Typerimmät ennakkoluulot ammatistasi?

tietokone2.jpg

Monesti tilanne menee näin: Ystävältäni kysytään, mitä hän tekee työkseen. Kun hän kertoo olevansa muusikko, ihmiset saattavat tokaista jotain tyyliin: ”No, hyvä että puolisosi pystyy elättämään teidät.” Todellisuudessa ystävälläni on oikein ok palkka, eikä hänen puolisonsa todellakaan elätä häntä. Stereotypia siitä, että kaikki luovan alan ihmiset elävät köyhyysrajan alapuolella, tuntuu istuvan tiukassa.

Toisaalta luovan alan ammattilaisiin kohdistuu muutenkin typeriä luuloja: Että se olisi työ, jota tehdään pelkästään tunteen palosta, eikä siihen kuulu mitään tylsiä hommia – ja tässä mielessä pientä palkkaa pidetään ihan oikeudenmukaisenakin. Mitäs valitsi intohimoammatin! Oikeasti ihan jokainen työ on nimenomaan työtä. Siinä on hyviä juttuja ja välillä myös tylsiä juttuja.

Omalla kohdalla huomaan vähän vastaavaa. Nykyään, kun olen freelancer-toimittaja, ihmiset saattavat luoda minuun hieman säälivän katseen kuullessaan työstäni. Sitten he kierrellen kyselevät, onko riittänyt töitä ja päivitelleet, miten ala on varmasti todella kilpailtu ja hommat kiven alla. On ihan sympaattista, että ihmiset ovat huolissan toimeentulostani, enkä siksi viitsi mennä ylpeilemään heille, että töitä riittää oikeastaan niin paljon kuin niitä jaksaa tehdä. (Paitsi jos ihminen suhtautuu oikein alentuvasti, niin sitten on pakko vähän keulia.)

Olen saanut muitakin omituisia ennakkoluuloja osakseni. Etenkin silloin kun olin tyttöjenlehti Demissä töissä, vastaan tuli ties millaista ukkelia omituisten ajatustensa kanssa. Kerran eräissä häissä pöytäseurueeni fiksun oloinen insinöörimies päivitteli, että se on varmaan helppoa olla nuortenlehdessä töissä, kun ”sinne voi itse keksiä kaikki jutut”. Olin aluksi vähän ihmeissäni ja sitten yritin hienovaraisesti selittää hänelle, että on olemassa sellaiset kuin Journalistin ohjeet, mikä tarkoittaa sitä, ettei mitään voi vain ”keksiä päästään”, vaan kaikessa pitää pyrkiä mahdollisimman objektiiviseen totuuteen ja että Demi on ihan sitoutunut näihin ohjeisiin. (Sitä paitsi vaatisi huomattavan hyvän mielikuvituksen, jotta kykenisi keksimään, millaista on tytön elämä, joka menetti koko perheensä tsunamissa tai mitä mieltä Justin Timberlake on viimeisimmästä elokuvaroolistaan.) Aika usein minulta myös kysyttiin, että ”koska menet oikeisiin töihin”. Niin, tämä nuortenlehden toimittajana oleminen on tällainen leikkityö

tietokone.jpg

No, itselläni on aivan varmasti kaiken maailman vääriä ennakko-olettamuksia eri ammattikunnista. Aikaisemmin pidin vaikkapa lääkäreitä jotenkin automaattisen omahyväisinä ihmisinä. Nykyään minulla on aika monta lääkäriystävää, enkä todellakaan enää ajattele näin. Ja rahamaailman ihmisiä pidin aikaisemmin jotenkin kylminä tai puisevina. Hahahah, mikä vitsi. Kirjaa kirjoittaessani huomasin, että pankkiirit ja sijoitustyypit ovat nimenomaan auttavaisia, innostuneita ja hyväsydämisiä, sekä kovia vitsailemaan.

Usein ennakko-oletukset ovat menneet metsään, kun sitten olen tutustunut jonkun tietyn ammattiryhmän edustajaan. (Koomikot eivät esimerkiksi ole välttämättä erityisen hauskoja juttukumppaneita, paitsi ystäväni Joonas on kyllä käytännössä aina.) Olisi kiinnostava kuulla näistä enemmän, jotta oma ajattelu vähän laajenisi. Monesti en ole entuudestaan edes tajunnut, että minulla on ollut mielessäni jokin ennakkoluulo, ennen kuin se on osottautunut vääräksi.

 

Millaisia ennakkoluuloja ihmisillä on ammatistasi? Pitävätkö ne paikkansa?

 

Lue myös:

Kerro ammattisi plussat ja miinukset (tämän postauksen kommentit ovat btw järjettömän kiinnostavia)

Ammatin kysyminen on tylsä tapa tutustua

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Kommentit (116)
  1. Noo, mullahan on tää että ”ai opetat suomea! Sehän on varmaan helppoa ja mukavaa!” Aiemmin vastaava oli ”ai opiskelet yliopistossa suomea, ei vaan mun tarttenut yliopistossa lukea, opin ihan itsekseen!”

    Muut ennakkoluulot liittyvät opettajien työ- ja loma-aikoihin. Ihmiset, jotka eivät tunne alaa eivätkä työpäivien intensiteettiä, ajattelevat, että työskentelen kolme, neljä tuntia päivässä ja lomailen 4 kk vuodessa.

    1. Entinen opiskelija
      22.11.2018, 18:58

      Myös suomen kielen opiskelijana kuulin usein, kuinka ihmiset päivittelivät omaa murrettaan, ja jostain käsittämättömästä syystä luulivat, että minun seurassa tulisi nyt puhua kirjakieltä.

  2. Mulla on monta kertaa tullut vastaan se, ettei välttämättä edes samassa talossa työskentelevät ihmiset oikein tiedä mitä mun työnkuvaan kuuluu. Ja tämä on toistunut kahdessa eri ammatissa useammassa eri talossa.

    1. Mun nykyisellä työpaikalla on käytäntö, että tiimipalavereissa käytetään aikaa siihen, että joka kerta yhdellä on vuoro kertoa kaikille muille mitä oikein tekee 🙂 Tykkään!

      1. Tosi hyvä käytäntö!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *