Vaatimukset syövät 30-vuotiasta kuin leipää

julia naama sininen.jpg

Ette ehkä ymmärrä, miten paljon sain lohtua kommenteista, jotka kirjoititte tähän mun kolmenkympin kriisiparahdukseen.

Ensinnäkin, en selvästikään ole näiden kelojen kanssa yksin. Moni muu saman ikäinen tai samassa elämäntilanteessa oleva tyyppi kelailee näitä juttuja. Siitä tulee lohdullinen olo, vaikken tietenkään toivo, että kukaan muu olisi samalla tavalla ahdistunut kuin itse olen.

Toiseksi, oli ihana lukea älykkäiden naisten kokemuksia siitä, miten kyllä nämä kriisit menevät myös ohi. Elämä vie mennessään ja kivoja asioita tapahtuu. Ennen kaikkea odotan tuota aikaa, jolloin ”lakkaa välittämästä, mitä muut ajattelee”. Se aika ei nimittäin todellakaan ole vielä täällä, vaikka kuinka haluaisin julistaa, että olen itsenäinen naikkelo, joka tekee mitä haluaa. Kuitenkin janoan muiden arvostusta, mikä on tietenkin täysin väärä lähtökohta tehdä vaikka jotain urasiirtoja tai ylipäänsä mitään päätöksiä elämässään.

Mietin myös, että monella vaikutti olevan tosi kiinnostavia juttuja meneillään (väikkäriä, urasiirtoja, matkoja) – ja silti samat kelat painoivat. Hulluutta!

julia naama sininen3.jpg

En tietenkään pysty vertaamaan, millaista stressiä naiset ovat aiemmin kokeneet työelämässään, mutta musta tuntuu, että jotain kuumottavaa tämän hetken vaatimuksissa on:

Pitäisi olla dynaaminen ja vaihtaa työpaikasta toiseen, mutta toisaalta pitäisi mielellään olla CV:ssä pitkä pätkä jossain osoittamassa, että kyllä tämä kanttura osaa sitoutua työpaikkaansa.

Pitäisi olla monta kiinnostavaa projektia meneillään mutta pitäisi erikoistua yhteen asiaan, jotta voisi olla kunnon substanssiosaaja ja sen alan asiantuntija, oikea boss naakka.

Pitäisi siis olla generalisti mutta spesialisti.

Pitäisi tehdä hyvää uraa mutta sielun sopukoissa pitäisi kutkutella myös sellainen villi, boheemi puoli, jotta pystyisi työpaikan kahvipöydässä kertomaan siitä ajasta, kun soitteli Goalla bongorumpuja nuotion äärellä ja miten keskusteli matemaattisista yhtälöistä edesmenneen isoäitinsä kanssa ayahuasca-tripillään.

Pitäisi tosiaan pyrkiä sinne epämukavuusalueelle ja rakastaa jokaista hetkeä siellä.

Ja jotta voisi olla kunnon feministi, pitäisi edetä urallaan korkeisiin paikkoihin, sitten voisi nostaa ”muita siskoja” myös sinne korkeisiin paikkoihin (apua, mulla on joku angsti tuota sisko-sanaa kohtaan silloin, kun puhun jostakusta, joka ei ole mun sisko). Uralla nousua varten olisi ehkä vähän pakko tehdä pitkää työpäivää. Toisaalta pitäisi olla kotona hissutteleva ihana äiti-ihiminen, joka laittaa sen puhelimen pois, rauhoittuu ja keskittyy siihen hetkeen katselemaan, kun se lapsonen laittaa tikkuun renkaita.

Pitäisi pitää itsensä skarpin näköisenä, mutta ollakseen hyvä feministi ei saisi kuitenkaan meikata, jottei pidä yllä patriarkaattisia rakenteita.

Pitäisi olla viiltävän sarkastinen ja hauska sutkauttelija, mutta pitäisi muistaa etuoikeutettu asemansa eikä loukata muita. (Olen siis oikeasti sitä mieltä, että pitäisi aina muistaa etuoikeutettu asemansa eikä saisi loukata muita.)

Pitäisi ottaa elämä omiin käsiin mutta luottaa siihen, että elämä kantaa.

Pitäisi ehdottomasti olla miettimättä tällaisia juttuja ja nauttia elämästä ja kesästä mutta pitäisi vähän tehdä jotain 5-vuotissuunnitelmaa niin kuin tässä elettäisiin jossain Neuvostoliitossa. Sitä paitsi kesälomallahan ne aivot sitten freesaantuvat ja kolmessa viikossa sieltä tulee takaisin täysin uusi ihminen ideoita pullollaan.

julia naama sininen4.jpg

Onneksi suurimman osan ajasta vietän niin sanotussa hälläväliälandiassa, ja olen ihan että whatta fockery, ei tässä kenenkään pitäisi tehdä yhtään mitään. Nyt nainen, ota itseäsi niskasta kiinni ja vähän relaa! (Mutta ole kuitenkin hillitty samalla.)

Okei, ränttäys loppuu nyt. Mä taidan olla vähäsen loman tarpeessa – pari viikkoa, niin meitsi lähtee Berliiniin viettämään boheemielämää (Roomasta 20-vuotiaana ostetun bongorummun tosin heitin taloyhtiön jätelavalle).

 

 

Millaisia oksymoroneja teillä on elämässänne?

(Oksymoron (tai oxymoron?) tarkoittaa näennäisesti ristiriidassa olevaa sanaparia. Esimerkiksi kerran pyysin ihmisiä ilmoittautumaan tilaisuuteen ”alustavasti sitovasti”. Sellaista!)

 

 

Lue ensimmäinen ränttäys:

Kolmenkympinkriisi on totisinta totta

 

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

   

 

 

Kommentit (15)
  1. Aivan pakko vähän poiketa aiheesta ja sanoa, että aivan ihana tyyli sinulla näissä kuvissa 🙂

  2. Kiitos, sanallistit elämäni paradoksit (taas)!

    Ja nauti lomasta ja ihanasta Berliinistä! Vähän harmittaa, ettemme varmaan saa sieltä tänne videota, jossa soitat bongorumpua, mutta kaikkea ei voi saada. 

    1. Hahahaha, ehkä bongorummut kuuluu sitten siihen viidenkympin kriisiin! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *