Unikoulu vol. 2 (me saatettiin just onnistua!)

IMG_0028.jpg

Tämä postaus ei kiinnosta ketään muuta kuin sellaista ihmistä, joka suunnittelee unikoulua lapselleen. Tämä on vähän kuin pölynimurin manuaalia lukisi. Mutta koska itse tiedän kokemuksesta, että halusin mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa siitä, miten ihmeessä lapsen saa nukkumaan läpi yönsä, niin kerron nyt itse meidän tähän astisen taipaleen mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Eli te muut, älkää vaivautuko lukemaan! It is going to be boooooorrrrrinK.

 

Lähtötilanne: 

Tiki nukkuu patjalla työhuoneessa, minä nukun Alpun kanssa parisängyssä. Pupu nukkuu Alpun pinnasängyssä. (Pupu on pehmolelu. Meidän talouteen ei milloinkaan tule elävää lemmikkiä.)

Alppu laitetaan tissitainnutuksella nukkumaan noin kello 19.30 (vihaan sanaa tissitainnutus, mutta se kuvaa parhaiten sitä, miten lapsi nukahtaa buubssi suussaaan samalla, kun minä luen kirjaa kanahaukan kouluttamisesta). Tämän jälkeen Alppu heräilee pitkin iltaa niin, että minä käyn aina välillä lukemassa sivun kanahaukka-kirjaa ja antamassa Alpulle maitoa. Tämän on äärimmäisen helppo tapa nukuttaa lapsi, mutta siinä mielessä vaivalloinen, että tunnin mittaisen tv-sarjan katsomisen joutuu keskeyttämään pahimmillaan kolme kertaa.

Lisäksi lapsi heräilee kahdesta viiteen kertaa yön mittaan vaatien aina maitoa. Minä olen niin huuruissa, etten oikein edes muista, monestiko se syö. Aamulla seiskan aikaan skarppina herätys ja töihin!

Ollaan puhuttu Tikin kanssa löysästi koko alkuvuosi, että ihan just pian aloitetaan se unikoulu. Mutta se tuntuu ihan sairaan vaivalloiselta ajatukselta.

Sitten tulee mun rakkaan ystäväni Marian polttarit ja mä päätän, että mun on pakko päästä rilluttelemaan ja olemaan ensimmäistä kertaa pienessä humpsussa sitten Euroviisukatsomon 2015. (Kelatkaapas tätä!!!)

IMG_0029.jpg

Unikoulu vol 1.

 

20.2. maanantai

Ei olla valmistauduttu kunnolla asiaan. Toki ollaan luettu Unihiekka-kirjaa ja kyselty ihmisten kokemuksia, mutta henkinen valmistuatuminen, Tikin kanssa pelisääntöjen sopiminen ja mitä jos -tilanteiden briiffaus on täysin retuperällä.

Lapsi ei ole ikinä nukkunut hetkeäkään pinnasängyssä (tiedän, olen uskomattoman laiska lortto!) saati sitten omassa huoneessaan. Jotenkin kuvitellaan, että kaikki on hoidettava kertarysäyksellä. 

Kannetaan pinnasänky omaan huoneeseen, isketään lapsi sinne. Päätetään kokeilla Unihiekka-kirjan pistäytymismenetelmää, eli lapsi sänkyyn huutamaan ja 3 min välein pistäydytään huoneessa. Lapsi seisoo pinnasängyn reunaa vasten ja huutaa aivan järjettömässä paniikissa. Sitä ei ihminen kestä.

Silti yritetään kovettaa itsemme ja jatketaan tätä noin 45 minuuttia. Ei onnistu. Imetän uupuneena lapsen uneen mediän parisängyssä. Tämän jälkeen menen Tikin huoneeseen patjalle ja Tiki jää diilaamaan yöheräilyt. Neljältä aamulla Tiki tulee herättämään mut puoli kuolleena, lapsi on herännyt kahdeltatoista, riehunut pari tuntia, sitten nukkunut ja herännyt puoli neljältä vaatimaan maitoa.

 

21.2. tiistai

Tissitainnutan lapsen meidän sänkyyn ja menen itse patjalle nukkumaan. Yö menee inasen verran paremmin, mutta huutoa on piisaa. Tiki on rauhoittanut Alpun aina nostamalla rintaansa vasten. Alppu oppii könyämään Tikin rinnan päälle ja nukahtamaan siihen. Ajatellaan, että on tämä parempi kuin imetys. 

Loppuviikko vedetään tällä systeemillä. Tiki siirtyy nukkumaan sohvalle, minä työhuoneeseen ja Alppu yksikseen parisänkyyn. Pupu on edelleen pinnasängyssä. Meidän elämä on yhtä peittoa ja tyynyä ja hämmentävää väliaikaisuuden tunnetta.

Polttarit tulee ja Tiki saa ensimmäistä kertaa Alpun nukkumaan ilman mua parin tunnin taistelun jälkeen. En kuitenkaan raaski sittenkään jäädä yöksi, vaan saavun yhden aikaan yöllä kotiin. Alppu herää ja Tiki on niin väsynyt ja mun buubssit niin jumalattoman täynnä maitoa, että päätämme antaa Alpulle maitoa.

Seuraavana yönä palataan tuohon edelliseen meininkiin, että Alppu heräilee ja nukahtaa Tikin vatsalle. Yöt helpottuvat hieman, mutta se nukkuu edelleen parisängyssä ja Tiki sohvalla.

 

3.3. perjantai

Tiki menee Marian miehen Laurin polttareihin viikonlopuksi. Mä annan kaikkeni, etten imettäisi Alppua öisin, mutta se haistaa maidon ja karjuu niin jumalattomasti, että annan sitten kuitenkin. Häveten saamattomuuttani ja tuntien itseni uskomattomaksi luuseriksi ja luovuttajaksi. 

Unikoulun rippeet tuhoutuvat. Palataan takaisin samaan meininkiin, eli tissitainnutus ja heräilyä pitkin yötä.

IMG_0030.jpg

Tässä kohdassa seuraa mentaalinen käännepiste. Tähän mennessä olen koko ajan ajatellut, että yöllä heräileminen on helpompaa kuin se, että Alppua unikoulutetaan. Mutta nyt tajuan, että se ei ole. Kun olen päässyt kerran maistamaan sitä, miltä tuntuu mennä nukkumaan itse yhdeltätoista ja herätä seiskalta eikä kertaakaan siinä välissä, paluu siihen ”heräilen 15 kertaa yössä imettämään” -meininkiin tuntuu aivan saatanalliselta.

Etenkin kun Alppu päättää ottaa nyt kaikki menetetyt yöimetykset takaisin ja heräilee tosiaan 45 minuutin välein tai ei suostu nukkumaan ollenkaan ilman, että buubssi on suussa. 

 

Täysin sairasta touhua. Älkööt tulko nyt kuitenkaan sanomaan, että ”mikset sään lopeta imetystä kokonaan”, koska mä sanon sen jo ihan itse itselleni! En mä tiedä, mun on niin vaikea luopua tavoistani ja jotenkin tykkään siitä imetyksestä niin paljon. En ole vielä ihan valmis siihen! Vaikka olisi kyllä jo aika, mutta baby steps!

 

Päätetään aloittaa Unikoulu vol 2.

 

Luodaan täysin uusi taktiikka, sillä nyt aiotaan onnistua oikeasti.

1. Päätetään, että lapsi nukahtaa ilman rintaa, jotta se oppii ihan itse nukahtamaan. (Kuten kaikki oppaat sanovat, mutta silti en ole kyennyt siihen, koska ööö… olen niin uskomattoman laiska ja mukavuudenhaluinen ja blaablaablaa.)

2. Päätetään, että lapsi alkaa nukkua yönsä pinnasängyssä, koska me tarvitaan meidän sänkyä itse.

3. Päätetään, että tämä onnistuu ihan oikeasti. Aluksi mua ärsyttää suunnattomasti, kun jengi puhuu siitä tassuttelusta 1-vuotiaan kohdalla. Ymmärrän, että puolivuotias pötkö, joka ei nouse itse ylös, on mahdollista tassuttaa uneen. Mutta miten sä tassutat tommosta bojojoing-pystyyn pomppaavaa vieteriukkoa? Se nousee koko ajan pitkin sängyn reunaa. ”Rauhoita lapsi sänkyyn”, ohjeet sanovat. Miten?! Ei se rauhoitu!!!! 

Niinpä tehtiin ekana iltana pistäytymisunikoulua, eli että Alppua tosiaan huudatettiin aina 10 – 15 minuuttia kerrallaan ja sitten käytiin lohduttamassa pikaisesti. Tällä lailla se uuvutti itsensä ja nukahti lopulta. 

Toisena iltana autoin sitä nukahtamaan huudatuksen jälkeen niin, että pidin kättä sen selän päällä. Kolmantena iltana sen pystyi jo ihan oikeasti tassuttelemaan uneen, koska se ei enää vieroksunut sitä sänkyä niin kuin se olisi joku helvetillinen tulimyrsky, johon se heitetään.

Mutta nyt kerron vielä vähän yksityiskohtaisemmin tästä:

IMG_0031.jpg 

12.3. sunnuntai

Tiki viestittelee Julialle:

Kello 21.00 Lasketaan nukkuvana pinnasänkyyn. (Tätä ennen oli vielä imetyksellä tainnuttaminen, mutta tämä oli viimeinen kerta!)
22.30 Alppu herää. Rauhoittelua. Ei onnistu.
23.10 Taktiikan muutos. Lapsi jää huutavana sänkyyn, ovi kiinni.
23.25 Rauhoittelua
23.30 Lapsi jää edelleen huutavana sänkyyn.
23.50 Uusi rauhoittelukäynti
00.05 Nukahtaa

 

Yöllä se oli heräillyt vähäsen, mutta Tiki oli saanut tassuteltua sen uneen. Minä nukuin eri huoneessa patjalla. Seiskalta kokonaan hereille ja ensin puuroa, sitten maitoa.

13.3. maanantai 

Julia viestittelee Tikille:

21.20 Laitoin hereillä sänkyyn. Alkoi huutaa infernaalisesti.
21.25 Huuto muuttui nyyhkytykseksi.
21.33 Menin huoneeseen, otin syliin ja rauhoittui heti.
21.35 Laskin sänkyyn, alkoi huutaa taas infernaalisesti.
21.50 Uudestaan käymään. Oli kakkinut paniikissa housuun. En ehkä kestä enää. Vaihdoin kuiviin, laskin sänkyyn. Pomppasi pystyyn, laskin sänkyyn, pomppasi pystyyn, laskin uudestaan. Jäi vatsalleen. Pidin kättä selällä.
21.59 Nukahti tassun alle.
 

14.3. tiistai

Tiki viestittelee Julialle:

20.25 Alppu petiin.
20.29 nukahti tassun alle

Illoille muodostuu uusi rutiini:
18.30 iltapuuro
18.50 hampaiden harjaus 
19 lukuhetki
19.10 iltaimetys (tiedän, hampaiden harjaus pitäisi olla tämän jälkeen, mutta muutetaan rutiinia myöhemmin)
19.20-30 Alppu melko taintuneessa tilassa, mutta kuitenkin hereillä sänkyyn. Nykyään se menee sinne jo ihan mielellään pupun viereen.
19.30 pientä itkeskelyä, mutta yleensä aika nopeasti nukahtaa tassun alle. (Kyllä, mä en myöskään tykkää tosta muthafokin tassuttelu-sanasta, mutta öö, se nyt vain on oikea termi tähän asiaan, joten käytetään sitä sitten!)

Tiki on mua parempi tassuttelija, mutta mäkin teen sitä välillä, jottei kummastakaan tulisi elintärkeä nukuttaja. (Koska me halutaan säilyttää vapautemme!) On kuitenkin mukavaa, että siinä samalla, kun pitää pinnasängyn pinnojen välissä kättä siellä lapsen selän päällä, voi yleensä lukea blogeja tai jodlailla. (Todella ergonominen asento!)

Jatkettiin loppuviikko niin, että Alppu nukkui meidän makuuhuoneessa pinnasängyssä pupun kanssa, Tiki nukkui sohvalla (koska todettiin, että aikuisen läsnäolo huoneessa saa Alpun helpommin heräämään) ja minä työhuoneessa. Tämän viikon Tiki kävi aina öisin lohduttamassa Alppua.

Sitten.

Halleluja, Praise the Lord! Jumala on ihmeellinen!

19.3. sunnuntai

19.30 (ollaan saatu aikastettua Alpun unia!) Alppu sänkyyn tassuttelulla

Mahdollisesti yön aikana jotain pientä yninää, muttei niin pahaa, että Tiki olisi jaksanut käydä sohvalta rauhoittamassa Alppusta.

07 Herätys.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Tästä rohkaistuneena me viime maanantaina siirrettiin Alpun pinnis työhuoneeseen (jota ilmeisesti aletaan nyt kutsua lastenhuoneeksi, sisustuspostauksia odotellessa!). Siirryttiin itse nukkumaan makuuhuoneeseen. Ja voin kertoa, että tuntuu todella friikiltä näin reilun vuoden jälkeen nukkua itsekseen omassa sängyssä ilman lasta. Ja friikillä tarkoitan IHANALTA!!!

En nyt todellakaan sano, että tässä oltaisiin vielä mitenkään täysin maalissa. Kyllä se Alppunen vielä vähän öisin ynisee. Ja esimerkiksi eilen se taas itki 7 minuuttia ennen kuin nukahti (kyllä, kelloa katsotaan edelleen neuroottisen tarkasti). Nimittäin joskus käy niin, että mikään maailman tassuttelu ei auta, vaan lopulta on pakko luovuttaa ja jättää se hetkeksi rauhoittumaan (eli itkemään katkerasti) pinnasänkyyn. Onneksi näitä iltoja on harvemmin. Ja onneksi kaikki lukemani tutkimukset aiheesta vakuuttavat, ettei lapso traumatisoidu tästä ikihyviksi.

Mutta nyt on semmonen itsevarma olo, että tämä lähtee tästä paranemaan. Ja ehkä jonain päivänä se nukahtaa ilman ilman tassuttelua tai itkemistä. Ihan noin vain! Vaikkapa iltasatua lukiessa. Se tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta, mutta toisaalta niin tuntui aiemmin myös se, että Alppu olisi nukkunut itse pinnasängyssä saati toisessa huoneessa. Siis täysin utopistiselta.

Nyt ajattelen kuitenkin, että olemme onnistuneet ainakin tiettyyn pisteeseen saakka, sillä Alppu selkeästi nukkuu yksin omassa huoneessa sikeämmin ja osaa itse rauhoittaa itsensä, jos me ei olla siinä vieressä.

 

Nykytilanne: Vanhemmat nukkuvat omassa sängyssä, Alppu ja pupu pinnasängyssä omassa huoneessaan.

 

 

Vielä kaipaisin teidän kokemuksia sellaiseen, että kun lapsonen herää yöllä, niin kauanko annatte sen itkeskellä itsekseen ja milloin menette lohduttamaan?Ja miten lohdutatte? Syli? Ei syliä? Puhetta, ei puhetta?Yksityiskohtia kiitos!

 

 

Lue aiempi yritys:

Unikoulua etsimässä, kertokaa neuvoja!

 

 

 

Kuvat: Vaikka lapsonen nukkuu nykyään omassa huoneessaan, meidän sängystä paljastuu edelleen välillä aika liikuttavia pikku yllätyksiä

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Kommentit (23)
  1. Mä kuitenkin itsepäisesti luin. 😀 Ei se niin tylsä ollut kuin pölynimurin manuaali. En tosin ole ikinä lukenut pölynimurin manuaalia, enkä siis myös koskaan meidän pölynimuria käyttänytkään, mutta voisin kuvitella että olisi paljon tylsempi. Tämähän oli jopa ihan viihdyttävää. 

    1. Ihana puumis, taas kerran! <3

  2. Ah kiitos, oli ihanan perusteellinen unikoulujuttu! Mä niiiiin ymmärrän tuon, kun on vaikea saada muutosta aikaiseksi. Meillä perhepedistä pinnikseen siirtymistä pitkitettiin kunnes vauva oli niin liikkuvainen, ettei se ollut enää mitenkään turvallista. Jännitin asiaa ja siirsin sitä monta kertaa ja tadaa!heti ekasta yöstä lähtien vauva nukkui omassa pinniksessään paaaaljon paremmin kuin perhepedissä eikä yhtään kyyneltä vuodatettu (vauvan toimesta ainakaan)!! Olisi pitänyt tehdä muutos jo aiemmin.
    Nyt agendalla on jälkeläisen vierotus yötissistä, mutta sitäkin asiaa on lähes mahdoton saada tehtyä ja aikaistuvat herätykset ja silittely pitkin yötä pelottavat enemmän kuin yksi yösyöttö väsyttää. Tässäkin varmaan mennään pakon kautta sitten..

    Mutta, omaan huoneeseen siirto tuntuu kyllä ihan utopialta minustakin. Jotenkin sitä luulee, että 11kk vauva on vielä niin rääpäle, että ei sitä raski laittaa yksin nukkumaan omaan huoneeseensa, vaikka varmastikin se pärjäisi ihan hyvin. Itse asiassa myös pelkään, että vauvalle sattuisi yöllä jotain eikä tietty huomattaisi sitä, kun ollaan eri huoneessa. Tähän pelkoon ei auta järkeily siitä, mitä tappavaa vauvalle muka omassa pinniksessään tapahtuisi keskellä yötä ja siitä, huomattaisiinko me nukkuessamme sitä kuviteltua kauhutapahtumaa, vaikka se nukkuisi meidän huoneessa. Niin, että ei pysty vielä. Ehkä lapsi joutuu joskus yläasteelle mennessään kinuamaan omaan huoneeseen siirtoa…

    1. Joo siis mä aina välillä öisin mietin, että onko lapsi tukehtunut pupun korvaan. Kaiken järjen mukaan se ei voi tukehtua siihen, mutta mitä jos se yhtäkkiä söisi sen?(!!!!) Nää on ihan irrationaalisia hommia välillä.

      Mutta oon kanssa ehottomasti sitä mieltä, että jos joku ei itselle tunnu hyvältä, niin ei sitä kannata lähteä pakottamaan. Laposnen voi ihan iisisti nukkua vielä pitkään samassa huoneessa. Ehkä sitten joskus, jos se lukee ylioppilaskirjoituksiin yökaudet, niin sitten hää voi tehä sen omassa huoneessaan.

      1. Ymmärrän pupunkorvapelon! Ja, tässä onkin jo saanut vähän esimakua siitä, millaista varmaan on pelätä loppuelämänsä toisen takia. Kyllä pupunkorvat kalpenee, kun pitää 16 vuoden päästä miettiä, mitä oma lapsi tekee kavereidensa kanssa, kun aikuisten silmä välttää…
        Ahhhah, viimeinen lause! Olet niin paras!:)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *