Täydellisen junamatkan anatomia

vr kesä.jpg

vr kesä2.jpg

Kaupallinen yhteistyö: VR

Vanhana järjestelijäsieluna rakastan rytmittää matkan tekemistä. Jo ennen matkan alkua jaan matkan mielessäni tietynlaisiin slotteihin, joita sitten käyn läpi. Näin matka tuntuu hallittavammalta ja menee jouhevammin, mikä on erityisen tärkeää lapsen kanssa. 

Matkan pituudesta riippuen nämä matkalla vietetyt jaksot menevät tietyssä järjestyksessä. Parin tunnin reissulla skipataan päikkärit ja ollaan tunti leikkivaunussa ja tunti ravintolavaunussa. Pidemmille reissuille, kuten vaikka Joensuuhun, olen luonut ihan oman systeemin, josta olen todella ylpeä! Mikä parasta (ja sairainta), mun systeemi tekee 2-vuotiaan rasavillin ukkelin kanssa reissaamisesta suorastaan nautinnonJos saan kaiken toimimaan niin kuin haluan, mun unelmien junamatka Tikin ja Alpun kanssa menee näin. (Esimerkkimatka Joensuuhun kestää 4,5 tuntia,)

Lähtö kello 12 maissa, jolloin lapsi nukahtaa juuri ennen junaan pääsyä ja koisaa noin tunnin. Mä ja Tiki jutellaan, lueskellaan tai tehdään töitä rauhassa.

Kello 13 lapsi herää ja saa jonkun hedelmäpussin välipalaksi. Minä ja Alppu mennään leikkivaunuun, Tiki saa ottaa rennosti.

(Kuten mun ig-storyn seuraajat tietää, leikkivaunukokemus on hyvin intensiivinen, joten 30-45 min on oikein sopiva aika sinne kerrallaan, hehe.)

Kello 13.45 mennään koko perheen kanssa ravintolavaunuun. Juodaan iltapäiväkahvit ja syödään leivät. (VR:n uusi lohileipä on taivaallinen ilmestys!!!)

Kello 14.30 Tiki menee leikkivaunuun Alpun kanssa, minä saan ottaa rennosti.

Kello 15.15 kokoonnutaan taas yhteen. Tässä vaiheessa kaivetaan pädi esiin, ja katsotaan vähän aikaa vaikkapa Pikkulia

Kello 16 Alppua alkaa ryydyttää, joten se haluaa tepastella käytävillä, painella nappuloita ja keksiä kaikenlaista kommellusta. Tässä vaiheessa on syytä vain mennä mukana, ja antaa lapsosen tutkiskella junan eri onkaloita ja vaellella käytävillä. Oikeastaan tämäkin on ihan hauska osa matkaa, sillä yleensä kanssamatkustajia naurattaa aina Alpun toilailut, jolloin ne aina hymyilee hyväntahtoisesti.

Kello 16.30 ollaankin jo perillä.  

vr kesä8.jpg

vr kesä4.jpg

vr kesä7.jpg

Olen aina rakastanut junalla matkustamista. En tiedä johtuuko se vaihtuvista maisemista vai mistä, mutta mulla on luova olo junan kyydissä. Ajatukset kelluu mukavasti, ja itse asiassa monet tämänkin blogin postauksista on kirjoitettu junassa. On tunnelmallista käydä ravintolavaunussa juomassa kupponen kahvia (tai jos olen ilman lasta, niin olutta) ja katsella ikkunasta Suomea, joka on etenkin kesällä ihan sydäntäsärkevän kaunis auringossa välkehtivine vesineen ja avarine peltoineen. (Juuri reissasin toissaviikonloppuna Jyväskylään, ja olin aivan mykistynyt niistä järvimaisemista.)

Lapsen saamisen jälkeen junalla matkaamisesta on tullut vielä tärkeämpi osa elämää. Se on niin kätevää ja nopeaa, kun pääsee kaupungin keskustasta keskustaan, ja kaikki matkatavarat voi tumpata lastenvaunuihin (olen pakkaajanero, saan viikonkin kamat mahtumaan niin, että ne saa lastenvaunujen uumeniin). 

Alppu ei käytännössä voi reissata autossa pitkiä matkoja, kun se alkaa oksentaa naama menosuunnassa olevassa turvaistuimessa. Pitkään paikallaan istuminen on pikkuiselle yhtä tuskaa (ja no, ei minuakaan ne oksennushuurut lämmitä). Sen sijaan junareissaaminen on Alpulle elämys. Leikkivaunu on sen suosikki, ja se osaa johdattaa mut sinne (tassuja pitkin). Alppu tutustuu aina johonkuhun uuteen lapseen leikkivaunussa, ja sitten ne liukuu vuorotellen hurjia laskuja liukumäessä. Välillä luetaan tarjolla olevia kirjoja, sitten riekutaan lisää.

Tämä on myös vanhemmille mainiota, sillä vuoronperään toinen saa ottaa rennosti ja lueskella omalla paikallaan. 

vr kesä13.jpg

vr kesä16.jpg

Pihi sieluni on myös fiiliksissä siitä, että VR:n hinnat ovat nykyään niin edulliset ja ne mahdollistavat myös erinomaisen hintakikkailun. (Hintakikkailu on toinen nimeni!)

Ensinnäkin on säästöliput, mikä siis tarkoittaa tavallista edullisempaa lippua. Näitä on tietty määrä myynnissä jokaiselle vuorolle, ja ne tulevat aina myyntiin 130 päivää ennen matkaa. Kokemukseni mukaan halvan säästölipun saa helposti vielä viikkoa ennen matkaa. Jos siis tiedän vaikka, että olen menossa Turkuun viettämään synttäreitäni (minkä muuten tiedänkin), niin mun kannattaa ostaa lippu jo etukäteen. Säästölipun vaikka Helsingistä Turkuun saa alle kympillä. Kesällä säästölippujen määrää nostetaan per vuoro.

Toisaalta, mä olen sitten kuitenkin vähän sellainen mujer, joka ei ihan pysty päättämään tarkkoja aikataulujaan etukäteen, vaan arvon vielä edellisenä iltana, menenkö vaikka kymmenen vai kahdentoista junalla. Tämä ei haittaa etenkään silloin, kun matkalla on monta ihmistä, sillä tällöin voi ovelana kettuna ostaa 10 hengen sarjalipun, jota kaikki saavat käyttää, sillä sarjaliput eivät ole henkilökohtaisia. Olen elämäni aikana ostanut kymmeniä sarjalippuja Helsinki-Turku-välille, ja jaellut niitä sisarusteni kanssa. Pidän niistä myös siksi, että niillä voi mennä mihin tahansa junaan ilman, että tarvitsee kauheasti miettiä etukäteen aikataulujaan. 

(Ja no, kyllä sekin itsestäänselvyys nyt pitää kirjoittaa, että rahan säästön lisäksi junamatkailussa motivoi luonnon säästäminen. Junalla meneminen on päästöttömin tapa reissata pitkiä matkoja, lukuunottamatta tietenkin vaikka kävelemistä.)

vr kesä11.jpg

vr kesä15.jpg

Mä tykkään junalla matkaamisesta myös siksi, että se mahdollistaa elämässä spontaaniuden. Autottomana ihmisenä pidän siitä, että voin vielä samana aamuna päättää, mihin junaan menen (auton vuokraaminen on jotenkin paljon vaivalloisempaa ja vaatii etukäteispäätöksiä). 

Tein VR:n Millainen on lomaluonteesi? -testin, ja sen tulos oli, että minä olen lomajäärä, joka haluaa vain hengailla samalla mökillä ja tykkää samoista rutiineista. WTF!!! Epäilen, että tämä johtuu siitä, että merkitsin kuuntelevani kesälomalla Yle puhetta enkä esimerkiksi Weekend-festareiden musiikkia.

No okei, musta on ihanaa olla meidän mökillä Turussa, ja oikeastaan mua ei haittaisi ajatus siitä, että lööbaisin siellä parikin viikkoa tänä kesänä. Mutta en minä herran piaksu sentään mikään jäärä ole. Koska kyllä me aiotaan tehdä myös joku Suomi-rail-trip ainakin Itä-Suomeen ja mielellään ehkä Ouluunkin. (Kelattiin, että tänä kesänä oltaisiin nyt vain Suomessa.) 

Muuten tuon VR:n testin tekemällä voi voittaa junaliput neljälle henkilölle vapaavalintaiseen paikkaan Suomessa, eli kannattaa tehdä. 

vr kesä18.jpg

vr kesä12.jpg

vr kesä14.jpg

Suunnitelmissa on siis viettää iso osa kesästä raiteilla, ja ennen kaikkea Suomessa. Meidän mökki on niin kätevässä paikssa Turun saaristossa, että sinne pääsee junalla ja paikallisbussilla, autoa ei tarvita. Pidemmille reissuille lähdetään myös junalla, koska se on tällä hetkellä vain niin paljon helpompaa kuin mikään muu kulkuväline johtuen tuosta pikku ukkelista. 
 
Kesälomasuunnittelijoille suosittelen metskaamaan jo nyt säästölippuja VR:n sivuilta, sinne on kerätty myös hyviä lomavinkkejä ja -tapahtumia ympäri Suomea.
 
 
 
Millaisia matkustusrutiineja teillä on? Kiinnostelee erityisesti kikat lapsen kanssa!
 
 
 
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN
 
 
 
 

Kommentit (22)
  1. Meidän 6v. ei pitkiin aikoihin tiennyt leikkivaunusta, ja sit kun tiesi, varailin matkat Pendolinoihin 😀 Eli syvä vihasuhde niihin vaunuihin. Nykyään lapsi ei edes haikaile niihin, onneksi.

    Meillä vauvan/taaperon kanssa matkattiin IC-junien hyteissä (meidän matkarattaat mahtui nerokkaasti 2h-hyttiin joten taapero matkusti omissa rattaissaan), nyt eskari-ikäisen kanssa normivaunun paikat on parasta. Tärkein osuus junamatkassa on eväät (siksi meille optimiaika lähteä on kutakuinkin heti aamusta tai lounasaikaan) ja eväiden syönti aloitetaan heti kohta kun juna lipuu Pasilaan 🙂 Meidän nakero on myös sen verran rauhallinen tyyppi, että viihtyy pidemmänkin matkan paikoillaan (lukee, piirtelee, kuuntelee musaa, katselee maisemia ja kun nämä ei huvita on vielä digiviihdekin tarjolla). Ylipäänsä tämä ”liikennevälineissä pysytään omalla paikalla” on yksi harva juttu jonka oon onnistunut pre-lapsiperhepäätöksistäni pitämään (toinen on että ei leikkipaikkaravintoloita tai vaeltelua raflassa, koska ravintolassa ollaan syömässä), ja nämä on tietty sellaisia joista mun ei kannata erityisesti taputtaa itseäni päähän, rauhallinen mukula on vaan mahdollistanut mulle nää onnistumiset (vastapainona on kaikki muut syödyt periaatteet ;)).

    Junamatkustus on kyllä leppoisaa, itsellä on tuhansia ja tuhansia kilsoja alla junan kyydissä ja useampi sukupolvi VR:n palveluksessa olleita sukulaisia (hah, nuori polvi jätti tän taakseen, mutta nuoruudessa tästä syystä sai matkustaa lähes ilmaiseksi ja tiesi parhaat kikat hyviin paikkoihin junissa). Nykyään junaliikenteessa on ilahduttavaa nopeammat junat, mutta aivoon ottaa Pohjois-Karjalan ja Kainuun kurjistuneet yhteydet (esim. yöjuna oli oikesti aika kiva juttu).

    1. Ymmärrän täysin! 

      Meno leikkivaunussa voi käydä hyvin intensiiviseksi, ja silloin sitä vain haaveilee sellaisesta Star Wars -henkisestä matkustamisessa, jossa ihmisen voisi syväjäädyttää (kuten Han Solo) ja herättää sitten perillä. MUTTA on mulla on tosi hyviä kokemuksiakin leikkivaunusta. Joskus, kun on vähän rauhallisempi junavuoro ja vaunussa leikkii muutama lapsi, niin huomaan, että vanhempien keskuuteen tulee semmonen mahtava bondaus. Jokainen vanhempi vuorollaan sanoo lapselleen samat repliikit: ”Anna kaverin mennä ensin.” ”Älä kiipeä liukumäkeä ylöspäin.” Yleensä loppumatkasta tietää jo lasten nimet, mistä ne on kotoisin ja minne ovat menossa. Siinä tulee jotenkin sellainen hyvä fiilis, että me ollaan kaikki tätä suurta junalla matkaavaa joukkoa, joiden lapset ottaa hieman kierroksia leikkivaunussa.

      Hahaha, mun lapsen rauhalliset päivät lienevät edessäpäin. Oli jotenkin tosi helpottavaa, kun kaveri (ja itsekin lapsen isä) sanoi mulle, että ”kyllä Alppu on poikkeuksellisen vilkas ja kiipeileväinen lapsi”. Siitä tuli sellainen olo, että okei, kyllä mä saankin välillä vähän uupua sen perässä juoksemiseen.

  2. Mullakin on aina suunnitelma junamatkalle, mutta se ei IKINÄ toimi. Ollaan useita kertoja matkustettu junassa vauvan (nyt 10kk) kanssa. Vauva ei ole IKINÄ nukkunut junassa. Olen koittanut viedä hänet nukkuvana junaan ja nukuttaa matkan aikana, mutta ei onnistu. 😀 sitten hytkytin vauvaa tai nyt koitan viihdyttää konttaajaa 3tuntia. Onneksi koko ajan helpottaa, kun voi lahjoa ruualla, ja kohta voi uskaltautua jo kuuluisaan leikkivaunuunkin, niin ettei pieni jää ihan taaperoiden jalkoihin!

    1. I feel you sister! Vaavelin kanssa tuo on niin tuttua, että optimoi niitä päiväunia ja sitten se epeli ei nukahdakaan!!! 

      Konttausvaihe oli kieltämättä hankalin, käveleminen ja seisominen kahdella jalalla on vaan niin upea keksintö. Onneksi meidän esiäidit ymmärsi sen aikoinaan. Ajattelivat varmaan jo silloin, että ”tämä kätevöittää meidän lastenlastenlasten (potenssiin x) junamatkaamista”.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Instagram did not return a 200.