Vauva nukkuu perinnesängyssä

Nukkuu, kun saapuu. Suomen kielessä ei ole erillistä futuuria, vaan preesenssillä vedetään myös tulevaisuudessa, joten tällaisella hämäysotsikolla mennään.

Minulta on kyselty jonkun verran tuosta korisängystä instassa, ja nyt kun tässä aikaa on, niin ajattelin kertoilla siitä vähän, kun se on mielestäni niin sympaattinen esine.

Kyse on noin 90 vuotta vanhasta korisängystä, jossa meidän mamma on nukkunut vauvana 1930-luvulla. Äitini on nukkunut siinä 1960-luvulla ja minä sitten taas 1980-luvulla. Alppu nukkui siinä 2010-luvulla, kuten myös hänen aikanaan saapuva pikkusisko tai -veli nukkuu (ja meidän suvun muut tämän ikäpolven vaavelssonit).

No, yhtään yötä Alppunen ei kyllä ole tuossa nukkunut, sillä minä olen niin laiska lortto, etten jaksanut nostella Alppua sänkyyn ja pois yöllä imetysten välissä, joten hän nukkui ensimmäisen vuotensa öiseen aikaan meidän välissä. (Tai käytännössä katsoen minun vieressäni, koska Tikillä oli tapana siirtyä aina toiseen huoneeseen ja lopulta hän nukkui sellaisella kälyisellä selkää tuhoavalla vieraspatjalla koko vuoden.) Veikkaan, että samalla meiningillä mennään tälläkin kertaa. Tosin vähän jännittää se, että miten me hoidamme Alpun öiset ”minä tulen nyt teidän sänkyyn nukkumaan” -vaellukset. Koska sellaisia sattuu aika usein. Sen tiedän, että vauvaa ja 3-vuotiasta ei voi laittaa nukkumaan vierekkäin, muuten jälki ei ole kaunista.

Kuitenkin päivisin tuo sänky on ollut erinomainen paikka nukkua, sillä korin voi nostaa irti jaloistaan vaikkapa keittiöön tai olkkariin, mikäli haluaa kyylätä silmä kovana ihanaa ja suloista nukkuvaa lasta, mutta toisella silmällä kuitenkin katsoa Game of Thronesin julmuuksia. Sellaista se vanhemmuus on.

(Paitsi Tikin vanhemmuus, joka ilmeisesti halveksuu sydämensä kyllyydestä sekä Game of Thronesia ja ihmisiä, jotka katsovat Game of Thronesia. Hänellä on meneillään omituinen projekti, jossa hän tarkistaa viikoittain,kuinka monta kymmentä tuhatta merkkiä Westerosin kirjeenvaihtajan raportit ovat, ja  paheksuu syvästi sitä, että ne ovat miltei aina 40 000 merkkiä, eli kohtuullisen pitkiä, mikä tarkoittaa sitä, että hänen – HS:n tilaajan – varoilla rahoitetaan tuollaisen paskan kirjoittamista. No, itse taas luonnollisesti luen aina nuo ”kirjeenvaihtajan” raportit ja nautin niistä, vaikka ne ovatkin kieltämättä välillä melko dadaistista tekstiä. Mutta ne ovat myös HS:n luetuinta aineistoa, ja sitten voi vain kysyä, että mitä se kertoo meistä ja ihmiskunnasta ja siitä, mihin tämä kaikki on menossa, kenellä on vastuu ja miten käy lasten?!!!!!!!)

Palatakseni vielä sänkyyn. Myös tuo lakana on peräisin iäisyyden takaa. Se on meidän mamman äidin, eli Usun lakana (oma äitini ei aikoinaan osannut sanoa isoäiti vaan kutsui tätä ”usuksi”, minkä jälkeen kaikki ovat kutsuneet kyseistä ihmistä Usuksi). Siinä on kauniisti kirjailtu A ja L, eli Alma Laina, joka oli hänen nimensä. Minun äitini ompeli tuosta aikuisten lakanasta korisänkyyn kauniin lakanan, mikä tekee siitä entistä ihanamman.

Ja vielä pari sanaa muista asioista kuvassa: Pussilakanan olen saanut Visual diaryn Saaran kautta hänen siskoltaan Riikkikseltä, ja Alppukin nukkui siinä pari vuotta sitten. Tuo ihana mobile taas on se ”something new” -osuus, sillä Alppu rakasti liikaa omaa paperista kuumailmapallomobileaan eli tuhosi sen täydellisesti omilla pikku kätösillään lopulta. Ehkä nuo puiset veneet kestävät paremmin! Ikävä kyllä en tiedä, mistä mobile on peräisin, sillä sain sen baby shower -lahjaksi isosiskoltani Lotalta. Se on aivan ihana, ja uskon, että vaaveli rakastaa sitä yhtä lailla.

Sellaisia terveisiä vauvalle, että täällä on kaikki, siis ihan kaikki, nyt täysin valmista, eli voit tulla. Lupaan, että saapuessasi tänne meille Hermanniin pääset katselemaan kauniimpaa mobilea kuin mitä olet viimeiset kuukauden tuijottanut. Itse asiassa en edes halua kuvitella, minkälaiset omituiset ja makaaberit lihapoimut siellä jossain sinun nykyisessä asuinpaikassasi toimittavat mobilen virkaa, mutta lupaan, että tämä on parempi.

Lue myös:

Niksipirkasta päivää, eli näin laitat vauvan kaappiin

5 esinettä, jotka ovat helpottaneet äitiyttäni

Kommentit (8)
  1. Oot kyllä valtakunnan (tai kenties universumin) paras bloggaaja! Toivon hartaasti, ettet tee kuten Laura Friman teki lopeta bloggaamista toisen lapsen syntymän jälkeen 😪 Mietin välillä, että voisiko näin käydä. Mukavia viime hetkiä sinne! 😊

    1. Hear hear!
      Törkeän shittisen, suorastaan itkettävän päivän jälkeen tämän postauksen lukeminen oli kuin matka aurinkorannalle hiilijalanjäljittä, kilo karkkia ilman kaloreita, pelkkää autuutta siis.

      Kruununa i h a n a Alppunen kaartamassa isoveljen asenteella ja vauhdilla kuviin! :’D <3

  2. Ihastuttava sänky ja niin kaunis ajatus sukunne vauvoista nukkumassa samassa ensisängyssä.

    Meillä oli esikoisen kanssa sama kuvio, eli perhepeti melkein vuoden ikään saakka. Nyt toisen kohdalla olen tsempannut ja siirrän vauvan yösyöttöjen jälkeen takaisin pinnasänkyynsä. Syynä juurikin isoveljen yölliset vaeltamiset meidän keskeen nukkumaan. Onneksi tämä pikkusisko on suht nopea ruokailija ja jatkaa syötyään tyytyväisenä uniaan omassa pinnasängyssään. Myös oma nukkumiseni on toki rennompaa, kun sängyssä on tilaa kääntyillä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *