Vauva täytti yhdeksän kuukautta

Voi meidän pientä isoa Didiämme! Nyt hän on ollut yhtä kauan maailmassa kuin vietti aikaa minun sisälläni. Yhdeksän ansiokasta kuukautta. Enimmäkseen hymyä ja naurua, yhä enemmän myös halua tehdä asiat omalla tavalla. Piirre jota arvostan ihmisessä (tiettyyn pisteeseen asti).

Ryömimään opettelu avasi uuden maailman, ja nyt hän haluaisi päästä paikkoihin. Paikoilla tarkoitan kaikenlaisia laatikoita, joissa on tavaraa. En sellaisia paikkoja, joihin itse haluaisin päästä (kuten Teatterin vippi tai teekutsut Kultarannassa). Niinpä Didier on alkanut kiipeillä itsetuhoisesti. Herkempi äiti hankkisi lapselle konttauskypärän, mutta meidän perheessä uskotaan pienestä pitäen yksilön vastuuseen. Jos päätät molskahtaa takaraivollesi, niin siinäpähän molskahdat.

Kahdeksankuukautisneuvola venähti yhdeksään kuukauteen, ja nyt on faktaa mitoista. 8 500 grammaa ja 73 senttiä. Yhdeksässä kuukaudessa hän on miltei tuplannut synnyinpainonsa (joka oli 4 358 grammaa).

On käynyt ilmi, että Didi ei erityisemmin vierasta ihmisiä, ainakaan mukavia sellaisia. Viikonloppuna hän esimerkiksi vietti äitini ja tämän miehen Juhan kanssa kymmenen tuntia laadukasta yhteisaikaa. Sillä aikaa minä vietin laadukasta mökintyhjennysaikaa ja kaatopaikka-aikaa. (Joo joo, kyllä minä tiedän että oikea termi on nykyään jätekeskus ja kaatopaikat ovat vain sellaisille peräkylän einareille, jotka perustavat omaan metsään omatoimikaatopaikan, koska eivät halua maksaa parin euron jätemaksua jätöstensä toimittamisesta eteenpäin.)

Jumalille kiitos, vihdoin tuohon lapseen menee ruokaa. Kauan se otti, mutta nykyään sormiruokailutermi lunastaa itsensä, ja voidaan puhua jo jonkin asteisesta ruokailusta. Unelmoin sellaisesta palvelusta, että joku vuokraisi minulle vuodeksi koiran, joka söisi kaikki lapseni lattialle heittämät moskat. Kaverin koira oli lihonut 20 prosenttia elinpainostaan vauvan sormiruokailuvuotena.

Olen alkanut viihdyttää itseäni istuttamalla tuota lasta potalla. Siinä ei ole järjen hiventä, enkä todellakaan usko tämän johtavan mihinkään vielä moneen vuoteen. On kuitenkin hauskaa, kun molemmat nauramme pienille yllätyksille, mitä potasta löytyy, kun sillä on paistatellut tovin päivää. (Yllätyksillä en tarkoita mitään kindermunan sisältöä. Ennemminkin munan ulkokuori tulee tästä mieleen.)

Vauva menee edelleen nukkumaan klo 19-20 välillä ja herää 06-07 välillä. Herää pari kertaa yössä syömään. Pitäisi tehdä unikoulu ja blaablaa, mutta en jaksa.

Didi taputtaa iloisesti kaikelle. Järkyttyy vähän siitä, jos näkee, että taputtaminen ei olekaan hänen yksinoikeudellinen bravuurinsa vaan muutkin ihmiset osaavat taputtaa.Mutta minä kyllä ilahdun, kun hän taputtaa minulle. Olen kaikki ne aplodit ansainnut.

Diddelsse on myös viettänyt isoveljensä neljävuotissynttäreitä, viihtyi upeasti lapsipaljoudessa. Ylipäänsä muita lapsia on tavattu. Oodissa lasten satuhetkessä (ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa vauva-aktiviteetti, jossa olen Didin kanssa käynyt – ja olen ylpeä itsestäni että kävin!). On hengaillut Kolmosen kanssa, Hey babyn vauvelssien kanssa. Morotellut jopa Natan vielä toisella puolella aikaansa viettävää vauvaa. Olen niiiin iloinen, että nyt niin monella kivalla ihmisellä on vauva. Elämä on eeppisen ihanaa, kun voi vain lorvia kivojen tyyppien kanssa.

Didi on käynyt jos jonkin verran työpalavereissa, sillä äitinsä podcast ei suunnittele itse itseään.

On tutustnut uuteen ystäväänsä, Fridan pikkuveljeen. Ja miten ihana juttu! Minä pääsin tämän pienen pojan kummitädiksi, Mirjan ja Mariannan kanssa. Oli maailman suloisin hetki, kun kävimme alle vuorokausi pikkuisen syntymästä katsomassa häntä Meilahden potilashotellissa. Se rauha ja onni, mitä Raisan perheestä huokui. Raisan synnytys meni ilmeisen hyvin ja hyvin nopeasti.

On ollut ihan mielettömän kiva kuukausi. Vaikka marraskuu on kestänyt nyt pidempään kuin Talvisota (marraskuu 113 päivää, Talvisota 105 päivää), niin kyllä tästä lumettomasta ja sateisesta talvesta selvitään, kun on niin ihana tyttynen seurana.

Lue myös:

Vauva täytti yhden kuukauden

Vauva täytti kaksi kuukautta

Vauva täytti kolme kuukautta

Vauva täytti neljä kuukautta

Vauva täytti viisi kuukautta

Vauva täytti kuusi kuukautta

Vauva täytti seitsemän kuukautta

Vauva täytti kahdeksan kuukautta

Kommentit (4)
  1. Kyllä mun mielestä on ihan hyvä idea laittaa bebe ajoissa potalle, ainakin omani oppi kuivaksi aika aikaisin tällä tavalla 😀 Ah mutta ruokailut vauvan kanssa, ei jatkoon. Onneksi oma parivuotiaani ei enää pudota kaikkea lattialle, meidän kissa ei niitä tähteitä kovin tehokkaasti syö.

    1. Alpun kohdalla ostin sille potan vasta joskus kun se oli jotain miljoona vuotta vanha. Mutta tämän tokan kohdalla on jotenkin helpompaa heittää sitä äheltämään pottabisneksiä, kun veli vieressä näyttää esimerkkiä.

  2. Morjestaaaaa didi! Terkut Retiisiltä täältä idästä!

    1. Hihiiii! Retiisille paljon halauksia ja pusuja! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *