Uni ei tule ilman unikaveria

unikaveri.jpg

Olen käsittänyt, että on lapsia, joille yksi esine on muodostunut äärimmäisen tärkeäksi, ylitse muiden. Se on saatava käsiin aina, kun mennään nukkumaan. Oma lapseni ei ole näitä ihmisiä.

Hänelle unikaveri on kyllä ehdottoman tärkeä, mutta kiinnostavaksi homman tekee se, että ei voi koskaan tietää, mistä kaverista on kyse. Sitten hän iltaisin touhottaa ennen nukkumaanmenoa, että ”minun täytyy saada unikaveri mukaan sänkyyn”. Jos vanhempi ei heti ymmärrä, mistä esineestä on kyse, niin hän alkaa loukkaantuneena itkeä tihrustaa, että nyt on saatava juuri tämä tietty tarkkaan visioimani unikaveri, muuten uni ei voi mitenkään tulla.

unikaveri6.jpg

Suomen kielen taitamus auttaa johonkin pisteeseen saakka, mutta ei aina. Esimerkiksi yhtenä iltana lapsi itki: ”Appe tänne. Missä appe on?!!” En yhtään osannut päätellä, mistä voisi olla kyse. Kävin lelukorin läpi ja toivoin sydämeni pohjasta, että kyse olisi jokin sieltä löytyvä esine. (Sillä tiesin kyllä, että kyse olisi saattanut olla jostain muustakin, kuten esimerkiksi rakkaasta käyteytstä sähköhammasharjan päästä.)

Lopulta osuin kultasuoneen ja nostin tällaisen Playmobile-lehmän korsta. Siinähän se Appe olikin! Uni tuli tuli oikein mukavasti, kun Appe saatiin kainaloon. 

unikaveri7.jpg

 

unikaveri2.jpg

Välillä joudun muistamaan, että täytyy käydä ottamassa unikaveri lapsen käsistä pois sitten, kun hän on tarpeeksi syvällä unessa. Vähän kriippaa, kun lapsi haluaa nukkua kahden pienen muovijalkapallon kanssa. En tiedä miksi lapsi tunkisi ne suuhunsa ja tukehtuisi yön aikana, mutta tämän hahmon kanssa kaikki on mahdollista.

unikaveri3.jpg

Joskus unikaveri on käytännössä jokin asuste. On niin suloista, kun lapsi haluaa nukkua mumman tekemissä korvissa ja hännässä. (Etenkin niinä kausina, kun luemme Hassut hurjat hirviöt -kirjaa tavallista intensiivisemmin.)

Melko usein lapsen pitää saada mennä nukkumaan myös pippis päässä. Koska kyllähän nyt yölläkin tyyli on pidettävä. Tämänkin käyn usein ottamassa hänen päästään pois ennen kuin itse menen nukkumaan, sillä ei vain voi tuntua mukavalta nukkua tuollainen muovihattu kupolissa!

unikaveri4.jpg

unikaveri5.jpg

Oli kausi, jolloin lapsen unikaveri oli tällainen vitamiinipurkki. Se kesti jonkin aikaa. Lapsi ei erityisemmin tykkää syödä näitä vitamiineja, mutta purkki miellytti.

unikaveri8.jpg

Yhdessä vaiheessa lapsi osoitti normaaliuden merkkejä, ja halusi nukkua ihan oikean pehmolelun kanssa. Tällöin ajattelin, että nyt sille on tullut järki päähän, se on asettunut osaksi yhteiskuntaa ja muuttunut sellaiseksi lapseksi, mitä populaarikulttuurissa näemme: lapseksi, joka nukkuu pehmolelu kainalossa.

No, tämä kesti noin kolme iltaa, sitten piti taas ottaa jotain kovaa ja epäimiellyttävää, kuten ylikansallisen yrityksen paska-lelu Dusty. (Vihaan erityisesti tuota Dusty-kirjaa. Alppu halusi joskus tuossa viime syksynä lainata sen oma-aloitteisesti kirjastosta, ja sitten luimme sitä 100-sivuista vastenmielistä tarinaa illasta toiseen. Ne olivat raskaita aikoja koko perheelle. Onneksi lopulta pääsimme eräänlaiseen transsitilaan, jossa pystyimme Tikin kanssa molemmat lukemaan ääneen tuota iljettävää tarinaa typerästä lentokilpailusta maailman ympäri ilman, että tarvitsi ajatella mitä puhui.)

unikaveri9.jpg

Viime aikoina Make-rekka on ollut ylitse muiden. Se on seurannut paitsi sänkyyn, myös kaikkialle muualle. Make-rekka kyllä viehättää minuakin, sillä se on vähän kuin nukkekoti! Salama-auto siellä asustelee, syö, harjaa hampaitaan, katselee telkkaria ja käy pesulla. Vetoaa johonkin omaan lapsuuden viettiin. (Tai sitten olen aina vain tietämättäni unelmoinut trailer park -elämästä.)

unikaveri10.jpg

Sinällään tällainen vaihteleva elämä on ihan kiinnostavaa. Ei voi koskaan tietää, mikä esine on seuraavaksi elintärkeä, ylitse muiden.

Tosin toivon, ettei tämä enteile tulevaa lapsen elämästä. Että joka ilta on saatava uusi kumppani, ja vanha heitetään pois kuin käytetty kortonki! Ei hyvää päivää! Minun lapseni menee 18-vuotiaana naimsiin ja muuttaa pienelle talolle preerialle siveyden keskelle, eikä todellakaan horoile ympäri Helsinkiä, Berliiniä tai Shanghaita!

 

 

Minkä kanssa siellä nukutaan?

 

Lue myös:

Kirjallisuuden hahmot, joita olen alkanut vihata

Edustamassa lapsosen ja lelun kanssa

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Kommentit (24)
  1. Siis nyt on painavaa kehua, koska en yleensä jaksa tämmösiä ylistyssanoja kommenttibokseihin vuodattaa. Pikkulapsiarkea elävänä äitinä tää blogi kolahtaa kyllä aivan älyttömästi! Tässä on kaikkea, mitä äiti-ihminen voi blogilta toivoa! Lapsiperhearjen realismia, talousasiaa, huumoria, ajankohtaisia aiheita sekä muita hyvin tärkeitä näkökulmia elämään (JOS KAKKAAT NIIN HARJAAT).

    Tää teksti oli niin mainio! Meillä 1v7kk ikäisen tytön unikaverina/kavereina on sekalainen joukko pehmoleluja, mut tärkein on kulahtanu serkun vanha kissapehmo. Välillä unikaveriksi on myös pakko saada jotain dublolegoelukoita ja hahmoja, mut ne käyn kans salaa kähveltämässä sängystä unen tultua.

    1. Kiitos!!! <3 Ihanaa kehua!!!!!!!

  2. Hahaa, Alppuhan kuulostaa ihan normaalilta verrattuna meidän pienokaiseen! Sillä pitää olla sellainen kuulakärkikynästä irroitettu pidike millä sen kynän voi laittaa kiinni paperiin tms (=halja, wtf). Tätä ei todellakaan sniikata pois lapsen nukahdettua, koska voitte varmaan kuvitella mikä harmageddon siitä seuraa jos se herää yöllä ja HALJA ON HUKASSA!?!?! Erityisen raskas oli kausi, jolloin mikä tahansa halja ei kelvannut vaan piti olla tietty läpinäkyvä muovinpala, sitähän sitten olikin mukava naarata keskellä yötä pimeässä huoneessa (koska mitäpä sitä ihminen ei tekis yöllä että lapsi on hiljaa). Jossain vaiheessa myös lapsen sai kipittämään kotiin päiväkodista ilman yhtään harha-askelta kun lupasi palkinnoksi Suomi 100-haljan 😀

    1. Hahaha sulla on ihana lapsi 😀 Ihan mieletön tyyppi. Oman tiensä kulkija. Lelu on sosiaalinen konstruktio, halja se olla pitää 😀

    2. Nauroin (yksin työhuoneella) varmaan 5 min ääneen kun luin tämän kommentin ja kuvittelin tätä skenaariota. Aivan huikea lapsi!! <3 <3

    3. Ai herttinen kun mä nauroin tälle haljalle niin että kastui koko naama kyynelistä 😀 Meidän taapero ei oo osoittanut erityistä kiintymystä yhteenkään pehmoleluun, vaikka on kipattu sänkyyn kasa erilaisia. Ei kai sit muuta kuin odotellaan, että herra keksii tykästyä johonkin random kilkkeeseen. Mun pikkuvelikin suostui nukkumaan vain eräs tietty (oikea) ruuvimeisseli kainalossa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *