Tiedostan ärsyttävyyteni

Juliaihminen

Juteltiin tuossa yhtenä päivänä ystävieni Lotan ja Annan kanssa siitä, minkä asioiden tietää ärsyttävän itsessään muita. Välillä sitä vain ymmärtää olavansa sietämätön, muttei jotenkaan voi asialle mitään. 

Tultiin aika nopeasti siihen tulokseen, että joka ikisessä ihmisessä on ärsyttäviä piirteitä, ja jos muuta luulee, niin kannattaa lähteä tämän toisen ihmisen kanssa matkalle. Viimeistään siellä ne piirteet nousevat esiin, koska niitä joutuu seuraamaan pitkään ja ne ikään kuin vyöryvät hallitsemattomasti päälle. (Olen muun muassa eronnut kerran interrailin jälkeen sellaisesta miekkosesta, johon olin matkalle lähtiessä täysin rakastunut. Minä lopetin suhteen.)

Joskus sitä kuvittelee, että joku on aivan täydellinen. Kerran lähdin kolmen viikon reissuun erään ystäväni kanssa, josta kuvittelin, että hänestä ei löydy yhtäkään edes vähän turhauttavaa piirrettä. (Tyyppi on äärimmäisen hauska, älykäs, empaattinen, tiedättekö sen yhden prosentin väestöstä, joka on sosiaalisesti tajuttoman lahjakas? Sellainen.)

Mutta kyllä vain! Viimeisellä viikolla akilleen kantapääni löytyi. Kävi ilmi, että hänellä on tapana hyräillä aika lailla. Tavallisesti rakastan hänen hyväntuulista hyminäänsä, mutta kun jouluaattona Petteri Punakuonoa hyräiltiin kerta toisensa jälkeen, mun oli pakko lopulta pyytää, että hän vaihtaisi biisiä. Tämä ei aiheuttanut meidän välillä konfliktia. 

Mutta entä minä sitten? Herran tähden, tiedän olevani oikea ärsyttävyyden huipentuma. En tiedä, olisinko edes oma ystäväni, jos en olisi minä itse.

Ensinnäkin matkoilla on tämä nukkumisasia. Nukun todella huonosti ja vieraissa paikoissa vielä huonommin. Tästä syystä olen todella itsekäs kanttura matkakumppanina, ja yritän aina rohmuta itselleni hiljaisimman ja pimeimmän sopen, mitä löytyy. Luultavasti valvon kuitenkin, mutta valvon sentään mukavassa paikassa! Kaikenlaiset erityistarpeet korostuvat matkalla, ja sen ilmaiseminen ja perustelu, miksi minun pitäisi saada jotain, voi olla todella hankalaa. (Pitäisi ehkä harjoitella ennen pidä tunkkisi -tilannetta.)

Saatan myös vähän heittäytyä avuttomaksi matkoilla. Jos joku muu näyttää hanskaavan homman, luovutan ilomielin hänelle kartan lukemisen ja suunnitelmien tekemisen, ravintoloiden päättämisen ja iltaohjelmat. Tralllallaa, ei vastuuta! (Hyvä puoli sentään on, etten yleensä valita muiden päätöksistä.)

Välillä saatan pettyä jostain pienestä asiasta täysin kohtuuttomasti. Mentiin kesällä Imatran valtiohotelliin ihan vain siksi, että olin lapsesta saakka haaveillut pääseväni yöpymään tuossa upeassa kivilinnassa. Päätettiin upgreidaa parillakympillä huonetta, jotta saataisiin oikein mahtavat näkymät. Kun päästiin perille, kävi ilmi että meidän huone sijaitsi 1980-luvulla rakennetussa lisäsiivessä. Olin niiiiiiin pettynyt. Tikiä alkoi ymmärrettävästi raivostuttaa minun huonotuulisuuteni, ja vaikka tiedostin, että kärttyilemällä pilaan koko perheen kivan illan, en vain saanut pariin tuntiin kiskaistua itseäni tuosta pettymyksestä irti, vaan olin täysi mulkvisti.

Kaikki nämä ovat piirteitä, joista en ole mitenkään erityisen ylpeä. Luultavasti ärsyttäviä puolia on vielä huomattava määrä, mutten vain tiedä niistä. Pelottavaa! (En tosin myöskään halua tietää, ellei ole ihan pakko.)

Jostain jumalan syystä olen onnistunut aina saamaan kuitenkin ystäviä matkoille, usein jopa samoja ystäviä, joiden kanssa olen ennenkin reissannut. Tämän täytyy kertoa siitä, että ystäväni ovat aika lempeitä ihmisiä, ja heitä ei haittaa minun omituisuuteni. Ja tietenkin myös siitä, että sietämättömistä piirteistäni huolimatta olen vain niin uskomattoman laadukasta seuraa, että plussalle jäädään!

No, en nyt yleensä tuolla kulje miettimässä sitä, mikäköhän kaikki minussa ärsyttää, koska sellainen estäisi elämistä ja musertaisi itseluottamuksen. Sitä paitsi onhan se mahdollista, että nämä piirteet eivät haittaa muita, minä luulen vain. Mutta välillä aiheesta on ihan kiinnostava keskustella, ja voi sitä aina yrittää pientä parannusta.

 

Mikä on sinun ärsyttävä piirre (esimerkiksi matkalla)?

 

 

Kuvan korvikset olen saanut ihanasta raumalaisesta korutehtaasta nimeltä Mamakoru

 

Lue myös:

Neljä tylsintä keskustelunaihetta

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

valikoivavalittaja (Ei varmistettu)

Apua, mua alkoi nyt omituisesti vaivata, että Imatralla ollessanne, kai menitte pyytämään respasta toista huonetta ja pettymys johtui siitä, että hotelli oli lisäsiipeä lukuunottamatta täynnä? Koska jos mun pitäisi nimetä ärsyttävä piirre matkakumppanissa, niin se olisi tämä, että valitetaan (joko kovaan ääneen matkaseurueelle, mutta henkilökunnan selän takana tai sitten hiljaisen marttyyrimäisesti uhriutumalla) mutta ei yritetä tehdä asialle mitään. Turhasta valittaminen on asia erikseen, mutta joskus olisi ihan paikallaan avata suu!

Esimerkki 1: Ystävien kesken ravintolassa, annokset ovat juuri saapuneet pöytään. Ystävä ei ole tyytyväinen ruokaansa (hyvästä!) syystä X ja valittaa siitä monituisin sanankääntein. Olen pahoillani kaverin puolesta, jotenkin oman annoksenikin nautinto laimenee, kun kaverilla kävi huono ruokamäihä. Ehdotan, että hän pyytäisi tarjoilijaa korjaamaan asian. Ja yhtäkkiä meneekin sisu kaulaan, ei missään nimessä sotketa tarjoilijaa tähän. Ehdotan, että minä menen vetämään tarjoilijaa hihasta, koska syy kaverin valitukseen on kuitenkin ihan validi, eikä minua ujostuta. Tämäkään ei käy. Ruuat syödään ja valitus jatkuu ja siinä vaiheessa minua ärsyttää kuunnella sitä. Tarjoilijalle lopussa kaunis kiitos. En tiedä mikä kuollut hiirepuolikas lautasella pitäisi olla, että saisi suun auki.

Esimerkki 2: Matkalla ulkomailla. Ystävät ovat varanneet hotellihuoneen ja olen menossa tapaamaan heitä sinne. He ovat saapuneet muutamaa tuntia aikaisemmin. Huone on muuten todella ok, mutta siellä haisee vahvasti tupakka. Kukaan heistä ei ole tupakoitsija. Kysyn eikö haju haittaa heitä, "no ei sitä nyt enää niin huomaa" ja ontto hymy päälle. Pienen kovistelun jälkeen, he myöntävät, että hajuton huone olisi kyllä kiva, muttakun ei viitsisi valittaa kun muutenhan huone on aivan jees ja sängyissäkin on lakanat rypyssä päväunien jälkeen. Saan heidät respaan ja hotelli vaihtaa heille ilomielin savuttoman huoneen sillä aikaa kun olemme illallisella. Lopulta he ovat todella helpottuneita raikkaassa huoneessaan.

Ja kun kirjoitin nämä esimerkit, niin minä olen sitten varmaankin se ärsyttävä matkaseuralainen, joka aiheuttaa muille vaivaannuttavaa myötähäpeää "tekemällä tästä nyt todellakin numeron". Mutta teen sen vain kaikesta rakkaudesta, koska pieni kiusallisuus on todellakin sen arvoista, jos seurauksena voi parantaa muiden reissua.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hehehe, on päivän selvää, että todella yritin vastaanotossa saada meille huoneen, joka mielestäni meille olisi kuulunut. Ja ihan sillä lailla kohteliaalla tavalla, etten ns järjestänyt kohtausta. 

Usein matkoilla on hankalaa se, että vaikka joku asia ei olisi millään lailla matkakumppanin vika, tämä joutuu kärsimään minun ärsyyntymisestäni, kun olen huonolla tuulella. Onneksi lapsen myötä on tullut vähän madallettua odotuksia, jolloin pettymyksiä tulee harvemmin. Mutta tämä pettymys oli karvas.

Rahkamuija (Ei varmistettu)

Tuli tästä mieleeni, että kerran vaihdoin hotellihuone sen takia, että LINTU oli riehunut huoneessa holtittomasti. :D Tulimme sisään huoneeseen ja siellä oli levitelty ja revitty auki ne pienet kahvi/tee/sokeripussit pitkin lattioita ja sängyssä oli linnunkakkaa! Parvekkeen ovi oli jäänyt ilmeisesti raolleen siivoojalta ja öykkäripulu oli päässyt pitämään bileitään.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahahhaha öykkäripulu! :D

Parempi pyy hotellihuoneessa kuin että juoppolalli olisi kavunnut partsilta sisään, kuten vanha kansa sanoo.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi että! Vastoin kysymystäsi jäin pohtimaan sitä, mitä itse inhoan esim. matkaseurassa tai muuten vain toisessa ihmisessä eniten. Vihaan, siis vihaan kaikenlaisia syömisen ja suun alueelta tulevia ääniä. Eräs rakas ystäväni on mieletön suu auki maiskuttaja, ja saan yhtäkkisen tarpeen päättää elämäni, jos joudun esimerkiksi luennolla kuuntelemaan hänen banaanin syömistä vieressäni. Luulin, että kaikille on pienenä opetettu syömään suu kiinni ja hiljaa, mutta valitettavasti olin hyvin väärässä :(

Kummitus (Ei varmistettu)

Ai jestas, tää on paha! Yks mun parhaista ystävistä maiskuttaa,mutta matkustelen hänen kanssaan kyllä. Joskus on vaan pakko siirtyä kauemmas, enkä ikinä tarjoa sille purkkaa :D Mä sen sijaan kuorsaan ja olen helvetin äkäinen nälkäisenä. Ei erityisen miellyttäviä matkakumppanin ominaisuuksia nämäkään.

annepa (Ei varmistettu)

Sulla on misofonia, onneksi olkoon! Mullakin on, syödään yhdessa HILJAA!

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo siis mulla on tämä myös todella vahvana. Aivan jäätävät angstit, jos joku mussuttaa vaikka purkkaa bussissa. Ja olen kieltänyt toimistolla ihmisiä syömästä muuta kuin keittiössä, koska en pysty työskentelemään, jos jonkun suusta kuuluu lips laps mussun mussun! Aaaarg!

annepa (Ei varmistettu)

Harmi vain, että tätä ei voi ees siedättää pois, koska misofonia ilmeisesti johtuu aivojen rakenteesta.
"What they found was that the region of the brain that links our senses with our emotions was connected differently, and often sent into overdrive when those with misophonia hear their trigger sounds. It is this that causes these people to not just feel annoyed by the noises, but to have genuine anger or hatred, feel threatened, panicked, or stressed when they hear them."
https://www.iflscience.com/brain/getting-enraged-by-specific-noises-has-...

Vierailija (Ei varmistettu)

Ensinnäkin, komppaan 1. kommentoijaa (vaikka toisaalta tunnistan kyllä myös tuon "ei tehdä tästä numeroo"-jutun:D).

Mun ärsyttävin piirre...tosi vaikea arvioida! Uskaltaiskohan kysyä puolisolta...? :D Ehkä se, että en oo hyvä tekemään päätöksiä, ja esim. matkoilla ravintolaa etsiessä mulla on usein joku hämärä ajatus siitä, mitä haluaisin, mutta en osaa selittää sitä, ja sitten kierrellään ja kaarrellaan ja kaikki on "ihan kiva, mutta ei ehkä kuitenkaan, palataan tähän, jos ei löydy parempaa (tuskin palataan)". Toisaalta puolisonikaan ei oo kauhean hyvä päättämään, että mennään tänne (sanon siis aina, että oon valmis menemään sinne, minne hän haluaa), joten hämmästyttävän usein oomme kääntäneet selkämme ravintolalle, jossa ei ole kummankaan mielestä mitään vikaa ja joka periaattessa "käy" molemmille:D Jos porukassa on joku, joka valitsee, niin oon yleensä vaan tyytyväinen. Olemme myös yrittäneet ratkoa tätä tutustumalla suosituksiin.

Mun mielestä vastuuttomaksi heittäytyminen ei sinänsä ole mikään ongelma, mutta ai että hermo menee, jos ihminen heittäytyy vastuuttomaksi ja sitten kuitenkin koko ajan kyseenalaistaa ja valittaa! Pahimmillaan ensin tehdään iso numero siitä, että esim. "Minähän en yhtään tiedä missä ollaan, mihin mennään, miten karttaa luetaan, miten julkinen liikennen toimii tai jaksaisko sinne kävellä enkä varsinkaan osaa paikallista kieltä, pysty käyttämään mapsia tai halua kysyä keneltäkään mitään, niin että eiköhän ole parempi, että te vain hoidatte asian!". Ja sitten _koko ajan_ kysellään, että onkohan tämä nyt varmasti oikea suunta ja eikö tosta olis pitänyt kääntyä vasemmalle ja löydetäänköhän me perille ja onkohan sinne pitkä matka ja olisikohan sittenkin pitänyt ottaa taksi/bussi/juna tai kysyä siltä asemavirkailijalta neuvoa... Argh!!!

Eikä yhtään parempi ole kyllä sekään, jos ensin antaa muiden päättää ja sitten reagoi kysymyksiin tyyliin: "No jos sä niin arvelet..." (Öh no, enpä tietenkään, ihan huvikseni kysyin pitäsköhän meidän kääntyä suuntaan, jonka en missään nimessä usko vievän perille?) Ja jos kysyy, onko parempia ideoita, niin vastaus on toki "Ei, ei, mennään vaan tänne! Jos tää kerran susta on oikea suunta..." Ja koko ajan mökötetään sen näköisenä, että mä kyllä tietäisin oikean suunnan, mutta en kerro, kun ei mua kukaan kuitenkaan kuuntelisi (vaikka millään tavalla ei ole ilmaistu, että ei kuunneltaisi).

Molemmat toki pätevät myös ravintolaan, iltaohjelmaan jne. Eli siis joo, mun mielestä joko otetaan vastuuta tai sitten ei arvostella. Muu on kohtuutonta muiden ihmisten kuormittamista:D

Vierailija (Ei varmistettu)

Koska en halua ajatella että luomteessani olisi mitään ärsyttävää (ha ha, eipä juu) päädyin siihen että muita ihmisiä eniten vaivaava, hämmästyttävä tai jopa nolottava piirre minussa ovat lukuisat ruoka-aineallergiani. On nimittäin selvästi muista vaivaannuttavaa kun yksi joutuu kyselemään annoksista sitä ja tätä tarjoilijalta ennen tilausta ja sepä vasta noloa on jos kieltäytyy syömästä jotain mitä tarjotaan. Myös ruoan tarjoajalle koituu ylimääräistä vaivaa selvittää minulle sopivat ruoka-aineet. Tämä näkyy reissussa yhdessä ulkona syödessä ja muiden ruokavieraana ollessa. Kun syön tai tarjoan muille itse valmistamaani ruokaa ongelmaa ei tietenkään ole. Valitettavasti allergioille ei oikein itse voi mitään ja jos en halua kärsiä oireista on minun vain hyväksyttävä tämä tympeä roolini ruokanipottajana.

Asenne ja käytös jolle voisin jotain ja joka varmasti välillä ärsyttää muita on se, että olen myös tupakkanipo. Tupakointi on mielestäni itsekäs ja kuvottava tapa ja tupakka inhottavin haju jonka tiedän, ja usein tämä mielipide paistaa kasvoiltani selkeästi. En halua syödä ulkomailla ulkona terasseilla koska viereisessä pöydässä voi joku tupakoida. Enkä todellakaan suostuisi nukkumaan tupakanhajuisessa huoneessa (ja astmaatikkona saisinkin sellaisessa hengenahdistuksen). Nämä "järjestelyt" voivat välillä ärsyttää ihmisiä joille sillä tupakoinnilla ei nyt ole niin väliä. Ja tupakoitsijoita tietenkin tuomitsevuuteni raivostuttaa. Luojan kiitos kaukana ovat jo ne ajat kun ravintoloissa sai polttaa sisällä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla on itseänikin ärsyttävä tapa lopettaa toisten lauseita. Tätä esiintyy sekä työ- että yksityiselämässä. Tiedostan joka kerta, että tämän tavan täytyy tuntua toisesta tosi ärsyttävältä, mutta en silti aina pysty hillitsemään itseäni. Hyvittelen tilannetta mielessäni niin, että olen vain tosi innokas kuuntelija, ja myötäeläminen menee niin pitkälle, että suorastaan puhun toisen puolesta.

Siinä kaikki

Mun ärsyttävin piirre matkakumppanina olisi ehkä se, että olen HIDAS herääjä, ja jos matkaseura haaveilee nopeasta siirtymästä aamupalan ja suihkun kautta kaupungin vilinään, niin minun seurassani pettymys on taattu. Tarvitsen kahvia, suihkun ja yleistä toipumisaikaa.

Matkakumppaneissa taas ärsyttää ehkä eniten itsestäänselvyyksistä ruikuttaminen. Jos olemme kävelleet monta kilometriä, niin sen hokeminen, että jalkoihin sattuu, on varmasti kaikkien tuntemus, eikä kohota kenenkään fiilistä. Eri juttu tietysti, jos ehdottaa istuskelua tai muuta, mutta pelkkä väninä aiheesta on rasittavaa.

paulahelena
ALUAP

Apua en tiiä mikä mussa ois ärsyttävää. Ehkä voin olla vähän bossy ja kaikkitietävä?

Innann (Ei varmistettu)

Mulla ei oo YHTÄÄN kärsivällisyyttä ku oon nälkänen. Vajoon aivan suoraan kaksivuotiaan tasolle. Mun kaverit tietää tän ja a) tarjoaa ruokaa sekä b) ignoraa ku dramaattisesti huudan et vittumitäpaskaa ja poistun paikalta. Tunnen itseni myös niin hyvin, että poistun usein paikalta ennenku alan haastamaan riitaa. Mä luulen et tää voi olla vähän ärsyttävää... :D

Emilia M

Mun ärsyttävimpiä piirteitä: keskeyttäminen, päällepuhuminen, neuvojen antaminen silloin kun niitä ei ole kysytty, poliittisten mielipiteitten jakaminen silloin kun niitä ei ole kysytty, keskustelun kääntäminen itseeni, keskustelun kääntäminen politiikkaan, myöhästely, välillä myötähäpeää aiheuttavat ns. liian pitkälle menevät henkilökohtaiseen elämään liittyvät anekdootit tai vitsit, some-addiktio, maailmanparannusaddiktio... mulla kuitenkin on kavereita, uskokaa tai älkää!

Emilia M

Ai niin, ja jos kysyttäis mun mieheltä: hammastahnan roiskiminen joka paikkaan.

Femaleversion
Female Version

Apua! Tuo voisi olla munkin lista aika sanasta sanaan. Melko huojentavaa kuulla, että meitä on muitakin!  Ja mullakin tietääkseni on kavereita, meidän täytyy sitten ilmeisesti muutoin olla ihan älyttömän helmiä :D

Hannnna (Ei varmistettu)

Sama homma Valtionhotellin kanssa, jessus se on niin pska systeemi päätyä sinne lisärakennukseen! Miten kehtaavatkin :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ilmeisesti sama tyyli kuin jossain Haikossa: MIKSI YLIPÄÄTÄÄN joku lisälaatikko, kun ainoa syy noihin periferioihin hakeutumisessa on nämä kauniit arvorakennukset?? Ihan vaan näistä jutuista joita olen em.hotlien elintasopaukuroihin joutumisesta kuullut (oli varaus ollut kuinka päärakennukseen tahansa!) en aio ikuna edes kokeilla niitä. Löydän kyllä kotimaanmatkailuun kivoja pieniä majoituksia, joissa ei pissata asiakasta silmään. Tämä varmaan on minussa ärsyttävä puoli, mutten siedä milliäkään vedätysyrityksiä:)

Olppa (Ei varmistettu)

Pyrin aina löytämään sen täydellisen ruokapaikan, ja käytännössä siis tämä tarkoittaa, että tulee kierreltyä hyvin pitkään. Välillä tuntuu, että mikään ei kelpaa. Tuleekin välillä kierreltyä aika pitkään kattelemassa eri paikkoja, ja onhan se raivostuttavaa varmasti. Välillä itseänikin ärsyttää. :D Ja olen myös kova pettymään! Blogistasi itseasiassa sain hyvän vinkin harmituksen selättämiseen (en muista mistä postauksesta, mutta idea jäi mieleen) - jos harmistuu jostakin asiasta, niin sen ns. kustannus nousee. Eli parempi antaa olla, ettei ikävän tapauksen vatvominen nosta sen tapauksen ns. kustannusta itselle menetetynä harmitteluaikana. Säästeliäänä ihmisenä arvostan. :D

Ingaliina (Ei varmistettu)

Olen reissussa juurikin pahimman laatuinen avuttomaksi heittäytyjä, joka suosiolla antaa seuralaisensa ottaa matkanjohtajan roolin. Pyrin kyllä sitten olemaan valittamatta ja kritisoimatta matkanjohtajan tekemiä reittivalintoja ym. Olen myös välillä äärimmäisen kriittinen kaikkea kohtaan. (Vaikka usein tiedostan, että sarkastiset kommentit eivät ehkä ole se, mitä esimerkiksi matkaseuralaiseni hyvää fiilistä syleillessään kaipaa, en aina pysty hillitsemään itseäni.) Käännän myös usein keskustelun vahingossa itseeni. Noin muuten olen onneksi äärimmäisen ihana ihminen :)

CC (Ei varmistettu)

En jaksa kuunnella muiden kertomia juttuja enkä edes esittää kiinnostunutta, jos pidän horinaa tylsänä. Kerron ja puhun muiden puolesta. Puhun päälle. Olen laiska... voisin jatkaa listaa loputtomasti. Pahimmalta tuntuu suvaitsemattomuus yllä kuvaillun kaltaisia tylsiä ihmisiä kohtaan, yritän kyllä kamppailla ollakseni kiltti. So hard. Juuri tänään kuuntelun sattumoisin tämän hyvän podcastin, joka liittyy blogipostauksen. Myös NYT:n juttu saakelin hyvä. https://onbeing.org/programs/alain-de-botton-the-true-hard-work-of-love-...

Vierailija (Ei varmistettu)

Matkustamiseen liittyen: en osaa liikkua missään ilman Google Mapsia, surkea hahmotuskyky ja suuntavaisto. Perinteistä karttaa osaan kyllä lukea, mutta joudun tuijottamaan sitä koko ajan ja samalla on pakko tehdä jatkuvaa vertailua ympäristöön, tai putoan heti kärryiltä missä mennään. Tämän vuoksi olen matkoilla jotakuinkin hyödytön uusien paikkojen löytämisessä ja matkakumppani on oman osaamisensa varassa.

Noin niin kuin muuten ärsyttäviä piirteitä minussa on massiivinen nälkäkiukku, hidas lähteminen (lähinnä juhliin tms. kun pitää laittautua) ja sen myötä kiire tai jopa myöhästyminen, päälle puhuminen jos olen jostain eri mieltä...

Ja pahin on ehkä pitkävihaisuus/suhteettoman syvä loukkaantuminen pienistäkin asioista. Jos olen mielestäni kokenut vääryyttä, niin suuttumus ei mene ohi itsestään IKINÄ. Tilanteen laukeaminen vaatii siis joka kerta keskustelun tai anteeksipyynnön, jotta voin jättää asian taakseni. Vaikka asia olisi kuinka pieni. En siis osaa lakaista mitään maton alle, vaan kaikki pitää vatvoa läpi tai katkeroidun. Tämä ärsyttää varmasti puolisoani hirveästi, mutta en vaan voi asialle mitään.

Muihin ärsyttävyyksiin onneksi on edes vähän mahdollista vaikuttaa, ja yritänkin.

ärsyttävyyksiä (Ei varmistettu)

Mua ärsyttää muissa (matkoilla ja muutenkin)
- jatkuva huokailu
- jatkuva haukottelu
- jatkuva syöminen / napostelu

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.