Tämän päivän juntti on kranttu

Juliaihminen

Haastattelin kulutustutkija Taru Lindblomia Trendiin (3/2018) siitä, miten instagram vaikuttaa meidän ruokailutottumuksiimme. Lindblomilla oli freesejä ja uusia näkemyksiä aiheesta, ja ne voi lukea nyt kaupassa olevasta Trendistä.

Itse jäin kuitenkin pyörittelemään Lindblomin kiinnostavaa huomiota siitä, miten eliitin kulttuurin kuluttaminen on muuttunut: Yleisesti on totuttu puhumaan korkeakulttuurista, jota eliitti kuluttaa ja rahvaan kulttuurista, jota muut kuluttaa. Korkeakulttuuriin on kuulunut esimerksikisi hieno kaunokirjallisuus, baletti, teatteri, klassinen musiiki, mitä näitä nyt on. Hienot ja ehkä vähän vaikeasti avautuvat kulttuurin tuotteet. Rahvaat taas ovat lukeneet chick littiä, katsoneet saippuaoopperoita ja käyneet katsomassa elokuvateattereissa romcomeja ja actioneja.

Nyt hommat ovat kuitenkin muuttuneet.

Nykyajan eliittiin kuuluu se, että pitää olla kiinnostunut oikeastaan ihan kaikesta vähäsen. Pitää tietää, mitä Syyrian sodassa tapahtuu ja mitä huumetta Jari Sillanpää on vetänyt. On coolia käydä nyökyttelemässä päätään kokeellisella jazz-keikalla mutta toisaalta myös osata laulaa karaokessa Anita Hirvosen De Va Kukku De -kappale. Olisi suotavaa innostua sekä horoskooppien lukemisesta että Higgsin hiukkasesta. Tosi-hipsteri on todellakin kärryillä tosi-tv-sarjan käänteistä.

"Valta tuntuu olevan niillä, jotka puuhaavat vähän joka tontilla. Mistään ei tarvitse tietää kauheasti mutta kaikesta vähän, tai vähintäänkin esittää kiinnostunutta", Lindblom sanoo. 

Mä tunnistan tämän täysin. Kaikesta pitää pitää. Jos ei pidä, on joko vain juntti tai sitten kyse on "rohkeasta ulostulosta". Sitten blogeissa kiertää tällaisia epäsuositut mielipiteeni -haasteita, joissa ihmiset paljastavat rohkeasti, että "minä en pidä teestä". Koska kyllähän nyt elämän menossa kiinni oleva ihminen pitää teestä, ja kaikesta muustakin nesteestä, mitä ikinä nyt voi suuhunsa kaataa.

Ongelma vain on se, että kaikki eivät pidä teestä, tai ole millään lailla kiinnostunut teestä. Eikä se ole mikään steitmentti. Se on ihan normaalia, koska ihmiset nyt pitävät ja ovat pitämättä tai kiinnostuvat tai ovat kiinnostumatta eri asioista. Mulle tulee vähintään kerran päivässä riittämätön tunne siitä, että olisi pitänyt olla kiinnostunut jostain kulttuuriknopista, mutta en kyennyt siihen. Mua harmittaa, etten ole ehtinyt katsoa Suomen Temppareita tai kykene oikeastaan tunnistamaan yhtäkään ensi kesän Flow-artistia. Mulla on semmonen olo, että olen täysin has been, kun ei vain ole aikaa, eikä suoraan sanottuna pienintäkään kiinnostusta johonkin Sammy Dee B2B Zip -nimiseen yhtyeeseen. (Okei, kun katsoin Flow'n artisteja, niin kyllähän mä niistä nyt tiesin aika monta, ja itse asiassa alkoi Vestan ja Paperi T:n takia kiinnostella koko festifaali.) 

Musta tuntuu, että mun ikään kuin pitäisi joko tietää tosi paljon vaikka musaskenestä tai sitten toinen vaihtoehto on sanoutua kokonaan musiikista irti  ja identifioitua joksikin "emmie enää pysy nuorten kotkotuksissa kiinni" -muijaksi, joka huutelee musadiggareille, että pitäkää kurja tunkkinne. En kuitenkaan halua tehdä kumpaakaan. Haluan olla kiinni ajassa, mutta en pysty olemaan niin kiinni ajassa, että olisin cool

No, tämä nyt ei ole mikään ongelma elämässäni, mutta mun mielestäni tämä ajatus siitä, että uusi eliitti on kaikkiruokaista, oli aivan sairaan hyvä huomio, ja auttaa mua asemoimaan itseäni tässä ajassa.

 

Resonoiko tämä yhtään?

 

Lue myös:

Epäsuositut mielipiteeni: en pidä muraaleista

Saippuaooppera pelastaa tyttövauvat

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä olen sitten aikuistunut tarpeeksi, että minua ei vain kiinnosta, jos en tiedä jostakin asiasta mitään, koska se ei minua kiinnosta, vaikka jonkun mielestä "pitäisi". Ehkä auttaa sekin, etten identifioi itseäni eliittiin. Minulle ei ole ongelma myöntää, etten tiedä tästä asiasta mitään; tarvittaessa pystyn kyllä sisäistämään uusia asioita nopeasti.

Juliaihminen
Juliaihminen

Minä taas haluan kuulua kulttuurieliittiin, jota jengi ihailee, ylistää ja kuiskuttelee, että kylläpä tuo nainen tietää sekä b-luokan kauhuelokuvien äänimaisemassta että nykytanssin uusimmista trendeistä! Mutta en tiedä! Elämäni on niin rankkaa!

Krtek (Ei varmistettu)

Ennemmin tai myöhemmin sun on tehtävä kuten minä, ja myönnettävä että juna meni jo ja ei jaksa enää kiinnostua nuorisolaisten musiikista. Duran Durania ja Alice Cooperia sitten vaan, ja vuosittain kavereiden kanssa naureskellaan Backstreet Boysille!

Vierailija (Ei varmistettu)

Asiasta viidenteen. Olen miettinyt, että kun toimittaja tekee haastattelua vaikka kahvilassa, maksaako toimittaja haastateltavat syömisen ja juomisen? Ahdistaa, että haastateltavaksi tultaessa en osaisi toimia coolisti ja oikein. Tyrkyttäisin omaa Visa Electronia tai vastaavasti urpona odottelen toimittajan maksuelettä, jota ei ikinä tule. Todennäköisyys tällaiseen tilanteeseen on about olematon, mutta pitää ahdistua nyt tästäkin ennakkoon, jos joskus olen älykäs ja tärkeä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Musta on lähtökohtaisesti kohteliasta ajatella ostavansa itse omat kahvinsa, eli electronin tyrkyttämisessä ei ole mitään väärää! :) 

Itse yleensä kuitenkin tarjoan omasta pussista haastateltaville, koska he antavat mulle kallisarvoista aikaansa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olen aikaisemmin pyöritellyt vähän samaa, mutta korvannut sanan eliitti yleissivistyneellä. Luulenpa nimittäin, että todellinen "eliitti" (so. taloudellinen, poliittinen, tieteellinen jne. kärki) ei koe samanlaista painetta olla perillä vähän kaikesta kuin vaikka mä. Huipullehan päästään juuri sillä tavalla, että priorisoidaan tiettyä alaa muiden yli ja pakko kai tämän on näkyä niissä asioissa, mihin kokee tarvetta kuluttaa aikaa. Sen sijaan tällainen tavallinen yleissuorittaja, joka haluaa tuntea olevansa fiksu vaikkei kuulukaan varsinaiseen eliittiin, kokee sit erilaista pätemisen tarvetta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä myös miellän, että eliittiin kuuluvat ne, joilla on valtaa, he käsittääkseni ovat tyypillisesti hyvin vähän kiinnostuneita siitä, mitä muut heistä ajattelevat, ellei heidän valtansa ole riippuvaista muiden suosiosta. Hipstereitä en miellä eliittiin ollenkaan. Ehkä kulttuurieliitti on eri porukkaa kuin tämä minun eliittinä pitämäni porukka.
Mutta kiinnostavia ajatuksia tuossa jutussa, samaa mieltä että yleissivistys tarkoittaa nykyään ihan eri asiaa kuin vaikka 20v sitten.

Loppuun mainittakoon, että sain aikanaan pisteen työpaikan visailussa, kun olin ainut noin 40hlö porukasta, joka tiesi edes yhden seuraavan kesän Flow esiintyjistä. Lisäksi olen siinä käsityksessä, että nykyisin Flowssa juhlii kulttuurirahvas ja kulttuurieliitin on siirtynyt Sidewaysiin puhumaan siitä, miten Flow on nykyään ihan pilalla ;)

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä veikkaan, että Sidewayskin on jo ihan passé ja että se next big thing on jotain, mistä en ole itse vielä kartalla :D

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ounou, toi on kyllä totta! Onnex voin edelleen päteä omassa työporukassa, kun oon kuullut Sidewaysista :D

Emilia M

Musta tämä liittyy jonkin verran itsetuntoon. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen osaa tehdä arvovalintoja, päättää että tähän mä panostan ja tähän en. Että minulle on tärkeämpää jatkaa omaa intohimoista harrastustani neulomisen ja pohjanmaalaisten perinnekäsitöiden parissa kuin tietää ketä nykyartistia prinssi Carl Philip fanittaa. Sellainen perus uutisten seuraaminen riittää, ihan kaikesta ei tarvi tietää kattavasti.

Sen sijaan just sitä uutisten seuraamista minusta pitäis kyllä nykyihmisiltä jopa vaatia ja edellyttää vähän enemmän. Nykyäänhän tilanne on se, että tyypit tietää Game of Thronesin hahmot ja juonenkäänteet, mutta eivät vaivaudu äänestämään, koska politiikkaa ei tajuta ja se ei kiinnosta. Viihde on huumetta kansalle!

EvaDo (Ei varmistettu)

Apua! Tän mukaan kuulun korkeampaan eliittiin, en mä nyt sellaista mielestäni ole. Lol! Laitoin just seinälle sellaisen mietelauseen että "On muutakin tärkeää kuinka se, millä autolla ajat tai mitä toiset ihmiset sinusta ajattelevat." joka on niin just mun tätä hetkeä kuvaava. Olen itsestäni huomannut sellaisen piirteen etten osaa oikein olla enää tyytyväinen mihinkään ja motivaatio ei riitä itsensä puskemiseen eteenpäin (miten surullista). Onkohan tämä uusi trendi sitten? Ps. Temppareissa oli Markku (hyvin suomalaista miestä kuvaava tyyppi - eli tunteista ei voi puhua kuin omassa päässään) ja hänen kihlattu Noora. Sitten on Bile-Dani josta on kuoriutunut Hani-Dani, unelmien kultavävy joka ampuu itseään jalkaan todistaen rakkauttaan Eveen (huom. Dani sanoi viime jaksossa "jos hänellä olisi vain 2€ niin hän ostaisi sillä rahalla Evelle ruokaa, hän voisi itse nähdä nälkää" mikä ei ole terve juttu koska nyt Dani kuulostaa lähinnä epätoivoiselta roikkujalta kuin sellaiselta joka ajattelisi molempien parasta, siis ostaa ruokaa ja jakakaa ruoka!). Sitten on Elias ja Vilma. Vilma poraa joka jaksossa ja oli erotetun Kenneth Greven entinen oppilas vuosien ajan. Elias taas jakaa mielipiteitä, ohjelmassa vaikuttaa vähintään bipolta ja sitten tyyppi tekee näitä itsensä todistelu videoita youtubeen. Jos minä kokisin että tuotantoyhtiö vääristelee kaiken, leikkaa sen dramaattisen näköiseksi, niin tekisin artikkelin IL/IS-lehteen, kuinka paljon nämä tosi-tv:t saa asiat näyttämään toiselta. Onhan noita syyrian ilmaisku kuviakin väärennetty. Itse tykkään enemmän hyvin kirjoitetusta ja argumentoidusta tekstistä kuin vloggauksesta, koska koen että siinä haetaan vaan sitä sensaatiota enemmän; haetaan vaan niitä katsojia, mediahälyä, suosiota. Kun taas hyvä artikkeli jää mieliin, muuttaa todennäköisemmin mielipiteitä ja sitten tyyppi unohtuu mielestä. Tähän vielä sellainen nootti, monet on lakanneet tänä vuonna katsomasta sarjaa koska se tuottaa monelle niin huonoa oloa. Nyt olet kärryillä. ;)

lipe (Ei varmistettu)

Hei, kauden tärkeimmät käänteet puuttuu! Minna ja Sammy tulivat saarelle "palauttamaan luottamustaan", koska Minna on joskus teekkarivuosinaan herännyt väärästä pedistä, mutta homma meni puihin, koska Minna heitti aika roisia läppää ja teki jotain niin outoa seuraleikkihenkisessä tilanteessa, etten siitä tähän kirjoita, ettei blogiin päädytä sekopäisillä googlauksilla. Sammyhan tästä myrskyn nosti, mutta ka! kävikin ilmi, että Sammy ei olekaan pettänyt Minnaa kerran, vaan monta kertaa viimeisimmän syksyn aikana! Kun ei kuulemma kotona heru "Tuusulaa", mein gott. Tilannetta sekoittaa sinkkumies-Jante, joka slutshamasi Minnan täysin hänen ronskista läpästä.

Kauden tärkein hahmo on kuitenkin Daddy eli Tomas, joka vaikuttaa ulkomuotoinsa puolesta todella wt, mutta onkin mielettömän empaattinen, älykäs ja tarkkanäköinen. Pus.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikessa lyhyydessäänkin tuo kirjoittamasi artikkeli ilahdutti minua tosi paljon, kun luin sen Trendistä. Naistenlehtimäisen helppolukuista, mutta silti terävää ja oivaltavaa journalismia! Samoin virkisti ruokasivujen toimittajan kommentti, että on kyllästynyt Instagramin pastellilatteihin ja terveyskakkuihin. Näiden kahden ilahduksen jälkeen päätin, että Trendi on edelleen mainio ja mieluusti tilaan sitä jatkossakin.

Ilana

Ei resonoi, ja olen kiitollinen siitä :D Eka ajatukseni oli just tuo, että ehkä mä olen vaan (36-vuotiaana) jo liian vanha, mutta toisaalta en kyllä 10 vuotta sittenkään ollut perillä mistään Flow-artisteista, eikä ahistanut yhtään.

Joskus kyllä ärsyttää se, etten ole perillä jostain politiikan kuviosta tai vaikka tiedä jonkin maantieteellisen paikan sijaintia, minkä itse katsoisin vähän niin kun yleissivistykseen kuuluvaksi, mutta toisaalta nykyään uskallan tunnustaa tietämättömyyteni vähintään puolisolleni ja pyytää tätä selittämään asian. Jostan syystä nimittäin kuvittelen, että tämä tietää kaikesta kaiken (ja aika usein kyllä tietääkin ainakin jotain).

Eliittiin en edes haluaisi kuulua, koska sillä on niin eksklusiivinen kaiku. Tulee mieleen ihmiset, jotka katsovat toisia nenänvarttaan pitkin, koska ovat muka itse niin paljon parempia. Oon mieluummin ihan vaan tavis, joka kylli nauttii työssään siitä, että siinä oppii koko ajan jotain uutta ja usein yllättävääkin.

Londra (Ei varmistettu)

Just näin! Itse tosin en sanoisi että olen "liian vanha", vaan "tarpeeksi vanha", ettei tarvitse välittää toisten mielipiteistä. Joskus teininä oli tosi noloa jos ei tiennyt jotain artistia, mutta nykyisin voi kuunnella sellaista musiikkia, josta itse tykkää, eikä tarvitse esittää olevansa kiinnostunut asioista, joista ei oikeasti ole kiinnostunut.

Leijona (Ei varmistettu)

Olen utelias ja tiedonhaluinen, siksi myös kyselen paljon. En pelkää paljastaa, etten tietäisi jostain jotain, vaan johdattelen ihmisiä kertomaan enemmän, joten arvostan toisten tietoa sekä olen kiinnostunut ja toimin hyvänä kuuntelijana. Näin olen kartuttanut sosiaallisia taitoja ja pystyn keskustelemaan eri yhteiskuntaluokista tulevien ihmisten kanssa sekä hyvin erillaisten ja eri ikäisten kanssa. En yritä olla mitään muuta, kuin oma itseni ja sen pitäisi riittää.

Toinen leijona (Ei varmistettu)

Tämä. Minusta juuri tää on ihanaa. Myönnän auliisti tietämättömyyteni, ja kuuntelen erittäin mielelläni kun toiset kertovat intohimoistaan - oli se sitten soveltava fysiikka, pokemon go tai urkujen rakentaminen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua jäi mietityttämään haastateltavasi lause "Valta tuntuu olevan niillä, jotka puuhaavat vähän joka tontilla". Pitäisi varmaan lukea tuo Trendin juttu, mutta tässä jäin miettimään, ketä hän tarkoittaa? Kenellä hänen mielestään valta on? Tunnistan sen ilmiön kyllä, että kaiken maailman temppareista ja räppäreistä on tullut salonkikelpoista yleissivistystä, mutta olen eri mieltä siinä, että eliitti näitä tuntisi tai he kokisivat painetta tuntea näitä. Mutta jotenkin en nyt keksi ketään, jolla oikeasti olisi valtaa ja joka tietäisi melkein kaikesta, myös tästä kevyemmästä kulttuurista, paljon.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisiko kyseessä toimittajien ym. kulttuurialan eliitti, jossa arvostetaan sitä, että ollaan perillä tietyistä asioista. Olen nimittäin huomannut, ettei se monia niin nolota, jos ei ole perillä vaikka luonnontieteistä. Eliitti sananakin on sellainen, että sitä tapaa oikeastaan vain toimittajien teksteissä.

Minulla omassa työssäni on paljon asioita, joista en tiedä mitään tai en muista miten joku prosessi tms. menikään ja meidän työkulttuurissa kysyminen on ihan arkipäiväistä eikä kukaan menetä siinä kasvojaan. Enkä koe paineita henkilökohtaisessa elämässäkään, jos en tiedä tai muista jotain. Toki yleistietämys minulla on ihan kohtuullista, joissakin asioissa jopa erinomainen. :)

Emilia M

Mulle tulis mieleen, että tässä tarkoitetaan sellaista sosiaalista valtaa, että esim. kaveripiirissä kuunnellaan sellaista tyyppiä joka tietää monesta jotain. Ihan toisenlaistahan valtaa on sitten vaikkapa talousvaikuttajien valta, heidän valtansa ei perustu räppärien tuntemiseen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Valta on esimerkiksi niillä, jotka saavat äänensä parhaiten yhteiskunnassa kuuluviin. Vaikkapa sellaisilla, jotka osaavat argumentoida ja ottaa tilansa.

Paine on ehkä vähän turhan vahva sana. Mä kuitenkin tunnistan  ilmiön, että ollaan vaikka jossain illanistujaisissa ja aletaan puhua Temppareista, niin ehkä viisi vuotta sitten olisi ollut tyylikästä sanoa, että "en katso sellaista", niin nykyään kuuluu olla vähintäänkin uteliaan kiinnostunut aiheesta - ei toki välttämättä tarvitse olla katsonut sitä, mutta ei ole cool sanoa, että "tommonen roska ei kiinnosta".

Emilia M

Totta kyllä! Sellaisilla Tuomas Enbusken tapaisilla tyypeillä. En kyllä tiedä katseleeko se Temppareita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo siis tunnistan tuon ilmiön kyllä, ja olen siitä samaa mieltä. Juurikin niin, ettei ole noloa/rahvaanomaista katsoa jotain Temppareita, kuten muutama vuosi sitten vielä oli, vaan tosiaan siitä pitää tietää jotain. Mutta jotenkin olen ajatellut, että tämä koskee pääasiassa tällaista nuorta, urbaania koulutettua sukupolvea johon itsekin kuulun, en siis ajatellut itse kuuluvani eliittiin. Ehkä ymmärsin eliitti-käsitteen vähän väärin ja ajattelin pääasiassa esim. taloudellista eliittiä, Björn Wahlroosia kavereineen jne.

Juliaihminen
Juliaihminen

Aa joo, siis eliitti on kiinnostava käsite, ja mun mielestä ihmiset kelaavat sen ehkä vähän liian suppeasti. Mun mielestä joku Nalle on vähän sellaista vanhan maailman eliittiä. Eliitti on myös ehkä sellaista, jota katsotaan ylöspäin ja jonkalaista elämäntapaa ihmiset tavoittelevat. 

Varmaankin voidaan jaotella myös kulttuuri-, talous- ja sosiaalinen eliitti erikseen, vaikka nämä menevätkin usein päällekkäin. Ihmiset eivät toki halua julkisesti sanoa koskaan kuuluvansa tai kokevansa kuuluvan eliittiin, koska eliitillä on niin huono kaiku sanana.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua vähän huvittaa ajatus siitä, että eliitin voi tasapäistää niin alas, että siihen kuuluu (melkein?) kuka tahansa, jota katsotaan ylöspäin. Käytännössä tästä seuraa, että jokaisessa sosiaalisessa piirissä on oma eliittinsä. Tää taas johtaa mun ajatukset kohti yläasteaikoja ja sellaista freaks and geaks -jakoa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Vietän selkeästi aikaani toisenlaisissa illanistujaisissa tai sitten olen vain henkisesti niin ikäloppu, kun mulla ei ole mitään ongelmaa sanoa, ettei esim. tosi-tv kiinnosta, vaikken sitten olekaan cool eikä minulla toisaalta ole mitään tarvetta ollakaan. :) Toki välillä mietin mitä sanon missäkin seurassa, mutta en niinkään tyylikkyys- näkökulmasta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jyrki Lehtola kirjoittaa mun mielestä yhtä aikaa osuvana aikalaiskuvauksena ja hersyvänä tykittelynä nykyisestä "eliitistä" ja toisaalta siitä, miten elitismi oikein voisi tai pitäisi ymmärtää: https://www.apu.fi/artikkelit/nain-eliitti-kuoli

Juliaihminen
Juliaihminen

Heheh, musta toi taas oli aikamoista dadaa, kun sen paperista luin :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä ja sitten taas ei!

Onhan se kiva, jos esim. oman viiteryhmän keskustelukulttuuri on sellainen, että voi ensin puhua Temppareista ja sitten pohtia Kansallisteatterin tulevia prokkiksia. Koska niin se mulle näyttäytyy: (tämä on nyt vähän provo, anteeksi!) että sujuvaan keskusteluun tottuneet super-sulavat kulttuurityypit liikkuu keskusteluissaan paljon sujuvammin ja uteliaammin eri aiheiden parissa, vaikka eivät niistä niin tietäisikään. Juntti-krantut muuttuu defenssiivisiksi tai passiivisiksi, kun puhutaan itselle vieraammista aiheista. En mä ainakaan jaksa ottaa tästä paineita, kun mun näkökulmasta kyse on lähinnä asenteesta!

Vaikka disclaimerina pakko sanoa, että onhan se nyt aikamoista hienovireistä ja sielua raastavaa temppuilua, kun huomaa, että jossain sivistyneessä keskustelussa täytyy tehdä selväksi, että Temppareiden katsominen/julkkiksien seuraaminen tms. on jollakin tavalla ironista. Aargh! Ei ole helppoa tämä sosiaalinen elämä.

norps123 (Ei varmistettu)

Kiinnostava näkemys! Tavallaan tunnistan tän mutta toisaalta en täysin. Pidän itteäni jonkinsortin "kulttuurieliittinä" (lol, mutta luulen että tajuan mitä sillä tässä nyt haetaan), mutta en kato Ensitreffit alttareita lukuunottamatta mitään realitya, koska ei ole aikaa, enkä siks myöskään tiedä niistä mitään. En lue edes iltapäivälehtiä, koska ei jaksa ja tyhjänpäivästä tauhkaa.

Sitten mulla on kavereita, joita pidän kulttuurisesti vähän "juntteina" ja ne taas nimenomaan kattoo realityä ja käy kattoo romcomeja mutta ei seuraa juuri muuta kulttuuriskeneä. Ehkä me eletään vielä jossain menneessä yhteiskunnassa eliitti-juntti-jakoineen.

Ja sitten mietin myös tuota edelläkin mainittua ironia-disclaimeria tosi-tv:n ym. kohdalla. Että läpällä tässä vaan... mun mielestä sitäkin esiintyy vielä. Vaikka on se varmaan niinkin että on tullut hyväksyttävämmäksi kuunnella/seurata sekä Taylor Swiftiä että ug-syna-pilipalia, joka soittaa jossain Flow'n 30 hengen varastolavalla, ja olla silti uskottava.

onia (Ei varmistettu)

Suosittelen sulle Semi Purhosen ja kumppaneiden kirjaa Suomalainen maku (tää: https://www.gaudeamus.fi/suomalainen-maku/)! Siinä käsitellään juurikin sitä, miten makutottumukset heijastelevat yhteiskuntaluokkaa ja miten Suomessa ollaan siirrytty just tuohon mainitsemaasi eliitin kaikkiruokaisuuteen kulttuurin suhteen. Eli tästä on ihan tutkimustuloksiakin, ei pelkkää (vaikkakin oikeassa olevaa) mututuntumaa.

Leijona (Ei varmistettu)

Esimerkiksi ammatti kielellä, slangilla tai jollain sisäpiirin jutuilla voi sulkea, jonkun ihmisen asian ulkopuolelle. Ettei kukaan tulisi syrjityksi, niin ihmiset voisivat olla sen verran hienotunteisia, että avaisivat asioita, että kaikki voisivat olla osallisia.

Luin otsikon ja luulin (toivoin), että kaikkiruokaisuudesta on tullut trendi. Mutta ei, olikin kulttuurista.

(Pakollinen disclaimer: allergiat ja vakaumukset on erikseen ja ihan eri asia kuin "mä en tykkää".)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ruokahifistelijänä uskallan ennustaa, että juuri tuo kaikkiruokaisuus on seuraavan 10v aikana nähtävä iso ruokatrendi.

Dafne (Ei varmistettu)

Olipa hyvä kiteytys! Me ollaan renessanssi-ihmisiä kaikki, niin kuin ystäväni sanoo.

Musta kulttuurisen maun laajeminen "high brow"'sta alaspäin liittyy myös siihen, että sen avulla tuodaan esiin omaa liberaaliutta ja suvaitsevaisuutta. Kulttuurin kuluttamisen lisäksi osa tätä on myös itse tekemisen ihaileminen, ei riitä, että tiedollisesti pitää(tai pikemminkin kannattaa, eihän ihanteet ole mitään pakottavia vaateita, mutta niitä kannattaa seurata) hallita mahdollisimman laaja kenttä, vaan samalla muina henkilöinä tehdä käsitöitä, vaihtaa itse pyörään paremmat osat (ensin selvitettyään, mitä ne ovat), keittää pho-liemensä ja tehdä myös lanttukukko. Puhumattakaan nyt tietysti siitä, että raudankin on noustava.

Olen pyöritellyt mielessäni sitä, että liittyykö tämä laaja-alaisuuden ihanne siihen, että nykyään useammalla on pääsy vaikka sitten ns perinteisen korkeakulttuurin pariin ja tällöin se on menettänyt asemaansa luokkamarkkerina. Sen sijaan kielii etuoikeutetusta elämästä, että on aikaa paneutua jokaiseen asiaan.
Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi harrastusmahdollisuudet ovat tasavertaistuneet huomattavasti viime vuosikymmeninä. Mun työväenluokasta alempaan keskiluokkaan siirtyneiden vanhempien oli mahdollista lykätä lapsensa musiikkiopistoon. Pelkkä luonteva suhde Händeliin ei enää ole niin iso juttu. Toki edelleen harrastusmahdollisuuksissa ja kouluttautumisessa on selkeitä luokkarajoja, joille on tehtävä jotain, mutta ovat ne madaltuneet verrattuna vaikka meidän vanhempien sukupolveen. Enemmän siis painaa tässä uuden eliitin määrittelyssä se, että mitä nyt kolmekymppisenä puuhaa ja seuraa, onko niin privilegioitu elämä, että ehtii lukea Hesarin ja Imagen ja Seiskan ja Wiredin sekä käydä Flow'ssa ja ug-bileissä ja siellä kokeellisen jazzin klubilla.

Puuh.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä oli mun mielestä tavoitettu jotain oleellista! Lisäisin vielä, että ehkä ajan lisäksi eliitiksi tekee se, että on myös henkistä kapasiteettiä jaksaa paneutua kaikkeen siihen, mikä kiinnostaa tai voisi kiinnostaa. Kun mieli on mintissä, aika ei huku turhaan prokrastinointiin, vaan pystyy suorittamaan elämää siitä pyörän korjauksesta pho-liemeen.

Eee (Ei varmistettu)

Just näin! Word.

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella kiinnostava aihe ja ihanan kiihkotonta keskustelua täällä! Vierastan itse eliitti-sanaa, kun mieleen tulee joku 1% ihmisistä, jotka viettävät vapaa-aikaa purjehdusseuroissa, jonne ei pääse ilman lukuisia suositteluja (ei sekään väärin ole).
Ite olen viime vuosina miettinyt sitä, miten tuntuu että kolme-nelikymppisessä helsinkiläisessä hipster-keskiluokassa "kaikki" on jotain muutakin kuin työntekijöitä/vanhempia. Siinä missä omat vanhemmat samassa iässä ehkä harrasti jotain yhdistystoimintaa, on nyt jokainen meistä joku "taiteilija" (en tarkoita lainausmerkeillä väheksyntää). Kaikki on jotain djtä, valokuvaajia, runoilijoita, bloggaajia, ug-malleja, soittavat bändissä, tai edes pitävät suosittua instatiliä. Suurimmalla osalla on joku projekti jonka nimissä voisi perustaa jonkun fan pagen fb:hen. Joku hammaslääkäri onkin vapaa-ajalla ug dj. Jos ei olisi varaa vapaa-aikaan, ei tällaista olisi.

Kuulemma muuten paperisessa Soundi-lehdessä (uusimmassa? en tiedä) on Arttu Seppäsen kolumni, jossa hän käsittelee musiikin osalta tätä samaa eliitti-asiaa, kulttuurista pääomaa ja kaikkiruokaisuutta ja miten sekä "matalan" että "korkean"kulttuurin ymmärtämisestä on tullut tavoiteltavaa (kaveri referoi juttua, joten toivottavasti en nyt missannut pointtia)

Leijona (Ei varmistettu)

Julian mukaan korkeakulttuuriin kuuluu esim. kaunokirjallisuus, teatteri, musiikki ja baletti ja näitä Taru Lindblumin mukaan aikaisemmin näitä kulutti snobit. Korkeakulttuuri on kuulunut ja kuuluu kaikille. Suomessa on paljon harratelijateatterita, musiikkijuhlia, Kuopio tanssi ja soi, elokuvafestareita, luxia ym. Liput konsertteihin ovat kohtuuhintaisia. Teatteriliput ovat tarjouksissa tai niistä saa ryhmäalennuksia. Museoilla ilmaisia päiviä. Kirjastoja on joka lähtöön. Lapsia viedään koulussa Heurekaan, museoihin, teatteriin ja kirjastoihin. Vähävaraisten lasten harrastuksia tukee kirkko ja sosiaalihuolto. Hyvinvointi valtion tarkoitus on mahdollistaa taide ja tiede kaikkien saataville. Tämä on tärkeää, koska se luo tasa-arvoa.
Kouluaikkoina kaverini harrasti miekkailua ja se oli musta tosi coolia ja olen pitänyt aina asioista mitä valtavirta ei tee.
Itselleni taide on luonut enemmänkin elämyksiä ja se on ollut hyvä rentoutumisen keino ja oma kiinnostuksen kohde on alakulttuurit ja niissä piilevä erillainen todellisuus.
Tarun mukaan annoksia ei enää palauteta keittiöön, koska ruokaa pitää kehua. aikaisemmin työskentelin ravintola alalla ja ne asiakkaat jotka harrastivat ruuanlaittoa, tunsivat raaka-aineet ja kypsyysasteet, niin palauttivat annokset keittiöön, jos eivät olleet tyytyväisiä.
Ruokakulttuuri on ollut muodissa pitkän aikaa. Varsinkin miehet ovat nykyisin tosi hyviä ruuan laittajia. Raaka-aineisiin satsataan paljon. Instan annoksissa tuskin on kysy mistään makujen harmoniasta vaan visuaalisuudesta. Harvalla varmaan on alan koulutus.

Kommentoi