Vauva täytti kaksi kuukautta

Vauvan toinen kuukausi, kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin, on ollut aivan mielettömän ihanaa lomailua ja auvoa. Elämä kahden lapsen äitinä on asettunut uomiinsa, ja minun kaikenlaiset pelot siitä, etten hanskaa näitä hommia, ovat osoittautuneet täysin turhiksi. Tällä kahden kuukauden kokemuksella  olen huomannut, että kahden lapsen vanhemmuus sopii minulle ja tuntuu jotenkin tosi hauskalta. Minusta on jotenkin hauska puhua lapsista monikossa, ”meidän lapset”, vaikka tuo vauva on vielä niin pieni, ettei siitä nyt ihan kamalasti pääse vielä puhumaan. Mutta silti aina iltaisin päivitellään Tikin kanssa, miten meillä on kyllä niin ihanat lapset.

Ja kyllä siitä vauvasta jotain voi sanoa, kuten siitä, mitä se on tehnyt viimeisen kuukauden aikana.

Vauva on:

kasvanut yhden sentin. Viime kuussa viisi senttiä, tässä kuussa yhden. Eli nyt on 58 senttiä.

kasvanut 4700 grammasta 5500 grammaan. (Ei 15 kiloon, kuten Tiki kuvitteli. Oli muuten erittäin mieluisa yllätys, kun täällä mökillä menin hakemaan seuraavaa vaippapakettia, ja Tiki oli jostain syystä ostanut vaippoja koossa kuusi. Eli yli 15-kiloisille. Alppu, joka lopetti vaippojen käyttämisen vuosi sitten, painaa tällä hetkellä noin 14 kiloa. No, Tiki puolusteli tätä silltä myöhemmin, että siinä paketissa lukee ”30 vaippaa”, ja numerossa 30 häntä hämäsi numero 3, ja siksi hän kuvitteli ostavansa koon 3 vaippoja. Semmosta!)

alkanut hymyillä ja jokeltaa. Ääni on niin suloinen, että osa tajunnasta räjähtää aina, kun sitä kuuntelee.

reissannut Tampereella, Kokkolassa, Oulussa, Hailuodossa, Vehmersalmella ja Mikkelissä. Hyvä vauva!

viihtynyt ihan kaikkien sylissä, kutka häntä vain ovat sylitelleet.

pudonnut kerran penkiltä lattialle (Oulun Roosterissa), kun Alppu vahingossa tönäisi kantokoppaa. Onneksi kantokopan sisällä, joten pieni vain säikähti. Itku oli kyllä valtava.

mökkeillyt niin kuin ei olisi huomista! En tiedä, kannattaako silloin mökkeillä, mutta mikäli huomisen puuttuminen viittaa siihen, että tulee vihdoin se meidän perheessämme pelätty ja siihen pitkällisesti varustauduttu zombie apocalypse, niin siinä mielessä tämä on osuva ilmaus. Uskon, että tällöin kannattaa mieluummin olla mökillä kuin kaupungissa.

nukahtanut yöunilleen vaihtelevasti seiskan ja ysin välissä ja herännyt yleensä ensimmäisen kerran lyhyesti kuudelta syömään, minkä jälkeen nukkunut vielä yhdeksään saakka. Täysin käsittämätön tapaus.

ollut haltioissaan isoveljestään. Alppu saa välillä hellyyskohtauksia, jolloin hän lepertelee: ”Ihana vauva! Suloinen vauva!” (Välillä hän myös kertoo, että vauvan olisi syytä mennä pois, sillä ”minun pitää nyt olla sylissä”. Olen syönyt etenkin täällä mökillä lukuisat ateriat niin, että sylissäni on ollut kaksi lasta. Jotenkin se vain onnistuu.)

kerryttänyt päähänsä karstaa. Nyt se alkaa olla juuri siinä vaiheessa, kun ihmiset tietäväisen näköisenä ja ihastellen kertovat: ”Vauvallehan kasvaa punaiset hiukset!” Sitten kerron heille, että karsta on oranssihtavaa.

kastanut pikku jalkansa Kakskerranjärveen usein.

kannattelee vähän päätään. Neuvolassa sanottiin: ”Kaipaa vielä treeniä.” Olin tästä täysin järkyttynyt! Minun lapseni on täydellinen tuollaisena kun se on, pää kenossa olkapäällä roikkuen ja kuolanoro suupielestä valuen. Ei tässä nyt mitään treeniohjelmaa laiteta pystyyn!

viettänyt reteästi aikaa isänsä kanssa silloin, kun minä olen käynyt saunomassa. (Alpun kohdalla en vielä tässä vaiheessa irrottautunut edes näin lyhyeksi aikaa.)

matkannut kantokopassa vaikka minne. Aivan järjettömän kätevä asia, jota meillä ei ollut Alpulla vielä käytössä.

ollut niin mielettömän rakas ja ihana, että joka päivä on vain katseltava pikku pumperoa ja tunnettava valtavaa kiitollisuutta, että sellainen on tänne meille nyt järjestynyt.

Lue aiempi postaus:

Vauva täytti yhden kuukauden

Kommentit (13)
  1. Meidän kaksikuukautisemme viihtyy erinomaisesti kantorepussa (josta voin sanoa samaa kuin sinä kantokopasta, aivan järjettömän kätevä asia) josta katselee, seurustelee ja jossa nukkuu päivisin. Neuvolassa th totesi vauvan masullaan olemisen nähtyään, että ”ei ole vissiin juuri pidetty lattialla”… 😀 (olen nauttinut tästä syli-ja reppuvauvasta täysin siemauksin)

    1. No niinpä! Ihminen ehtii olla lattialla sitten koko elämänsä. Nytkin olen tässä lattialla (tosin jaloillani seisoskellen, mutta lattialla silti).

      Mä kanssa fiilistelen kovasti kantoreppua! Nyt mökillä ei olla sitä kauheasti käytetty (koska hiki), mutta otan taas kaupungissa käyttöön. 🙂

    2. Meillä on sanottu kyllä että kantorepussa vietetty aika lasketaan olevan ”tummy time”koska sekin niitä lihaksia vahvistaa. Ei ihan sama tietty mutta kuitenkin 😊

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *