Voi päiväkodin opettajat!

Haastattelin keväällä yhteen juttuun päiväkodin opettajaa, jonka juttuja kuunnellessa arvostukseni päiväkodin opettajien ammattitaitoa kohtaan kasvoi vain entisestään. Tämä ei nyt ole mikään jorina siitä, mitem opin heitä arvostamaan, sillä totta kai olen aina arvostanut päiväkodin henkilökuntaa. (Ylipäänsä ihmetytti, kun koronaerostyksen aikana jengi horinoi, miten ”nyt vasta todella opin arvostamaan päiväkodin ihmisiä, kun vietän lapseni kanssa 24/7” – miksi vasta nyt?)

Joka tapauksessa. Kun pääsin haastattelua tehdessä kuulemaan, miten syvällisesti ja perusteellisesti tuo opettaja mietti rooliaan lasten elämässä, liikutuin valtavasti.

Opettaja kertoi muun muassa siitä, miten hän haluaa opettaa jo 3-vuotiaille, ettei kaikkea voi elämässä saada – että jo kolmivuoiaat voivat alkaa priorisoida tärkeimmät jutut. Tämän hän toi esimerkiksi niin esille, että kun lapset ideoivat, minne kaikkialle he haluaisivat mennä retkille ja tulee 30 ideaa, niin hän kysyy, että ehditäänkö me vuodessa 30 eri retkelle. Sitten lapset pohtivat, että ehkä ei. Ja voilà. Alkaa priorisointi, ja lopulta päätetään yhdessä aikuisen kanssa, että mihin kohteisiin kaikkein mieluiten mentäisiin.

Opettaja kertoi myös opettavansa mokailua lapsille. Joskus tahattomasti, joskus tahallaan. Vaikka niin, että hän mokailee laulu- ja taputusleikissä.

”Haluan, että lapset aikanaan muistavat, että kyllä se mediän opettajakin mokaili, eikä se koskaan ollut maailmanloppu.”

Itse juttu käsitteli aivan toista aihetta, mutta kuten usein toimittajan työssä, haastattelua tehdessä tulee juteltua vähän muistakin asioista. Se on valtavan antoisaa.

Alppu aloitti tällä viikolla pitkän tauon jälkeen taas päiväkodissa. Jo ihan päiväkodin viikkokirjeistä huomaa, että siellä todella mietietään järjestelmällisesti, millaisia juttuja lapsille näytetään ja opetetaan.

Tuntuu niin kivalta, että meidän pikku ukkelilla on elämässään niin monia hienoja aikuisia, joilta hän oppii hyvää elämää. Sellaisia, jotka ovat omistautuneita sille tällä lailla syvällisesti.

Kivaa ja antoisaa päiväkodin alkua itse kullekin!

Kuvat: Meidän pieni Batman liihotteli miltei koko heinäkuun tässä asussa ympäri maita ja mantuja

Lue myös:

Vanhemmuus on omien tunteiden tunnistamista

Asioita, joista en muista olla kiitollinen mutta olen

Kommentit (7)
  1. Jotenkin tuntuu että ne jotka on alkaneet arvostaa päiväkodin opeja nyt korona-aikana näkee ehkä päiväkodit jonkinlaisena lapsiparkkina. Tai että päiväkodissa on sama meininki ja hulina kuin kotona sillä erolla että lapsia on paljon enemmän, vaikka eihän se niin ole. Onhan pedagoginen ajattelu ihan hurjan isossa roolissa päiväkodissa. Mun lemppari ope oli sellainen, joka opetti lapset pienestä pitäen (muistaakseni joku 3-4 v) ratkomaan keskenäiset ongelmansa, kun ryhmässä alkoi olemaan sellainen meininki, että lapset tuli kantelemaan opelle ihan joka asiasta. Eli kun lapset tuli kantelemaan opelle, että toinen vei lelun tai muuta vastaavaa, niin tää kyseinen ope pisti aina osapuolet nokatusten ja käski keskustelemaan asiasta (tietenkin itse siinä avustaen ja keskustelu ohjaten, esim. ”kerro kaverille mikä sua harmittaa”). Hirveen nopeasti lapset oppi itse ratkomaan keskenäiset ongelmansa sekä pyytämään anteeksi kun olivat tehneet väärin.

  2. Heti iski huoli. Täytyykö mun pikkuisen tietää elämän realiteetit? Masentuuko lapseni tai alkaako kokea yhteiskunnan asettamia paineita kun häneltä viedään lapsen usko rajattomiin mahdollisuuksiin? Tuleeko lapseni unelma-ammatti olemaan astronautin tai prinsessan sijasta kirjanpitäjä?

    1. Hei kuule MMAR , meidän opettajien (ja myös hoitajien) tehtävä päiväkodissa on tukea lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia, kasvua ja kehitystä, ei lytätä lapsen uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä. 🙂 Positiivinen pedagogiikka, vahvuuksien kautta toimiminen ja lapsilähtöisyys on tän päivän varhaiskasvatuksessa se juttu!

      Kiitos Julia tästä postauksesta! Juuri tätä ennen luin taas yhden varhaiskasvatuksen arvoa väheksyvän uutisen, joten oli ihanaa löytää tällainen kirjoitus blogistasi! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *