Vuosaaren kiusaukset

vuosaari1.jpg

vuosaari2.jpg

vuosaari3.jpg

vuosaari16.jpg

vuosaari5.jpg

vuosaari6.jpg

vuosaari7.jpg

vuosaari8.jpg

vuosaari9.jpg

vuosaari10.jpg

vuosaari11.jpg

vuosaari12.jpg

vuosaari13.jpg

vuosaari14.jpg

vuosaari15_0.jpg

Sitä tekee aina listoja, missä kaikissa paikoissa haluaa käydä ja mistä jutuista nauttia Helsingin kesässä ja sitten päätyy kuitenkin viettämään lomansa ulkomailla. Pohdittiin just Niinan kanssa, miten hassua on, että juuri äitiysloma on se aika, jolloin vihdoin tekee ne kaikki listan kivat asiat.

Jatkettiin eilen meidän kaupunginosaturismia ja suunnattiin metrolla kohti itää, aina Vuosaareen saakka. Ennakkoluulothan Vuosaaresta eivät olleet parhaat mahdolliset (kiitos Aku Louhimiehen Vuosaari-elokuvan). Meidän ajatus oli syödä ensin nopea lounas ja suunnata sitten vaunuinemme päivinemme Uutelan luontopolulle.

No, ensin pyörittiin Vuosaaren ei-niin-miellyttävällä, joskin ulkopuolelta arkkitehtoonisesti kiinnostavalla Columbus-ostarilla, josta näytti saavan broilerikiusausta joka ikisestä ravintolasta. Ei kiitos. Lähdettiin suunnistamaan kohti paikallista sushibuffettia, mutta se oli ennakkotiedoista poiketen kiinni. Tässä vaiheessa oltiin pyöritty niillä kulmilla jo yli tunnin verran, nälkä alkoi olla silmitön ja bebbetkin itkeskelivät kantorepuissaan. Onneksi en ollut mun pikku lomamatkalla Tikin kanssa, koska normaalisti olisin tässä kohdassa alkanut tiuskia ja raivota kuin pikkuvauva (tosin pikkuvauvat eivät onneksi tiuski). Niinalle en kuitenkaan kehdannut (eikä se mulle), joten jatkettiin tyynesti matkaamme. Lopulta mikä hyvänsä kiusaus olisi kelvannut! (Kiusaukselta koko Vuosaari tässä vaiheessa tuntuikin.)

Käpysteltiin rantaa kohti, koska ajateltiin, että siellä on pakko olla joku lounaspaikka. Ysärihenkiset kerrostalot tuntuivat vähän ghettomaisilta ja koko paikka jotenkin kulahtaneelta. Haaveiltiin kauniin Villa Solvikin lounaasta, mutta luultiin, ettei se olisi ollut vielä auki (kävi ilmi, että olisi sieltä saanut lounaan sittenkin).

Lopulta päädyttiin miellyttävän nepalilaisen terassille, josta saatiin älyttömän kivaa palvelua. (Miestarjoilija muun muassa suhtautui imettämiseen hyvin lungisti ja alkoi kertoa englanniksi Niinalle, miten lapsena hän on imenyt äitinsä, tätinsä ja ties kenen rinnoista maitoa, aika symppistä!)

Kun vatsa oli täynnä ja kiusaukset vain historiaa, alettiin oikeasti katsella ympärillemme. Että Aurinkolahden rantabulevardi on kaunis, ihan kuin olisi Nizzassa! Purjeveneet, hiekkaranta, jätskikojut, ihan täydellistä. Lopulta päädyttiin Amsterdamia muistuttavalle kanaalille, jonka ympärillä olevat talot näyttivät musta ihan asuntomainosesitteiden havainnekuvilta. (Kattokaa nyt noita kuvia tuossa yllä, härregyyyd!)

Tämän jälkeen kuultiin metsän kutsu, ja lähdettiin vaunujen kanssa uhkarohkeasti Uutelan luontopolulle. Ai että! Polulla oli vähän kiviä ja juuria, mutta rattaat rullasi aika hyvin. Varjoisa metsä tuntui hyvältä paahtavan auringon jälkeen, ohitettiin viljelyalueita, makkaranpaistopisteitä, kukkaniittyjä ja tiheää metsää. Kun nähtiin meri kimmeltämässä puiden välistä, suunnattiin rantakallioille. Poika innostui merielämästä niin, että se kääntyi ensimmäisen kerran selältään vatsalleen (!!!). Mama was soooo proud. 

Olin ajatellut, että poika aloittaisi kiinteiden ruokien maistelun vasta neljän kuukauden iässä (eli ensi viikolla), mutta löysin sen suusta pienen hämähäkin. Käy se näinkin.

Loikoiltiin aikamme kalliolla, kunnes oli aika lähteä kotia kohti. Kun käveltiin Aurinkolahden puistotietä pitkin takaisin metroasemalle, myös metriksen ympärillä oleva Vuosaari alkoi kiehtoa. Korkeiden kerrostalojen lasitetut parvekkeet näyttivät nukkekodin huoneilta, joissa ihmiset illallistivat kesävaatteissa. Ilmassa tuntui semmonen raikkaan kansainvälinen fiilis. Onneksi ei annettu liian alhaisen verensokerin pilata meidän Vuosaari-kokemusta. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan!

 

Vanhana matkailutoimittajana oikein innostuin ja keräsin tähän listan vinkeistä lattemamoille lomalaisille, jotka haluavat tutustua Vuosaaren ihmeisiin. Kommentteihin saa mielellään lisätä juttuja, jos tulee mieleen!

 

Syö Vuosaaressa:

Villa Solvikin lounas

Nepalilainen ravintola Pokhara

Kahvittele Kampelassa, paikkaan voi tulla myös veneellä (erityissuositus pannukakulle!)

Koe  ja näe Vuosaaressa:

Uutelan luontopolku

Aurinkolahden rantabulevardi ja hiekkaranta

Lohikalliorannan kaunis kanaalimainen alue

Metroaseman läheisyyden massiiviset kerrostalot

Vuotalon kulttuuriohjelma (kurssit näyttävät olevan täynnä)

Jatka matkaa Vuosaaresta Kaunissaareen

 

Aiemmat Helsingin lomakohteet:

Lauttasaari

 

Kommentit (9)
  1. Annuskainen
    1.6.2016, 20:28

    Tervetuloa myös vanhan Vuosaaren puolelle, täällä on todella paljon luontoa, avaruutta, matalampia kerrostaloja, pientaloalueita, viljelypalstoja, kivoja leikkipuistoja (etenkin Lohikäärmepuisto) ja mukavia ihmisiä. Aurinkolahti ei ole koko Vuosaari, vaikka hieno onkin. 🙂

    1. Jep, kannattaa Uutelan lisäksi käydä myös Kallahden/Rastilan metsäpoluilla ja upeilla rannoilla. Aurinkolahti on kyllä hieno, mutta ei sitä ”aitoa” Vuosaarta 😉
      Ravintola Maininki ja kahvila Villa Ullas on käymisen arvosia paikkoja.

  2. Kallvikinniemen upea harjutie ja sen päässä oleva lapsiystävällinen uimaranta jäivät näemmä seuraavalle reissulle. Mahtavia maisemia ja matkalla sinne, Kallvikin kainalon pienemmän uimarannan vieressä on myös kesäravintola Maininki, josta saa lounasta. Ravintola Solvikin terassi ja vieressä oleva puistikko ovat ihania. Vanha puistomainen Vuosaari toisella puolen Columbusta on myös näkemisen arvoinen. Itä-Helsinki yllättää monet satunnaiset kävijät ja Vuosaari on jotain muuta, kuin se Louhimiehen leffa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *