Toinen kuherruskuukausi

kuherruskuukausi.jpg

kuherruskuukausi2.jpg

kuherruskuukausi3.jpg

Lapsen saaneet sanovat aina, että lapsi vain paranee koko ajan. En ole missään vaiheessa epäillyt tätä, sen sijaan olen päässyt todistamaan sen nyt itse.

Kuuden kuukauden kohdalla tapahtui jonkinlainen perustavanlaatuinen muutos mun ja Alpun olemisessa. Tuntuu hassulta sanoa, mutta ihan kuin olisin ihastunut siihen uudestaan, syvemmin. 

Se on nimittäin alkanut nauraa mun vitseille. Kyllähän se on jo pitkään hihitellyt kaikkea, mutta nyt tuntuu, että se hekottelee nimenomaan mun jutuilleni. Tiki esimerkiksi ei naura mun vitseille, korkeintaan hymyilee mielessään (ei ulkoisesti). Mutta nyt meidän perheessä on joku (mun lisäkseni), jonka mielestä mun läppä on fanttastista. 

Mun repertuaariin kuuluu tällä hetkellä piileskely sängyn alla ja hyökkäys. Sitten on vauvahissi, jossa vauvaa nostetaan käsistä ja jaloista yhtä aikaa ilmaan. Myös kutituskuolema on hitti. Nojoo, en mää jaksa sen enempää näitä selittää, sen verran mäkin tajuan että aivottomalta touhulta kuulostaa. Mutta vitsithän ovat parempia livenä kuin tekstinä. (Paitsi 1990-luvun sketsit. Tosin selitettynäkin Nunnukalailaa-mies kuulostaa ankealta.)

Mun ja Alpun kommunikaatio on alkanut pelata muutenkin. Välillä on jopa semmonen fiilis, että se ymärtää jotain mun sanomisiani. 

Ja kun meillä on jonkinmoinen yhteys, tulee semmonen olo, että toi on vain niin kiva ja hauska ja ihana vauvvelo. Se johtaa siihen, että välillä on pakko rutistaa sitä sylissä hirrrmu tiukasti ja pussailla sarjatulella sen pientä kaljua päätä (tai no, kyllähän sitä vaaleaa haituvaa alkaa jo olla siellä, sano!) ja naamaa ja jalanpohjia ja kuunnella, kun se kikattelee kahden alahampaan koristamalla pikku suullaan niin ettei meinaa happea saada. Ja oi voi voi kun se on niin ihana!

Ja jos muiden puheita on uskominen, niin se vielä paranee tästä. Vaikka vaikea sitä on uskoa, että toi muuttuis vieläkin ihanammaksi.

 

Jos muistelette lapsonne kehitysvaiheita, niin minkä ikäisenä tuli sellaisia käänteitä vielä ihanammaksi? 

 

 

 

Kommentit (11)
  1. Mielestäni tuo (meillä) menee noin 3 kk sykleissä. 🙂 6 kk-9kk-vuosi jne.

    On muuten kiva lukea tekstejäsi kuin osaat pukea niin monet asiat sanoiksi, tämäkin on sellainen asia jota ei oikein tiedostanut tai muistanut enää mutta jonka kuitenkin tunnen olevan vieläkin ajankohtaista. 

    Nyt kun poika on vuoden ja 3 kk niin huomaan jo unissanikin (esim viime yönä) että ihailen häntä ylpeänä sen suhteen että hän ymmärtää niin paljon, voi osoittaa sormella asioita ja pyytää häntä tuomaan kengät. Ne kaikki uudet taidot tuo lasta ns lähemmäs äitiä koska kommunikointi on koko ajan parempaa! Ehkä siitä johtuu tietynlainen ihastuminen ja tunteiden syventyminen.. Unessa tosiaan koin kun hän alkoi aivan tuosta vain puhumaan kokonaisia lauseita Pokemoneista(?), tällä hetkellä ei tule järkeviä sanoja ollenkaan joten uskon sen olevan meille se seuraava ”the hetki”. 🙂

    1. Toi on muuten varmaan aika hyvä nyrkkisääntö, että 3kk, 6 kk jne. Ysiä odotellessa 🙂

      Hihii, mäkin oon joskus nähnyt unta, että Alppu puhuisi, mutta en kyllä yhtään muista, mitä. Varmaan jotain sarkastista. Hehe.

  2. Alituiseen. Ja bonuksena se, että sit kun tulee uhmaikää, murrosikää ym. kivoja vaiheita, niin sitten kun lapsi niiden ”huipentumien” jälkeen palautuu taas jotakuinkin normaaliksi ja ennalleen ja ”omaksi itsekseen”, niin sen näkee jotenkin ihan uusin silmin. Ja haluaa just rutistaa ruttuun. ”YOU CAME BACK!!” <3 <3 <3

    1. Ooo, ihanaa, että niin paljon kaikkia kivoja juttuja on vielä edessäpäin <3

      (Heheh, mä niin tajuan tuon you came back -meiningin.)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *