Tiedostan ärsyttävyyteni

julia-vanhankaupunginkoski.jpg

Juteltiin tuossa yhtenä päivänä ystävieni Lotan ja Annan kanssa siitä, minkä asioiden tietää ärsyttävän itsessään muita. Välillä sitä vain ymmärtää olavansa sietämätön, muttei jotenkaan voi asialle mitään. 

Tultiin aika nopeasti siihen tulokseen, että joka ikisessä ihmisessä on ärsyttäviä piirteitä, ja jos muuta luulee, niin kannattaa lähteä tämän toisen ihmisen kanssa matkalle. Viimeistään siellä ne piirteet nousevat esiin, koska niitä joutuu seuraamaan pitkään ja ne ikään kuin vyöryvät hallitsemattomasti päälle. (Olen muun muassa eronnut kerran interrailin jälkeen sellaisesta miekkosesta, johon olin matkalle lähtiessä täysin rakastunut. Minä lopetin suhteen.)

Joskus sitä kuvittelee, että joku on aivan täydellinen. Kerran lähdin kolmen viikon reissuun erään ystäväni kanssa, josta kuvittelin, että hänestä ei löydy yhtäkään edes vähän turhauttavaa piirrettä. (Tyyppi on äärimmäisen hauska, älykäs, empaattinen, tiedättekö sen yhden prosentin väestöstä, joka on sosiaalisesti tajuttoman lahjakas? Sellainen.)

Mutta kyllä vain! Viimeisellä viikolla akilleen kantapääni löytyi. Kävi ilmi, että hänellä on tapana hyräillä aika lailla. Tavallisesti rakastan hänen hyväntuulista hyminäänsä, mutta kun jouluaattona Petteri Punakuonoa hyräiltiin kerta toisensa jälkeen, mun oli pakko lopulta pyytää, että hän vaihtaisi biisiä. Tämä ei aiheuttanut meidän välillä konfliktia. 

julia-vanhankaupunginkoski2.jpg

Mutta entä minä sitten? Herran tähden, tiedän olevani oikea ärsyttävyyden huipentuma. En tiedä, olisinko edes oma ystäväni, jos en olisi minä itse.

Ensinnäkin matkoilla on tämä nukkumisasia. Nukun todella huonosti ja vieraissa paikoissa vielä huonommin. Tästä syystä olen todella itsekäs kanttura matkakumppanina, ja yritän aina rohmuta itselleni hiljaisimman ja pimeimmän sopen, mitä löytyy. Luultavasti valvon kuitenkin, mutta valvon sentään mukavassa paikassa! Kaikenlaiset erityistarpeet korostuvat matkalla, ja sen ilmaiseminen ja perustelu, miksi minun pitäisi saada jotain, voi olla todella hankalaa. (Pitäisi ehkä harjoitella ennen pidä tunkkisi -tilannetta.)

Saatan myös vähän heittäytyä avuttomaksi matkoilla. Jos joku muu näyttää hanskaavan homman, luovutan ilomielin hänelle kartan lukemisen ja suunnitelmien tekemisen, ravintoloiden päättämisen ja iltaohjelmat. Tralllallaa, ei vastuuta! (Hyvä puoli sentään on, etten yleensä valita muiden päätöksistä.)

Välillä saatan pettyä jostain pienestä asiasta täysin kohtuuttomasti. Mentiin kesällä Imatran valtiohotelliin ihan vain siksi, että olin lapsesta saakka haaveillut pääseväni yöpymään tuossa upeassa kivilinnassa. Päätettiin upgreidaa parillakympillä huonetta, jotta saataisiin oikein mahtavat näkymät. Kun päästiin perille, kävi ilmi että meidän huone sijaitsi 1980-luvulla rakennetussa lisäsiivessä. Olin niiiiiiin pettynyt. Tikiä alkoi ymmärrettävästi raivostuttaa minun huonotuulisuuteni, ja vaikka tiedostin, että kärttyilemällä pilaan koko perheen kivan illan, en vain saanut pariin tuntiin kiskaistua itseäni tuosta pettymyksestä irti, vaan olin täysi mulkvisti.

Kaikki nämä ovat piirteitä, joista en ole mitenkään erityisen ylpeä. Luultavasti ärsyttäviä puolia on vielä huomattava määrä, mutten vain tiedä niistä. Pelottavaa! (En tosin myöskään halua tietää, ellei ole ihan pakko.)

Jostain jumalan syystä olen onnistunut aina saamaan kuitenkin ystäviä matkoille, usein jopa samoja ystäviä, joiden kanssa olen ennenkin reissannut. Tämän täytyy kertoa siitä, että ystäväni ovat aika lempeitä ihmisiä, ja heitä ei haittaa minun omituisuuteni. Ja tietenkin myös siitä, että sietämättömistä piirteistäni huolimatta olen vain niin uskomattoman laadukasta seuraa, että plussalle jäädään!

No, en nyt yleensä tuolla kulje miettimässä sitä, mikäköhän kaikki minussa ärsyttää, koska sellainen estäisi elämistä ja musertaisi itseluottamuksen. Sitä paitsi onhan se mahdollista, että nämä piirteet eivät haittaa muita, minä luulen vain. Mutta välillä aiheesta on ihan kiinnostava keskustella, ja voi sitä aina yrittää pientä parannusta.

 

Mikä on sinun ärsyttävä piirre (esimerkiksi matkalla)?

 

 

Kuvan korvikset olen saanut ihanasta raumalaisesta korutehtaasta nimeltä Mamakoru

 

Lue myös:

Neljä tylsintä keskustelunaihetta

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit (26)
  1. valikoivavalittaja
    14.9.2018, 09:06

    Apua, mua alkoi nyt omituisesti vaivata, että Imatralla ollessanne, kai menitte pyytämään respasta toista huonetta ja pettymys johtui siitä, että hotelli oli lisäsiipeä lukuunottamatta täynnä? Koska jos mun pitäisi nimetä ärsyttävä piirre matkakumppanissa, niin se olisi tämä, että valitetaan (joko kovaan ääneen matkaseurueelle, mutta henkilökunnan selän takana tai sitten hiljaisen marttyyrimäisesti uhriutumalla) mutta ei yritetä tehdä asialle mitään. Turhasta valittaminen on asia erikseen, mutta joskus olisi ihan paikallaan avata suu!

    Esimerkki 1: Ystävien kesken ravintolassa, annokset ovat juuri saapuneet pöytään. Ystävä ei ole tyytyväinen ruokaansa (hyvästä!) syystä X ja valittaa siitä monituisin sanankääntein. Olen pahoillani kaverin puolesta, jotenkin oman annoksenikin nautinto laimenee, kun kaverilla kävi huono ruokamäihä. Ehdotan, että hän pyytäisi tarjoilijaa korjaamaan asian. Ja yhtäkkiä meneekin sisu kaulaan, ei missään nimessä sotketa tarjoilijaa tähän. Ehdotan, että minä menen vetämään tarjoilijaa hihasta, koska syy kaverin valitukseen on kuitenkin ihan validi, eikä minua ujostuta. Tämäkään ei käy. Ruuat syödään ja valitus jatkuu ja siinä vaiheessa minua ärsyttää kuunnella sitä. Tarjoilijalle lopussa kaunis kiitos. En tiedä mikä kuollut hiirepuolikas lautasella pitäisi olla, että saisi suun auki.

    Esimerkki 2: Matkalla ulkomailla. Ystävät ovat varanneet hotellihuoneen ja olen menossa tapaamaan heitä sinne. He ovat saapuneet muutamaa tuntia aikaisemmin. Huone on muuten todella ok, mutta siellä haisee vahvasti tupakka. Kukaan heistä ei ole tupakoitsija. Kysyn eikö haju haittaa heitä, ”no ei sitä nyt enää niin huomaa” ja ontto hymy päälle. Pienen kovistelun jälkeen, he myöntävät, että hajuton huone olisi kyllä kiva, muttakun ei viitsisi valittaa kun muutenhan huone on aivan jees ja sängyissäkin on lakanat rypyssä päväunien jälkeen. Saan heidät respaan ja hotelli vaihtaa heille ilomielin savuttoman huoneen sillä aikaa kun olemme illallisella. Lopulta he ovat todella helpottuneita raikkaassa huoneessaan.

    Ja kun kirjoitin nämä esimerkit, niin minä olen sitten varmaankin se ärsyttävä matkaseuralainen, joka aiheuttaa muille vaivaannuttavaa myötähäpeää ”tekemällä tästä nyt todellakin numeron”. Mutta teen sen vain kaikesta rakkaudesta, koska pieni kiusallisuus on todellakin sen arvoista, jos seurauksena voi parantaa muiden reissua.

    1. Hehehe, on päivän selvää, että todella yritin vastaanotossa saada meille huoneen, joka mielestäni meille olisi kuulunut. Ja ihan sillä lailla kohteliaalla tavalla, etten ns järjestänyt kohtausta. 

      Usein matkoilla on hankalaa se, että vaikka joku asia ei olisi millään lailla matkakumppanin vika, tämä joutuu kärsimään minun ärsyyntymisestäni, kun olen huonolla tuulella. Onneksi lapsen myötä on tullut vähän madallettua odotuksia, jolloin pettymyksiä tulee harvemmin. Mutta tämä pettymys oli karvas.

      1. Tuli tästä mieleeni, että kerran vaihdoin hotellihuone sen takia, että LINTU oli riehunut huoneessa holtittomasti. 😀 Tulimme sisään huoneeseen ja siellä oli levitelty ja revitty auki ne pienet kahvi/tee/sokeripussit pitkin lattioita ja sängyssä oli linnunkakkaa! Parvekkeen ovi oli jäänyt ilmeisesti raolleen siivoojalta ja öykkäripulu oli päässyt pitämään bileitään.

        1. Hahahahhaha öykkäripulu! 😀

          Parempi pyy hotellihuoneessa kuin että juoppolalli olisi kavunnut partsilta sisään, kuten vanha kansa sanoo.

  2. Oi että! Vastoin kysymystäsi jäin pohtimaan sitä, mitä itse inhoan esim. matkaseurassa tai muuten vain toisessa ihmisessä eniten. Vihaan, siis vihaan kaikenlaisia syömisen ja suun alueelta tulevia ääniä. Eräs rakas ystäväni on mieletön suu auki maiskuttaja, ja saan yhtäkkisen tarpeen päättää elämäni, jos joudun esimerkiksi luennolla kuuntelemaan hänen banaanin syömistä vieressäni. Luulin, että kaikille on pienenä opetettu syömään suu kiinni ja hiljaa, mutta valitettavasti olin hyvin väärässä 🙁

    1. Ai jestas, tää on paha! Yks mun parhaista ystävistä maiskuttaa,mutta matkustelen hänen kanssaan kyllä. Joskus on vaan pakko siirtyä kauemmas, enkä ikinä tarjoa sille purkkaa 😀 Mä sen sijaan kuorsaan ja olen helvetin äkäinen nälkäisenä. Ei erityisen miellyttäviä matkakumppanin ominaisuuksia nämäkään.

    2. Sulla on misofonia, onneksi olkoon! Mullakin on, syödään yhdessa HILJAA!

      1. Joo siis mulla on tämä myös todella vahvana. Aivan jäätävät angstit, jos joku mussuttaa vaikka purkkaa bussissa. Ja olen kieltänyt toimistolla ihmisiä syömästä muuta kuin keittiössä, koska en pysty työskentelemään, jos jonkun suusta kuuluu lips laps mussun mussun! Aaaarg!

        1. Harmi vain, että tätä ei voi ees siedättää pois, koska misofonia ilmeisesti johtuu aivojen rakenteesta.
          ”What they found was that the region of the brain that links our senses with our emotions was connected differently, and often sent into overdrive when those with misophonia hear their trigger sounds. It is this that causes these people to not just feel annoyed by the noises, but to have genuine anger or hatred, feel threatened, panicked, or stressed when they hear them.”
          https://www.iflscience.com/brain/getting-enraged-by-specific-noises-has-a-genuine-neurological-basis/

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *