Täydellisen junamatkan anatomia

Juliaihminen

Kaupallinen yhteistyö: VR

Vanhana järjestelijäsieluna rakastan rytmittää matkan tekemistä. Jo ennen matkan alkua jaan matkan mielessäni tietynlaisiin slotteihin, joita sitten käyn läpi. Näin matka tuntuu hallittavammalta ja menee jouhevammin, mikä on erityisen tärkeää lapsen kanssa. 

Matkan pituudesta riippuen nämä matkalla vietetyt jaksot menevät tietyssä järjestyksessä. Parin tunnin reissulla skipataan päikkärit ja ollaan tunti leikkivaunussa ja tunti ravintolavaunussa. Pidemmille reissuille, kuten vaikka Joensuuhun, olen luonut ihan oman systeemin, josta olen todella ylpeä! Mikä parasta (ja sairainta), mun systeemi tekee 2-vuotiaan rasavillin ukkelin kanssa reissaamisesta suorastaan nautinnon. Jos saan kaiken toimimaan niin kuin haluan, mun unelmien junamatka Tikin ja Alpun kanssa menee näin. (Esimerkkimatka Joensuuhun kestää 4,5 tuntia,)

Lähtö kello 12 maissa, jolloin lapsi nukahtaa juuri ennen junaan pääsyä ja koisaa noin tunnin. Mä ja Tiki jutellaan, lueskellaan tai tehdään töitä rauhassa.

Kello 13 lapsi herää ja saa jonkun hedelmäpussin välipalaksi. Minä ja Alppu mennään leikkivaunuun, Tiki saa ottaa rennosti.

(Kuten mun ig-storyn seuraajat tietää, leikkivaunukokemus on hyvin intensiivinen, joten 30-45 min on oikein sopiva aika sinne kerrallaan, hehe.)

Kello 13.45 mennään koko perheen kanssa ravintolavaunuun. Juodaan iltapäiväkahvit ja syödään leivät. (VR:n uusi lohileipä on taivaallinen ilmestys!!!)

Kello 14.30 Tiki menee leikkivaunuun Alpun kanssa, minä saan ottaa rennosti.

Kello 15.15 kokoonnutaan taas yhteen. Tässä vaiheessa kaivetaan pädi esiin, ja katsotaan vähän aikaa vaikkapa Pikkulia

Kello 16 Alppua alkaa ryydyttää, joten se haluaa tepastella käytävillä, painella nappuloita ja keksiä kaikenlaista kommellusta. Tässä vaiheessa on syytä vain mennä mukana, ja antaa lapsosen tutkiskella junan eri onkaloita ja vaellella käytävillä. Oikeastaan tämäkin on ihan hauska osa matkaa, sillä yleensä kanssamatkustajia naurattaa aina Alpun toilailut, jolloin ne aina hymyilee hyväntahtoisesti.

Kello 16.30 ollaankin jo perillä.  

Olen aina rakastanut junalla matkustamista. En tiedä johtuuko se vaihtuvista maisemista vai mistä, mutta mulla on luova olo junan kyydissä. Ajatukset kelluu mukavasti, ja itse asiassa monet tämänkin blogin postauksista on kirjoitettu junassa. On tunnelmallista käydä ravintolavaunussa juomassa kupponen kahvia (tai jos olen ilman lasta, niin olutta) ja katsella ikkunasta Suomea, joka on etenkin kesällä ihan sydäntäsärkevän kaunis auringossa välkehtivine vesineen ja avarine peltoineen. (Juuri reissasin toissaviikonloppuna Jyväskylään, ja olin aivan mykistynyt niistä järvimaisemista.)

Lapsen saamisen jälkeen junalla matkaamisesta on tullut vielä tärkeämpi osa elämää. Se on niin kätevää ja nopeaa, kun pääsee kaupungin keskustasta keskustaan, ja kaikki matkatavarat voi tumpata lastenvaunuihin (olen pakkaajanero, saan viikonkin kamat mahtumaan niin, että ne saa lastenvaunujen uumeniin). 

Alppu ei käytännössä voi reissata autossa pitkiä matkoja, kun se alkaa oksentaa naama menosuunnassa olevassa turvaistuimessa. Pitkään paikallaan istuminen on pikkuiselle yhtä tuskaa (ja no, ei minuakaan ne oksennushuurut lämmitä). Sen sijaan junareissaaminen on Alpulle elämys. Leikkivaunu on sen suosikki, ja se osaa johdattaa mut sinne (tassuja pitkin). Alppu tutustuu aina johonkuhun uuteen lapseen leikkivaunussa, ja sitten ne liukuu vuorotellen hurjia laskuja liukumäessä. Välillä luetaan tarjolla olevia kirjoja, sitten riekutaan lisää.

Tämä on myös vanhemmille mainiota, sillä vuoronperään toinen saa ottaa rennosti ja lueskella omalla paikallaan. 

Pihi sieluni on myös fiiliksissä siitä, että VR:n hinnat ovat nykyään niin edulliset ja ne mahdollistavat myös erinomaisen hintakikkailun. (Hintakikkailu on toinen nimeni!)

Ensinnäkin on säästöliput, mikä siis tarkoittaa tavallista edullisempaa lippua. Näitä on tietty määrä myynnissä jokaiselle vuorolle, ja ne tulevat aina myyntiin 130 päivää ennen matkaa. Kokemukseni mukaan halvan säästölipun saa helposti vielä viikkoa ennen matkaa. Jos siis tiedän vaikka, että olen menossa Turkuun viettämään synttäreitäni (minkä muuten tiedänkin), niin mun kannattaa ostaa lippu jo etukäteen. Säästölipun vaikka Helsingistä Turkuun saa alle kympillä. Kesällä säästölippujen määrää nostetaan per vuoro.

Toisaalta, mä olen sitten kuitenkin vähän sellainen mujer, joka ei ihan pysty päättämään tarkkoja aikataulujaan etukäteen, vaan arvon vielä edellisenä iltana, menenkö vaikka kymmenen vai kahdentoista junalla. Tämä ei haittaa etenkään silloin, kun matkalla on monta ihmistä, sillä tällöin voi ovelana kettuna ostaa 10 hengen sarjalipun, jota kaikki saavat käyttää, sillä sarjaliput eivät ole henkilökohtaisia. Olen elämäni aikana ostanut kymmeniä sarjalippuja Helsinki-Turku-välille, ja jaellut niitä sisarusteni kanssa. Pidän niistä myös siksi, että niillä voi mennä mihin tahansa junaan ilman, että tarvitsee kauheasti miettiä etukäteen aikataulujaan. 

(Ja no, kyllä sekin itsestäänselvyys nyt pitää kirjoittaa, että rahan säästön lisäksi junamatkailussa motivoi luonnon säästäminen. Junalla meneminen on päästöttömin tapa reissata pitkiä matkoja, lukuunottamatta tietenkin vaikka kävelemistä.)

Mä tykkään junalla matkaamisesta myös siksi, että se mahdollistaa elämässä spontaaniuden. Autottomana ihmisenä pidän siitä, että voin vielä samana aamuna päättää, mihin junaan menen (auton vuokraaminen on jotenkin paljon vaivalloisempaa ja vaatii etukäteispäätöksiä). 

Tein VR:n Millainen on lomaluonteesi? -testin, ja sen tulos oli, että minä olen lomajäärä, joka haluaa vain hengailla samalla mökillä ja tykkää samoista rutiineista. WTF!!! Epäilen, että tämä johtuu siitä, että merkitsin kuuntelevani kesälomalla Yle puhetta enkä esimerkiksi Weekend-festareiden musiikkia.

No okei, musta on ihanaa olla meidän mökillä Turussa, ja oikeastaan mua ei haittaisi ajatus siitä, että lööbaisin siellä parikin viikkoa tänä kesänä. Mutta en minä herran piaksu sentään mikään jäärä ole. Koska kyllä me aiotaan tehdä myös joku Suomi-rail-trip ainakin Itä-Suomeen ja mielellään ehkä Ouluunkin. (Kelattiin, että tänä kesänä oltaisiin nyt vain Suomessa.) 

Muuten tuon VR:n testin tekemällä voi voittaa junaliput neljälle henkilölle vapaavalintaiseen paikkaan Suomessa, eli kannattaa tehdä. 

Suunnitelmissa on siis viettää iso osa kesästä raiteilla, ja ennen kaikkea Suomessa. Meidän mökki on niin kätevässä paikssa Turun saaristossa, että sinne pääsee junalla ja paikallisbussilla, autoa ei tarvita. Pidemmille reissuille lähdetään myös junalla, koska se on tällä hetkellä vain niin paljon helpompaa kuin mikään muu kulkuväline johtuen tuosta pikku ukkelista. 
 
Kesälomasuunnittelijoille suosittelen metskaamaan jo nyt säästölippuja VR:n sivuilta, sinne on kerätty myös hyviä lomavinkkejä ja -tapahtumia ympäri Suomea.
 
 
 

Millaisia matkustusrutiineja teillä on? Kiinnostelee erityisesti kikat lapsen kanssa!

 
 
 
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN
 
 
 
 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän 6v. ei pitkiin aikoihin tiennyt leikkivaunusta, ja sit kun tiesi, varailin matkat Pendolinoihin :D Eli syvä vihasuhde niihin vaunuihin. Nykyään lapsi ei edes haikaile niihin, onneksi.

Meillä vauvan/taaperon kanssa matkattiin IC-junien hyteissä (meidän matkarattaat mahtui nerokkaasti 2h-hyttiin joten taapero matkusti omissa rattaissaan), nyt eskari-ikäisen kanssa normivaunun paikat on parasta. Tärkein osuus junamatkassa on eväät (siksi meille optimiaika lähteä on kutakuinkin heti aamusta tai lounasaikaan) ja eväiden syönti aloitetaan heti kohta kun juna lipuu Pasilaan :) Meidän nakero on myös sen verran rauhallinen tyyppi, että viihtyy pidemmänkin matkan paikoillaan (lukee, piirtelee, kuuntelee musaa, katselee maisemia ja kun nämä ei huvita on vielä digiviihdekin tarjolla). Ylipäänsä tämä "liikennevälineissä pysytään omalla paikalla" on yksi harva juttu jonka oon onnistunut pre-lapsiperhepäätöksistäni pitämään (toinen on että ei leikkipaikkaravintoloita tai vaeltelua raflassa, koska ravintolassa ollaan syömässä), ja nämä on tietty sellaisia joista mun ei kannata erityisesti taputtaa itseäni päähän, rauhallinen mukula on vaan mahdollistanut mulle nää onnistumiset (vastapainona on kaikki muut syödyt periaatteet ;)).

Junamatkustus on kyllä leppoisaa, itsellä on tuhansia ja tuhansia kilsoja alla junan kyydissä ja useampi sukupolvi VR:n palveluksessa olleita sukulaisia (hah, nuori polvi jätti tän taakseen, mutta nuoruudessa tästä syystä sai matkustaa lähes ilmaiseksi ja tiesi parhaat kikat hyviin paikkoihin junissa). Nykyään junaliikenteessa on ilahduttavaa nopeammat junat, mutta aivoon ottaa Pohjois-Karjalan ja Kainuun kurjistuneet yhteydet (esim. yöjuna oli oikesti aika kiva juttu).

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän täysin! 

Meno leikkivaunussa voi käydä hyvin intensiiviseksi, ja silloin sitä vain haaveilee sellaisesta Star Wars -henkisestä matkustamisessa, jossa ihmisen voisi syväjäädyttää (kuten Han Solo) ja herättää sitten perillä. MUTTA on mulla on tosi hyviä kokemuksiakin leikkivaunusta. Joskus, kun on vähän rauhallisempi junavuoro ja vaunussa leikkii muutama lapsi, niin huomaan, että vanhempien keskuuteen tulee semmonen mahtava bondaus. Jokainen vanhempi vuorollaan sanoo lapselleen samat repliikit: "Anna kaverin mennä ensin." "Älä kiipeä liukumäkeä ylöspäin." Yleensä loppumatkasta tietää jo lasten nimet, mistä ne on kotoisin ja minne ovat menossa. Siinä tulee jotenkin sellainen hyvä fiilis, että me ollaan kaikki tätä suurta junalla matkaavaa joukkoa, joiden lapset ottaa hieman kierroksia leikkivaunussa.

Hahaha, mun lapsen rauhalliset päivät lienevät edessäpäin. Oli jotenkin tosi helpottavaa, kun kaveri (ja itsekin lapsen isä) sanoi mulle, että "kyllä Alppu on poikkeuksellisen vilkas ja kiipeileväinen lapsi". Siitä tuli sellainen olo, että okei, kyllä mä saankin välillä vähän uupua sen perässä juoksemiseen.

AESR (Ei varmistettu)

Mullakin on aina suunnitelma junamatkalle, mutta se ei IKINÄ toimi. Ollaan useita kertoja matkustettu junassa vauvan (nyt 10kk) kanssa. Vauva ei ole IKINÄ nukkunut junassa. Olen koittanut viedä hänet nukkuvana junaan ja nukuttaa matkan aikana, mutta ei onnistu. :D sitten hytkytin vauvaa tai nyt koitan viihdyttää konttaajaa 3tuntia. Onneksi koko ajan helpottaa, kun voi lahjoa ruualla, ja kohta voi uskaltautua jo kuuluisaan leikkivaunuunkin, niin ettei pieni jää ihan taaperoiden jalkoihin!

Juliaihminen
Juliaihminen

I feel you sister! Vaavelin kanssa tuo on niin tuttua, että optimoi niitä päiväunia ja sitten se epeli ei nukahdakaan!!! 

Konttausvaihe oli kieltämättä hankalin, käveleminen ja seisominen kahdella jalalla on vaan niin upea keksintö. Onneksi meidän esiäidit ymmärsi sen aikoinaan. Ajattelivat varmaan jo silloin, että ”tämä kätevöittää meidän lastenlastenlasten (potenssiin x) junamatkaamista”.

Riikks (Ei varmistettu)

Junalla on kätevä matkustaa, mutta se hiton lastenvaunurumba siinä vaunussa, mihin ne lastenvaunut on tarkoitus laittaa..!! Se paikka kun tuntuu olevan täynnä jo Tikkurilasta lähdettäessä, joten on pakko ottaa lähtöasemaksi päärautatieasema, jotta saa vaunupaikan. Sopu sijaa antaa, ja aina äiti/isäihmisten kanssa saadaan vaunut aina jotenkin sumplittua, niin että kaikki mahtuu (samalla kun muut matkustajat toljottavat tätä vaunujen tetrispeliä, mutta eivät tee elettäkään että auttaisivat esimerkiksi pitämällä vauvaa sen aikaa kun siirrellään vaunuja, murrr), mutta miksi VR ei saa tähän mitään systeemiä, että voisi itselleen varata vaunupaikan! Ne tyhmät ovensuun pikkulokerot nyt ainakin voisi purkaa ja tehdä lisää isoja lokeroita kasatuille vaunuille tai sit vaan joku vaunupaikan lunastussysteemi (vaikka se raskaalta kuulostaakin jo ajatuksen tasolla). Ois nimittäin kiva, että joskus viikonloppunakin mahtuisi Kouvolasta Joensuun junaan vaunujen kanssa.. Huoh!

Vierailija (Ei varmistettu)

Öö, kohtaan "samalla kun muut matkustajat toljottavat tätä vaunujen tetrispeliä, mutta eivät tee elettäkään että auttaisivat esimerkiksi pitämällä vauvaa sen aikaa kun siirrellään vaunuja, murrr", kuulostaa kyllä aika oudolta. Vaikka mulla on ihan omakin lapsi, niin en mä nyt lähtisi vieraan ihmisen vauvaa syliin kyselemään, ehkä kannattaisi koittaa oma-aloitteisuutta ja ottaa katsekontakti johonkin ystävällisen näköiseen tyyppiin ja vaikka kysyä että "pystyisitkö auttamaan pitelemällä mun vauvaa". Mä en ainakaan itse lähtisi vierailta ihmisiltä kyselemään vauvaa syliin (tämä taas saattaa johtua siitä, että vauva-aikaan omani oli niin vierastava, että edes vauvaan päin katsova vieras sai aikaan palosireenin huudon, huh...sattuneesta syystä matkustimme hyteissä, niissä ovetkin kivasti eristää vähän ääntä, niin vauvan karjuntakaan ei ehkä kanssamatkustajille kuulunut niin kovin).

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa mieltä, suu auki ja kysy apua, jos sitä tarvitset. Itse en oma-aloitteisesti avaa kuin ovia ja muita normijuttuja, koska ikinä ei tiedä onko tarjottu apu vääränlaista tms. ja varsinkaan en ottaisi vieraita lapsia syliin ellei vartavasten pyydetä. Ihmiset ei ole ajatustenlukijoita, joten turha murista netissä miten ne muut ihmiset vain toljottaa auttamatta. :)

Riikks (Ei varmistettu)

No siis jatkan tähän, että kyllä olen yrittänyt ottaa katsekontaktia, josko löytyisi halukas syliinottaja, mutta homma menee niin, että toljotetaan kyllä, mutta katsekontaktiin ei sit enää vastata. En mä semmoiselta kysy, joka kääntää katseen pois tai halua sellaiselle lastani antaa syliin, joka ei sitä selkeesti halua.

Mutta onneksi tosiaan tuosta vaunusta löytyy useimmiten muita äitejä ja isejä jotka pitää vauvaa niin että pääset vessaan/hakemaan kahvia/antamaan lapsellesi ruiskulla lääkettä (näinkin on käynyt). Mutta muilla olis kyllä peiliin katsomisen paikka noin niinku yleisissä käytöstavoissa, että tarjottaisi apua sitä selkeesti tarvitsevalle.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä ei ole kyllä kenenkään asia osata tulkita että apua tarvitaan (tällaisessa tilanteessa siis jossa ei ole hengenvaaraa tms), jos avun tarvitsija ei suutaan aukaise ja pyydä apua. Kannattaa ensi kerralla kokeilla ihan reippaasti avun pyytämistä itse, eikä toivoa että joku sun sanattomasta katseesta osaa tulkita tämän. En nimittäin muista yhtään kertaa, jossa olen jonkun äiti/isäihmisen kuullut pyytävän apua ja tästä olisi kieltäydytty (esim. jos bussissa tai ratikassa pyytää rattaita nostamaan, niin kyllä useampi tyyppi on nousemassa silllä sekuntilla auttamaan Hkissä mun kokemuksen mukaan).

S a a r a H (Ei varmistettu)

Seuraan tätä kiinnostuneena, sillä viisiviikkoisesta lähtien olen roudaillut naperoani pitkänmatkan junissa, enkä mä ois k e h d a n n u t pyytää ketään pitelemään mun vavvaa saati seisauttamaan taaperoni riekkumiset noissa tilanteissa. Miksi? Ehkä aattelin aiheuttavani hirrrveetä vaivaa ja epämukavuutta häiritsemällä? Pöh. Kiitos, nyt mä vaan alan kehdata, jes !1!!

Juliaihminen
Juliaihminen

Mäkään en ole jotenkaan tajunnut jeesata muita äitejä, mutta nyt kun mainitsit, niin ehkä sitä voisi alkaa hanakammin tarjoamaan vauvanpitoapua tuollaisissa tilanteissa, se olisi sellaista hyvää solidaarisuutta. Itsekin olisin aikoinani kaivannut apua vauvan pitelemisessä, mutta jotenkaan sitä KUNNON SUOMALAISENA ei ole tohtinut pyytää. 

eräs DI (Ei varmistettu)

Mikä juna kuljettaa teidät aina Rovaniemelle tai Kemijärvelle asti, niin sieltä saa kyllä jo kyydin Pyhälle.
Tervetuloa! :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Ai että, sitä odotellessa! <3

Tiia S (Ei varmistettu)

Sun IG-storyt on antaneet ehkä hieman negatiivissävytteisemmän kuvan junamatkustamisesta, kun mitä tämä teksti :P

Itse reissaan myös paljon junalla hki-jns väliä ja meille lasten leikkivaunu on ollut pelastus. Pitkältä tuntui odottaa, että tuo taapero kasvoi tarpeeksi isoksi siellä pärjätäkseen, mutta nyt leikkivaunu on pop. Kuitenkin jos lähdetään reissuun koko perhe, niin junan sijasta otetaan aina auto.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahha, jengi vähän kommentoikin jo samasta aiheesta ig:n puolella. Ja kyllä! Mulla on välillä lastenvaunussa hengailuun viharakkaussuhde, koska jos siellä joutuu olemaan enemmän kuin sen 45 minsaa 2-vuotiaan kanssa, niin se alkaa hieman tuntua. Silloin huvitan itseäni tekemällä inhorealistista ig-storyä. Mutta toisaalta, kuten ig-storyt paljastavat, mä reissaan aina junalla, koska itselleni se on niin paljon helpompi vaihtoehto kuin auto. Ja vanhana viherpiipertäjänä haluan luonnollisesti levittää junamatkaamisen ilosanomaa :)

Mutta en tietenkään paheksu autoilua, on siinäkin ehdottomasti puolensa! (Etenkin sitten, kun lapsi ei enää laattaile autossa. Ylen uutisissa sanottiin juuri tosin, että siedätys on paras keino, mutta toisaalta matkapahoinvointi myös helpottaa, kun ikää ulee.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mäkin mietin ig:ssä, että: Juliaihminen ja VR yhteistyössä, miten tämä on mahdollista! :D

Mulla on yksi sääntö junamatkoille ja se on se, että aina pitää olla karkkia evääksi!

Se oli kamalaa aikaa, kun opiskelija-alennukset loppuivat valmistumisen myötä (silloin -50 %) ja olisi pitänyt alkaa maksamaan täyttä hintaa junamatkoista (ei ollut säästölippuja siihen maailman aikaan, ei). Aika harvoin tuli matkustettua junalla silloin. Säästölippujen myötä olen löytänyt uudelleen junailun ihanuuden. Paitsi se harmittaa, että nykyään junat on niin täyteen buukattuja, eikä saa istua yksin omassa rauhassa (no joojoo, onhan se ekologisempaa näin).

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaha, ne otti mut juurikin mun ig-storyjen takia (olen ylpeä tästä) :D :D 

Joo, samaa mieltä, opiskelijakortin menetys oli isku vasten kasvoja. ONNEKSI on nykyään nuo säästöliput + sarjalippukikkailu. Ja siis todellakin, yksin istuminen on kaikkein parasta. 

Bistrokärry ei ole vapauden symboli (Ei varmistettu)

Ai minulle taas on tullut Julian insta storyistä sellainen olo, että junamatkailu on hauskaa (nimenomaan humoristisella tavalla hauskaa).

Minulla ei ole vielä lasta, mutta olen itse sen verran hard core junan käyttäjä, että varmasti myös jatkan junalla matkustamista myös sitten, jos jälkikasvua joskus siunaantuu.

Ja kaikkein tärkein junarutiini on kello neljän perjantaiolut! Kun aloittaa viikonlopun astumalla junaan, suuntaa ravintolavaunuun ja saa oluen eteensä, elämä tuntuu vapaalta. Vapaus ei tosin tunnu ihan niin hyvältä, jos junassa on pelkkkä bistorkärry. Siksi ravintolavaunuttomat junat pitäisi ehdottomasti kieltää (esim juuri turku-helsinki-väliltä).

Juliaihminen
Juliaihminen

Vahva sama. Ravintolavaunussa juotu ölperi on oluiden kuninkaallisia. Samalla kun sitä siemailee, tulee semmonen olo, että ”saa aikaiseksi”, kun kerran koko ajan lähestyy määränpäätä. (Määränpäällä en tarkoita tiukkaa humalatilaa.)

SaaraCecilia

Ah, junamatkustaminen on niin parasta! Matkustettiin aina lapsena Turusta mummulaan Tampereelle junalla ja muistan, että sain junaan oman pahvisen lipun, johon oli leimattu nalle pukeutuneen konduktööriksi ja jonka esitin aina konduktöörille lipuntarkastuksen yhteydessä. Muistin kaikki pysäkit ulkoa ja vieläkin "hetken kuluttua Humppila" saa aikaan nostalgiaryöpyn. Jos piti matkustaa ilman vanhempia, niin sitten tosin käytettiin Matkahuoltoa. Meidät istutettiin veljen kanssa bussin etupenkille osoitelappu kaulassa ja kuljettaja piti huolen, että ei poistuta bussista ennen kuin vaari tulee meidät noutamaan. 

En tiedä johtuuko junarakkaus lapsuuden hyvistä muistoista vai mistä, mutta suosin myös ehdottomasti aina junia ja niissä matkustaminen on parasta. Asuin hetken aikaa Brysselissä ja lentotuskissani matkustin myös yöjunilla Eurooppaan. Erityisesti mieleen jäi yöjuna Wienistä Frankfurttiin, joka maksoi vain 60 euroa ja johon sisältyi hyttiin tarjoiltu aamupala. Tarjoilija oli pukeutunut vanhanaikaiseen asuun hattuineen kaikkineen. Selvittelin muutenkin yöjunia tätä kesää silmällä pitäen ja esimerkiksi Malmöstä pääsee halvimmillaan 60 eurolla yöjunalla Berliiniin! Päätettiin myös jäädä koko kesäksi Suomeen, mutta joskus haluan vielä kunnolla reilaamaan. Junarakkaudesta huolimatta olen nimittäin reilannut vain hyvin lyhyen 10 päivän pätkän vuosia sitten ja senkin reilin pysähdyspaikat oli kaikki etukäteen mietittyjä. Interreilaamisen lisäksi TransSiperia kuuluu ehdottomasti matkustusunelmiin sitten joskus, kun voi olla useamman kuukauden putkeen tien päällä.

Ainoana miinuksena voisi sanoa, että Lappiin oli mahdotonta löytää yöjunaa tänä talvena. Päädyttiin ajamaan matka edestakaisin eikä se johtunut piheydestä, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että yöjunat myivät loppuun heti. En tiedä, olisiko lauantaivuorojen lisääminen mitenkään mahdollista, mutta olisi kiva, jos useampi pääsisi nauttimaan junamatkustamisen helppoudesta :).

Lisäksi odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, jona tunninjuna joskus ehkä Turku-Helsinki välille rakentuu. Voisin muuttaa Turkuun luopumatta Helsingin työmahdollisuuksita. Nopeaa raideyhteyttä on muuten suunniteltu ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla, mutta silloin hanke keskeytyi RKP:läisen liikenneministerin ja rantaradan ruotsalaiskaupunkien vastustukseen... Taisi osasyynä olla myös heikohko taloustilanne, mutta saattaisi Etelä-Suomi näyttää tänään hieman erilaiselta, jos jo silloin olisi satsattu uuteen rataa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun on ihan pakko kopioida tähän mun viime viikon facebook-postaus. Oon tottunut reissaamaan junassa monen lapsen kanssa, mutta eräs matka oli liikaa Kotimatka sujui taas älyttömän hyvin mutta tämä ei:
VR:ltä tuli sähköpostiviesti "Kuinka junamatkasi sujui?"
Nyt pari päivää junamatkan jälkeen voin kertoa, miten se sujui ja pystyn jopa vähän nauramaankin asialle. Vastasin heille näin:
Lähdin matkaan kolmen lapseni (1v, kohta 3v ja kohta 5v) kanssa ja edessä oli yli neljän tunnin matka. Evästä oli tästä johtuen reilusti ja puolen tunnin matkan jälkeen oltiinkin ehditty syödä jo pullaa, muumikeksejä, karkkia, hedelmäsmoothieta, sipsiä ja yhdet pillimehutkin oli juotu. Eikä aikaakaan kun ensimmäistä kertaa piti lähteä pissalle. Se meni hyvin. Kaksi vanhempaa kävivät vuorotellen ja pienin ei tässä vaiheessa ehtinyt nuolla vessan pintoja tai lääppiä virtsaisia lattioita. Ainakaan siis kovin paljon.
Seuraava vessareissu oli pienimmän täpötäyden kakkavaipan vaihto ja voin kertoa, että ei ollut helppoa heiluvassa junassa lapsen heiluessa vielä enemmän. Mutta selvittiin.
Tämän jälkeen alkoi keskimmäisen vatsaongelmat. Kävimme noin viisi kertaa vessassa kokeilemassa, josko se kakki sieltä viitsisi tulla. No kuudennella kerralla sitten onnistuikin. Kaikki nämä vessareissut vanhin lapsista odotti perhehytissä, kun itse koitin pitää keskimmäistä paikallaan pöntöllä pienimmän pyöriessä ympäri märkää vessan lattiaa, nuollen invakaiteita, seisoen potassa ja läntäten kätensä jokaiseen märkään länttiin lattiassa. Mutta selvittiin tästäkin. Vessasta takaisin perhehyttiin päästyämme keskimmäinen ilmoitti, että pieni pökäle haluaa vielä tulla pönttöön ja lähdimme lopulta vessaan, kun lapsi sai vakuutettua minut, että oikeesti on hätä. Paikoiltamme vessalle tämä kohta kolmevuotias juoksi pitäen pyllystä kiinni ja huusi kovaan ääneen, että kakka tulee. No niinhän se tulikin, nimittäin housuun. En sitä vaan huomannut ennen kuin istutin tytön pöntölle ja kaikki levisi ympäri pönttöä ja jalkoja. Ja yksivuotias jatkoi omaa vessarituaaliaan pyörien, nuollen ja lääppien kaikki mahdolliset paikat samalla, kun koitin pestä vessaa ja keskimmäistä lasta puhtaaksi. Tässä vaiheessa vessan ulkopuolella jonottaneet saattoivat kuulla muutaman voimasanan.
No joo, mutta vastauksena kysymykseenne arvon VR, oli todellakin PASKA reissu!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahhaha, mä niin fiilaan! Usein on ollut sellainen oli, että NO TÄSTÄ EN NYT TÄLLÄ KERTAA SELVIÄ, että parempi heittäytyä maahan ja jäädä siihen makaamaan. Mutta sitten aina jotenkin ihmeen voimalla sitä selviää.

Tuollainen wc-episodi olisi saattanut olla myös kivaa koettavaa henkilöautoissa :D

Kommentoi