Tunteet pois

Juliaihminen

Istuin yhtenä päivänä tunnin meikissä, kun minusta ja Raisasta otettiin studiokuvat meidän tulevaa kirjaa varten (josta myöhemmin lisää). Minut meikannut Mervi paljastui siinä tunnin jutteluhetken aikana ihan mielettömäksi tyypiksi, jonka kanssa sielun sinfonia lähti soimaan heti lujaa. (Tällaiset täysin satunnaiset kohtaamiset ovat elämässä yksi parhaimmista jutuista.)

Mervi on minua hieman vanhempi, joten hän on minua myös hieman viisaampi. Tällaisten tyyppien elämänohjeet ovat yleensä puhdasta kultaa, niin tälläkin kertaa. Niitä tuli keskustelussa monia, mutta yksi oli suosikkini, ja olenkin ottanut sen heti käyttöön:

Tunteet pois.

Okei, tämä vaatii hieman selitystä. Mervi kertoi, että hän oli murtanut kerran kätensä ratsastusonnettomuudessa, ja tuskaili, että miten nyt yrittäjänä pärjää, ja kotonakin on niin hankalaa. Hänen ystävänsä oli tokaissut: "Nyt tunteet pois. Teet vain!"

Kuulostaa epäempaattiselta näin äkkiseltään, mutta sitten kun asiaa tarkastelee lähemmin, tajuaa, että siinä on pointtinsa. Joskus elämässä on vain tilanteita, joissa elämä helpottuu valtavatsi, jos tunteet saa siirrettyä hetkeksi syrjään, ja päättää vain suoriutua kylmän rauhallisesti. Tunteita ei tietenkään voi tai kannata laittaa kokonaan pois päältä elämässään, ja negatiivisille tunteille on ehdottomasti paikkansa - ne pitää hyväksyä osaksi elämää.

Sen sijaan joistain pienistä käytännön vastoinkäymisistä, kuten jos lentokone myöhästyy tai laukut eivät saavu, pudottaa vahingossa avaimen hissikuiluun tai pyörän kumi puhkeaa, pitää vain hengittää pari kertaa rauhassa, siirtää vitutus sivuun ja toimia vain! Ja miksei isommissakin vastoinkäymisissä, kuten käden poikki mennessä.

Tietenkään pitkän aikaa, tyyliin viikkoja, ei tunteita voi pitää syrjässä, ja surut ja murheet kannattaa ehdottomasti surra mieluummin kuin padota niitä pitkään. Mutta juuri näissä pienissä tilanteissa, joissa omalla kohdalla tunteet saa vähän liikaakin valtaa, tämä neuvo on minulle kullan arvoinen.

Heheheh, tätä sitaattia on sitten hoettu pitkin kesää aina viinilasillisilla, kun ollaan puitu erilaisia ihmissuhdekuvioita ystävien kanssa.

 

Pystytkö siirtämään hetkellisesti tunteet syrjään?

 

 

Lue myös:

Itken kun itkettää

Tunnista päätöksissäsi vakavuuden aste

 

Kuvat: Raisa otti musta pari puhelinräpsyä siinä samalla kun oltiin ammattikuvaajan hoteissa! Tsekatkaa mun meikit! Herättää minussa ilon tunteita!

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

saarah
visual diary

Mahtava! Ja jotenkin niin IHANAN SUOMALAINEN ajattelutapa. Otan käyttöön!

Juliaihminen
Juliaihminen

Todella suomalainen. Tässä missään tunnemyrskyissä aleta velloa!

Piiiiu (Ei varmistettu)

Joo, tää on hyvä neuvo, jota olen huomannut itsekin arjessa toteuttavani. En jaksa murehtia semmoisia pieniä juttuja, joille ei voi mitään, esim. jos joku tavara hajoaa, bussi myöhästyy tms. Sillä mennään mikä kulloinenkin tilanne on :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä. Etenkin pikkulapsen kanssa olen huomannut, että jos alkaa jokaisen rikki menneen tavaran kohdalla velloa murheen alhossa, niin siellä saa sitten viettää vähän enemmänkin aikaa.

Risu (Ei varmistettu)

Osuva oivallus!

Käytän itse vähän samassa merkityksessä sanontaa "meni jo". Että murehtiminen ei tilannetta enää muuta, nyt pitää vain sopeutua ja toimia. Ja nimenomaan näissä pienissä tai toimintaa vaativissa jutuissa. Murehtimiselle pitää sitten valita oma aikansa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jeps, sitä noudatetaan juuri nyt kun tumpeloin jalkani kaatumalla kera fillarin maailman naurettavimmalla tavalla. Viikonloppuna pitäisi lähteä lomamatkalle (meidän tyypillinen lomapäivä sisältää noin 10-15km kävelyä) ja mä nilkutan mummotahtiin max. puoli kilsaa kerralla. Elämä on ja onneksi ei ole murtumaa, tuurilla loppulomasta jo sattuu vähemmän. Ja toisaalta, onneksi on varattuna sviitti, jos pitää makoilla ja lepäillä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, täähän on vanha tuttu, tosin muodossa "ei auta itku markkinoilla".

Tohtori S.
Punainen vaate

Tätä ajattelutapaa on joutunut soveltamaan yllättävissäkin paikoissa: Luulin, että asunnon myyminen ja ostaminen olisivat suhteellisen asiallisia ja simppeleitä prosesseja. Niissä kuitenkin ollaan tekemisissä pääasiassa melko tunteettomilta tuntuvien tahojen kuten pankkien, asuntovälittäjien ja tuntemattomien ostajakandidaattien kanssa, joiden kanssa on luontevaa pitää asiallisista etäisyyttä. Tässä osto- ja myyntiprojektissa on kuitenkin joutunut käymään läpi koko tunneskaalan, vaikka toki itse tilanteessa onkin usein joutunut laittamaan tunteet hyllylle. Meidän stoorissa on ollut niin hurjia käänteitä, että asioita pitää jotenkin prosessoida ja enkä rahaa säästääkseni mennyt psykologille vaan perustin blogin tänne Lilyyn.

paulahelena
ALUAP

Turha surra kun paskat on jo housussa, vai miten se meni. Oon ehdottomasti tätä koulukuntaa enkä voi sietää sellasta turhaa surkuttelua. Mennyt on mennyttä, parempi keskittyä tekemään nykyhetkestä mahollisimman hyvää.

Valopäiväkirja

Täällä kaivattaisiin just nyt pientä tunneblokkausta, kun häät on huomenna ja tänään pitäis saada kaikki valmiiksi :O Kaikkia jännittää, on kiire ja lapset roikkuu kirjaimellisesti jaloissa. Oon hengitellyt koko päivän syvään, mutta ei se oikeen auta :D 

Juliaihminen
Juliaihminen

Eikä!!! IHANAA!! Onnea hirmuisesti! Tähän ei voi muuta sanoa kuin että huomenna sitten TUNTEET TÄYSILLE!

Valopäiväkirja

Kiitos! :) <3 Huomenna tosiaan saa kyllä tunteet sitten tulla täysillä, tänään pitää vielä yrittää olla kaikkien zen-mestareiden esiäiti :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo! Mulla on työ, jossa ei tietyissä tilanteissa voi antaa sijaa tunnevyörylle, koska homma on vaan saatava valmiiksi tai käy hullusti. Erityisesti epäonnistumiseen ja mokaamiseen liittyvät häpeän tunteet olen oppinut siirtämään hetkellisesti syrjään. Siitä on tosi paljon hyötyä muussakin elämässä, tosin epäilen, että päädyn lopulta sellaiseksi originelliksi henkilöksi, joka vähät piittaa muiden mielipiteistä missään tilanteessa :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Tosi hyvä pointti, että tätä tarvitsee nimenomaan töissä usein, kun pitää saada vain joku homma hoidettua. Siistiä että olet ihan tunnistanut, että työsi luonteeseen kuuluu ajoittainen mokailu. Oikeastaan mun työn luonteeseen kanssa, joten tämä on hyvä selviytymiskeino. Totta kai kannatta isoista mokista oppia ja vähän ehkä hävetä jälkikäteen, niin ainakin muistaa (tunnemuistot on niin vahvoja), mutta noin yleisesti helliminen ei kyllä auta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hih, työni luonteeseen kuuluu säännöllinen mokailu useiden ihmisten tuijottaessa ja huokaillessa ympärillä. Se oli alkuun tosi hankalaa, kun pasmat meinasivat mennä aivan sekaisin. Toisaalta nykyään ei tunnu missään, jos auto sammuu keskelle risteystä / lähetän viestin väärään Whatsappiin tms. Ainoastaan muita ihmisiä loukkaava mokailu hävettää edelleen - toivottavasti jatkossakin.

Mutsimedia (Ei varmistettu) https://www.mutsimedia.fi

Ai vitsit, teen tuosta niin oman mantran ja painatan vielä taulunkin seinälle! Itsehän olen niitä kuuluisia tunneihmisiä ja teen käytännössä _kaikki_ päätökset tunnepohjalta.

Jenni Mutsimediasta

Ps. Olen muuten blogissasi ekaa kertaa ja löysin tänne, kun meidän kirjoittaja Anna teki jutun seurattavista äitiblogeista.

Juttu löytyy muuten täältä: https://www.mutsimedia.fi/lifestyle/kaipaatko-uutta-lukemista-kahvitauol...

Juliaihminen
Juliaihminen

Oi ihanaa, onpa hauskaa löytää oma blogi tuosta jutusta. Olenkin lueskellut mutsimedian juttuja tänä kesänä, mainio uusi tulokas, kiitos siitä! <3

Kommentoi