Vauvan syöttämissysteemi

vauvanruoka.jpg

Joistakin asioista voi tehdä itselleen uskomattoman vaikeita. Näin jälkikäteen ajateltuna nauran itselleni, kun tämä vauvan siirtyminen kiinteisiin ruokiin on ollut niin jumalaton prosessi. Mä olen tavallisesti systeemien nainen ja logistiikan kuningatar. Mutta nämä ruokabisnekset ovat olleet ihan sekoilua. Etenkin sen jälkeen, kun vaavi täytti kahdeksan kuukautta ja sen on pitänyt oikeasti syödä säännöllisesti viisi (5) kertaa päivässä, homma on ollut ihan kaaosta. Olin jotenkin niin tottunut siihen, että se vetää sitä maitoa, että normaaliin ruokaan siirtyminen oli ihan leikkimistä, juurikin siksi, että se syö vähän eri ruokia kuin me.

Nyt olen kuitenkin luonut pettämättömän systeemin. Systeemi perustuu siihen, että mä olen äärimmäisen laiska ja mukavuudenhaluinen, mutten kuitenkaan halua syöttää pelkkää valmisruokaa lapselleni. Mä kadehdin ystävääni Niinaa, joka kokkailee vaikka mitä ruokia sen pojalle, mutta mä olen vain niin laiskimus!

Kyllä, meillä on Samasta padasta, Luomuruokaa lapselle sekä Minä syön itse -keittokirjat himassa. Kyllä, välillä teen niiden resepteillä ruokaa. Mutta enimmäkseen mä teen isoja määriä juurikin lapselle tarkoitettua ruokaa (eli ei aikuisille) ja pakastan niitä. Ja ei, mä en halua liittyä Simppelit sormiruokailijat -ryhmään. Mun psyyke ei vain ole tuollaisia FB-ryhmiä varten.

Se tässä on tietenkin huvittavaa, että tämä mun vaivalla väsäämäni systeemi on tarpeeton noin kuukauden päästä, jolloin Alppu täyttää yhden vuoden ja alkaa syödä samoja ruokia meidän kanssa. Ja oikeastaan tämä systeemi romuttuu täysin Thaimaan-matkalla, siellä on ihan toiset bisnekset syömisen suhteen, mutta niistä vähän myöhemmin. Mutta ehkä mun systeemin avaamisesta on jollekin teistä iloa, jotka olette aloittelemassa vauvan ruokailutaivalta. (Ainakin tätä postausta on toivottu multa.)

Näin homma toimii.

vauvanruoka2.jpg

Noin kello 08 aamupalalla syödään puuroa. (Noin kuuden seiskan maissa olen käynyt vauvan kanssa maanittelutaisteluja, joissa yritän tainnuttaa sen vielä hetkeksi nukkumaan rintamaidon avulla.) Meni pitkään niin, että Alppu ei suostunut syömään muuta kuin valmispuolukkapuuroja. Luulin tuolloin, että kaikki on mennyttä, mutta sitten se yhtäkkiä alkoi syödä tavallista mikrossa lämmitettyä kaurapuuroa, johon on laitettu vähän marja- tai hedelmäsosetta mukaan. (Ne marja- ja hedelmäsoseet mulla on aina kaupan valmiina purkkeina.)

Puuron kanssa Alppu saa jäystää jotain tuoretta hedelmää: omenansiivua, mandariinia, banaania, päärynää tai luumua. (Sormiruokailu auttaa harhauttamaan vauvan syömään, kuten tässä postauksessa kirjoitin.)

Viikonloppuisin aamupalalla syödään banaanipannukakkua (eli banaanimunakasta), jota Alppunenkin saa syödä.

 

Noin kello 11 tai 12 lounaalla syödään proteiinipitoista purkkiruokaa, mikäli ollaan ravintolassa, eli melko usein. Alppu syö puolikkaan purkin, ja loput säästän seuraavaan ruokailuun. Lisäksi buffeteissa on usein kaikkia hauskoja juttuja, joita voi tarjota vauvalle jäystettäväksi: minitomaatteja, kurkkua, kananmunaa, sen semmoista.

Nyt olen kuitenkin pyrkinyt tekemään niin, että syötän Alpulle lounaan kotona, jotta se nukahtaisi ja sitten mä saisin syödä lounaan rauhassa.

Kotona ei syödä valmisruokia, vaan ihan omin kätösin väännän ne. Ja tässä tullaan itse systeemiin:

Teen ruokaa isoja satseja kerrallaan ja säilön ne. Pakastimessa on aina kahta tai kolmea annosta hiilihydraattia: perunaporkka-, bataatti-, kukkakaali- tai parsakaalisosetta tai sitten riisiä tai spagettitomaattiseosta (ohje Samasta padasta -kirjasta). Lisäksi pakastimessa on aina kahta tai kolmea proteiinin lähdettä: Lohta, jauhelihaa, linssikeittoa.

Otan kaksi tai kolme palaa hiiligydraattia ja yhden palan proteiinia ja lämmittän ne mikrossa (noin 1,5 minuuttia menee kolmeen kuutioon). Tähän lisään joko lorauksen rintamaitoa tai vettä.

Soseruuan lisäksi Alppu saa jäystää jotain sormiruokaa, kuten avokadoa, keitettyä porkkanaa, kurkkua tai parsakaalia.

vauvanruoka3.jpg

Noin kello 14 tai 15 välipalaksi Alppunen syö kotona hedelmiä (ja nykyään, kun se on jo 10 kk myös jogurttia!) ja reissussa jonkun hedelmävalmispussin (eli melko usein).

 

Noin kello 16 tai 17 päivälliseksi taas samaa settiä kuin lounaalla tai sitten teen jonkun mukaelman siitä, mitä itse syön. Esimerkiksi kananmuna on erinomainen protskunlähde, pastaa ilman suolaa, nuudeli… tässä vähän sävellän.

 

Kello 18.30 tai 19 iltapalaksi vedetään samat hommelit kuin aamupalaksi. Unosille tainnutan sen imetyksen avulla.

Ai niin, näiden lisäksi imettelen vauveloa melko satunnaisesti pitkin päivää, mutta yleensä ruuan päätteeksi (jos muistan).

 

Nyt kun systeemi on luotu, mulle jää enää harmitukseksi se, että olen joutunut syöttämään noita lihajuttuja Alpulle, kun ne ovat olleet niin vaivattomia ja nimenomaan neuvolan esitteissä suositeltuja proteiininlähteitä. Kuten lokakuussa kirjoitin, mä ja Tiki ollaan siirrytty aika lailla syömään kasvisruokaa kotona. (Tähän väliin on pakko mainita, että ollaan otettu käyttöön juurikin tässä postauksessa teidän kommenteissa kertomianne reseptejä. Olen näistä neuvoista ikuisesti kiitollinen, koska nykyään syön paljon paremmalla omallatunnolla!) 

Kuitenkin monissa vauvan purkkiruuissa proteiininlähde on punainen liha tai kananliha. (Miksei muuten koskaan sanota kananliha, miksi on aina erikseen liha ja kana?) No, onneksi olen nyt löytänyt muutamia kasvisproteiininlähteisiä vauvan valmisruokia, mutta kerron niistä myöhemmin!

 

Onko teillä jotain lisättävää tai vinkki vitosta, jolla ”systeemin” saisi hiottua vielä täydellisemmäksi?

 

On näistä aiemminkin kirjoitettu, herran tähden tämä aihe puhuttaa minua:

”Huljuta niitä sormias vauva” eli näin saan vauvan syömään

Vauva ei suostu syömään

Vauvan syömistaival alkaa

 

 

 

 

Kommentit (6)
  1. Se fb-ryhmä sormiruojailijat on kamala! 😀 huh huh kylmä hiki tuli lukiessa niitä juttuja,

    Itse luotan muiden äitien tekemiin. Naps, korkki auki ja mikroon, valmista tuli!

  2. Tulipa kultaisia muistoja vuoden takaa! 😀 Vaikka se oli aikamoista showta niin samalla se oli hauskaa, näkisin saman vaivan vaikka kymmenen seuraavan lapsen tähden koska kartan lasten valmisruokia. Vaikka ovat nekin olleet pelastus juuri raflassa, autossa jne. koska säilyy (vaikka sehän mua kauhistuttaakin,heh). Keep going ja toivottavasti löydät uudet systeemin kun hän tavoittaa maagisen vuoden iän.

    Meillä muuten oma ruokailu on muuttunut paljonkin nyt kun 1,5v on jo tovin syönyt kanssamme samasta kattilasta ja se on hyvä se! En olisi halunnut kasvattaa häntä sillä valiolla miten ennen mieheni kanssa söimme..

    Ja se vinkki: käytin paljon tuohon aikaan linssejä, nehän on proteiinipommeja. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *