Tämän päivän juntti on kranttu

pitää pitää.jpg

Haastattelin kulutustutkija Taru Lindblomia Trendiin (3/2018) siitä, miten instagram vaikuttaa meidän ruokailutottumuksiimme. Lindblomilla oli freesejä ja uusia näkemyksiä aiheesta, ja ne voi lukea nyt kaupassa olevasta Trendistä.

Itse jäin kuitenkin pyörittelemään Lindblomin kiinnostavaa huomiota siitä, miten eliitin kulttuurin kuluttaminen on muuttunut: Yleisesti on totuttu puhumaan korkeakulttuurista, jota eliitti kuluttaa ja rahvaan kulttuurista, jota muut kuluttaa. Korkeakulttuuriin on kuulunut esimerksikisi hieno kaunokirjallisuus, baletti, teatteri, klassinen musiiki, mitä näitä nyt on. Hienot ja ehkä vähän vaikeasti avautuvat kulttuurin tuotteet. Rahvaat taas ovat lukeneet chick littiä, katsoneet saippuaoopperoita ja käyneet katsomassa elokuvateattereissa romcomeja ja actioneja.

Nyt hommat ovat kuitenkin muuttuneet.

Nykyajan eliittiin kuuluu se, että pitää olla kiinnostunut oikeastaan ihan kaikesta vähäsen. Pitää tietää, mitä Syyrian sodassa tapahtuu ja mitä huumetta Jari Sillanpää on vetänyt. On coolia käydä nyökyttelemässä päätään kokeellisella jazz-keikalla mutta toisaalta myös osata laulaa karaokessa Anita Hirvosen De Va Kukku De -kappale. Olisi suotavaa innostua sekä horoskooppien lukemisesta että Higgsin hiukkasesta. Tosi-hipsteri on todellakin kärryillä tosi-tv-sarjan käänteistä.

”Valta tuntuu olevan niillä, jotka puuhaavat vähän joka tontilla. Mistään ei tarvitse tietää kauheasti mutta kaikesta vähän, tai vähintäänkin esittää kiinnostunutta”, Lindblom sanoo. 

pitää pitää2.jpg

Mä tunnistan tämän täysin. Kaikesta pitää pitää. Jos ei pidä, on joko vain juntti tai sitten kyse on ”rohkeasta ulostulosta”. Sitten blogeissa kiertää tällaisia epäsuositut mielipiteeni -haasteita, joissa ihmiset paljastavat rohkeasti, että ”minä en pidä teestä”. Koska kyllähän nyt elämän menossa kiinni oleva ihminen pitää teestä, ja kaikesta muustakin nesteestä, mitä ikinä nyt voi suuhunsa kaataa.

Ongelma vain on se, että kaikki eivät pidä teestä, tai ole millään lailla kiinnostunut teestä. Eikä se ole mikään steitmentti. Se on ihan normaalia, koska ihmiset nyt pitävät ja ovat pitämättä tai kiinnostuvat tai ovat kiinnostumatta eri asioista. Mulle tulee vähintään kerran päivässä riittämätön tunne siitä, että olisi pitänyt olla kiinnostunut jostain kulttuuriknopista, mutta en kyennyt siihen. Mua harmittaa, etten ole ehtinyt katsoa Suomen Temppareita tai kykene oikeastaan tunnistamaan yhtäkään ensi kesän Flow-artistia. Mulla on semmonen olo, että olen täysin has been, kun ei vain ole aikaa, eikä suoraan sanottuna pienintäkään kiinnostusta johonkin Sammy Dee B2B Zip -nimiseen yhtyeeseen. (Okei, kun katsoin Flow’n artisteja, niin kyllähän mä niistä nyt tiesin aika monta, ja itse asiassa alkoi Vestan ja Paperi T:n takia kiinnostella koko festifaali.) 

Musta tuntuu, että mun ikään kuin pitäisi joko tietää tosi paljon vaikka musaskenestä tai sitten toinen vaihtoehto on sanoutua kokonaan musiikista irti  ja identifioitua joksikin ”emmie enää pysy nuorten kotkotuksissa kiinni” -muijaksi, joka huutelee musadiggareille, että pitäkää kurja tunkkinne. En kuitenkaan halua tehdä kumpaakaan. Haluan olla kiinni ajassa, mutta en pysty olemaan niin kiinni ajassa, että olisin cool

No, tämä nyt ei ole mikään ongelma elämässäni, mutta mun mielestäni tämä ajatus siitä, että uusi eliitti on kaikkiruokaista, oli aivan sairaan hyvä huomio, ja auttaa mua asemoimaan itseäni tässä ajassa.

 

Resonoiko tämä yhtään?

 

Lue myös:

Epäsuositut mielipiteeni: en pidä muraaleista

Saippuaooppera pelastaa tyttövauvat

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit (40)
  1. Ehkä olen sitten aikuistunut tarpeeksi, että minua ei vain kiinnosta, jos en tiedä jostakin asiasta mitään, koska se ei minua kiinnosta, vaikka jonkun mielestä ”pitäisi”. Ehkä auttaa sekin, etten identifioi itseäni eliittiin. Minulle ei ole ongelma myöntää, etten tiedä tästä asiasta mitään; tarvittaessa pystyn kyllä sisäistämään uusia asioita nopeasti.

    1. Minä taas haluan kuulua kulttuurieliittiin, jota jengi ihailee, ylistää ja kuiskuttelee, että kylläpä tuo nainen tietää sekä b-luokan kauhuelokuvien äänimaisemassta että nykytanssin uusimmista trendeistä! Mutta en tiedä! Elämäni on niin rankkaa!

      1. Ennemmin tai myöhemmin sun on tehtävä kuten minä, ja myönnettävä että juna meni jo ja ei jaksa enää kiinnostua nuorisolaisten musiikista. Duran Durania ja Alice Cooperia sitten vaan, ja vuosittain kavereiden kanssa naureskellaan Backstreet Boysille!

  2. Asiasta viidenteen. Olen miettinyt, että kun toimittaja tekee haastattelua vaikka kahvilassa, maksaako toimittaja haastateltavat syömisen ja juomisen? Ahdistaa, että haastateltavaksi tultaessa en osaisi toimia coolisti ja oikein. Tyrkyttäisin omaa Visa Electronia tai vastaavasti urpona odottelen toimittajan maksuelettä, jota ei ikinä tule. Todennäköisyys tällaiseen tilanteeseen on about olematon, mutta pitää ahdistua nyt tästäkin ennakkoon, jos joskus olen älykäs ja tärkeä.

    1. Musta on lähtökohtaisesti kohteliasta ajatella ostavansa itse omat kahvinsa, eli electronin tyrkyttämisessä ei ole mitään väärää! 🙂 

      Itse yleensä kuitenkin tarjoan omasta pussista haastateltaville, koska he antavat mulle kallisarvoista aikaansa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *