Tietenkin isä jää hoitovapaalle

luonnontieteellinen museo.jpg

luonnontieteellinen museo2.jpg

On aika kertoa meidän perheen tulevaisuudensuunnitelmista. Mä palaan helmikuussa takaisin töihin. Alppu täyttää silloin vuoden. Tiki taas jää kotiin puoleksi vuodeksi. Ajatuksena on, että Alppunen menisi elokuussa 2017 päiväkotiin, silloin se olisi puolitoistavuotias.

Siitä lähtien kuin kaksi viivaa piirtyi raskaustestiin meille on ollut selvää, että Tiki jää hoitamaan lasta joksikin aikaa. Se tekee hyvää ihan jokaiselle osapuolelle.

Parisuhteelle.

Pakko myöntää, että nyt syksyllä on pinna alkanut kiristyä. Mun ja Tikin kokemusmaailmat ovat alkaneet eriytyä niin vahvasti. Mulla on ajoittain sellainen olo, ettei Tiki tajua yhtään, miten raskasta voi olla 24/7 läsnä jollekulle koko ajan. Kun Tiki tulee töistä ja haluaa maata hetken rauhassa sohvalla, mun tekee mieli riehua, että koska mää saan maata rauhassa sohvalla!!! No, sitten kun mä meen töihin, saatan ehkä samastua tuohon sohvallamakaamistarpeeseen paremmin.

Uskon, että kevään jälkeen meidän metatyöt alkavat mennä paljon enemmän 50/50. Tikille ei tule enää yllätyksenä, että vavvalle pitää ottaa lounaalle lähtiessä mukaan ainakin kaksi vaippaa ja sitä pitää syöttää säännöllisesti (ei vain silloin, kun se huutaa).

Ja toisaalta mä haluaisin, että Tiki saisi sen kokemuksen, miten siistiä on ihan vapaasti päättää menoistaan. Niin kauan kuin on ruokaa ja vaipat mukana, vaavin kanssa voi tehdä mitä vain ja mennä minne vain. Se on ihan älyttömän kivaa. Ja kun on tarpeeksi pitkään poissa töistä, ei tarvitse miettiä, että ”ou nou, enää kolme päivää lomaa jäljellä”. Päinvastoin, päiviä voi tuhlailla tehden mitä vain.

Isän ja lapsen suhteelle.

Vaikka noilla on nyt jo omat jutut meneillään, Alppunen on tällä hetkellä aika mammas pojke. Mä oikein odotan, että Tikin syli kelpaa lohduttamaan tasavertaisesti. (Toki se saattaa aiheuttaa mulle jonkinlaisen kriisin, jos Tikin sylistä tulee jopa tärkeämpi kuin mun.)

Alpun kanssa kaikessa rauhassa kaksisteen hengailu on niin älyttömän kivaa ja suloista, että haluan Tikinkin pääsevän osaksi tätä. (Kyllä, tämä kuulostaa nyt täysin ristiriitaiselta: vauvan kanssa on ihanaaKAMALAAkamalanIHANAA. Mutta kyllä te tiedätte!)

Perheen ja yhteiskunnan suhteelle.

Vanhemmuudessa ei saavuteta tasa-arvoa koskaan, jos isät eivät ala jäädä yhtä lailla kotiin kuin äiditkin. Musta on kummallista, että kotihoidon tuen käyttäjistä vain kolme prosenttia (!!!) on miehiä. Ja isyysvapaata vanhempainvapaan jälkeen käytti vuonna 2014 vain 34 prosenttia. Tätä ei voi selittää edes taloudellisilla perusteilla, koska tältä ajalta mies saa vain vähän vähemmän rahaa kuin palkkaa. Mies ei yksinkertaisesti halua hoitaa lasta yksin.

Koska isien kotiin jääminen on niin harvinaista, työpaikoilla he ovat edelleen kummajaisia (olen kuullut todella nihkeitä tarinoita siitä, miten työpaikoilla on suhtauduttu isän hoitovapaalle jäämiseen). Monet taaperotoiminnat on suunnattu lapsille ja äideille. Isät saattavat olla vähän yksinäisiä. Sitä mä itse asiassa eniten jännitän: löytääkö Tiki hauskaa seuraa kotona ollessaan? Mun äikkäri on ollut niin älyttömän ihanaa juuri siksi, että mulla on ollut niin paljon ystäviä, keiden kanssa hengastella.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin mä jäisin tosi mielelläni kotiin vielä kevääksi. Tämä äikkärillä oleminen on ollut mun elämäni parasta aikaa. Oon nauttinut jokaisesta päivästä ihan mielettömän paljon. Pitää kirjoittaa oikein erillinen postaus siitä, miten syvältä tästä kaikesta vapaudesta ja vauvan kanssa olemisesta luopuminen viiltää. Tästä syystä olenkin päättänyt, että teen neljäpäiväistä viikkoa töissä. En vain kestä ajatusta siitä, että joutuisin luopumaan tästä kaikesta kokonaan. Lattemamalife tulee jatkumaan, ainakin osittain!

 

Sitten se miinuspuoli

Ainoa, kenelle tämä järjestelmä ei tee hyvää, on meidän perheen pankkitili(t). Taloudellisesti tämä on typerää, koska Tikillä on (tietenkin) parempi palkka kuin mulla. Thaimaa-kuukautena Tiki käyttää sen isyysvapaarahat (ja mä olen hoitovapaalla ilman tukia). Sen jälkeen hän saa 600 euroa hoitovapaarahaa kuussa (Helsingissä on lisä).

Me ollaan siitä erinomaisessa tilanteessa, että ollaan pystytty säästämään rahaa ensi kevättä varten. Kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia tähän (mikä on tasa-arvopolitiikalla ratkaistava ongelma!). Mutta me ajateltiin, että raha on vain rahaa, tätä aikaa ei saa koskaan takaisin.

 Onkos täällä muita, kenen Puoliso* on jäänyt hoitamaan lapsosta kotiin? Millaisia kokemuksia teillä on siitä? (Jännityksellä odotan tulevaa.)

 

Kuvassa: Oltiin käymässä Alpun kanssa Luonnontieteellisessä museossa. Ilmeisesti myös mammuttiaikana äidit hoitivat lapsia ja isät toivat riistan pöytään.

 

Lue myös:

Vauvavuotena ei erota

Yksinäisyys vanhempainvapaalla

 

*lapsen isä muutettu puolisoksi, koska elämme vuotta 2016.

 

 

Kommentit (71)
  1. Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina
    13.12.2016, 08:33

    Meilläkin mies mietti vielä aiemmin, että olisi jäänyt kotiin poikien kanssa, mutta lopulta ratkaisi työtilanne: mulla pätkätyöläisenä edellinen työsuhde loppui (taas) Suvivirteen ja siinä missä mulla ei ole mitään paikkaa, mihin palata, sai mies juuri omaan pätkäänsä kaksi vuotta jatkoa. Että aika paljon tähän tasa-arvoasiaan vaikuttaa myös se, että monet +/-kolmikymppiset naiset ovat pätkätyöläisiä… Toisaalta en kauheasti valita, sillä kotona olo ja vapaus on mustakin aika ihanaa. Toki jos löydän jonkun työpaikan, joudutaan asioita pohtimaan uudestaan, mutta ainakin näillä näkymin olen mielelläni kotona ensi syksyyn.

    Ja siihen äitiporukkaan sukeltaminen riippuu varmaan aika paljon tyypistä. Meillä isomman pojan parhaan kaverin isä on hoitovapaalla hoitamassaa 1- ja 5-vuotiaita poikiaan ja paljon tulee hengailtua joko näiden kanssa porukassa tai isommassa puistoporukassa. Ollaan löydetty tuon isikaverin kanssa myös yhteinen rakkaus sushiin ja Hanko Sushissa lounasteluun!

    1. Joo, kyllä nämä hoitobisnekset perheissä pitää ihn käytäntö edellä mennä. On helppo huudella, että naiset töihin kotoa, mutta jos töitä ei ole, niitä ei ole ja silloin joustavuus jeesaa tosi paljon.

  2. Meillä on vähän hankala tilanne siksi, kun mies opiskelee. Vauvan synnyttyä oli työttömänä kotona ja se oli rahallisesti kannatavampaa kuin isyysvapaiden pitäminen, ja nyt kun opiskelee niin ei oikein voi mitenkään jäädä millekään isyysvapaalle. Äsken havahduttiin mun hoitovapaa-anomuksen myötä siihen todellisuuteen, että vanhempainvapaa loppuu ihan kohta eikä mies ole päässyt pitämään siitä mitään. Ja tietenkin mä imetän vielä niin tiiviisti, etten voi kuvitellakaan olevani useampana päivänä poissa lapsen luota vaikka kahdeksaa tuntia putkeen. En oikein edes osaa kuvitella milloin tulee se aika, kun pystyn siihen, ja millaista se sitten on. Mies kovasti haluaisi pitää noita vapaita ja olla lapsen kanssa, mutta nyt just se ei oikein onnistu, ja sitten taas valmistumisen jälkeen voisi olla syytä etsiä ensin jotain töitä, koska kohta alkaa hälläkin olla kolmekymmentä mittarissa eikä oman alan hommia ole tehnyt vielä juuri mitään. Hankalaa. 

    1. Meilläkin mies opiskelee ja on osa-aikaisesti töissä ja on koettu tämä hoitovapaakuvio tosi hankalaksi. Esimerkiksi nyt joulukuussa mies on vanhempainvapaalla, mutta koska koulusta on vähän paha ottaa lomaa, on hänen tietysti käytävä koulussa. Ja vanhempainvapaasta saatava korvaus on hänelle opintotuen takia n. 500e. Eli jipii! 

      Toki opiskelu on mahdollistanut sen, että voi olla viikollakin kotona jos ei joka päivä ole koulua, mutta taloudellisesti tämä kuvio on aikamoista säätöä! Harmittaa, kun itsekin ajattelin että totta kai mies jää myös kotiin jossain kohtaa, mutta sitten iski päin naamaa se, että käytännössä koulun ”jäädyttäminen” esim. 6 kk ajaksi on hänen alallaan automaattisesti vuosi lisää koulua. Mikä taas on pois juuri siitä työelämään pääsystä. Eli kyllä: hankalaa!

      1. Joo, tämä voisi olla vielä joustavampaa mun mielestä. Kansalaispalkkaa odotellessa!

    2. Fiilaan! Vaikka meidän bebbeli on teiän tyyppiä vanhempi, nuo imetysbisnekset jännittää jo nyt. Okei, ehkä sitä tosiaan voisi alkaa vähentämään sitä. Ja vuoden ikäisenä saa onneksi juoda tavan maitoakin. Luotan siihen että homma lutviutuu.

      Sen sijaan tuo opiskelu/oman alan duuni -homma on kyllä kinkkinen, siinä just kokonaiskuva ratkaisee.

      1. Imetyskommentti: Hyvinkin on mahdollista lutviutua. Mä menin esikoisen kohdalla aikoinaan joksikin aikaa töihin hänen ollessaan puolivuotias. Kiinteitä upposi, maitoa tuli pumppailtua pakkaseen runsain mitoin, aamuisin, iltaisin ja öisin imetin, ja toisinaan isä ja vauva kävivät ruokiksen aikaan meillä töissä, jolloin myös imetin. 

        Olin tuolloin niin nuori ja kirkasotsainen omnipotenttiäiti, ettei tullut mieleenkään, ettenkö olisi voinut käydä töissä ja imettää samanaikaisesti. Onneksi silloin ei vielä ollut somea, joku olisi saattanut paheksua… 😉

    3. Meillä sama juttu! Mies jäisi mielellään kotiin, mutta opintojen lykkääminen pudottaisi hänet kelkasta. Hän ei saa mitään tukia opiskellessaan, joten osa-aikatyö olisi taloudellisesti järkevää, mutta sitten hän ei näkisi lasta sitäkään vähää. Jos mentäsiin naimisiin, hän saisi opintotukea, mutta opiskelijoiden asumislisän uudistuksen takia käteen jäisi 250e/kk entisen 536e/kk sijaan. Onneksi hänellä on pitkät kesä- ja joululomat ja voi olla lapsen kanssa kotona loman ajan heti kun lapsen ollessa 9kk, kun joudun aloittamaan työt. Jos vanhempainvapaata uudistetaan, toivon että opiskelijavanhemmat otetaan jotenkin huomioon.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *