Turren turaus: viikon parhaat ja pahimmat

arvostan.jpg

Mulla on tapana riehua erilaisista täysin satunnaisista asioista. Välillä kiihdyn nollasta sataan, kun joku asia on niin fantastinen, välillä taas mun tekee mieli esittää kirjallinen paheksunta, kun ärsyynnyn jostain todella olennaisesta niin paljon.

Työkaverit ovat alkaneet kutsua näitä pikku episodeja nimellä Turren turaus. Ajattelin turauttaa tänään vähän teillekin. Tässä tämän viikon ankeimmat ja siisteimmät jutut.

Aloitan huonoilla, koska laskelmoin keittiöpsykologialla, että teille jää parempi mieli siitä, että lopetan viikon kivoimmilla. Sitten saan vähemmän vihakommentteja tähän postaukseen. Koska tiedän, että jonkun mielestä lapsikuorot on maailman ihanin asia. 

 

Keskuskuoppaan:

Snäppäämisestä snäppääminen. On muuten yhtä kiinnostavaa kuin kolumnin kirjoittamisesta kolumnin kirjoittaminen. Eli ei ole kiinnostavaa.

Surkea sote-päätös. Okei, tästä on nyt sanottu monta hyvää puheenvuoroa, joten en aio rettelöidä aiheesta kamalasti. Mutta haluan siteerata erästä lääkäriystävääni, joka toi mun mielestä terävän näkökulman aiheeseen:

Jotta yhtenäinen terveyden- ja sosiaalialanpalveluketju toimisi käytännössä, täytyisi jokaisella sotealueella olla oma yliopistosairaalansa. Näin jokaisen sotealueen itsenäinen toiminta olisi mahdollista. 15 alueen systeemissä 10 aluetta joutuu nyt nöyristelemään 5 muun äärellä. Paskin mahdollinen kompromissi kansalaisten kustannuksella, jotta kepupamput saavat kivan pallin maakunnissaan. Sipilä ei ollut kykenevä suuriin tekoihin tulevaisuuden vuoksi, vaan toimi jarruna, kuten Suomen asioista päättävillä 45-v sedillä on tapana tehdä.

 

Lapsikuorot. Ei vain toimi. Sanokaa yksikin biisi, missä lapsikuoro kuulostaa hyvältä. Musta se on aina päälleliimattua siirappista kiekumista, josta tulee mieleen Celine Dion ja Let’s talk about love -biisi. (Eikö siitä rakkaudesta pysty puhumaan ilman lapsikuoroa?!)

Teknologiapressit, joissa esiintyy Miespaneeli. Tämä on koettu kymmeniä kertoja. Menen kuuntelemaan uutuusteknologian lanseerausta (koska pidän Apu-lehdessä teknologia-palstaa). Noin viisi eri miestä kertoo, miten hieno tuote on kyseessä (naisia näkyy vain yleisössä). Laitteen helppokäyttöisyyttä mainostetaan sillä, että ”vaimolle valitsimme tämän pienempitehoisen version, se sopii hänelle” tai ”jopa 87-vuotias äitini osaa käyttää tätä”. Miesten puheisiin eksyy vaimot ja äidit vähän sellaisina apua tarvitsevina lapsina, joille riittää palikkaversio kyseisetä laitteesta. Ja tiedän, että ei ne sitä tahallaan tee, mutta kyllä mä näen tilanteessa jotain koomista. Etenkin kun tutkimusten mukaan naiset ostavat miehiä enemmän teknologiaa.

Kopin ottaminen. Onko olemassa vastemielisempää tapaa kysyä, voitko hoitaa tämän asian?

 

Arvostan:

Joulu tulla saa (ja George Michael myös!). Marraskuu alkoi, joten Whamin Last Christmasia voi alkaa taas soittaa jatkuvalla toistolla.

Diorin poskipunapuikko (kuvassa). Kun hiuksia ei ole pessyt kolmeen päivään ja olo on jyrän alle jäänyt, työkaveri tulee ruokalassa vastaan ja huudahtaa: ”Oletpa freesin näköinen!” Se on kuulkaas Diorin taikaa se!

Aurinkoinen marraskuu. Kesä 2015, kaikki on anteeksi annettu, sillä syksy 2015 pyyhki pois karvaan muiston kesän rektaalintuotos-ilmastosta.

Cards Agains Humanity. Tavallisesti en siedä seurapelejä, mutta pelasin tuossa taannoin Cards Against Humanity -peliä enkä muista, koska olisin viimeksi nauranut niin paljon. Peli on yksinkertaisesti suunnattu pahoille ja mieleltään kieroutuneille ihmisille.

Sen simppeli pointti on: Jokaisella kierroksella yksi pelaaja kysyy muilta kysymyksen, johon jokainen vastaa yhdellä kädestään löytyvällä kortilla. Tyyliin:

”Mistä Kanye West räppää uudella biisillään?”

– Jalattomasta hevosesta.

– Holokaustista.

– Kuolleista vanhemmista.

– Vanhusten välisestä seksistä.

– Kanye Westistä.

Sitten kysymyksen esittäjä päättää, kenen vastaus oli hauskin, ja tämä saa pisteen.

Yritin tilata tätä perheelleni joululahjaksi pelin omalta nettisivulta, mutta kun kerroin asuvani Suomessa, saitti vastasi:

”Sorry, foreign person, but our store is not yet available in your inferior country.”

Ymmärrän.

 

No niin ystävät, mitkä jutut ovat tällä viikolla ansainneet arvostuksenne? Entä mikä joutaa keskuskuoppaan?

 

 

Kommentit (13)
  1. Mun veli osti meille toissajouluna tuon Cards Against Humanity –pelin, jonka parissa sai kyllä todellakin nauraa itsensä kipeäksi. Jotenkin sen pelaaminen on päässyt unohtumaan, koska se vaatii tosiaan tietynlaisen seuran toimiakseen. Onneksi muistutit mua tuosta pelistä, koska se NIIN lähtee mukaan Leville jouluna, kun mieleltään kierot sisarukset kumppaneineen ovat taas saman katon alla.

  2. DIOR!

    Mä lähdin eilen baariin ja unohdin mun Diorin huulipunan kotiin. HIRVEE TILANNE! Oli pakko laittaa kämppikselle viesti, et voisitko mitenkään tuoda mun huulipunan tänne. Onneks hän oli hyvä ihminen ja toi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *