Ladataan...
Juliaihminen

Sain kustantajalta viimeisenä työpäivänä sähköpostin, josta tulin hirmu iloiseksi: Kaikki rahasta -kirjasta otetaan kolmas painos. En halua kuulostaa nyt sellaiselta itseään vähättelevältä naiselta (joihin muun muassa Saaralla menee hermo), mutta ennen kirjan ilmestymistä haaveenani oli, että sitä myytäisiin tuhat kappaletta. Tietokirjailijaystäväni sanoi, että se on oikein hyvä myyntiluku tietokirjalle Suomessa. En vielä tiedä tarkkoja myyntilukuja, mutta jos kerran kolmas painos otetaan, niin luultavasti tuota myydään ainakin neljä tuhatta kappaletta. Ja se on aivan mielettömän siistiä!!!!!

Kutka ovat seuranneet mun insta storyä pitkään, tietävät, että etenkin viimeisiä vedoksia lukiessani ajattelin koko kirjasta, että PASKAA PASKAA PASKAA, SILMITÖNTÄ PASKAA. Että sellainen bossladyasenne täältä kajahti.

Nyt olen saanut onneksi etäisyyttä kirjaan ja ennen kaikkea lukenut siitä muiden kirjoittamia arvioita, enkä enää ajattele, että se on silmitöntä paskaa. Se ei myöskään ole hirveän hyvää mainospuhetta kirjalle. Arvatkaa vain, kuinka paljon olen joutunut pidättelemään itseäni antaessani erinäisiä haastatteluja tänä syksynä. Semmonen nyhverö osa minusta on halunnut vain hiirulaisena piipittää, että elkää nyt minun kirjaa herran tähden lukeko, kyllä niitä kiinnostavampiakin kirjoja on! Mutta koska tiedän, että se olisi täysin idioottimaista ja jopa itse ärsyyntyisin tuollaisesta ihme nöyristelystä, niin olen tukahduttanut tuon halun vähätellä itseäni ja reteästi laukonut mielipiteitäni säästämisestä ja sijoittamisesta niin Aamulehdelle kuin Vasabladetille tai Kodin Pellervolle kuin Cosmopolitanillekin. 

Ja tämä on ollut oppimiskokemus: Enää ei tee mieli vähätellä itseäni! Kyllä minä nämä raha-asiat hanskaan.

Totuus on, että ei tätä kirjaa olisi myyty niin paljon, elleivät upeat bloggaajakollegat olisi sitä arvioinut ja tuonut esiin niin ahkeraan. Arvioita on ollut ihana lukea - jopa kriittisiä pointteja, koska niistä olen oppinut lisää. Unelma nimittäin on, että tietokirjailijuus tulisi kulkemaan tässä ammatin rinnalla (olen jo suunnittelemassa kolmatta tietokirjaa, tosin sen aihe on itsellenikin vielä vähän hähäminen), joten on parempikin kehittyä. 

Nostan muutamaa arviota, joista on tullut aivan älyttömän hyvä mieli. Hehe, osa näistä on tietenkin vähän puolueellisia, koska lasken monet näistä tyypeistä mun ystävikseni, mutta ystäviä tai ei, en todellakaan olettanut, että kukaan kirjoittaisi tuosta kirjasta mitään. Lisäksi olisi kirjoittajien aliarvioimista ajatella, että he kehuvat kirjaa vain, koska tuntevat minut. Ei ammattibloggaaja paskaa kehtaa kehua!

WTD:n Nata Salmela kirjoittaa tosi kivasti:

"Ainoa ajatukseni lukiessani oli, että miksei tällaista kirjaa ollut silloin, kun muutin ekaan omaan asuntoon. Tai googlettetin epätoivoisena ensimmäisen asuntolainan mahdollisia takaisinmaksuvaihtoehtoja. Tai tutkin pankissa neuvojan edessä papereita täysin tietämättömänä eri rahastojen ominaisuuksia."

Tämä on kunnia, sillä tykkään ihan älyttömästi siitä, miten Natakin on ottanut raha-asiat esiin sekä blogissaan että Ysistä viiteen -podcastissaan. Natan ja Vivianin rahajakso säästämisestä on muuten aivan todella kiinnostavaa kuunneltavaa: siinä avataan tosi hyvin sitä, miksi yhdelle säästäminen on ihan peruskauraa ja toinen ei ole säästänyt koskaan yhtään.

Nata antaa myös erinomaisia ideoita kakkososaksi, hehee:

"Toivon kovasti Kaikki rahasta 2:sta, jossa pureuduttaisiin syvällisemmin esimerkiksi asuntosijoittamiseen, yrittäjän talouteen tai osakesijoittamiseen. Tai kaikkiin näihin. Mielestäni tällainen helppolukuinen, samaistuttava ja someystävällinen tapa on juuri se oikea tapa lähestyä niin kuivakkaa ja tabuja täynnä olevaa aihetta."

Salamatkustaja-blogin Satu Rämö ottaa kiinnostavan näkökulman postauksessaan. Hänen kiinnostava tekstinsä pohdiskelee sitä, voiko taloustaitoja periä: toiset saavat paljon paremmat eväät kotona rahan käyttöön ja esimerkiksi sijoittamiseen kuin toiset. (Kannattaa lukea koko postaus.)

"Se mikä minuun itseeni kirjassa eniten kolahti oli tekstit, jotka liittyivät perheen ja muun lähipiirin antamaan malliin puhua raha-asioista. Minun oma taustani on aika samanlainen kuin Thurénilla; ei meillä kotona puhuttu sillä tavalla rahasta, että siitä olisi jotain järisyttävää oppinut. Lamasta jäi mieleen lähinnä se, että rahaa ei ollut ja kaikki mikä liittyi rahaan tai pankkiin oli jotenkin kamalan vaikeaa ja tuskaista. Niitä lama-ajan sotkuja korjaillaan tuhansissa suomalaisperheissä vieläkin."

Lähiömutsin Hanne Valtarin teksti oli aivan mahtava!

"Yllätyksekseni kirja tempaisikin mukaansa. Sen minämuotoinen kerronta, huumoripilkahdukset ja selkeästi kerrotut rahafaktat saivat kääntämään sivun toisensa jälkeen, vaikka oikeastaan olisi pitänyt jo mennä nukkumaan. Ja kun kirja oli vihdoin luettu, se sai minut räjähtämään puolisolle raha-asioista. Mitä ihmettä oikein tapahtui?"

Hahaha, törmäsin Hanneen syksyllä, ja hän kertoi, että he olivat puolisonsa kanssa ajautuneet elämänsä ensimmäiseen rahariitaan kirjan lukemisen jälkeen. Tuo on kiinnostava ja asioita avaava postaus

Anna Kauhala eli Anna Vihervaarasta taas luki kirjaa tuoreen yrittäjän näkökulmasta.

"Ahmin Julian kirjan kolmessa illassa ja samaistuin moneen kohtaan. Erityisesti sijoitusvinkit olivat timanttia! Mietiskelen nimittäin parhaillaan, miten freelanceri turvaisi tulevaisuutensa: maksaako kunnolla YEL:iä eli yrittäjän eläkevakuutusmaksua vai olisiko sittenkin järkevämpää sijoittaa osa niistä rahoista jotenkin."

Nämä on todella tärkeitä pohdintoja, ja näin vuoden yrittäjäkokemuksella olen sitä mieltä, että yrittäjän jos jonkun täytyy oikeasti miettiä raha-asiansa todella hyvään kuntoon - niin voi aidosti nauttia yrittäjän vapaudesta ja ottaa yrittämisestä kaiken irti.

Fanittamani Homevialaura -blogin Laura Tirkkonen taas kirjoittaa postauksessaan kiinnostavasti omasta suhtautumisestaan rahaan, joka osuu mielestäni naulan kantaan:

"Minusta ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa käyttää rahaa, vaan tärkeintä on olla tietoinen siitä, mitä juuri omilla rahoillaan juuri omassa elämässään tekee. Se on asia, jonka ääreen kannattaa oikeasti pysähtyä ja tämä kirja on hyvä väline siihen."

Kirjasta hän suosittelee eri elämäntilanteisiin. (Vink vink, jos mietit vielä viimeisiä joululahjoja! ;)

"Kirja kannattaa lukea kaikissa elämäntilanteissa on sitten pohtimassa opiskelujaan, muuttamassa yhteen, perustamassa perhettä, ostamassa asuntoa, aloittamassa sijoittamista ja tai mitä vaan. Kirja on myös loistava lahja esimerkiksi valmistuvalle – (antakaa minun edes kuvitella) Tiffanyn-turkooseilla kansilla varsin kauniskin."

Ilahduin myös, että kirjasta puhuttiin esimerkiksisi Puolimiljoonaapääomaa-sijoitusblogissa, joskin (hehehhe), näistä mun kuuluisista disclamereista tuli vähän kritiikkiä: 

"Kirjassa on kyllä noita henkilökohtaisia kokemuksia, mutta jostain syystä minä en niistä hirveästi innostunut. Kirjoittajan oman kokemuksen minusta `pilasi` aina kokemuksen lopussa suojalause `jokaisella ei ole samaa mahdollisuutta...` jossa kirjoittaja kuitenkin kertoi, ettei tämä ole kaikille mahdollinen."

Minusta tuntuu, että juuri tämä asia erottaa tuon kirjan jostain perus talousneuvokkikirjasta: Yhteiskuntatieteilijän ajatusmaailmaan on iskostunut niin ajatukset luokasta, lähtökohtien epätasa-arvosta ja eriarvoisuudesta, että usein neuvon perään on pakko laittaa huomautus, että tällaista meininkiä ei voi olettaa tai vaatia jokaiselta. Onneksi mun kustannustoimittajani siivosi suuren määrän noita disclamereita kirjasta, myönnän, että siitä olisi muuten tullut puuduttavaa luettavaa (juujuu, eukko, kyllä me tiedetään että sinä olet tiedostava ihminen). 

Rakastan myös sitä, että opusta käsiteltiin Luettua ja maistettua -blogissa, jossa arvioidaan sekä kirjoja että viinejä. Etenkin tämä loppukaneetti ilahdutti:

"Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viinissä on enemmän tasoja ja monivivahteisuutta kuin kirjassa ja se vaatii avautuakseen hieman aikaa. Kirja sen sijaan on selkeä ja helposti nautittava."

 

Kiitos ihan älyttömästi kaikista arvioista, palautteista ja kommenteista, joita olette kirjoittaneet blogeihin, instaan ja lähettäneet myös suoraan minulle insta directillä! Aivan huippua!

 

Kuvat: On ollut aivan sairaan siistiä nähdä tuota kirjaa erilaisissa ympäristöissä (etenkin instassa olen seurannut kirjan elämää ihan pakahtuneena, kun se on matkannut niin kotoisiin aamupalahetkiin kuin rantaterassille jonnekin lämpimään). 

Nämä kuvat lainasin Natan, Hannen ja Lauran blogeista. 

 

Lue myös: 

Näin syntyi Kaikki rahasta -kirja

Kaikki rahasta -kirjan esittely: tästä se kertoo

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Okei, hävettää myöntää, mutta vielä tuossa pari vuotta sitten pidin kuuluisaa fuck you -rahaani Bank of Norwegianin tilillä. Tämä norjalainen pankki antaa ihmisille vakuudettomia luottoja, toisin sanoen sellaisia korkeakorkoisia luottoja, joihin en itse koskisi pitkällä tikullakaan. 

Mutta tiedättehän, sitä on joskus vähän laiska ottamaan asioista selvää ja ahne. Ja menee massan mukana. Kaikissa sijoitusryhmissä ihmiset kertoivat säilyttävänsä rahojaan Norwegianin tilillä, sillä se maksoi tuolloin 1,75 % korkoat talletuksista, ja Norjan valtio takasi talletukset 200 000 euroon saakka. Niin sanotusti varmaa tuottoa siis. Nyt matalien korkojen aikana tuollainen tuotto on oikein mainio, kun kyse on hyvin riskittömästä sijoituksesta, käytännössä katsoen talletustilistä.

Minulla oli tuolla koko jemmarahani summa, 5000 euroa. Tämä tarkoitti sitä, että sain tuottoa siitä vuodessa 87,5 euroa miinus vero. Eli ikään kuin vajaa sata euroa parempi paikka pitää rahojaan kuin perus talletustili pankissani (jossa korko on pyöreä nolla).

Sitten haastattelin kirjaani varten kahta mimmiä, jotka olivat nuoruudessaan erehtyneet ottamaan pikavippejä. Ja miten uskomattoman vittumaiseksi tuo koko kuvio paljastuikaan! Osa vipin ottajista saa tietenkin maksettua lainan nopeasti ja ajallaan takaisin, eikä heille tule siinä tilanteessa hankaluuksia. Mutta sitten on tämä osa, joka ei saa.

Esimerkiksi toiselle haastateltavalleni oli käynyt niin, että hän oli ottanut vuokraansa varten vipin, sitten toisesta firmasta vipin, jolla maksoi edellisen ja sitten kolmannesta sellaisen, jolla maksoi edellisen. Ja koska hän oli ollut "hyvä asiakas", niin hän sai ensimmäisestä firmasta kiitokseksi hyvästä asiakkuudesta isomman lainan. Kierre jatkui niin pitkään, että hänellä oli 20 000 euron velat. Ja kyseessä oli todella fiksu, mukava ja kaikin tavoin kunnollisen oloinen tyyppi (juteltiin pari tuntia kahvilassa). Kahdeksassa vuodessa hän sai maksettua ulosoton kautta velkansa pois. Ilman kenenkään apua, koska asia hävetti häntä niin paljon.

Näinden vippien korot voivat olla aivan poskettomia, tyyliin 400 prosenttia! Vippiä ottava ihminen ei välttämättä sisäistä, mitä "todellinen vuosikorko" tarkoittaa tai mihin hän ylipäänsä sitoutuu. 

Eniten minua iljettää, kun näitä vippimainoksia tyrkytetään ihan joka tuutista. "Toteuta unelmasi ja lähde shoppailulomalle Lontooseen!" Mitäs helvettiä, ei! Jos ihmisellä ei ole rahaa lähteä shoppailemaan Lontooseen, hänen ei pidä lähteä shoppailemaan Lontooseen. End of story.

Jos näitä vippejä ei tungettaisi ja mainostettaisi niin paljon (löytyvät aina ensimmäisenä googlehauista), niin ehkä ihmiset ottaisivat selvää myös muista keinoista saada rahaa nopeasti - huomattavasti pienemmällä korolla ja turvallisemmin. Apua on nimittäin saatavilla, 1.1.2019 alkaen velkaneuvonta siirtyy paikkakuntien oikeusaputoimistoihin, joihin voi olla yhteyksissä jopa chatin tai puhelimen kautta. Ja jos tarvitsee ihan oikeasti sitä rahaa (en puhu Lontoon-matkasta), niin monet kunnat ja kaupungit myöntävät sosiaalista luottoa tällaisissa tilanteissa. Juuri yhdessä Takuusäätiön tilaisuudessa juttelin niitä työkseen myöntävän naisen kanssa.

Näiden haastattelujen jälkeen otin sitten aika nopeasti sitten pois tuon jemmarahani tuolta vakuudettomia luottoja välittävästä yrityksestä. Nyt se makaa ihan tavallisella säästötilillä eikä kerrytä korkoa, joskaan ei myöskään huonoa omaatuntoa. En halua olla mukana tuollaisessa bisneksessä. Ja Norwegianhan ei ole siis todellisuudessa pahimmasta päästä tällaisista firmoista, mutta ei silti mikän hyviskään. (Ja no, enää ei myöskään kiinnosta tuo lentoyhtiöihin sijoitteleminen.) Tuntuu irvokkaalta, että minä, keskituloinen ja etuoikeutettu ihminen hyödyn muiden kurjuudesta ja niistän tuotot heidän selkänahastaan. 

Mutta juu, mun sijoittamiset ja rahan käyttöni eivät todellakaan ole mitään täydellisen vastuullista, kuitenkin koko ajan pyrin parempaan.

Talousongelmat ja rahavaikeudet ovat asioita, joista pitäisi pystyä puhumaan ihan yhtä lailla kuin sijoittamisesta tai mistä tahansa muusta rahaan liittyvästä. Olisi supertärkeää ottaa niistä pois stigma ja häpeä, jotta niitä pystyttäisiin selvittämään paljon nopeammin - ja jolloin ne myös selviäisivät helpommin.

Tästä syystä olin avan superonnellinen, kun sain talousvaikeuksia käsittelevään podcast-jaksooni sanavalmiin ja älykkään ystäväni, Emmi Nuorgamin. Hän kertoo rehellisesti siitä, miten on joutunut kahdesti rahaongelmiin elämänsä aikana. Suosittelen kuuntelemaan jakson, vaikkei itsellä olisi ensimmäistäkään ongelmaa rahan kanssa. Emmin tarina on kiinnostava ja inhimillinen.

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin jakso Yle Areenasta (tai spotifystä tms).

Ja lue myös viisi kiinnostavaa tarinaa, jotka keräsin IG:n kautta sekä takuusäätiön viestintäpäällikön Minna Mattilan kommentit asiaan. (Eräskin mimmi kertoi, miten hänen läheisensä oli ottanut vippejä hänen verkkopankkitunnuksilla ja ajanut hänet vaikeuksiin.)

Nettijuttu talousvaikeuksista Ylen sivuilla.

Ja kyllä vain:

Illalla teen myös IG-liven kello 21!

Paasaan lisää pikavippien saatanallisuudesta ja siitä, millaisia rahavaikeuksia itselläni on ollut elämäni aikana. Saa myös kysellä taas instassa ennakkoon mitä tahansa.

 

Oletteko olleet koskaan rahavaikeuksissa? Oletteko selvinneet niistä ja jos, niin miten?

 

 

Kuvassa: Minä ja Emmi Nuorgam - molempien yrityksillä menee nykyään ok:sti!

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Kääk, olen väärällä alalla!

Paljonko lapsi oikeasti maksaa?

Näin raha hiertää ystävyyssuhteisssa

Vastuullinen sijoittaminen trenaa nyt

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Näin et jää tappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Ladataan...
Juliaihminen

Minua pyydettiin yhdeksi Ilmastoveivi2019-projektin kasvoksi ja oli päivänselvää, että lähden. En keksi tällä hetkellä mitään tärkeämpää agendaa kuin ilmastonmuutokset pysäyttäminen.

Siksi pyydänkin sinua, lukija, käy heti allekirjoittamassa Ilmastoveivi2019. Me haluamme 500 000 allekirjoitusta, ja ne meidän täytyy myös saada.

Minkä puolesta sitten tässä allekirjoitetaan?

Suomi on heinäkuusta joulukuuhn EU:n puheenjohtajamaa, ja tämä on tuhannen taalan paikka käyttää mahdollisuudet ajaa tiukkaa ilmastopolitiikkaa. Suomella on puheenjohtajamaan mandaatti tehdä aloite EU:n ilmastopaketin avaamiseksi, jotta me oikeasti päästään siihen kaikkien tietämään 1,5 asteen tavoitteeseen.

Tässä asiassa minä olen isojen rakenteiden ja EU:n uskovainen. Nyt pitäisi säätää kollektiivisesti reilulla kädellä läpi lakeja, jotka tekevät kestävän kehityksen liiketoiminnasta tuottavaa ja fossiilisten polttoaineiden käyttämisestä taloudellisesti kannattamatonta. Politiikalla voidaan vahvasti ohjata rahavirtoja ja rahavirrat taas ohjaavat sitä, mitä ympäristöllemme tapahtuu seuraavaksi.

On tärkeää, että isojen ilmastopahisfirmojen lobbaajia ei kuunnella tässä asiassa, vaan nyt ihan oikeasti vain suvereenisti toimitaan. Totta kai monella yhtiöllä on paljon rahaa kiinni ilmastoa tuhoavissa tuotteissa (eihän me muuten oltaisi tässä pisteessä). Nyt heille ei saa antaa valtaa uhitella politiikoille, että "blaablaa työpaikat tuhoutuvat ja verorahat kärsivät". Kyllä sitä on ennenkin uusia työpaikkoja luotu, vai tunteeko kukaan ihmistä, joka kuljettaisi ammatikseen häkäpönttöautoja? 

Tästä syystä pyydän, että allekirjoita tämä vetoomus (siihen menee noin kaksi minuuttia) ja pyydä kaikkia ystäviäsi ja tuttujasi myös allekirjoittamaan se. 

Sanoisin, että siinä on tehokkain ja tärkein tapa käyttää tältä päivältä kolme minuuttia.

 

Allekirjoita täällä!

 

Lue myös:

Tehdään näistä ilmastovaalit

Siirrytään kiertotalouteen!

Sijoittaja voi vaikuttaa ympäristöön

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kaupallinen yhteistyö: Food Market Herkku

Viikon päästä on jouluaatto! Ihanaa! Tämän vuoden joulusta tekee erityisen se, että me vietämme sitä ensimmäistä kertaa oman perheen kesken kotona Hermannissa. Koska syksy on ollut järjetöntä hurlumheitä, haluan tehdä joulusta mahdollisimman helpon. Toisaalta samaan aikaan halajan sellaista ihanaa Fanny & Alexander -henkistä yltäkylläistä ja juhlallista tunnelmaa, mutta onneksi voin saada molemmat!

Tässä on suunnitelmani joulua varten.

1. Jaamme vastuut.

Taas kerran iloitsen siitä, että asun siskoni Sofian kanssa samassa rakennuksessa. Sovittiin, että Sofia, Sampo ja heidän tyttärensä tulevat meille jouluaattoaamuna riisipuurolle ja glögille. Sitten käydään taloyhtiön saunassa, Paavalin kirkossa ja illalla me taas vuorostamme menemme Sofian ja Sampon luo jouluillalliselle.

Joulumenut suunnitellaan, ostetaan ja tehdään yhdessä, joten kenellekään ei tule liikaa vastuuta (eikä kukaan pääse jakamaan syyllisyyden lahjaa toisille).

2. Kokkaamme sitä mitä osaamme ja ostamme valmiina sitä mitä emme jaksa kokata.

Tähän mennessä suunnitelma on se, että aamulla keitämme ison kattilan riisipuuroa ja jotain törkeän hyvää glögiä. Illan lista on fancympi:

Täydellisesti paahdettu kana (Jamie Oliverin reseptillä)

Olemme nykyään aika lailla kasvissyöjiä, mutta jouluna juhlan kunniaksi valmistetaan lihaa. Löydettiin Herkusta vapaana kasvanutta kanaa, ja valmistetaan näitä kaksi kappaletta.

Ruusukaalilisuketta (Chokochilin reseptillä)

Ruusukaali on tämän vuoden trendiruoka, ja me otamme siitä kaiken irti.

Suolatut perunat (kiitos jälleen, Jamie Oliver)

Valmiit laatikot: ainakin porkkanaa ja perunaa, mielellään myös lanttua

Olen hullu joululaatikkofani, mutta en tänä jouluna en ehdi tai jaksa tehdä laatikoita itse. Onneksi Herkussa on ihania valmislaatikoita, joita tiskillä tapaamani rouva kehui taivaallisiksi. Jos niihin lisää vähän kermaa vielä ennen uuniin menemistä, niin avot, ihan kuin olisi itse tehnyt.

Sitten kaikkea ihanaa lisuketta, kuten:

- dijonsinappi

- silli

- juustot, pähkinät

- joululimppu

- premium-pikkuleivät

- piparit, joulutortut

- luultavatsi jokin ihana valmiskakku

- suklaa, marsipaani

3. Rajoitamme lahjojen ostamista.

Sovittiin, että aikuiset eivät osta tänä jouluna lahjoja toisilleen. Olen hankkinut muutamia aineettomia lahjoja (kaikki netistä), mutta suurimmaksi osaksi sovittiin, että tänä jouluna ei vaihdella tavaraa keskenämme.

Lapsillekin on luvassa melko maltillisesti paketteja. Tuntuu suorastaan hauskalta, että minulla on valta totuttaa lapsi (ainakin vielä tämän ikäisenä) mihin tahansa pakettimäärään, ja vaikka piilottaa osa paketeista, jos niikseen tulee.

4. Fiilistelemme etukäteen.

Olemme Sofian kanssa lähettäneet whatsapissa kuvia, reseptejä ja tietenkin jouluun sopiva voimabiisejä jo viikkokausia. Kun kerran aletaan ensimmäistä joulua viettää Hermannissa, niin soittolistojen on oltava kunnossa ja tunnelman korkealla. 

Ja toisaalta, saa myös alisuorittaa: Olin pitkään haaveillut, että nyt hankitaan vihdoin kuusi kotiin, mutta nyt näyttää siltä, ettei Tikin kanssa sittenkään saada aikaiseksi. Onneksi Sofia ja Sampo saavat, joten Alppu pääsee joka tapauksessa joulukuusen vaikutuspiiriin.

5. Antaudumme nautinnoille. 

Kun työajat ovat joustavat, kaupassa voi käydä silloin, kun ei ole ruuhkaa. Kävimme äsken, eli nyt maanantaiaamuna Food Market Herkussa fiilistelemässä ja ostelemassa ensimmäiset joulutarvikkeet. Laatikot, leivät ja kana haetaan perjanatina, kun saadaan auto äidiltä lainaan. Oltiin päätetty etukäteen, että nyt saa antuatua kaikenlaisille nautinnoille, kuten minttuhyytelölle (sellaiselle, jota oli Jurassic Parkin tyrannosaurus rex -kohtauksessa), premium-pikkuleiville (ei mille tahansa satunnaisille kekseille) ja sekä karkealle että siloisalle sinapille (we are going with our wild selves!). Herkku on tällaiseen nautiskeluun oikea joulun paratiisi, sieltä löytyy ihan kaikki, mitä ihminen voi sielunsa jouluistamiseksi halajata.

Harkitsin myös sitä, että tekisin erillisen tilauksen etukäteen, mutta sitten päätimme mennä itse shoppailemaan, koska siitä tulee niin hyvä joulufiilis - kun sitä ei tarvitse tehdä ruuhkassa! 

Tämä on kuitenkin hyvä +1 vinkki:

Jos ruuhkashoppailu ryydyttää, niin Food Market Herkusta pystyy vielä tänään tekemään netissä erillisen tilauksen niin, että valmiiksi kerätyt ostokset voi käydä vain hakemassa 20.-24.12. välisenä aikana Herkusta. Tällöin välttää esimerkiksi kalatiskin jonotusmaratonin, mikäli ei pääse ostostelemaan muutoin kuin ruuhkahuippuna.

Elämässä joutuu ressaamaan niin monista jutuista, että joulusta en vain halua kantaa yhtään huolta. Samaan aikaan haluan kuitenkin, että joulussa on kunnon juhlan tuntua. 

 

Millä keinoilla vähennätte joulustressiä?

 

Kuvat: Eläydyin ehtoisan emännän rooliin!

Lue myös:

Food Market Herkku on avattu

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Aloin alkusyksystä haaveilla hemmotteluviikonlopusta ystävieni kanssa. Mietin ensin Tallinnaa, mutta sitten aloin miettiä, että olisi kiva jos se olisi vielä lähempänä ja helpommin saavutettavissa. Kartoitin vähän vaihtoehtoja ja päädyin siihen, että Helsingistä puolentoista tunnin junamatkan päässä oleva Hanko on aivan täydellinen kohde tällaiselle hedonismille.

Nämä on niitä juttuja, jotka toteutuvat, kun vain jaksaa järjestää. Laitoin viestiä viidelle ystävälleni ja saatiin nopeasti sovittua päivämäärä ja niin vain varasin kolme huonetta Hangon uudesta kylpylähotellista

Tämän joulukuisen viikonlopun siintäminen horisontissa auttoi ihan yhtä paljon kuin jos olisi tiennyt, että olen lähdössä etelänlomalle. Paitsi että Hankoon on paljon vaivattomampaa mennä. 

Tuo lauantai sattui olemaan myrskyisä, sade vain piiskasi junan seiniä. Sen parempi, sillä tämä tarkoitti sitä, ettei tarvitse edes harkita yrittävänsä suorittaa jotain kulttuuria kaupungilla. Kun junamme saapui puolenpäivän jälkeen Hangon rautatieasemalle, suunnattiin suoraan jugend-linnaan kunnostettuun hotelliin, jätettiin reput huoneisiin ja mentiin lounaalle.

Vaihtoehtoja ei ollut paljon, sillä 90 prosenttia Hangosta on talvella ilmeisesti kiinni. Onneksi ihan hotellin vieressä olevasta Cafferiesta sai tosi hyvän lounaan ja erinomaiset joulutortut.

Ja sitten löllymään!

Hanko on vanha kylpyläkaupunki, ja siksi on upeaa, että sinne on jälleen avattu kylpylä. Eikä mikä tahansa ysärin kauhtuneiden laattojen irvikuva, vaan arkkitehtuurisesti kaunis, täysin uusi ja miellyttävä paikka. Valtavien lasiseinien takaa avautuu maisema avomeren syystyrskyihin, mikä teki sisällä lillumisesta erityisen nautinnollista. 

 Vesijuostiin vajaa tunti, rentouduttiin höyrysaunassa ja hengailtiin terapia-altaassa. Lopulta iho oli niin ryppyinen, että mikäli Alppu olisi ollut paikalla, hän olisi näyttänyt kämmenensä ihoa ja pyytänyt minua: "Käsi on rikki, äiti koijjjaa."

Tämän jälkeen otettiin hotellihuoneessa pieni välikuolema, lueskelin Kissani Jugoslaviaa ja torkahdin hetkeksi. Illalla istuttiin hotellin omaan ravintolaan. Oli niin hauskaa jutella lapsista (ilman lapsia) ja muustakin. Naureskeltiin gender reveal partyille, alettiin suunnitella seuraavaa lähilomaa ja jokainen sai vuorollaan vähän terapoida, miten raskas tämä syksy on ollut.

Ruoat olivat hyviä, mutta palvelussa oli jotain kommunikaatiokatkoksia, joten me jouduttiin odottamaan joka ikistä kohtaa illallisessa hyvin pitkään (vihaan esimerkiksi laskun odottamista, mutta vielä enemmän vihaan sitä, kun lasku on jo saapunut, mutta tarjoilijalla kestää iän kaiken hakea maksupääte keittiöstä). Lopuksi rohkaistuttiin Mirjan kanssa ja sanottiin suoraan, että tästä jatkuvasta venailusta jäi nyt vähän nihkeä fiilis. Kerrankin kannatti antaa palautetta, sillä tarjoilija lähetti meille huoneeseen pullon cavaa!

Illalla makoiltiin Mirjan ja Marian huoneessa puoleenyöhön saakka, kunnes valuimme omiin huoneisiimme. Oli mukavaa nukkua ilman, että pieni vartalo liimautuu kahden - kolmen aikoihin yöllä minuun kiinni tai että suloinen ääni kertoo: "Äiti, mä kokeilen sun tyynyä." Joskaan ei minulla ole mitään sitä pientä vartaloa vastaan, usein se auttaa nukkumisessa. 

Aamiainen oli passeli. Sen jälkeen olisi voinut käydä vielä uudestaan kylpylässä, mutta päätettiin lähteä Mirjan kanssa kävelylle ulos myrskyyn, sillä enää ei satanut. 

Hangon rannat ovat upeita, puhumattakaan pitsihuvilakaupunginosasta. Jokaista villaa tekee mieli ihastella, ja monilla on oma nimensä. Pari vuotta sitten yövyin täällä kesällä Villa Maijassa, kun olin tekemässä Mondoon juttua Hangosta.

Hanko on ehdottomasti kesäkaupunki, mutta kyllä tuolla oli tunnelmaa tällaisessa talvisessa kolkossa myrskyssäkin.

 

Emme juuri nähneet missään ihmisiä, ja tämä muistuttikin minua vahvasti lapsuudesta Turun saaristossa: On samaan aikaan sekä tunnelmallista että vähän surumielistä, kun talvisin kaikki on autiota ja tyhjää. Luonto on aivan eri tavalla läsnä kuin Helsingin kantakaupungissa, mikä ei aina ole hyvä asia, mutta usein on.

Uskon, että tällaisina päivinä Tove Jansson on saanut ideansa Muumilaakson marraskuu -kirjaansa.

Puolenpäivän maissa lähdettiin kotia kohti, sillä minun piti harmillisesti tehdä sunnuntai töitä ja muutenkin tuli sellainen fiilis, että parempi lähetä vielä silloin kun on kivaa. Sellainen "odottelemme tässä, että juna lähtee iltapäivällä" -meininki saattaa pilata hyvän viikonlopun.

Nämä viikonlopun Turun-junat ovat muuten aina pirullisen täynnä, joten lippu kannattaa ostaa mielellään edellisenä päivänä tai jo aikaisemmimmin. 

Menomatkalla meille kävi hyvä tuuri, ja päästiin sattumalta konferenssivaunuun. Sovittiin, että yritetään seuraavalla retkellä varata tällainen vaunu omaan käyttöömme. Siellä on jopa videotykkimahdollisuus, mikä tarkoittaa sitä, että junamatkaa varten jonkun olisi tehtävä esimerkiksi oman elämänsä ongelmista presentaatio, ja sitten yhdessä ratkottaisiin kyseisen puhujan ongelmia. 

"Minne menet, jalkapohjan kovettuma?" voisi olla minun esityksnei otsikko. 

Tämä viikonloppu vahvisti yhden asian: Elämästä on täysin mahdollista nauttia ilman ulkomaanlentoja. Lähilomat ovat siitä hienoja, että niitä voi tehdä vähän useammin (meillä on nyt jo suunnitteilla seuraavan kvartaalin matka: aiomme lähtäe Punkaharjulle!), koska ne eivät ole niin aikaa vieviä tai kalliita. Suunniteltiin ainakin 20 lähikohdetta, joihin haluaisimme matkata.

Mirja vanhana demoslaisena teki meille Google sheetsin aiheesta, ja minä lupaan jakaa sen pian myös teille. Siellä on kriteerit kaikesta (pääseekö julkisilla, mitä maksaa, onko aamiainen hyvä, onko kylpylämahdollisuutta jne), joten sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Ja ai niin, Hangon hinta:

Hotellihuone + kylpyäpääsy 150 e / 2 hlö, eli 75 e / tyyppi, lounas 10 e, illallinen 35 e, junamatka per suunta 19 e. Yhteensä 160 euroa viikonlopusta. 

Tuomio Hangosta: vahva suositus.

 

Saa mieluusti suositella muitakin nautinnollisia viikonloppukohteita Suomesta!

 

Lue myös:

Kristiinankaupunki on upea

Mänttä on mieletön kulttuurikohde

Turun parhaat lapsen kanssa

Suomi-loman kohokohtia

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Pages