Vastasyntyneen vapaa kasvatus

mobile1.jpg

Sitä on elänyt 28 vuotta sellaista live and let live -elämää, ettei kamalasti määräile muiden ihmisten tekemisiä tai olemisia. Sitten kotiin muuttaa otus, jonka elämää täytyy määräillä. Se tuntuu tosi omituiselta!

Mun tekee edelleen mieli kysyä tuolta: ”No kun sä nyt siinä silmät kiinni vähän väniset ja ähiset, niin haluaisitko sä vielä jatkaa unia vai nostanko mää nyt sut siitä ja mennään katsomaan yhdessä vaippa?” Ja sitten taas tajuan, että mun pitää tehdä päätös sen puolesta. (Ette muuten usko, miten paljon me Tikin kanssa yritettiin kysellä tuolta, mikä olisi kiva nimi sen mielestä. Vastuu painaa, ai ai!)

mobile5.jpg

Välillä mietin, mitä tapahtuisi, jos antaisin tuon olla just niin kuin se haluaa, eli lopettaisin prosessit heti, mikäli se korottaa ääntä ja ilmaisee, että tämä tapahtumasarja ei miellytä. Tämä tapahtuisi:

– Sen vaippa olisi täynnä jöötiä, koska vaihtoprosessin aikana nousee yleensä melko kova jöö.

– Kylvyssä ei käytäisi. Pois sellaiset pinnallisen maailman kotkotukset!

– Se viuhtoisi käsillään niin mielivaltaisesti, että se ei pystyisi syömään ollenkaan, koska kädet vain tunkisivat koko ajan tielle. (On muuten superhauskan näköistä, kun se järkyttyy käsiensä olemassaolosta. ”Miksi nämä kädet häiritsevät minun elämääni?! Mistä ne tähän tunkeutuvat, nuo saastaiset ulokkeet?!”)

– Se olisi mun sylissä herra tietää kuinka pitkään. Ehkä 20-vuotiaaksi? Tämä kyllä häiritsisi sen sosiaalista elämää ja mahdollisten tyttö- tai poikaystävien hankkimista. Minkä teet, his heart belongs to mommy.

mobile4.jpg

Mutta mutta, sitten kun vaippa on vaihdettu tai kädet on siirretty ruokatoimituksen edestä pois, ja vauvan itku lakkaa nopeasti ja totaalisesti ihan vain mun omien toimenpiteiden johdosta… olo on huikea. Tein oikean päätöksen!

Se hyvä puoli tuossa ystävässä on, että se ei itke turhaan eikä pitkään. Kun asia on hoidossa, väninä loppuu seinään, mikä tekee tästä kanssakäymisestä fanttastisen yksinkertaista. Oikeastaan nyt, kun on kolme viikkoa hengaillut tällaisen simpleton-otuksen kanssa, sitä melkein toivoisi ystäviltään samanlaista suoraviivaisuutta:

Kelatkaa, ei enää selän takana shaiban puhumista tai typeriin väärinkäsityksiin perustuvia pitkiä riitoja. Sen sijaan helppo Äääääääähhhhhh-raivohuuto ja naaman väänteleminen, jos kaverin seurassa joku alkaa kinnata kiinni. Sitten tilanne selvitetään, huuto lakkaa ja kaikki on taas kunnossa.

 

entä te: Mitkä on teidän vauvojen inhokkeja?

 

 

Kommentit (12)
  1. Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina
    28.2.2016, 18:44

    Lilyä selaillessa eksyin tänne ja hei, meillä taitaa olla aika samanikäiset vauvat! Niin tutuilta tuntuvat ainakin tuo yöllinen ähinä ja väninä (miten noin pienestä voi lähteäkään noin iso ääni!), hormonihuuruiset itkut (edelleen, neljän viikon jälkeenkin!), eka, jännittävä kaupunkireissu (ja huomenna ekat lounastrefft kahvilassa, apua!) sekä se tunne, kun saa syödä ensimmäiset sushit kahdeksaan kuukauteen (meidän poika syntyi reilun kuukauden etuajassa…). Meillä tämä on toinen vauva – ja silti kaikki on niin uutta, outoa ja ihmeellistä!

    1. Oi, niinpä onkin! Sulla on ihana blogi, alankin seurata sitä heti 🙂 

      Ja kaikki mitä listasit: AMEN TO THAT!!

  2. Voi ei miten ihana nukkumiskori!! (Vaimikätuonimion). Voi ei miten ihana mobile! Voi ei miten ihanat lakanat!  Voi ei miten ihana vauva! Hankin nuo kaikki ja alan elää varjoelämää Juliakakkosena!! (Ehkä muutan nimenikin Juliaksi?) 😀 

    Sori. Kotona makaaminen ei tee mulle hyvää. Mut ihan tosissaan, mistä tuollaisia mobileita (vaimitensetaivutetaan) saa? 🙂

    1. Oi vitsit! Kiitos ihan superihanasta kommentista!!! <3 <3

      Mä olen jotenkin missannut sun blogin, mutta lisäsin sen heti lukulistalle, vaikuttaa tosi kivalta 🙂

      Ja hei, tilasin tuon (vähän naurettavan kalliin) mobilen Finnish Deisgn Shopista täältä, se on Flenstedin. Mietin pitkään värikkäiden kuumailmapallojen ja mustavalkoisten lampaiden välillä ja nyt olen tyytyväinen, että päädyin värillisiin, vaikka aluksi ajattelin, että mustavalkoinen olisi tyylikkäämpi (mutta veikkaan, että vauva tykkää enemmän väreistä).

      1. Mä itse asiassa löysin sun blogin kans tässä aika loppumetreillä, jotain yksittäisiä postauksia luin aikaisemmin ennenkuin hoksasin lisätä sut lukulistalle. 😀

        Kiitti linkistä! Me ihastuttiin Miehen kanssa siihen atomiin, mutta hinta pikkuisen kiristää.. Täytyy vielä harkita. Niin ihania mobileja! (Apua mä  en todella osaa taivuttaa tuota sanaa :D)

        Luulen että vauvalle on alkuun aika sama – luulin kans ennen että värit on paras juttu, kunnes luin jostain että myös selkeät mustavalkoiset kuviot on pienelle vauvalle helppo hahmottaa, joten molempi parempi 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *