Vale-tamperelaisen tunnustukset

tampere.jpg

tampere2.jpg

tampere14.jpg

tampere3.jpg

tampere4.jpg

tampere5.jpg

tampere7.jpg

tampere8.jpg

tampere10.jpg

tampere9.jpg

tampere12.jpg

tampere13.jpg

tampere15.jpg

tampere16.jpg

tampere17.jpg

tampere18.jpg

tampere19.jpg

tampere21.jpg

tampere22.jpg

tampere23.jpg

Aina kun mä käyn Tampereella, ihmettelen yhtä asiaa: Miten voi olla, että mä en ole koskaan asunut siellä? Tampereella asuminen sopisi niin hyvin mun identiteettiin! Mun elämän narratiivissa pitäisi ehdottomasti olla jakso, jonka nimi on Tampereen vuodet. Kertoisin baarin pöydässä, miten Tampereella tuli käytyä paljon keikoilla ja pukeuduttua rock-henkisesti (miksi Tampere on muuten Suomen ainoa kaupunki, jossa ihmiset edelleen pukeutuvat musiikkimakunsa ehdoilla?). 

Nyt mun Tampereen-tarinat ovat vähän ohuita, mutta sitäkin rakkaampia. Retket Tikin kanssa Tampereen filkkareille (Alpun syntymä katkaisi yhdeksän vuoden putken), maailmanmestaruuskyykkäkisoihin osallistuminen, teekkarisauna yhden ystävän ja 30 alastoman miesteekkarin kanssa, nauraminen itsensäpaljastajalle Ruma-klubilla (okei, ei ehkä niin rakas muisto), syyskävelyt Pyynikin harjulla, yöpyminen kavereiden luona eri kämpissä ympäri Kalevaa sekä käpertyminen Valo-kahvilan brunssilla.

Tampereella on muhun sellainen vaikutus, että olen siellä aina onnellinen.

Niin tälläkin kertaa. Mun kesän bucket listiin kuului jälleen kerran Tampereen-matka, ja se me tehtiin koko perheen voimin toissa viikonloppuna. Alppu pääsi elämänsä ensimmäisen kerran vaeltelemaan Tammerkosken rannoilla sekä ihailemaan Tampereen piippuja ja punatiilisiä tehtaita. Myös hän viehättyi kaupungin kattavasta kulttuuritarjonnasta, ja tällä kertaa nähtiin syystä hehkutettu Ron Mueckin näyttely. Tavattiin myös ystäväni kolmikuinen ihana poika ja käytiin kuuntelemassa sorsapuistossa Tampereen Filharmonian soundcheckiä. Vierailtiin yksissä tupareissa (joissa ihmettelin, että mikseivät nämä ole mun Tampereen-asunnon tuparit?!). Kierreltiin Aleksis Kiven kadun ihanat sisustusliikkeet (Domdomista löytyy aina jotain kivaa, tällä kertaa pyykkikori, Sisustus ID:in henkilökunta taas on älyttömän symppistä). Syötiin Nordicin vuohenjuustosalaatit, sen sijaan jätin mustan makkaran väliin. (Oon enemmän ryynärinaisia.)

Meidän hotellihuoneesta oli upeat maisemat rautatieaseman pihalle, ja Alpun nukahdettua katseltiin ikkunasta ulos, juotiin Pyynikin panimon bisseä ja tilattiin perinteiseen tapaan pizzat mahdollisesti maailman parhaasta pizzeriasta eli Napolista

En tiedä, tekeekö mun Tampereen eteerisyydestä pumpuloitunut mieli tepposet, mutta mulle tuli semmonen olo kuin Tampereella ihmiset olisivat hieman beeboystävällisempiä kuin Helsingissä. Myyjät, hotellin työntekijät ja monet tuntemattomat kadulla tulivat jutustamaan Alpulle. Tai sitten olin vain niin vastaanottavaisella tuulella mairea olenhan Tampereella -hymy kasvoillani.

Tampereen ainoa ongelma on se, että sieltä lähteminen tuntuu niin haikealta. Mutta onhan se ymmärrettävää, että valekotikaupungista poistuminen surettaa.

 

Missä kaupungissa teidän olisi kuulunut asua?

 

 

 

Kommentit (17)
  1. Kyllä, Tampereella on ehdottomasti ihmisen onnellisuutta lisäävä vaikutus! Terveysvaikutteinen Tampere sopisi kaupungin mainossloganiksi. 

    1. Otan välittömästi yhteyttä Tampere tunnetuksi Ry:hyn tästä, kiitos naiset.

    2. Erinomainen slogan! Tommosia voi syntyä vai Tampereen vaikutuspiirissä elävän ihmisen päässä.

  2. Tampereella! Tampere on ihan paras ja itselleni jäännyt sellaiseksi… rakkauden kaupungiksi. 😀 Aviomieheni opiskeli siellä ja olimme meidän parisuhteen ensimmäisen kaksi vuotta etäsuhteessa – hän Tampereella ja minä Jyväskylässä.

    Ja ai että, kuinka monet kerrat karkasinkaan luennoilta, jotta voisin ottaa vielä aikaisemman junan Manseen! Kuinka usein olen seisonut Jyväskylän matkakeskuksella odottamassa junaa sydämet silmillä ja kädet täristen ja miten matkan viimeinen puolituntinen on tuntunut kaikkein pahimmalta vaikka erossa saatettiin pahemmillaan olla parikin kuukautta.,

    Ja se kutkuttava tunne, kun kohta pääsee pussailemaan!!! Ja juomaan viiniä Pink Floydin tahtiin ja polttamaan tupakkaa istuen ikkunalaudalla (tuo viimeinen ei nyt toisaalta ollut kamalan hyvä idea, ei ole kiva nukkua savun keskellä – mutta!!! boheemi mielentila, viini sekä Pink Floyd, taivaalla möllöttävä kuu ja rakkaus. Mitä muuta voi tehdä kuin polttaa se savuke istumalla ikkunalaudalla?) 

    Ja aiai, kun juna saapui asemalle ja siellä se oma rakas tyyppi oli laiturilla vastassa! Siinä, kuin kliseisemmässä rakkauselokuvassa tuli hypättyä tyypin kaulaan kiinni eikä millään olisi malttanut päästää irti. Ja ne katkeransuloiset lähdöt Tampereelta, kyyneleitä pidättelin joskus niin kovasti että hommasin itselleni hyvin äänekkään hikan. Tosi huomaamatonta. 

    Voi ei, nyt on pakko mennä halaamaan mun tyyppiä ja ehkä suunnitella vielä joku lyhyt Tampereen reissu, ennen kuin olen supisteleva pallo enkä uskalla liikkua mihinkään yli 20-km päähän synnäriltä. 😀 

    1. Aaah! Niiin ihanasti kuvailtu! Tunsin tuon koko skenaarion ihan iholla ja sitten se vielä päättyi tuohon supisteleva pallo -juttuun, niin herkistyin vallan. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Instagram did not return a 200.