Sinä olet sellainen

Juliaihminen

Vietin reilun vuorokauden niin hauskassa seurassa, että mua naurattaa edelleen. Ässä tuli Lissabonista käymään Suomessa, joten lähdettiin kunnon naisten reissulle. 

Suuri osa vitseistä oli luonnollisesti niin mustaa huumoria, että internet räjähtäisi jos kirjoittaisin niitä julki. Voin kuitenkin paljastaa, että Anna ja Tiia saivat taas kerättyä ihan hyvää matskua niiden härskin hauskaan ja hauskan härskiin  Kaverin puolesta kyselen -podcastiin.

Mutta ei siis tietenkään kerrottu mitään omia juttujamme, ihan vain kavereiden puolesta tuli kyseltyä...

Anna, vanha tietovisahirmu, oli tehnyt meille menomatkaa varten visan, jossa jokainen oli saanut laittaa itsestään kolme kysymystä.

Nyt on tiedossa, milloin x harrasti ensimmäisen kerran seksiä, minkä nimisten miekkosten kanssa y on seurustellut eniten (Matti, Mikko vai Ville) ja miten z harjoitti salasuhdettaan työpaikalla.

Tavallisesti en ole visa-ihmisiä (tai pidä minkään tällaisten lautapeli/korttipeli/seurapeli hommeleiden pelaamisesta, koska ne ovat ajan tuhlausta, kun voisi jutellakin ihmisten kanssa oikeista asioista!). Kuitenkin tällaiset henkilökohtaiset jutut ovat mahtavia.

Anna kunnon mobilisoija oli vielä järjestänyt kehuringin, jossa jokainen sai kertoa anonyymisti yhdestä ihmisestä kehun (jonka sanoja tosin oli melko helppo arvata). Mä sain yhden elämäni kivoimmista kehuista. Sellaisen, jonka mukaan minä olen juuri sellainen ihminen kuin haluaisinkin olla. Se meni näin:

"Julialle voi kertoa mitä tahansa. Esimerkiksi sen, kun näin hänen miehestään seksiunta."

Mun suuri unelmani on se, että ihmiset ajattelisivat mun olevan se tyyppi, joka ei tuomitse tai paheksu mitään tai ketään, ja tämä lausahdus antaa siitä osviittaa. Kätken siis tämän syömeeni ikuisiksi ajoiksi!

Tehtiin matkalla myös video, jossa kerrotaan noin nelkkönt elämänohjetta, jotka naisen pitää ymmärtää ennen neljääkymppiä. Julkaisen sen täällä heti, kun saan videon kursittua kokoon. 

Illalla, kun istuttiin Radisson Blun 24. kerroksen kattoterassilla (jota voin muuten suositella, mulla on tapana käydä siellä juomassa cosmopolitan, vaikken muuten ole cocktail-ihmisiä) ja katseltiin aurinkoa, joka laskee Tallinnan horisontissa, olo oli kesäisen taianomainen. Tällaista kevyttä ja kivaa elämä voi olla. Ympärillä voi olla ihmisiä, joilla on paljon iloja ja paljon suruja, ja sitten niiden kanssa elää ne läpi, ja niitä yrittää tukea ja kannustaa sekä onnitella ja hurrata. 

Näin intensiivisen ystävyyden juhlan jälkeen kotiin palaaminen tuntui vähän tyhjältä. Onneksi vastassa oli tyyppi, joka oli juuri oppinut sanomaan: "Äiti oli Vilossa."

 

Lue myös:

Samaa mieltä olevat naiset

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit

saarah
visual diary

Oltaispa useamminkin Vilossa tällä porukalla <3 <3 <3 <3 

Juliaihminen
Juliaihminen

Oltaispa!

Iippaa (Ei varmistettu)

Moi Julia, mulla ois postaustoive (asiasta kukkaruukuun)! Mitä mieltä olet sukunimen vaihtamisesta/pitämisestä avioliittoon mennessä? Ainoat kuulemani argumentit tällä hetkellä vaihtamisen puolesta on tasoa: helpompi saada sitten joskus lapsi tarhasta kotiin kun sillä on sama sukunimi kuin itsellä, tai matkustaminen esim jenkkeihin perheenä helpompaa kun kaikilla sama sukunimi. Siis herran vuonna 2018?? Oisko sulla mp tai kokemuksia näiden väitteiden kumoamiseksi ja analysoimiseksi? Dankke!

MerjaX (Ei varmistettu)

Voin kertoa sinulle jo aikuisen lapsen äitinä, että kumpikaan mainitsemasi asia ei koskaan tuottanut ongelmia, vaikka (tietysti) pidin oman nimeni naimisiin mennessäni. Ne ovat tekosyitä!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ennen olin sitä mieltä, että naisen pitää lähtökohtaisesti pitää oma sukunimensä. Ihan vain historian painolastin takia olisi reilua, jos nyt vaikka seuraavat 2000 vuotta mies ottaisi naisen sukunimen avioliitossa, jos jonkun täytyy lähteä sukunimeään vaihtelemaan. 

Itse siis pidin nimeni, ja lapselleni on myös mun sukunimi.

Nykyään olen kuitenkin sitä mieltä, että feminismi on lopulta sitä, että ihmiset voivat tehdä niin kuin huvittaa, eli vaihtaa ken haluaa. Mutta kuitenkin niin, että ainakin miettii ensin taustalla olevat rakenteet ja sen, kannattaako omassa tilanteessa juuri naisen vaihtaa ja onko niin, että miehelle vaihtaminen olisi mahdottomuus, ja jos näin, niin miksi. Ikävää on, jos mies (tai yleensä miehen suku) painostavat naista vaihtumaan, näitä olen kuullut aika paljon. Ihan jo sekin, että naisella saattaa olla kivempi sukunimi!

Minkäänlaisia käytännön syitä en ole koskaan kuullut vaihtamisen puolesta, epäkäytännöllistä se on ennemminkin, kun ajokortit tm kaikki pitää uusia ja pitää opetella sanomaan oma nimi uudestaan.

Erillistä postausta tästä ei kannata tehdä, koska veikkaan että se olisi vain veren kaivamista nenästä :D

Kommentoi