#Uraoivallus: Puhu unelmastasi ympäriinsä

Juliaihminen

Nyt ilmestyneessä helmikuun Trendissä puhutaan uraoivalluksista. Rakastan uraoivalluksia, sillä silloin kun oma urani oli hetki sitten vähän hakusessa, otin kaikki hyvät neuvot ja vinkit vastaan. Olenkin kirjoittanut parhaita saamiani neuvoja tänne blogiin pikkuhiljaa työ-tagin alle, ja nyt tuli mieleen kertoa eräs hyödyllinen neuvo viime keväältä.

Viime vuoden loppukeväästä minulle oli hahmottunut ajatus siitä, että haluaisin ehkä perustaa yrityksen ja puuhastella jotain sen ympärillä. Olin Facebookissa huomannut, että Aamukahvilla-blogin Henriikka oli irtisanoutunut omasta työstään ja alkanut yksityisyrittäjäksi. Sovin Henriikan kanssa tapaamisen, ja rupesin kyselemään mahdollisimman konkreettisesti, miltä on tuntunut, onko hommat lähteneet käyntiin ja ennen kaikkea: miten minäkin uskaltaisin?

Henriikka antoi yhden tosi hyvän neuvon, jota se oli itse noudattanut:

"Puhu toiveistasi ja haaveistasi mahdollisimman monelle ääneen. Sitten ne alkavat tuntua mahdollisilta."

Henriikka sanoi, että se oli muutamia kuukausia, ellei puolikin vuotta puhunut asiasta, siis ennen kuin oli mitään tarkkaa suunnitelmaa, milloin se ajatteli lähteä. Sitä voi jutella vaikka vuoden päivät haaveestaan. Ei aina tarvitse odottaa, että ihan kaikki on valmista ja sitten vasta julistaa maailmalle, että mää tekisin nyt tämmöstä!

Silloin päätin, että vaikka on vähän riskiä horista ympäriinsä eri ihmisille, että minä tässä haaveilen irtisanoutumisesta, niin horisenpahan silti. Riskiä siis sen takia, että jos mun nykyinen työnantaja kuulee, että tuollaista se Julia mietiskelee, niin se saattaisi torpata mun ylenemismahdollisuudet, jos kuitenkin päättäisin jäädä. Mutta en välittänyt tästä.

Joka kerta kun kerroin haaveistani uudelle tyypille, sain vähän palloteltua enemmän sitä, mitä juttuja mä ja mun yritykseni ylipäänsä konkreettisesti tekisi. Sain paljon kannustusta, ja asiat alkoivat tuntua paljon todellisemmilta. Ylipäänsä asiasta puhuminen selvitti mun omia ajatuksia paljon enemmmän kuin omassa päässään piehtarointi. Mä pystyin lopulta sanomaan ilman selittelyjä tai anteeksipyytelyjä, että minä haluaisin työni koostuvan monesta eri palastesta, jotka voisivat näin alkuun olla erilaisiin medioihin juttujen tekemistä, tietokirjan kirjoittamista, koulutuksien pitämistä ja ehkä tulevaisuudessa jostain rahaan sekä talouteen liittyvistä asioista.

Ajattelen, että tämä pätee moneen muuhunkin asiaan kuin työasioihin. Jos vain yhtään uskaltaa, niin kannattaa jutella omista haaveista ties kenelle!

 

Mistä unelmasta olette viimeksi kertoneet jollekulle ääneen?

 

 

Myös näissä pohdinnoissa olen kertonut, mikä minua auttoi urapohdintojen epävarmuuden alhossa:

Kateus on hyödyllinen tunnetila

Nelikenttä vie urapohdintosi eteenpäin

Universumipuhe tarkoittaa ääneen puhumista

Kerro ammattisi plussat ja miinukset

Kuvittele, missä haluat olla yhden vuoden päässä ja ota pieni askel
 
 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 
 

 
 
 

Kommentit

Lottu (Ei varmistettu)

Juuri tänään kerroin nykyiselle kollegalle, että haluaisin niin kovasti saada nykyisen työni vakituisena. Kyseinen kollega on se, joka tulee mm. haastattelemaan hakijat työhän, jota minä teen. Koen vähän kiusallisena, että ensin työskentelen jonkun kanssa vuoden tasavertaisena ja sitten yhtäkkiä olemmekin eri puolella pöytää ja hän saa päättää minun tulevaisuudestani. Sitten jos saan tämän paikan, niin olemme taas tasavertaisia. Lisämausteen tähän tekee se, että meitä on kaiksi samasta työpaikasta hakemassa yhtä vaikituista paikkaa. Toinen meistä jää työttömäksi ja toinen saa lottovoiton. Miksei työpaikkoja voi olla loputtomasti niin että kaikille rittäisi :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei vitsit! Mä niiiin toivon, että tuossa kävisi hyvin!!!!!

Kkkk (Ei varmistettu)

Mä oon puhunut jo muutaman vuoden, että aion perustaa päiväkodin. En ole sanonut, ”haluaisin perustaa” vaan ”aion perustaa.” En tiedä milloin, mutta missään vaiheessa en ole kyseenalaistanut tämän haaveen toteutumista.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kuulostaa upealta suunnitelmalta!

Roi (Ei varmistettu)

Niin totta joka sana! Saattaa käydä myös niin että kun puhuu haaveistaan ääneen, kuulolla onkin sellainen henkilö joka pystyy ihan konkreettisesti auttamaan haaveiden toteuttamisessa! Minulle kävi samoin kun sulle Julia, äitiysloman aikana viime syksynä tuli ihan jäätävä urakriisi. Oli tosi inspiroivaa lukea juttujasi aiheesta ja seurata instagramissa onnistumisiasi! Sain sulta oikeasti tosi paljon virtaa ja varmuutta myös omaan elämänmuutokseen joka johti siihen että tiistaina kirjoitin nimen ihan unelmaduunin työsopimukseen ja irtisanouduin vanhasta. Se fiilis kun oma työ tuottaa tulosta ja saa tehtyä ison myöteisen muutoksen elämässään! Aivan mahtava!

Neiti Nimetön (Ei varmistettu) http://neitinimeton.wordpress.com

Kiitos oivallustenne jakamisesta, Henriikka ja Julia! Minä olen vähän juuri sellainen, että pidän vakan alla kynttilää ja kaikki pitää suunnitella ja hioa valmiiksi, ennen kuin uskallan tuutata mitään "ulos ihmisten ilmoille".

Mutta sitten on sellainen juttu kuin yrittäjän haaveet. Se vasta riski on, kun pälättää sinne sun tänne, miten haluaa yritystään uudistaa tai kehittää. Mitä jos kilpailijalla onkin parempi rahoitus ja se ehtii apajille ensin? Mitä jos annan parhaan idean naapurilafkalle? Mitä jos asiakkaat kokee tällaisen puolilupauksena ja pettyvät, mikäli unelmasta ei tulekaan totta? Siitäkin huolimatta, luulen, että töihin liittyvistä unelmista kannattaa puhua vielä yrittäjänäkin. Ehkä minäkin uskaltaudun teidän kannustamana kertomaan suurimmista unelmistani julkisesti. :)

Tarkoituksella

Olen pyöritellyt tässä erilaisia yritysideoita viime kuukaudet päässäni. Tultiin Espanjaan puoleksi vuodeksi koko perheen irtiottoon ja paluu alkaa lähestyä. Irtisanouduin töistä, koska en saanut opintovapaata ja olin jo päättänyt lähteä joka tapauksessa. Nyt houkuttaisi suuresti jäädä tänne ja perustaa yritys. Olen pitänyt täällä omaa blogia Tarkoituksella ja kertonut lapsiperheen elämästä Espanjassa. Lapsikin (5 v.) olisi sopivassa iässä ja sopeutuisi varmaan helposti paikalliseen kouluun. Nyt pitäisi löytää vain se rohkeus jostakin hypätä taas tuntemattomaan :) Olen epäsäännöllisen säännöllisesti seurannut blogiasi ja saanut ideoita ja inspiraatioita, kiitos siitä!

emmike (Ei varmistettu)

Mä oon myös vähitellen alkanut opetella ääneen sanomista. Ajattelin pitkään, että vasta täysin valmiita ajatuksia ja suunnitelmia saa sanoa. Vasta kun on nimet papereissa ja laukut pakattuna voi kertoa muutoksista. Mutta kun ne muutokset tapahtuu vähä vähältä ja monet ideat kirkastuu vasta kun niitä pallottelee muiden kanssa. Kun kerta lähellä on erinomaisen fiksuja ja kannustavia ihmisiä, niin miksei hakisi tukea ja ideoita? Mä oon itse hieman hukassa oman elämäni kanssa ja ai että on kun mainiota sanoa se ääneen, kertoa kaikista niistä jutuista jotka kiinnostaa ja todeta myös se mistä on oppinut ettei pidä. Tää on vähän sama asia kuin että parempaa seksiä saa ku osaa kertoa mikä innostaa. Joka tapauksessa, unelmista puhumisen opettelua jotta ne haaveet ei ois vaan päiväunia vaan ihan konkretisoituisi ja vastavuoroisesti muiden tukemista, sparraamista ja linkittämistä seuraaviin siisteihin juttuihin :)

Tarkoituksella

Ihan totta! Kun palloittelee ideoita muiden kanssa, avautuu uusia näkökulmia ja uusia ideoita. Itse ideakin jalostuu matkan varrella tai muuttuu kokonaan toiseksi.

Kommentoi