Ladataan...
Juliaihminen

Parhaat ideat ovat sellaisia, joista kuullessaan miettii, miksei tällaista ole tehty aiemmin. WeFood-kaupan ajatus on juuri tällainen: Se myy hävikkiruokaa, eli ruokaa, joka menisi muuten jätteeksi. Niiden parasta ennen -päivä on lähestymässä tai ne ovat jotenkin muuten kakkoslaatua. Tämä tarkoittaa tietenkin myös tavallista kauppaa edullisempia hintoja. Kyseessä on Suomen ensimmäinen kivijalkakauppa, joka myy hävikkiruokaa (aiemmin sitä on myyty verkkokaupassa).

Tuotteet saadaan lahjoituksina esimerkiksi Apetitilta, Meiralta, SamuFoodsilta, Arvidilta, Nordquista, Kaslinkilta, Heinon Tukusta, Ruohonjuuresta, K-Market Sörnäistenniemestä, Iittalalta ja Ecolinkiltä. Tuotteet noudetaan Nissanin sponsoroimalla sähköpakettiautolla, ja voitot ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön. 

Aivan nerokas idea siis. Tanskassa tämä on ollut menestys, ja siellä kauppoja on jo kolme. Suomessa ensimmäinen WeFood avasi äsken Helsingin uudessa Redi-kauppakeskuksessa, joka on minun lähikauppakeskus. Näin ollen sitä oli mentävä testaamaan!

Kävin Alpun kanssa ostoksilla WeFoodissa viime perjantaina aamupäivällä. Se sijaitsee K1-kerroksessa K-marketin vieressä, sinne oli suht helppo löytää. Kaupan tunnelma oli lämmin (se toimii enimmäkseen vapaaehtoistyövoimin), mutta hyllyissä ei ollut mitenkään hirveästi tavaraa. Tänne ei siis kannata suunnata ostoslista kädessä, vaan ennemminkin käydä ensin katsomassa, löytyisikö täältä mitään pöytään lähipäivinä sopivaa ja sitten ostaa loput ruoat muualta. 

Me ostimme tällä kertaa perunoita, pähkinärusinapatongin (nam!), kolme terveysmehuvälipalaa (siis sellaisia porkkanainkivääri, tiedätte) ja kroisantteja. Harkitsin sirkkamurojen ostamista (olisi saanut 4 eurolla!), sillä Alppu tykkää niistä, mutta ajattelin, että ehkä me ei saada niitä kulumaan loppuun tarpeeksi nopeasti. Sitä nimittäin ajattelin myös tuolla: ei kannata ostaa mitään, mikä menisi hävikkiin sitten omassa kodissa. Silloin koko homman pointti vesittyy.

Suomessa nimittäin syntyy vuosittain noin 450 miljoonaa kiloa ruokahävikkiä. Noin kolmasosa tästä syntyy kotitalouksissa. Ja kuten tiedämme varmasti, ruoantuotanto kuormittaa ympäristöä ruoan osuus kaikesta kulutuksemme ympäristövaikutuksista on 40 prosenttia!) ja siksi on tärkeää, ettei sitä tuoteta turhaa. 

Ystäväni Maria oli ostanut tuolta Teemun ja Markuksen leipää (m m mmmm!) super edullisesti, eli paikka on nimenomaan sitä varten, että sieltä voi tehdä löytöjä. Etenkin vihanneksia ja pakasteita siellä tuntui olevan hyvin. 

Leivät ja leivonnaiset tuodaan tuonne ilmeisesti edellisenä iltana, eli jos niitä mielii, niin aamupäivä on hyvä aika suunnata tuonne. Muuten ruokaa tulee vissiinkin pitkin päivää, kyselin työntekijöiltä.

Olen aiemminkin puhunut hävikkityydytyksestä, eli siitä kun onnistuu laittamaan ruokaa aineista, jotka ovat juuri menossa vanhoiksi. (Itse en btw oikein usko mihinkään parasta ennen -päiväyksiin, ne ovat vain ylivarovaista hapatusta! Heitän ruoan pois vasta, kun se haisee tai maistuu pahalta.). WeFoodilla on tällä hetkellä kamppis, jossa voi joko instassa tai facessa jakaa kuvan, jossa on kokattu ateria niistä raaka-aineista, joita kotoa sattuu löytymään tai voi kertoa oman vinkin hävikkiruoan pienentämiseen. Käyttämällä hashtageja #wefoodsuomi, #hävikkihaaste ja @wefoodsuomi ja näyttämällä kuvaa, saa kymmenen prosenttia alennusta kertaostoksistaan.

Okei, tämä on aika nimellistä, sillä oman herkkukorini hinnaksi tuli peräti 4,20 euroa, eli en ehkä olisi tarvinnut sitä aletta siihen. Mutta on aivan selkeä homma, että tästä lähtien aina Redissä käydessäni käyn tsekkaamassa myös WeFood-putiikin tarjonnan. Siinä saa sellaista löytämisen riemua!

 

Voisitteko ostaa ruokaa, jonka parasta ennen -päiväys häämöttää (tai on jo mennyt ohi)?

 

Lue myös:

Satokausityydytys ja hävikkityydytys

Juhlamekko ei auta nälässä, eli miksi liityin Naisten Pankkiin

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 
 
 

Ladataan...
Juliaihminen

Älkää surko, en aio tällä kertaa paasata ilmastonmuutoksesta (vaikka tuolla otsikolla voisi päästä niihinkin tunnelmiin), vaan sellaisesta hyvin tärkeästä aiheesta kun ryyppääminen ja rällääminen.

JVG:n ansiokkaassa kappaleessa lauletaan: "Huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella."

Näin oli minunkin elämässäni ennen. Sitä pystyttiin juomaan jatkoilla laatudrinkkejä (eli screw drivereitä) ja katselemaan auringonnousua Halkolaiturilta. Bailando oli tiukkaa, ja seuraava päivä oli yhtä ihana: kutsuimme sitä aikoinaan Trendi-lehdessä (kiitos Taika Mannilan) nimellä crapulé. Kun oli biletetty kunnolla, täytyi myös palkita itseään antaumuksellisesti ja helliä fyysistä ja henkistä kohmelon tilaa.

Mutta ei ole näin enää. JVG:lle sellaiset terveiset, että Huominen on tänään. Helvete sentään, huominen on mielessä suurin piirtein ensimmäisestä skumppuhörpystä saakka. Huomisaamu siintää jokaisen viinilasin kohdalla ajatuksissa.

Tilanne alkoi olla vaativa jo joskus 25-vuotiaana, kun keho ei kestänyt enää alkoholia samalla tavalla kuin opiskeluvuosien kulta-aikoina. Krapulat muuttuivat monipäiväisiksi, ja maanantaisin työpaikkaruokalassa saattoi ottaa lounaaksi vain pari palaa kurkkua.

Silloin kuitenkin antoi välillä itselleen luvan pitää kunnolla hauskaa, koska kerran sitä vain elettiin!

Mutta sen jälkeen, kun sain lapsen niin se vasta onkin ollut mielessä, että kerran tässä nimenomaan eletään, ja en pysty mitenkään enää uhraamaan aamua daruden tiloissa enkä yhtäkään seuraavaa yötä liskodiskon jytkeessä. Pelko tällaisesta on koko ajan läsnä.

Lisäksi sellainen vastuun tunne on koko ajan läsnä. Vaikka lapsi olisi toisessa kaupungissa isänsä luona, on koko ajan sellainen olo, että kolmea viinilasia enempää ei voi juoda, koska mitä jos jotain tapahtuu ja pitää ööö... en tiedä mitä. Ja sittenkin, vaikka tietäisi että lapsi tulee kotiin vasta sunnuntaina ja koko lauantai olisi aikaa rötvätä ja makoilla kotisohvalla, niin jotenkaan sitäkään aikaa ei voi hukata krapulaan, vaan pitää tehdä jotain arvokasta, kun kerran omaa aikaa on tarjolla.

En ole Alpun syntymän jälkeen ollut perushumalassa kertaakaan, en vaikka lapsi täyttää pian kolme! (Okei, viime kesän Sideways on poikkeus, heh heh.) Ennen saatoin olla sellaisessa pikkutuubassa kerran viikossa. Siksi tämä herättää ihmetystä. Että miten sitä voikin tavat muuttua näin paljon.

Tuolloin aina ajattelin, että "sitten kun saan lapsen, niin alkoholin käyttö vähenee". Naisellahan riskiraja on seitsemän annosta viikossa, ja minulla se kyllä paukkui silloin tällöin. Voiko siis sanoa, että lapsi pelasti minut piilevältä alkoholismilta? Vai olisinko seestynyt kolmekymppisenä joka tapauksessa, oli lasta tai ei? Paha sanoa.

Osa minusta haluaisi taas vetäistä oikein pitkän kaavan kautta semmosen huppeloseikkailun, mutta suurempi osa minusta pelkää sellaista kuollakseen. Ja siksi ei sitten oikein enää kolmen tai neljän annoksen jälkeen voi enää jatkaa meininkejä, ja valvominenkin on ongelmallista. Kyllä sitä nyt ihmisen pitää olla nukkumassa viimeistään kello yhdeltä, muuten pahoja asioita tapahtuu.

Tilanne on vähän harmillinen, koska humpuuttelussa on oikeasti välillä todella suuret hyvät puolet: onhan se nyt aivan sairaan hauskaa tampata kavereiden kanssa lattiaa ja laulaa Kaija Koota antaumuksellisesti. Edes silloin tällöin, edes kerran tai kaksi vuodessa. Vähän höllätä kontrollia.

Mutta uskon, että tämä saattaa olla pikkulapsivaiheen ohimenevä ongelma. Kuten olen monesti sanonut, odotan nelikymppisyyttä, silloin juhalt ovat varmasti parhaimmillaan: humallutaan vain hyvistä viineistä, keskustellaan vain kiinnostavista aiheista ja lauletaan karaoketaksissa vain hyviä biisejä. 

 

Miten teidän juhlakäyttäytymisenne muuttunut eri ikävuosina?

 

Kuvat: Viime kesän Flow-etkoilta (en mennyt itse festareille, mutta etkot oli upeat!)

 

Lue myös:

Ensimmäinen crapulé vauvan jälkeen

Äiti ottaa oluen

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi

Ihanaa tyttöjen päivää! Sitä vietetään taas tänään 11.10. torstaina! 

Olen viettänyt vuodesta 2012 tyttöjen päivää joka vuosi hauskoilla tavoilla. Yhtenä vuonna olin Helsingin Tyttöjen talolla ystäväni Ainon kanssa rakentamassa unelmakarttoja yläasteikäisten tyttöjen kanssa (heillä oli aivan upeita unelmia, yksi halusi esimerkiksi oppia saamen kieltä), toisena vuonna taas join skumppaa ja söin sushia ystäväni Katariinan kanssa. (Juhlimme tyttöyttämme ja suunnittelimme samalla seuraavan kesän häitämme.)

Tänä vuonna juhlin tyttöjen päivää osallistumalla Planin ja eduskunnan Tyttöjen oikeudet ja kehitys -ryhmän aamiaiselle, jossa kerrotaan, mitä suomalaiset tytöt ajattelevat tyttöjen oikeuksista ja niiden puolustamisesta. Tyttöjen päivän muuten sai YK:n kalenteriin juurikin Plan, eli vietän aamun juuri oikeassa seurassa.

Tällä viikolla IPCC-raportti on taas järisyttänyt ihmisten maailmaa aika tavalla (myös omaani, vaikka käytännössä mikään ei tullut yllätyksenä). Sekään tuskin tulee yllätyksenä, että ilmastonmuutoksesta kärsivät ensisijaisesti heikoimmassa asemassa olevat ja ne, joilla ei ole yhteiskunnassa niin paljon sanavaltaa: siis tytöt ja naiset. Ilmastonmuutoksen tuoma kuivuus vaikuttaa esimerkiksi Pohjois-Thaimaassa ja monissa muissa paikoissa tyttöjen arkeen siten, että he joutuvat käyttämään veden hakemiseen entistä suuremman osan päivästään. 

Toisaalta näiden samojen tyttöjen auttaminen myös ehkäisee ilmastonmuutosta: Kun tytöt pääsevät kouluihin, he pääsevät palkkatöihin sekä osallistumaan päätöksentekoon, jolloin köyhimmät yhteiskunnat vaurastuvat. Koulutetut naiset hankkivat vähemmän lapsia, ja heidän lapsensa ovat myös terveempiä. Lapset hankitaan myös usein myöhemmin, toisin sanoen: koulutus vähentää myös lapsiäitiyttä.

Mitä vähemmän ihmisiä, sitä vähemmän päästöjä. Vaikka inhoan ajatusta siitä, että "lapsen hankkimatta jättäminen on ilmastoteko" (kuka muka jättää nimenomaan siksi hankkimatta lapsen, ihmisarvoa ei voi mitata hiilijalanjäljellä), mutta koulutetuille naisille on yleensä mahdollista hankkia vähemmän lapsia, koska ehkäisyneuvonta tavoittaa heidät.

Planin tyttöjen päivän teema on: Jokainen tyttö voi muuttaa maailmaa. Ja sehän pitää täysin paikkansa. Tytöille pitää vain antaa mahdollisuus, ja yksi keino tähän on lahjoittaa tyttöjen koulutukseen ja hyvinvointiin. Tämä on erinomainen tapa juhlia tyttöjen päivää! Vaikkapa kympin tai parin kertalahjoitus on erinomainen kädenojennus maailman tytöille.

Kertalahjoituksen voi tehdä kätevästi Planin kautta. Tai jos oikein innostuu, niin voi liittyä kuukausilahjoittajaksi, eli tyttösponssiksi, kuten itse olen tehnyt.

 

Upeaa tyttöjen päivää!

 

Lue myös:

Tyttösponssaaja auttaa tyttöjä pääsemään kouluun

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kirjoitin viime maanantaina siitä, miten Ylen toimittaja Heidi Sullström kysyi minulta kriittisen kysymyksen nykyajan rahapuheesta. Aiheesta virisi blogiin mielestäni hyvä keskustelu, jota lopuksi ehkä ennemminkin vain seurasin kuin enää kommentoin, mutta kaikki kommentit olivat erinomaisia. 

Nyt Sullströmin juttu on julkaistu, ja se kertoo siitä, miten naiset ovat alkaneet sijoittaa enemmän tai ainakin kiinnostuneet aiheesta. Tähän mennessä epäsuhta on ollut ilmeinen: jutun mukaan naiset omistavat alle viidenneksen kaikista kotitalouksien omistamista osakkeista. Tehdessäni omaa kirjaani, törmäsin tutkimuksiin joiden mukaan naiset käyttävät enemmän rahaa perheeseen, kun taas miehet sijoittavat niitä omissa nimissään. Tämä ei ole tasa-arvoista.

Olen siis aidosti ilahtunut tästä ilmiöstä, että naiset ovat alkaneet kiinnostua pörssistä. Tällä voi olla kauaskantoisia tasa-arvoseurauksia. Luin esimerkiksi viimeisimmästä Arvopaperista aika pahalta kuulostavan uhkakuvan siitä, miten vuonna 2016 syntyvän ihmisen eläkekertymien käy. Jutun kaikki haastateltavat kehottivat ihmisiä sijoittamaan itselleen ainakin jonkinlaista ekstraeläkettä, vaikka noin yleisesti eläkejärjestelmään uskottiinkin. 

Ja vaikka nyt ei olisi puhe eläkkeestä (monia ihmisiä varmasti kammoksuttaa tai vähintäänkin pitkästyttää ajatus eläkkeestä), niin kyllä sitä ihan vaikka kymmenen vuoden päähänkin voi olla oikein fiksu säästää ja sijoittaa rahejansa. Koska sitä mä ennen kaikkea ajattelen sijoittamisen olevan: säästämistä. En niinkään kikkailua pörssissä tai ostamista ja myymistä, vaan ihan sellaista automatisoitua "ostan sitä ja sitä rahastoa kuussa 100 eurolla" -säästämistä, johon ei tarvitse kiinnittää arjessa juurikaan huomiota.

Yle loi myös hyvän korkoa korolle -laskurin, josta saa helposti pontta omille pienillekin säästöpyrkimyksille.

No, uusi IPCC-raportti tul juuri, ja ei kyllä näytä hyvältä. Tulee vähän sellainen fiilis, että kannattaako tässä sijoittaa eläkkeitä varten, kun tulevaisuus näyttää siltä, että tässä mennään jyrkänteeltä alas seuraavan sadan vuoden kuluessa.

Pessimismiin ei kuitenkaan kannata täysin vaipua, vaan laittaa raha sinne, missä se voi auttaa ehkäisemään ilmastonmuutosta. Yksi fanittamani mujer, Ilmarisen vastuullisen sijoittamiseen perehtynyt senioranalyytikko Tiina Landau (kannattaa seurata Twitterissä) linkkasi juuri erinomaisen sivun Climetricsin, joka pisteyttää rahastoja ilmastovaikutusten perusteella. Siellä huomioidaan mys rahastojen hallinnointi eikä pelkästään omistuksia. Tuolla on siis erinomainen listaus kaikenmoisia hyviä rahastoja, joihin voisi alkaa tuuppaa omaa rahaa ja saada tuottoa.

Menin heti tsekkailemaan, mitä niistä löytyy esim Nordnetistä (kaikkea ei todellakaan ole tarjolla), ja löysin ihan muutamia kiinnostavia. Hassu juttu muuten: Jotkut Climetricsin viiden lehden reitaut rahastot saivat Morningstarilta vain yhden vastuumaapallon. Nämä eivät ole mitenkään erityisen simppeleitä hommia, ja pitää jaksaa vähän kaivella, jotta voi muoostaa käsityksen siitä, mikä olisi oikeasti hyvä rahasto. 

Mutta mitä tuottoihin tulee, niin 90 prosenttia 2200 akateemisesta tutkimuksesta viittaa siihen, että hyvä ESG-reittaus vaikuttaa vähintään neutraalisti tai jopa positiivisesti tuottoihin. Eli tuotoista ei tarvitse luopua, vaikka haluaisikin sijoittaa ilmastoystävällsiesti.

Jos et vielä sijoita, mutta rahaa saattaisi olla ylimääräistä, niin tämä Ylen juttu kertoo kivasti ja simppelisti homman perusteet. Ja jos juuri nyt rahatilanne ei anna myöten, niin sitä ehtii hyvin myöhemminkin. Elämä on pitkä.

Pakko mainostaa jo nyt: olen tekemässä Ylelle raha-aiheista podcastia, joka näillä näkymin alkaa tämän kuun lopussa. Wuhuu! Sijoittamisesta, ja erityisesti vastuullisesta sijoittamisesta tullaan puhumaan varmasti.

 

Sijoitatko? Miksi tai miksi et?

 

Kuvat: Raha-aiheisia postauksia on aina aivan jäätävän vaikea kuvittaa, mutta hah hah, olen ratkaissut tämän tunkemalla oman kirjan kanttani näihin postauksiin. Kirjassa on myös listaukset siitä, miten löytää vastuullisia rahastoja ja osakkeita sijoituskohteiksi.

 

Lue myös:

Vastuullisen sijoittamisen perushommia

Tämä on säästösuunnitelmani eläkettä varten (lol!)

Eläkeläinen, katse pois omasta navasta

Korkoa korolle tuonee puoli miljoonaa (tai enemmän!)

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 
 

 

 

Pages