Typerimmät ennakkoluulot ammatistasi?

Juliaihminen

Monesti tilanne menee näin: Ystävältäni kysytään, mitä hän tekee työkseen. Kun hän kertoo olevansa muusikko, ihmiset saattavat tokaista jotain tyyliin: "No, hyvä että puolisosi pystyy elättämään teidät." Todellisuudessa ystävälläni on oikein ok palkka, eikä hänen puolisonsa todellakaan elätä häntä. Stereotypia siitä, että kaikki luovan alan ihmiset elävät köyhyysrajan alapuolella, tuntuu istuvan tiukassa.

Toisaalta luovan alan ammattilaisiin kohdistuu muutenkin typeriä luuloja: Että se olisi työ, jota tehdään pelkästään tunteen palosta, eikä siihen kuulu mitään tylsiä hommia - ja tässä mielessä pientä palkkaa pidetään ihan oikeudenmukaisenakin. Mitäs valitsi intohimoammatin! Oikeasti ihan jokainen työ on nimenomaan työtä. Siinä on hyviä juttuja ja välillä myös tylsiä juttuja.

Omalla kohdalla huomaan vähän vastaavaa. Nykyään, kun olen freelancer-toimittaja, ihmiset saattavat luoda minuun hieman säälivän katseen kuullessaan työstäni. Sitten he kierrellen kyselevät, onko riittänyt töitä ja päivitelleet, miten ala on varmasti todella kilpailtu ja hommat kiven alla. On ihan sympaattista, että ihmiset ovat huolissan toimeentulostani, enkä siksi viitsi mennä ylpeilemään heille, että töitä riittää oikeastaan niin paljon kuin niitä jaksaa tehdä. (Paitsi jos ihminen suhtautuu oikein alentuvasti, niin sitten on pakko vähän keulia.)

Olen saanut muitakin omituisia ennakkoluuloja osakseni. Etenkin silloin kun olin tyttöjenlehti Demissä töissä, vastaan tuli ties millaista ukkelia omituisten ajatustensa kanssa. Kerran eräissä häissä pöytäseurueeni fiksun oloinen insinöörimies päivitteli, että se on varmaan helppoa olla nuortenlehdessä töissä, kun "sinne voi itse keksiä kaikki jutut". Olin aluksi vähän ihmeissäni ja sitten yritin hienovaraisesti selittää hänelle, että on olemassa sellaiset kuin Journalistin ohjeet, mikä tarkoittaa sitä, ettei mitään voi vain "keksiä päästään", vaan kaikessa pitää pyrkiä mahdollisimman objektiiviseen totuuteen ja että Demi on ihan sitoutunut näihin ohjeisiin. (Sitä paitsi vaatisi huomattavan hyvän mielikuvituksen, jotta kykenisi keksimään, millaista on tytön elämä, joka menetti koko perheensä tsunamissa tai mitä mieltä Justin Timberlake on viimeisimmästä elokuvaroolistaan.) Aika usein minulta myös kysyttiin, että "koska menet oikeisiin töihin". Niin, tämä nuortenlehden toimittajana oleminen on tällainen leikkityö

No, itselläni on aivan varmasti kaiken maailman vääriä ennakko-olettamuksia eri ammattikunnista. Aikaisemmin pidin vaikkapa lääkäreitä jotenkin automaattisen omahyväisinä ihmisinä. Nykyään minulla on aika monta lääkäriystävää, enkä todellakaan enää ajattele näin. Ja rahamaailman ihmisiä pidin aikaisemmin jotenkin kylminä tai puisevina. Hahahah, mikä vitsi. Kirjaa kirjoittaessani huomasin, että pankkiirit ja sijoitustyypit ovat nimenomaan auttavaisia, innostuneita ja hyväsydämisiä, sekä kovia vitsailemaan.

Usein ennakko-oletukset ovat menneet metsään, kun sitten olen tutustunut jonkun tietyn ammattiryhmän edustajaan. (Koomikot eivät esimerkiksi ole välttämättä erityisen hauskoja juttukumppaneita, paitsi ystäväni Joonas on kyllä käytännössä aina.) Olisi kiinnostava kuulla näistä enemmän, jotta oma ajattelu vähän laajenisi. Monesti en ole entuudestaan edes tajunnut, että minulla on ollut mielessäni jokin ennakkoluulo, ennen kuin se on osottautunut vääräksi.

 

Millaisia ennakkoluuloja ihmisillä on ammatistasi? Pitävätkö ne paikkansa?

 

Lue myös:

Kerro ammattisi plussat ja miinukset (tämän postauksen kommentit ovat btw järjettömän kiinnostavia)

Ammatin kysyminen on tylsä tapa tutustua

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Kommentit

Noo, mullahan on tää että "ai opetat suomea! Sehän on varmaan helppoa ja mukavaa!" Aiemmin vastaava oli "ai opiskelet yliopistossa suomea, ei vaan mun tarttenut yliopistossa lukea, opin ihan itsekseen!"

Muut ennakkoluulot liittyvät opettajien työ- ja loma-aikoihin. Ihmiset, jotka eivät tunne alaa eivätkä työpäivien intensiteettiä, ajattelevat, että työskentelen kolme, neljä tuntia päivässä ja lomailen 4 kk vuodessa.

Entinen opiskelija (Ei varmistettu)

Myös suomen kielen opiskelijana kuulin usein, kuinka ihmiset päivittelivät omaa murrettaan, ja jostain käsittämättömästä syystä luulivat, että minun seurassa tulisi nyt puhua kirjakieltä.

iidis
Varpain jaloin

Mulla on monta kertaa tullut vastaan se, ettei välttämättä edes samassa talossa työskentelevät ihmiset oikein tiedä mitä mun työnkuvaan kuuluu. Ja tämä on toistunut kahdessa eri ammatissa useammassa eri talossa.

Emilia M

Mun nykyisellä työpaikalla on käytäntö, että tiimipalavereissa käytetään aikaa siihen, että joka kerta yhdellä on vuoro kertoa kaikille muille mitä oikein tekee :) Tykkään!

iidis
Varpain jaloin

Tosi hyvä käytäntö!

strangiato (Ei varmistettu)

Olen kielenkääntäjä, ja jokikinen kerta kun sanon sen jollekulle, kysymys on "mitä kieliä?". Ihan kuin kielten määrä olis hyvinkin tärkeää. Ammattikääntäjälle on kuitenkin tärkeintä, että osaa sen yhden lähtökielen JA erityisesti oman äidinkielensä hyvin, koska perusperiaate on että aina käännetään siihen kieleen, joka on itselle vahvempi. Ja toki Suomessa käännöksiä ainakin tässä omassa lajissani (tekninen käännös) tulee eniten englannista suomeen päin muutenkin. Tai sitten oletetaan, että käännän kirjoja tai TV-ohjelmia. Teknisenä kääntäjänä käännän mm. käyttöoppaita, ja jos sen menen sanomaan niin edelleen joku saattaa alkaa kommentoida huonoja käyttöopaskäännöksiä... Useimmiten keskustelu kuitenkin tyrehtyy heti tuohon alkuun kun sanon, että käännän melkein pelkästään englannista suomeen ja mahdollisesti joskus ruotsista.

Ihan alkuaikoina muutaman tyypin mielestä oli tosi hauskaa vitsailla kielenkääntämisestä konkreettisesti tyyliin: "Ai Atrialla?" Silmienpyöritys...

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo etenkin nuo tuollaiset "varmasti kuulit tämän ensimmäisen kerran elämässäsi" -vitsit ovat kyllä väsyneitä. Toimittajat ovat taas usein tyhjäntoimittajia, mikä on tietenkin todella hassu sanaleikki.

Ja me palkanlaskijat lasketaan palkkoja, ei nosteta! HAHAHA!

Ilana

Yleisin ja vahingollisin oletus on, että jokainen, joka osaa kahta (tai useampaa kieltä) voi toimia (ammattitaitoisena) kääntäjänä. Valitettavasti kuka tahansa voi tosiaan toimia tässä ammatissa, mutta ei se lukiossa käyty vaihtovuosi Jenkeissä varsinaisesti pätevöitä näihin hommiin.
 
Jos kerron erikoistuneeni AV-kääntämiseen (sekä pelien lokalisointiin että TV-ohjelmien suomentamiseen), mulle aletaan heti muistella jotain parhaita käännöskukkasia ja päivitellä, miten huonoja suomennoksia suoratoistopalveluissa on. Suurin osa kommentoijista tietenkin mielestään kääntäisi itse paremmin. Ja sitten kysytään, että tekeekö kääntäjät tahallaan virheitä lukujen kohdalla. Öö, mitä? Kaksi selitystä: joko näppäilyvirhe tai se, että mittayksikkö on kotoutettu vaikkapa maileista kilometreiksi. Silti vallalla on sitkeästi käsitys, että suomentajat jonain sisäpiirin läppänä lataa vääriä numeroita ruutuun. Selevä.
 
Tosta yrittäjyydestä taas mun on joskus tehnyt mieli kommentoidakin Julialle, mutta olen toistaiseksi pidättäytynyt, etten alkaisi paasata. On tosi hienoa, että sulla on töitä niin paljon kuin pystyt tekemään, mutta valitettavasti kaikilla näin ei ole. Ilmeisesti sun tutut asian tiedostaakin, kun kerran tuollaisia kommentteja olet saanut, mutta mun mielestä se on vain hyvä juttu! En nimittäin kehottaisi ketään ryhtymään yrittäjäksi, ellei asiaa ole perin juurin harkinnut (kuten varautuminen sairauteen tai työttömyyteen).
 
Kääntäjänä on lähes pakko olla yrittäjä, koska in house -töitä on tarjolla vain harvalle. Valitettavasti alalla on myös paljon toimeksiantajia, jotka sanelevat ehdot täysin palkkioista lähtien, jolloin ei voida enää puhua aidosta yrittäjyydestä. Näihin hommiin haksahtaa moni alalle tuleva eikä sitten ehkä enää tiedä, mitä tehdä, kun huomaakin, ettei työllä elä kuin kädestä suuhun ja painamalla tosi pitkää päivää. Näin myös syntyy sitten niitä vähän huonompia telkkaritekstityksiä... Niinpä kaikenlainen yrittäjyyden hehkuttaminen aina vähän hiertää mua, vaikka (tai ehkä koska) olen itsekin ollut itsenäinen elinkeinonharjoittaja jo 12 vuotta. No joo, se siitä. Carry on.

Vierailija (Ei varmistettu)

Informaatikon ja kirjastonhoitajan ammatista toteutuu postauksen alussa mainitsemasi kommentit.
Myös se että alalle hakeutuu poikkeuksellisen introverttia väkeä. Palkallisesti ennakkoluulot pitää paikkansa, ja valitettavasti joidenkin osalta jälkimmäinenkin...kun soisi jo ymmärrettävän että päinvastoin ala muuttuu sellaista vauhtia että ekstroverttikaan ei tahdo pysyä mukana, eikä sellainen rauhallinen itsekseen nurkassa puuhailu kirjastoissa ole ollut todellisuutta pitkään aikaan. (Se onko sen korvannut ajoittain mukainnovatiivinen kritiikitön pöhinä yhtään sen parempi vaihtoehto, on kokonaan toinen juttu)

- (Ei varmistettu)

Aika ikävästi sanottu, jos meinaat, että valitettavasti alalle hakeutuu introverttejä.

annepa (Ei varmistettu)

Introverttiys ei tarkoita järjen köyhyyttä tai hitautta ja me pysytään ihan mainiosti muutosten mukana ja ihan kärryillä. Kantsis päivittää nuo tiedot siitä, mitä on introvertti, ektrovertti ja ambivertti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kannattaisi myös lukea alkuperäinen kommentti ja ymmärtää se. Oli ilmeisen vaikeaa ja epäonnistuit.
Kysyttiin yleisimpiä ennakkoluuloja ammatista, ja niitä lueteltiin.
Jos sen lisäksi ammatissa sisällä oleva sanoo kohtaavansa sen vaatimuksiin sopimattoman sisäänpäin vetäytyviä tyyppejä, nuoriakin, eikä se oikein enää muuttuvassa ympäristössä käy, miksi sen sanomisesta hyökkäys? Kalahti ilmeisesti?

Vierailija (Ei varmistettu)

Introvertti kirjastoihminen täällä moi. Olen sitä mieltä, että introvertilla on edelleen mukavampaa kirjastoalalla kuin monilla muilla aloilla. Sosiaaliset taidot esim. asiakaspalvelussa ovat tärkeitä, mutta nehän eivät intro- tai ekstroverttiyteen liity mitenkään, toisin kuin joskus luullaan. On sellaisia kirjastoduuneja, joihin en kyllä haluaisi, esim. jos työhön kuuluu huomattava määrä tapahtumien tuottamista tai työskentelyä huomattavan isossa ja hälyisässä kirjastossa. Omassa pienessä yksikössäni viihdyn oikein hyvin.

Sosiaalinen introvertti (Ei varmistettu)

Alkuperäinen kommentoija sanoi: "kun soisi jo ymmärrettävän että päinvastoin ala muuttuu sellaista vauhtia että ekstroverttikaan ei tahdo pysyä mukana, eikä sellainen rauhallinen itsekseen nurkassa puuhailu kirjastoissa ole ollut todellisuutta pitkään aikaan."

Tuossa vihjailtiin että introvertit ei meinaa pysyä mukana koska haluavat vaan rauhallisesti itsekseen puuhailla nurkassa. Varmasti osa introverteista haluaa, mutta nyt olisi jo aika ymmärtää, että introverttiys EI tarkoita sitä, että ei selviä sosiaalisista tilanteista tai haluaa vain rauhaa ja hiljaisuutta. Introverttiys tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että häntä ihmisten kanssa oleminen rasittaa (vaikka siitä nauttisikin) ja yksinolo lataa. Monet introvertit tulevat hyvin ihmisten kanssa toimeen ja nauttivat muuttuvasta työympäristöstä, vaikka työpäivän jälkeen lataavat akkujaan itsekseen. Muuttuvassa ympäristössä ongelma on siis sisäänvetäytyvyys ja muutoshaluttomuus, ei introversio. Noita ei-toivottavia piirteitä löytyy sekä introverteista että ekstroverteista yhtä lailla kuin monia muitakin hyviä ja huonoja piirteitä.

Lääkärinä törmää toistuvasti oletuksiin, että lääkärinä saa määräämistään lääkkeistä provikkaa tai että lääkefirmat kustantavat opiskelijoille oppikirjat.

Juliaihminen
Juliaihminen

Oho, aikamoisia uskomuksia. Eikö nuo muuten ole viime vuosina aika paljon tarkentuneet, että millaisia lahjoja lääkefirmat saavat antaa lääkäreille tms.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lääkärinä pakko kommentoida, että tämä ei ole aivan hämmästyttävä ennakkoluulo, kun huomioi esim kuinka massiiviset säästöt geneerisellä substituutiolla eli lääkevaihdolla aikanaan saatiin ja millaiset rahat ovat ennen lainsäädännön kiristymistä liikkuneet lääkäreiden voitelussa. Itselläni on muuten mm lääkefirmat kustantama stetoskooppi ja oppikirja 2000-luvun alusta. Lääkäreillä on mielestäni yleisesti harhaluulo, että vahva oikeustaju ja tieteellinen maailmankuva suojaa markkinoinnilta ja voitelulta. Lisäksi lääketutkimuksissa raha vaihtaa omistajaa ajoittain aika kyseenalaisssa merkeissä, tämä tietysti koskee vain pientä osaa ammattikunnasta.

Rebeleisson (Ei varmistettu)

- Mitä sä teet työksesi?
- Oon graafikko.
- Ai, mäkin oon AINA halunnut tehdä jotain semmosta luovaa!
- No ei se aina niin luovaa ole, kun yrityksellä on tarkka visuaalinen ilme ja ohjeistus sen käyttämiseen.
- Ai jaa, no mitä sä niinku oikeesti teet?

Vierailija (Ei varmistettu)

Opettajana kohtasin niitä aiemman kommentoijan mainitsemia oletuksia "ihanan lyhyistä päivistä ja pitkistä lomista". Todellisuudessa kotiin valuva työtaakka oli valtava ja opetustunnit imivät energiaa paljon enemmän kuin perus toimistotyö.

Vierailija (Ei varmistettu)

OAJ:n propagandaa! Lomat on sikamaiset, ja todella iso osa korkeakoulutetuista tekee iltatöitä ihan sen aikuisten työpäivän mittaisen päivän päälle. Opettajien palkkakin on varsin korkea moniin muihin aloihin verrattuna. Miksi sitä ei voi vain myöntää (Onneksi moni kyllä myöntää, mutta ei julkisesti.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä ei toki poissulje mitenkään sitä, kuinka äärimmäisen tärkeää työtä opettaja tekee ja kuinka paljon heitä pitäisi arvostaa! Kaikki kunniani opettajille ja lastentarhanopettajille.
Mutta tosiaan, muillakin akateemisilla aloilla tehdään iltatöitä kotona (eikä 3 kuukautta lomaa vuodessa) ja työ voi olla sosiaalisesti kuormittavaa.

S a a r a H (Ei varmistettu)

Odotankin mielenkiinnolla, seuraako uuden perusopetuksen opsista (lukioista puhumattakaan, miten _te_ kestätte?) ja kokonaistyöajanseurantakokeiluista hieman ymmärrystä tai muutoksia opettajan työn määrään.

Kuormittavuus ei ole sitä, että se _voi olla joskus_ kuormittavaa. Se on sitä, että sulla on siellä luokassa työnjohto (tehkää tehtävät 1-3 ei tarkota tätä) ja omat ajatusprosessit 24-28 teinin kanssa opetustuntien ajan, opehuoneessa +-50 kollegaa, jono talon ainoalle printterille&kopiokoneelle ja talon kahteen naistenvessaan eikä yhtään stnan sekuntia esim voidakses kerätä ittees, ajatuksias, pohtia kauppalistaa, seuraavaa tuntia, reksin strategiamatriisia tai lupalappuja tai olla möllöttää tai esim pillahtaa itkuun, oli päiväs millanen tahansa. Toki jos siivouskoppiin mahtuu tai kattelet ulkovalvonnassa muualle kuin kiskalle loikkivia päin, voit vaikka vetää henkeä.

Sellanen käsitys on tullut, että sairaanhoitajan työssä on kans työmuisti aika tukossa ja eväiden syönnin kanssa ehtiminen vähän niin ja näin eli niitä fiilaan viel enemmän kuin maikkakollegojani.

opehommissa (Ei varmistettu)

Mulle on kyllä valunut töitä lomillekin niin peruskoulussa kuin lukiossa. Kesäkuun alkupäivinä on vielä pitänyt siivoilla (siinäpä muuten yksi työtehtävä, josta kukaan ei opekoulutuksessa maininnutkaan!), lukiossa tehdää uusintakokeita ja sitten tarkistaa niitä sekä opiskelijoiden palauttamia rästitöitä ja päivittää arvosanoja jne. Melkein juhannusviikolle asti on ollut kaikenlaista puuhattavaa, ja sitten elokuun 1. päivä tänä vuonna oltiinkin jo kollegoiden kanssa reippaana koulutuksessa, jotta osattaisiin ohjata opiskelijoita uudistuvien ylioppilaskirjoitusten alla. Hiihto-, joulu- ja syyslomillakin on aina riittänyt lomailun lisäksi työhommiakin, arvioitavia töitä kun on läpi vuoden jokaiselle työviikolle jaettuna keskimäärin 50 - 60, kesäloma poislukien. Meillä on tänä vuonan tehty työajanseurantaa, ja ihan on opetuksen, suunnittelun, arvioinnin, työryhmien, palaverien, kokousten, koulutusten, erityispäivien, ryhmänohjauksen ja kaiken muun sälän Wilma-viestittelystä tulostimen korjailuun kokonaisuudesta muodostunut aikuisten työpäivän mittasia päiviä.

Mutta mitä tulee ennakkoluuloihin, niin etenkin peruskoulussa opettaessani sain aika usein kuulla myös ihmettelyä, miten joku jaksaa paimentaa teinejä kaiket päivät. Joskus on tietenkin raskaita päiviä, mutta usein tuntuu, että isoin opettajan työhön liittyvä ennakkoluulo on se, että teinit on aivan kamalia. Ei ne ole, suurin osa on kivoja, fiksuja ja ihan hyvin kasvatettuja kunnollisia tyyppejä, joilla on hulvaton huumorintaju ja terävät jutut. Pääosin niiden kanssa on tosi mukavaa!

Valopäiväkirja

Niin siis opettajan palkkahan on jaettu 12 kuukaudelle siten, että työaikoina tehdään se koko vuoden työ. Ei ne lomat oo mitään ilmaista palkallista lomaa. Ja aika harva pystyy syyslomaa tai hiihtolomaa viettämään vain lomaillen, kyllä silloin puretaan tarkistuspinkkoja ja tehdään muita rästihommia yleensä pois. 

Määräaikaisten kohdalla kesäloman todellisuus on sitä, että ollaan työttömänä TE-toimiston hiillostettavana. Ja opetusalalla näitä kesiä kertyy yleensä aika monta, ennen kuin saa paikan, josta maksetaan kesäajankin palkkaa. Että en kyllä oikeesti ymmärrä, mitä ihmiset kadehtii... 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää on ihan käsittämätöntä höpöhöpöä.

Hammaspeikko (Ei varmistettu)

Työskentelen hammaslääkärinä julkisella puolella. En todellakaan tee töitä iltaisin kotona. Kuukausipalkkani on lähes tuplat opettajapuolisoni palkkaan verrattuna. Molemmilla on työkokemusta reilun parin vuoden ajalta. Ja hän korjaa kokeita ja suunnittelee tunteja illat pitkät. Toki hänellä on enemmän lomia kuin minulla. Ammatinvalintakysymyksiä ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä kommenttiketjussa konkretisoituu hienosti ne ennakkoluulot opettajan työssä. Eli vastaus postauksen kysymykseen: lue yllä olevat kommentit.

Voisin kirjoittaa romaanin vastaukseksi teille, mutta koska Kolmistaan blogin Karoliina on asian jo kattavasti selittänyt, niin linkkaan vain tähän hänen postauksensa:
https://www.lily.fi/blogit/kolmistaan/opettajilla-olemattomat-tyoajat-ja...
https://www.lily.fi/blogit/kolmistaan/opearkea-revitaan-persnahasta-koti...
https://www.lily.fi/blogit/kolmistaan/opettajanhuoneitkuja-ja-nyrkkeja-o...

Tiivistyksenä heille, jotka eivät jaksa lukea:
- Moni nuori opettaja palaa loppuun työssään tai vaihtaa alaa, eikä se ole sattumaa.
- Työ on niin kuluttavaa, että lomista iso osa menee palautumiseen. Olen itsekin vaihtanut toimistotyöhön, eikä tarve lomille ole nykyään samanlainen kuin opettajana. En ole 8 tai 10 tunnin toimistopäivän jälkeen yhtä poikki kuin 6 tunnin opetuksen.
- Työ on yksinäistä ja opettajien välinen yhteistyö on usein hankalaa
- Työtunteja ei ole rajattu, eli käytännössä ylitöitä tehdään palkatta, ylimääräisestä sälätyöstä ei voi laskuttaa
- Sälätyö sisältää mm. "Tehdään OPSia, istutaan työryhmissä, aktivoitetaan koulun ja kodin välejä, vastataan Helmi- ja Wilma -viesteihin, raportoidaan Helmiin ja Wilmaan päivän tapahtumista, tehdään yhteistyösuunnitelmia toisten opettajien kanssa, täytetään Kiky-velvollisuus, ollaan VESOssa, ollaan viikkokokouksissa, täytetään HOJKsia, tehdään tehostetun tuen paperit, raportoidaan väkivaltatilanne, ollaan liikkuvassa koulussa välitunnilla tupla-aika jne jne."
- Kouluilla ei ole tarpeeksi resursseja esim. ostaa tarpeeksi kirjoja tai niitä vaadittuja digitaalisia oppimisvälineitä, jolloin opettaja on pakotettu rikkomaan lakia kopioidessaan opetusmateriaaleja ja näyttäessään digimateriaaleja videotykillä..
- Isot ryhmäkoot, jolloin yksilölliseen kohtaamiseen ei ole aikaa
- Erityisen tuen oppilaat on integroitu tavallisiin ryhmiin, mutta usein lisäresursseja ei ole silti annettu
- Opettajat tekevät "kutsumustyötä" ja ovat usein kilttejä ja tunnollisia, jolloin he paikkaavat resurssien puutetta omasta persnahastaan ja lompakostaan
- Etenkin uran alkuvaiheessa työ on pätkätyötä: talvet töissä ja kesät työttömänä: vakituinen opettaja "palaa töihin" loman ajaksi nostamaan palkan aloittelevan opettajan lukuvuoden aikana tekemästä työstä.
- Ennakkoluulo palkan suuruudesta on yksi tavallisimmista. EI, opettajan palkka ei ole iso suhteessa koulutukseen. Ehkä korkeimmilla asteilla näin voi ollakin, mutta esim. lastentarhanopettajien tilanne on erityisen kehno ja luokanopettajankin aloituspalkka on vain n.2500e/kk (+kesät työttömänä)
- Opettajankoulutus valmistaa kohtaamaan opettajan työtä akateemisin silmälasein, silloin koulujen todellisuus pääsee yllättämään monet aloittavat opettajat
- Vaatimus jatkuvasta, herpaantumattomasta läsnäolosta. Monessa toimistotyössä voi tiukan paikan tuleen vetäytyä hetkeksi kahvihuoneeseen tai edes käydä rauhassa vessassa. Mutta opettaja ei voi poistua luokasta, ei hetkeksikään. Välitunnitkin menevät useinmiten oppilaiden asioiden setvimiseen.
- Jatkuva melusaaste. Lähes päivittäinen haukkuminen ja haistattelu, koulusta riippuen myös väkivallan uhkaa saatta joutua sietämään.
- Valtava vastuu ja huoli. Oppilailla voi olla tosi rajujakin taustoja, joita he oireilevat eri tavoin luokassa.
- Kaikilla on mielipide koulusta, koska kaikilla on omakohtaista kokemusta.
- Kaikki kertovat opettajalle miten heidän työnsä on niin "helppoa ja kivaa ja ylipalkattua. Kun on niin lyhyen päivät ja poskettomat lomat."

Yks ope (Ei varmistettu)

Juuuuuuri näin!!! Niin osuvasti kirjoitettu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä mahtaa olla perus toimistotyö? Mielestäni suuri osa opettajien opetuksettomasta ajasta kuitenkin istu aika hyvin 'perus toimistotyön' toimenkuvaan. Läheisen työtä sivusta seuranneena tämä toimistotyö voidaan suorittaa kodin sijasta myös työpaikalla, jolloin asioiden kotiin valuminen voidaan minimoida. Mielestäni opettajan työssä on ihan oikesti hyvät lomat verrattuna aika moneen työhön ja se on selkeästi yksi mahdollinen motivaattori itselle alanvaihdosta harkitessa, mutta tietysti olettaen että on työsuhteessa joka jatkuu myös lomakaudet.

Yksi ope (Ei varmistettu)

Opettajan loma-ajoissa on se huono puoli (erittäin suuuri miinus!!), että et voi koskaan päättää lomasi ajankohtaa. Lomat, lennot, hotellit, kaikki on koulujen loma-aikoina sekä niiden ympärillä jopa kymmenkertaisissa hinnoissa. Tätä ei kukaan opettajien loma-aikoja kadehtiva tunnu muistavan. Eikä loman pituutta ihannoivat sitä, että opettajilla alkaa koulu aiemmin kuin oppilailla ja loppuukin myöhemmin. Lisäksi työ on henkisesti niin kuluttavaa, että loma tuntuu alkavan kunnolla vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Toki tämä huono puoli on monissa muissakin ammateissa, tiedän sen kyllä.

Tuosta töiden kotiinvalumisesta, toki itsekin yritän tehdä työt mahdollisimman paljon työpaikalla, mutta kun ei siellä nyt koesumien aikana viitsisi ihan joka päivä mihinkään klo 21 asti olla... Eli työtä riittää kyllä kotiin, lomille ja viikonloppuihin, halusi sitä tai ei. Ja monina päivinä on töissä niin kiire, ettei vessassakaan ehdi köydä, lounastauko on sen n. 10 min valvontojen takia, niin ei siinä paljon perus toimistohommia mihinkään väliin enää tehdä.

Ja mitä palkkaan tulee, mielestäni 2790€ ei ole kovin kummoinen aloituspalkka yläkoulun aineenopettajalle. Etenkin kun palkka se nousee koko uran aikana sen n. 1000€ ja se on sitten siinä. Reilu nelikymppisenä olet palkkaurasi huipulla eikä palkka nouse enää siitä vaikka mitä tekisit. Että juu on monilla aloilla paljon huonommatkin palkat, mutta itseäni ärsyttää se, miten opettajien palkkojen monesti kuvitellaan olevan jotenkin keskivertoa parempia. Lähes kaikilla kaupallisella alalla työskentelevillä tutuillani on reilustikin paremmat palkat, nyt puhun siis humanisteista.

Ja ja ja.... vähän meni herne nokkaan nyt, voisin jatkaa vielä romaanin verran. Tuossa alkuun vastineet muutamaan ärsyttävään ennakkoluuloon. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Oma kuvani aineenopettajasta on muodostunut Fabfortysomething -bloggaajasta, liekö jo yli 10 vuotta arjestaan kertoillut. Ja täytyy kyllä sanoa ettei mitenkään sen perusteella kovin raskaana ammatti näyttäydy. Nimenomaan ne lyhyet päivät, ja pitkät, tasaisesti neljä kertaa vuodessa toistuvat lomat. Palkka tuntuu olevan kohdillaan, kun seuraa suuren talon kohentelua, valtavaa vaatemäärää, tasokkaita matkoja, kauneusoperaatioita. Eikä kotiin seuraavista töistäkään kuvaa muodostu. Päinvastoin, on tullut vaikutelma opettajaelämän sietämättömästä keveydestä!:)

Toinen opettaja jälleen (Ei varmistettu)

No ei kai yhdestä ammatista voi muodostaa kuvaa yhden bloggaajan yhden BLOGIN perusteella??? Sehän kertookin koko totuuden työpäivän raskaudesta ja saaduista rahoista. Mistä sitä tietää millä rahoilla taloja kohennellaan, onko kyseessä puolison, perityt vai omat rahat. Vai kaikki yhdessä. Missä päin Suomea asuu jne. Jos haluat lukea todenmukaista tietoa opettajan työstä blogeista, lue Kolmistaan-blogin Karoliinan neliosainen postaussarja opettajan työn hyvistä ja huonoista puolista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Karoliinan edesottamuksia seuranneena, kiitos, uskon enemmän Marjukan kirjoituksia!

Ope taas (Ei varmistettu)

Hänen edesottamuksistaan voi olla montaa mieltä, mutta kannattaisiko uskoa niitä kymmeniä opettajia, jotka ovat näihin postauksiin käyneet kommentoimassa ja komppaamassa hänen ajatuksiaan. Jaoin nämä tekstit facessa, yli 20 opettajatuttavaani kommentoi tekstien pitävän niin hyvin paikkansa (suurimmilta osin kaikkien mielestä). Nääh, ei kannata uskoa, yksi itse sattumanvaraisesti valittu bloggaaja on parempi otos..... tähän nyt se facepalm-emoji. (Tai sitten nämä kommentit on toivottavasti trolleja/sarkasmia.) Että terkut vaan vanhempainillasta klo 20 kotiin palanneelta opettajalta. Leppoisaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ammatinvalintakysymys. Kannattaisiko miettiä vaihtoa, jos näet työssäsi pelkkää negatiivista, ja marttyyriksi heittäytyminen on tällä hetkellä vastauksesi keskusteluun? Mitä sinä, oppilaat tai vanhemmat siitä enää saatte? Ihan näin sivusta katsoen.

Maria Hakkala
The Variety Show

Ehkä pahinta on, kun itse toistan omasta (toive-)ammatistani niitä ihan samoja ennakkoluuloja. Aloittelevana freelance-kirjoittajana en ole vielä kohdannut kuin niitä stereotyyppisiä hankaluuksia, joten usein huomaan kertovani uudesta työurastani vähän anteeksi pyydellen jo valmiiksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen lääkäri ja palkkaennakkoluulot ovat yleisiä. Luullaan että kaikki lääkärit ansaitsevat ainakin kymppitonnin kuussa ja vielä pahimmillaan, että työ on helppoa flunssan hoitoa.
Tosiasiassa työssäni vajaat 10 vuotta sitten lääköriksi valmistuneena, erikoistuvan lääkärin työtä tekevänä ansaitsen hieman vajaat 3900e/kk enkä yhtään piirua sen päälle, koska eriloisalallani ei päivystetä. Toki ne jotka päivystävät, tienaavat enemmän, mutta tämä vaatii paljon poissaoloa kotoa, iltaisin, öisin, juhlapyhinä ja viikonloppuina. Kyllä siitä kuuluukin sitten saada rahaa.

Usein myös luullaan, että lääkärit ovat kiinnostuneita keskustelukumppanin tai tämän lähipiirin sairauksista. Harva on.

Kkk (Ei varmistettu)

Just tämä!! Olin tulossa vähän samoista kommentoimaan mutta laitan nyt sitten tähän. Mun puoliso on lääkäri ja aika usein multa myös kysytään jostain vaivasta kun "sähä varmaan tiedät kun olet lääkärin puoliso". Tai ainakin todetaan et puoliso maksaa kaiken ja "helppoohan nyt teijän kun on paljon rahaa". Touhua vuosikausia katsoneena sanon, että kyllä sen rahan saisi toisaalta aika paljon helpommalla ja kotonakin ehtis joskus olla...

Omaani taas istuu tiukassa, että koska olen sosiaalipuolella, niin aina muistetaan kysyä olenko kukkahattutäti tai olenko sossussa töissä(en ja en).

nyymi (Ei varmistettu)

Lääkäriyden tosiaan luullaan tarttuvan tai periytyvän alenevassa polvessa. Ei, en nyt osaa sanoa onko tuo luomi mahdollisesti melanoomaa, vaikka olenkin lääkärin lapsi.

lopé (Ei varmistettu)

Ja vaikka olisikin siinä mielessä "kiinnostunut" että voisi/jaksaisi/viitsisi auttaa työajan ulkopuolella ja vastata esim kysymyksiin, ihmiset eivät aina ymmärrä että siinä illallisella on vähän nihkeä alkaa kysellä "tuleeko ulostaessa verta?", "mites toi anuksen tunto, tunnetko jotain kun ulostat?" - tai muita vastaavia todella salonkikelpoisia kysymyksia mitkä voivat liittyä arkisiltakin tuntuvien vaivojen diagnostiikkaan....

mari w (Ei varmistettu)

Markkinointipäällikkö vain istuu päivät pitkät jossain mageissa mainoskuvauksissa ja iltaisin juo mainostoimistojengin kanssa skumppaa - öööööh eikun miten se nyt meni? Noh niitä kuvauksia on kuitenkin aika harvoin, ne kestää yleensä aamuvarhaisesta iltamyöhään (klo 6-21 on ihan normisettiä) ja sijaitsee jossain keskellä korpea/kylmässä teollisuushallissa/pienessä kerrostalokämpässä (aika vähissä on enää nykyään Etelä-Afrikan kuvausreissut). Skumppaa juodaan oikeastaan vieläkin harvemmin, ainakin meillä porukka arvostaa omaa vapaa-aikaansa rilluttelun yli. Että ihan perus toimistohommaa se oikeasti vain on.

Täällä toinen kirjastoalan ammattilainen. Ihmisten on vaikea käsittää, mitä mun 3,5 vuoden opintoihin on edes voinut sisältyä, koska kaikki luulee, että kirjaston tädit vaan lainaa ja palauttaa kirjoja, ehkä joskus suositellaan kirjaa. Pitääkö sitä ihan opiskella??
Yleisten kirjastojen laissa määritellyt tehtävät on
"2) ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa;
3) edistää lukemista ja kirjallisuutta;
4) tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon;
5) tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan;
6) edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua."
joten kyllä kirjastoissa tehdään aika paljon enemmän :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, mun hyvä ystäväni on kirjastossa töissä, ja hän tekee aivan eeppisiä projekteja koko ajan, kuten edistää vanhusten lukemista (joka on samalla työtä syrjäytymistä vastaan) ja käy erinäisissä seminaareissa ulkomailla opiskelemassa aihetta. En aikaisemminkaan ajatellut, että informaatikot olisivat vain jotain kirjojen lajittelijoita, mutta vasta hänen duuninsa seuraaminen on avannut kunnolla, mitä kaikkea kirjasto oikeasti järjestää yhteiskunnassa. 

Saaaana (Ei varmistettu)

Lastentarhanopettajana opetan lapsiraukkoja päivät pitkät, apunani karttakeppi. Vaadin lapsilta ja arvostelen heitä vasukeskusteluissa, ryöstän heiltä heidän lapsuutensa, sillä ei meillä jää lapsille aikaa "olla lapsi"ja leikkiä. Lapset istuvat käskystämme päivät pitkät piirissä oppimassa asioita. Just näin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Yleisimpiä olettamuksia ammatistani ovat se, että puheterapeutit korjaavat lasten r- ja s-vikoja tai vain leikkivät ja pelaavat lasten kanssa, miksi ihmeessä viiden vuoden koulutus ja vielä täydennyskoulutuksia?
Todella harva on tietoinen, että puheterapeuttien asiakaskuntaan kuuluu hyvin laaja kirjo vauvoja, lapsia, kouluikäisiä, työikäisiä ja vanhuksia, joilla on erilaisia puheen, kielen, kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen ongelmia. Puheterapeutit arvioivat ja kuntouttavat myös syömisen ja nielemisen ongelmia, joita voi olla esimerkiksi vastasyntyneillä tai aivoverenkiertoon sairastuneilla aikuisilla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olin juuri kommentoimassa samaa! Itse en tosin ole vielä valmistunut, vaan vasta opiskelen. Olen kuitenkin törmännyt myös jo useita kertoja kyselyihin siitä, miksi koulutukseni on niin pitkä. Oletukset pelkästä /r/- ja /s/-vikojen korjaamisesta ovat myös tulleet tutuiksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja aina luullaan, että opiskellaan AMK:ssa :D "Mitä, miksi yliopistossa? Kyllähän fysioterapeutitkin opiskelee AMK:ssa?"

Alma T
Alma aamutakissa

Tää ei oo varsinaisesti ennakkoluulo, mutta usein esim. baarissa tuntemattomat ihmiset haluavat puhua kanssani "journalismin nykytilasta", joka siis heidän mielestään on todella huono. Ja toimittajana/journalismin opiskelijana olen tietysti vastuussa siitä, että "nykyään tehdään vaan klikkiotsikoita" (tää ei pidä paikkaansa ja musta Suomessa tehdään tosi hyvää journalismia, ja nää käsitykset kertoo enemmän ihmisen kuluttamista medioista kuin mediasta itsestään).

Ja sit on ne tyypit joiden mielestä koko media on "eliitin" salaliitto. Hohhoijaa. Joskus pitäis vaan lähteä tarinaan mukaan ja kattoa mitä tapahtuu, jos vaan avoimesti myönnän että juu kyllä työnkuvani on pääasiassa asioiden salailua ja lukijoiden manipulointia.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaa, todella tuttua! Yleensä nämä tyypit eivät ole hirveästi lehtiä lukeneet tai jos ovat, niin jostain on löytynyt yksi kirjoitusvirhe ja se on todiste siitä, että kaikki on mennyttä. 

Suomessa journalismin kriteerit ovat todella korkeat ja täällä myös sananvapaus on erinomaisella tolalla. 

Mutta hyvä idea tuo, että lähtisi jonain kertana vaan messiin tuohon salaliittopäivittelyyn :D

Pages

Kommentoi