Ladataan...
Juliaihminen

Yhtenä vuonna oltiin taas sukulaisten kanssa kokoonnuttu juhlistamaan joulua meiän äbälään. Äbä ja sen mies Juha olivat tapansa mukaan niin sanotusti laittaneet kystä kyllä. Mielettömän tarjoilut aina kello kahdentoista glögeistä yökahdentoista juustotarjottimiin.

Yksi mun sukulainen oli kuitenkin lupautunut tuomaan tämän kaiken yltäkylläisyyden keskelle paistamansa ankan. Siis niiden kymmenien ruokalajien joukkoon.

Kun istuttiin pöytään juhlapuvut päällä, hän halusi ehdottaa ensimmäistä maljaa. Oletettiin tietenkin, että nyt maireaa suitsutusta isäntäpariskuntaa kohtaan. But little did we know.

”Malja ankalle!” hän huudahti iloisesti.

Hämillään me sitten nostettiin se malja ankalle. Myöhemmin tästä tuli kuitenkin meidän perheen bravuuri. Siitä lähtien ollaan joka joulu jossain vaiheessa nostettu ankan malja. Ja niin nostetaan tänäkin jouluna.

Disclaimerina sanottakoon, että tämä kyseinen sukulainen on kyllä kestinnyt meitä todella avokätisesti perheineen monesti sitä ennen ja sen jälkeen – ja että ankka oli oikein mureaa.

 

Ihanaa joulua kaikille!

Muistakaa jakaa Syyllisyyden lahjan lisäksi Kiitollisuuden lahjaa! (Ja mitä enemmän maljoja, sen parempi joulu.)

 

Kuva: Minä ja pikkusiskoni Sofia jouluna 1992. Meillä oli tapana tuolloin nostaa aina ”Malja Tiuhtin ja Viuhtin kunniaksi”, kuten Muumit ja taikurin hattu -jaksossa Taikuri teki.

 

Tähän päättyy Hyvän mielen absurdi joulukalenteri. Absurdit jutut eivät kuitenkaan pääty mihinkään, itse asiassa ensi vuonna niitä tulee ehkä vielä tiivimmällä tahdilla, koska eihän mulla enää äitiyslomalla ole muuta kuin aikaa.

Aiemmat luukut voi katsoa täältä:

 

1. luukku: fanttasia

2. luukku: panhuilu tunteiden tulkkina

3. luukku: vihamuki

4. luukku: kulttuurikodin kasvatti

5. luukku: parhaat Wilma-merkinnät

6. luukku: Hannes Hynönen

7. luukku: suuren suuri puurokauha

8. luukku: Timpsin snäppijoulukalenteri

9. luukku: kaksi kuukautta

10. luukku: snapsin siemailijat

11. luukku: pepun vemputtaja

12. luukku: julhälsningar från Haga

13. luukku: joulupukki-gate

15. luukku: bussi on köyhille

21. luukku: tietävätkö he?

22. luukku: syyllisyyden nurkkaus

23. luukku: erikoisuuden tavoittelija

 

Ladataan...
Juliaihminen

 

 

Tuntuu ihan käsittämättömältä, että tänään oli mun viimeinen työpäivä. Äitiysloma on alkanut, ja suunnitelman mukaan en tee vuonna 2016 ollenkaan töitä! (Okei, olen nyt jo sopinut pari freelance-keikkaa ja aion jatkaa Apu-lehden teknologiapalstan pitämistä, koska musta tuntuu että pitkästyisin kuoliaaksi ilman minkäänlaista kosketusta työelämään.)

Mutta siis: ensi vuonna en tule tänne officelle. En enää pääse riehumaan työkavereilleni tuohtumustani (tästä lähtien pikku-kamu joutuu kuuntelemaan, kun mä järkytyn jonkun kokoomuslaisen autohulluudesta tai ihmisten mielipiteistä köyhdyydestä). Ensi kesänä en istu laitoskahveilla A-lehtien terassilla tai maistele laiturilla uutuusjäätelöitä. En pääse häiriköimään julkkiksia (voisi olla vähän omituista, jos ensi vuonnakin soittelisin niille ja kyselisin joulukuulumisia, ihan noin muuten vain, omasta kiinnostuksesta. En inspirodu mielettömistä keskusteluista älykkäiden tutkijoiden kanssa, enkä pääse hysteerisiin ideointipalavereihin, joissa aina päädytään purkamaan jotain teini-iän traumaa ("Miksen mä jättänyt sitä jäbää heti silloin 14-vuotiaana!?").

 

Sain onneksi (työ)kamuilta maailman parhaan selviytymispaketin äitiyslomaa varten:

 

1. Suklaata. Titetenkin.

2. Käsilaukkuun mentävä Koskisen korvalääkepullo ja snapsilasi (koska hieno rouva ei juo pullon suusta). Saa nähdä, mitä neuvolan täti sanoo, kun tämä solahtaa vahingossa ulos laukusta etsiessäni äitiyskorttia.

3. Alkupääoma lapsen terapiarahastoon. (Tuossa sukkalompakossa.)

4. Leffalippuja. (Baby-kinoon pääsee vissiin ilmaiseksi, mutta as god is my witness, tällainen äänineurootikko ei ikinä kuvittelisi menevänsä kuuntelemaan muiden ihmisten ruumiintoimintoja vapaaehtoisesti.)

5. Hierontaöljyä. Parisuhde, parisuhde!

6. Kosteuspyyhkeitä. (Mun työkaverit ovat useasti kuulleet myös hygienianeurooseistani. "Mua aina inhottaa elokuvissa, kun pariskunta saapuu illalla asuntoon ja sitten ne vaan alkaa saman tein harrastaa seksiä ilman, että ne ensin käy pesemässä kätensä! Hyi hitto!")

 

Tämän lisäksi sain eräältä A. Karhuselta, tai no, liian ilmiselvä nimimerkki, sanotaan mieluummin: Anna K:lta, niiin suloiset ja viisaat Äitiyden aakkoset, kerron niistä enemmän myöhemmin. Tätäkin mä jään kaipaamaan: yllättäviä viisauden sanoja kesken arkisen työpäivän. Äsekenkin Anna K vielä muistutti (mun hermoillessa kaikenlaisista asioista), että:

Äitinä olemisessa parasta se, että se paranee KOKO AJAN. Koko ajan vauva on kivempi, sitä tuntee enemmän ja kaikki on helpompaa. Puolivuotiaana aattelin et Kapu on ihan parhaassa iässä ja samoin aattelen nyt, enkä malta oottaa et se on 4, tai 14 tai 44! Rakkaus lapseen vaan syvenee koko ajan.

 

Kuten huomaatte, mun työkaverit ovat huippuja! Jään kaipaamaan niitä kovasti, joskin aion kyllä tavata niitä ensi vuonnakin, mutten kuitenkaan päivittäin.

Ja vaikka olen odottanut tätä lomaa (kuka nyt ei lomaa odottaisi), niin nyt mulla on sitten kuitenkin semmonen megahaikea fiilis: miten tämä voi jo nyt loppua! Fyysisesti olen siinä kunnossa, että voisin ihan iisisti jatkaa töissä (lukuunottamatta sitä, että lopetin nukkumisen tuossa kolmisen viikkoa sitten).

Onneksi tänään lähtee Juna Turkuun kohti onnelan joulua perheen kanssa. Ei tule sellaista täyttä tyhjyyttä heti, vaan voin aloittaa tämän äikkärin baby stepseillä.

 

Friikkiä, niin friikkiä.

 

Ladataan...
Juliaihminen

Noin 10-vuotiaana ajattelin, että olisi hyvä veto esiintyä jouluaattona otetussa onnelan perhepotretissa ”villinä pantterina”. Tämä oli sitä aikaa, kun valokuvan näki vasta sen jälkeen, kun se oli kehitetty.

 

Ps. Tämä oli myös sitä aikaa, kun kuvittelin, että vauvoja pestään tiskiharjalla. Edistystä on tapahtunut viimeisen 18 vuoden aikana, voin luvata teille.

 

 

Hyvän mielen absurdin joulukalenterin edelliset osat:

1. luukku: fanttasia

2. luukku: panhuilu tunteiden tulkkina

3. luukku: vihamuki

4. luukku: kulttuurikodin kasvatti

5. luukku: parhaat Wilma-merkinnät

6. luukku: Hannes Hynönen

7. luukku: suuren suuri puurokauha

8. luukku: Timpsin snäppijoulukalenteri

9. luukku: kaksi kuukautta

10. luukku: snapsin siemailijat

11. luukku: pepun vemputtaja

12. luukku: julhälsningar från Haga

13. luukku: joulupukki-gate

15. luukku: bussi on köyhille

21. luukku: tietävätkö he?

22. luukku: syyllisyyden nurkkaus

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Veikkaan, että aika moni suomalainen perhe tarvitsisi jouluunsa konseptin nimeltä Syyllisyyden nurkkaus. Meillä se on ollut käytössä jo noin viisi joulua. Sen keksi mun pikkuveli Otto, joka tunnetaan uskomattomasta diplomatiantaidostaan ja joustavuudestaan. (Tämä ilman sarkasmia. On nimittäin vain yksi asia, jolla Oton saa suuttumaan: Jos ollaan pimeässä maastossa (esim metsässä) ja joku väläyttää hetkellisesti taskulamppua niin, että Oton näkö sokaistuu hetkeksi ja pimeässä näkemiseen totuttelu alkaa nollasta.)

Syyllisyyden nurkkaus on paikka meidän äbälän olohuoneessa, jonne kuuluu mennä aina silloin, kun haluaa jakaa Syyllisyyden lahjaa muille. Syyllisyyden lahja voi olla mitä tahansa syyllistämisestä (”Minä oon käynyt kastomassa isoäitiä kaikkein eniten tänä vuona. Se on niin yksin, kun ette soita sille.”) kaikenlaiseen marttyroimiseen (”Sydänverellä kyhäsin eilen yökahteen saakka tätä piparkakkutaloa, toivottavasti nyt nautitte!.” ”Näin yhdeksännellä kuulla raskaana on raastavaa pyöriä tuolla ruuhkassa etsimässä teille joululahjoja.” Jälkimmäinen sitaatti oli oma syyllisyyden lahjani muille.)

Joulu on ehdottomasti Syyllisyyden lahjan jakamisen aikaa, mutta se saa ”uuden veikeän tason”, jos on aloittamassa tämän lahjan jakamista esimerkiksi keittiössä, ja sitten kaikki muut älähtää: ”Äppäppäppää, nyt kuulostaa siltä, että jonkun kannattaisi mennä Syyllisyyden nurkkaan.”

Välillä ollaan jopa tehty niin, että ollaan laitettu tuolit rinkiin Syyllisyyden nurkkaan ja sitten jokainen on vuorollaan saanut jakaa lahjaansa muille. Miten vapauttavaa!

Tämä on toiminut meillä tosi kivasti. Suosittelen kokeilemaan!

 

Kuva: Viime joulu sujui äbälässä riidattomissa merkeissä – kiitos Syyllisyyden nurkkauksen!

 

Hyvän mielen absurdin joulukalenterin edelliset osat:

1. luukku: fanttasia

2. luukku: panhuilu tunteiden tulkkina

3. luukku: vihamuki

4. luukku: kulttuurikodin kasvatti

5. luukku: parhaat Wilma-merkinnät

6. luukku: Hannes Hynönen

7. luukku: suuren suuri puurokauha

8. luukku: Timpsin snäppijoulukalenteri

9. luukku: kaksi kuukautta

10. luukku: snapsin siemailijat

11. luukku: pepun vemputtaja

12. luukku: julhälsningar från Haga

13. luukku: joulupukki-gate

15. luukku: bussi on köyhille

21. luukku: tietävätkö he?

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kun kuulin ensimmäisen kerran tämän Do they know it’s Christmas -biisin, olin aika järkyttynyt. Mitä silmitöntä Valkoisen miehen taakan kantamista ja vastenmielistä kolonialismia ajatella, että herran tähden, maailmassa on ihmisiä, jotka eivät välttämättä tiedä, että juuri nyt kuuluu viettää Jeeskuksen syntymäpäivää.

No, sitten oma populaarikulttuurin messiaani, eli meiän äbän mies Juha, selitti, että korneista sanoistaan huolimatta Band Aid oli mieletön juttu silloin 1980-luvulla. Kaikki cooleimmat popparit kokoontuivat vuonna 1984 Bob Geldofin johdolla tekemään jotain hyvää, eli keräämään rahaa nälänhädästä kärsivälle Etiopialle. Silloin tajuttiin ensimmäistä kertaa, että pop-muusikoilla on aidosti valtaa tehdä jotain maailman muuttamiseksi. Valta ei ollut enää pelkästään poliitikoilla. Ja tästä seurasi sitten Live Aid -hyväntekeväisyyskonsertit, joka oli aikanaan myös tosi iso ja hieno juttu.

Niinpä tätä videota katsellessa mulle tulee nykyään lämmin ja hyvä fiilis, ja onhan se mahtipontisuudessaan hieno biisi. Mutta en voi sille mitään, että mieleen nousee kyllä kysymys:

Do they know they have a horrible haircut?

(Voi tätä valkoisen naisen taakkaa.)

 

 

Hyvän mielen absurdin joulukalenterin edelliset osat:

1. luukku: fanttasia

2. luukku: panhuilu tunteiden tulkkina

3. luukku: vihamuki

4. luukku: kulttuurikodin kasvatti

5. luukku: parhaat Wilma-merkinnät

6. luukku: Hannes Hynönen

7. luukku: suuren suuri puurokauha

8. luukku: Timpsin snäppijoulukalenteri

9. luukku: kaksi kuukautta

10. luukku: snapsin siemailijat

11. luukku: pepun vemputtaja

12. luukku: julhälsningar från Haga

13. luukku: joulupukki-gate

15. luukku: bussi on köyhille

 

Pages