolloin nimellä HTH eli humanistisen tiedekunnan horot, eikä jutun laatu ollut tästäkään erityisesti parantunut. Hyvä niin.

Oli ihana nähdä ihmisiä, joita en ole nähnyt vuosiin (vaikka tuntuu, että tapaamisesta olisi kulunut vain pari päivää), kuunnella keskiaikaista ranskalaista juomalauluesitystä ja nähdä, miten onnellisia Anja ja Kata olivat.

Jaksoin juhlissa aina yhteentoista saakka. Sitten bebbelsson alkoi möyriä siihen malliin, että tuntui kuin se olisi päättänyt tulla vatsan läpi ilmoittamaan, että voitko nyt ystävällisesti mennä makuulle, koska tämä viiden tunnin lysyssä istumisesi alkaa olla hieman tukalaa.

Niin että kyllä vain, hauskaa voi olla ilman viinaa! Tarvitaan vain tarpeeksi hyvä pöytäseurue ja tunne siitä, että minä kuulun tähän joukkoon.

Lue myös: 

Aikuinen naistenlehtitoimittaja oon

PODCAST // FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Kommentit (1)
  1. Ei vitsit, bongasin tästä postauksesta biisin sarjassa ”Tää biisi! Ihan sairaan hyvä ja pakko alkaa heiluun, mut mikä tän nimi on ja kenen biisi?!” Aika monta vuotta siihen meni, mutta now I know!! MGMT Kids! Siirtyi sekunnin sadasosassa omalle party-listalle Spottarissa. Tattis Julia 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *