Ladataan...
Juliaihminen

Kun mä ja Tiki ruvettiin vuonna 2008 seurustelemaan, meille muodostui tavaksi aloittaa joka päivä aina uusi sähköpostiviestiketju, jota heiteltiin toisillemme eestaas. Siinä oli sellaisia yhden lauseen kuulumisia ja pusutteluja. Joskus suunniteltiin, mihin raflaan mennään illalla syömään, useimmiten leikkimielisesti kettuiltiin toisillemme jostain hassuista jutuista.

"Käykö ympyrätalon kulmalla? Siinä missä tavattiin silloin, kun olin vielä iloinen poikamies? Tuntuiko muuten pahalta, että laitoin hauskemman linkin kuin sinä?" Tiki esimerkiksi kirjoitti sähköpostissaan heinäkuussa 2009.

"Nähdään siinä. Ei, tuntuu vain pahalta huomata, miten alikehittynyt sun huumorintajusi on", minä vastasin.

Kun tyhjensin viime viikolla työsähköpostiani, löysin joukon näitä viestejä ja liikutuin. Meidän kommunikaatio on joskus ollut näin hupsua ja flirttailevaa!

Nykyään kettuilussa ei nimittäin ole mitään leikkimielistä. Ja niissäkin viesteissä, joissa ei piruilla toiselle, viestit ovat sellaista "mis meet", "tuutko pian", "mihin aikaan ruoka" -tasoa. Hassuttelu on poistunut viimeisen parin vuoden aikana, mikä on ihan berberistä.

Meidän parisuhde on ottanut aivan eeppisiä kierroksia viime aikoina. Käytin juuri tunnin valittaen työterveyspsykologille meidän suhteesta. Me ollaan sellaisia tyyppejä, että kyllä puhutaan kaikista ongelmistamme. Itse asiassa välillä me vain puhutaan ja analysoidaan ja puhutaan ja lopulta ollaan täysin uupuneessa tilassa. Meillä ei jää mikään hiertämään, mikä on välillä hyvä, mutta välillä väsyttävän huono.

Siksi olikin niin ihanaa, kun sunnuntaina käppäiltiin Lidliin ja puhuttiin pelkästään independent-elokuvan lajityypin synnystä 1980–1990-luvun vaihteessa, Steven Soderberghin leffoista ja siitä, miten tuotantoyhtiö Miramaxin perustajat olivat ilmeisen kusipäisiä ihmisiä. Muistin taas, että ai niin joo, tämähän oli se tyyppi, joka lukee koko ajan kaikkea kiinnostavaa ja mun omasta tiedollisesta repertuaarista täysin poikkeavaa. Tikihän on se, joka osaa sanallistaa omituisia ilmiöitä maailmasta hyvin tarkasti ja samalla aika lystikkäästi. Kyllä vain, tuohan on oikeasti hyvää seuraa.

Tunnin kauppareissun aikana ei sanottu sanaakaan lapsesta, suhteesta, arjesta, lähitulevaisuudesta, kotitöistä tai mistään muusta sellaisesta, jotka on koluttu joka kulmalta loppuun. Joskus tulee piste, jolloin ei vain pysty enää kaivelemaan sitä, mikä on shaibaa ja miettimään, miten prosesseja pitäisi parantaa. Silloin pitää puhua niistä jutuista, mistä nykyään puhuu ystävien kanssa, eli muista ihmisistä, kulttuurista, politiikasta, ideologioista, ärsyttäävistä podcasteista ja siitä, että onneksi meidän talo on tulva-alueen yläpuolella, jos ilmastonmuutos iskee kunnolla Helsinkiin. 

Meillä on pian yhdeksänvuotispäivä, ja Alpun vaari ja mummi on jo kontaktoitu ja ravintola varattu. Aiemmin olin sitä mieltä, että on päälleliimattua tehdä sellaisia sääntöjä, ettei lapsesta saa puhua silloin, kun ollaan treffeillä. Nyt olen kääntänyt kelkkani. Ei sanaakaan mistään, mitä tapahtuu meidän kotona ja paljon sanoja siitä, mitä tapahtuu kaikkialla muualla.

 

 

Jauhetaanko teidän parisuhteessa liikaa, liian vähän vai just sopivasti?

 

Kuvassa: Jo kesällä 2010 meillä oli tapana vähän piruilla toisillemme.

 

Lue myös: 

Viime aikojen kummallisimmat riidat Tikin kanssa

Tätä puolison ei tarvitse tietää

Äiti ja isä vaihtoivat roolejaan

 

Lisää horinoita näistä hommista löytyy usein mun Insta Storystä

Ladataan...
Juliaihminen

Tiki haaveili eilen iltapalalla siitä, että Alppu osaisi puhua ja hänen kanssaan voisi neuvotella asioista. Miten helppoa kaikki stten olisikaan, asioita voisi ennakoida! Keskustelut menisivät suurinpiirtein näin.

 

Aamupalalla

- Alppu, olisiko ok, jos söisit tämän puuron?

- Tuota tuota, olen ajatellut ensin puhallella puurolautaselle sellaiset kolmesta neljään minuuttia ja jokellella samaan aikaan. Sitten lusikoin tovin puuroa tähän maitolasiin, jonka jälkeen huljuttelen pienen hetken sormiani lasissa. Olin ajatellut, että noin kolmasosa puurosta päätyisi tällä kertaa lattialle.

- Pystyisikö joustamaan yhtään tässä? Jos tekisin vähän hassuja äännähtelyjä ja pari lusikallista olisi traktori-lusikallisia?

- Neuvotteluvaraa on joo. Eli sanotaan, että neljäsosa lattialle.

- Kuulostaa reilulta. Eli kuinka monta lusikallista aiot syödä loppujen lopuksi?

- Sanotaan, että viisi. Kuusi, jos lasketaan ne, mitkä aion hieroa hiuksiini.

Vessatoimet

- Alppu, onko vessahätä?

- No periaatteessa joo, mutta tänään ajattelin pidätellä tässä vielä kotona hetken ja kakata sitten vaippaan, kun ollaan ratikassa.

- Ok. 

 

Leikkipuistossa

- Alppunen, mennään puistoon.

- Jee! (Tämän Alppu oikeastikin sanoo aina, kun mainiaan puisto, sanomaa korostetaan nostamalla kädet ylös.)

- Tänään ei sitten syödä pieniä kiviä sieltä.

- No jos pari pientä maistiaista? Ja jos löytyy jotain eksoottista, kuten mädäntyneitä ruusunmarjoja, niin ajattelin makustella niitä muutaman.

- ...

- Ja sitten, jos Eino tulee, niin aion halata sitä ensin ja sitten tönästä. Sitten taas halata. Ok?

- ...

- Jos matkalla puistoon tulee koira, niin ehdottomasti pysähdytään ja saan sitten paijata sitä antaumuksellisesti?

- Okei, mutta vain jos omistaja antaa luvan. Ja ei sitten saa retuuttaa sitä korvista tai hännästä. Ja sitten kun on aika mennä kotiin, niin lähdetään ihan kivasti?

- Ei tällä kertaa. Olin nimittäin kaavaillut heittäytyväni kaarelle, jännittäväni kaikki lihakseni ja kiljuvani raivokkaasti hetken. Sen jälkeen vasta vaunuihin.

- Ok. 

Nukkumaan mennessä

- Alppu, mites tänään, käykö että mennään nukkumaan kello yhdeksän?

- No, suunnitelmissani on ensin juoksennella kengät jalassa ja pipo päässä mutta loppu vartalo alastomana tovin ympäri asuntoa, pissata pienen lirauksen keittiön lattialle, kaivella pahvinkeräyksestä muutaman maitopurkin ja heittää ne olohuoneeseen.

- Okei, ja sitten iltatoimet ja nukkumaan?

- Periaatteessa joo, mutta sängyssä aion sitten kiljua vielä viidestätoista kahteenkymmeneen minuuttia. 

- Olisiko mitään mahkuja lyhentää sängyssäkiljumisaikaa?

- Okei. Yksi jakso Pikkulia, niin kiljun vain 12 minuuttia.

- Ok.

 

Kuvissa: Oltiin Espoossa viettämässä ihanaa päivää ja olisi ollut kiva neuvotella Alpun kanssa, ettei saa hypätä mereen. Jouduin käyttämään fyysisiä neuvottelukeinoja.

 

Katso myös:

Alppu ja Siri keskustelevat

Tällaista on asua 1-vuotiaan kanssa

Vauvan kanssa matkalla kannattaa varautua näihin

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Juhuu! Tänään käynnistyy mun viimeinen viikko lehtitalon palkkalistoilla. Sen jälkeen mä olen media-alan yrittäjä eli freelancer. Me Raisan, Mariannan ja Mirjan kanssa aina muistellaan sitä, kun joku kertoi Ompeluseurassa laittavansa mieluummin CV:hensä olevansa työtön kuin freelancer, koska "freelancer kuulostaa niin epätoivoiselta ja antaa kuvan, etten sovellu työyhteisöön". Heheheheheh. Sitä kohti siis menossa!

Mä löysin tietokoneeni syövereistä muutamia sitsilaulun sanoja, joita me kirjoitettiin parin toimittajaystävän kanssa vuosia sitten Nuorten journalistien pikkujouluihin. (Mä en uskalla laittaa teidän koko nimiä tänne, Janne, Pauliina ja Anna, kun en tiedä, haluatteko tulla yhdistetyiksi näihin.)

Nämä naurattivat mua edelleen niin paljon, että ajattelin julkaista ne, näin viimeisen naistenlehtitoimituksessa vietetyn viikkoni kunniaksi!

Tähän väliin vielä pikku selitys: Sitsilaulut ovat usein eräänlaista roustaamista. Parhaimmillaan ne ovat itseironisia ja niiden pointtina on nauraa itselleen (huonoimmillaan ne ovat rasistisia ja sovinistisia). Nämä sanat on kirjoitettu siihen aikaan, kun Sami Sykkö oli Glorian päätoimittajana ja lehtiin oli tulossa pelätty alv-uudistus.

Sitten laulut raikaamaan:

 

Aikuinen naistenlehtotoimittaja (lauletaan Aikuinen nainen -sävelellä)

Naistenlehtitoimittaja mä oon

En enää eksy uutisvirtaan

Brändimme vahvistukoon

Tahtoisin jatkaa maksettua matkaa

 

Kun Sykkö vaikeudet tiellemme tuo

näytteistä me teemme suojaavan muurin

Volyymiä tää ripsari suo

Kampauksemme kestää, minkään emme anna estää

Mistään en luovu, kunhan saan kynsilakkaa

 

En juoruilua tahdo kiistää

tahdon vain julkkiksia riistää

Photaria tarvitsen, luodakseni myyvän kannen

Kaiken me jaamme, minä-journalismia tukekaamme

Bloggaava nainen, tuntee arvon mainoksen

Pikkukakkosen posti (lauletaan Pikkukakkosen posti -sävelellä)

Tiedotusopin laitos

Kursseihin kuuluu ylimielisyys

vittumaisuus ja elitismi. Tampere 10.

Tiedotusopin laitos

 

Journalistiikan laitos

Jossain vitun perseessä

uraputki Keskarin

urheilutoimituksen

Journalistiikan laitos

 

Helsingin viestinnän laitos

Haluan toimittaa

osaankin vain tiedottaa

Musta tuli huoraava lobbari

Helsingin viestinnän laitos

 

Mediatutkimuksen laitos

Tutkitaan kai BB:tä?

Muuta en tiedäkään...

Ai niin - Veijo Hietala!

Mediatutkimuksen laitos

Internationalen (Alkuperäinen versio alkaa Mera bränvin i glasen, mera glas på vårt bård...)

Lisää klikkejä mun jutuille

Lisää hommalaisia foorumiin

Lisää Foorumia keskustaan

Lisää Keskustaa Suomeen

Lisää Suomea Väyryselle

Ja Stubb saboo VMP!

 

ALV (Meidän laivassa -laulun sävelellä)

Meidän lehdessä, meidän lehdessä

On suuri alvi tulossa

Ja levikki uppoaa, ja se uppoaa

Jos et ryhdy pumppaamaan

YY TEET ykkös kierros, kakkos kierros...

 

Perus meininkiä siis. Kiinnostaisi tietää, millaisia hyviä sitsilauluja on muiden opiskelijoiden tai ammattikuntien lauluvihoissa.

 

Lue myös:

Taloyhtiön omituiset hahmot

Lomakuvien esittelyn säännöt

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Muistatteko, kun saarnasin siitä, miten ostan vaatteita aina tarkkaan ja harkiten? No, sitten sen kerran, kun vain menen ja ostan jotain, niin huonostihan siinä käy. 

Oltiin kesällä Berliinissä, ja mä tarvitsin epätoivoisesti aurinkolaseja. Olin yrittänyt metsästää laseja koko kesän, mutta mitään tarpeeksi kivaa ei ollut tullut vastaan. Aurinko häiki, ja näin mielessäni jo silmäsyövän vaanivan. (Ainaiset uhkakuvat!)

Käveltiin yhden kaupan ohi, jonka edessä oli aurinkolaseja tarjolla. Ne olivat sellaisia halpoja alle 10 euron laseja ja ajattelin, että hitto, minäpä nyt vain otan tästä kivoimman näköiset. Kokeilin pareja laseja, aikaa tähän meni noin 3 minuuttia. Lopulta päädyin yksiin.

Kun olin kulkenut ne päässäni vartin verran, aloin miettä, että näissä on jotenkin huono näkyvyys ja ovat myös ihmeen raskaat. Otin lasit päästäni ja tutkailin niitä vähäsen. Kliks! kuului yhtäkkiä ja lasien tummennusosa lähti irti. Kävi ilmi, että olin ostanut feikit imagolasit, eli muoviset linssit ilman vahvuuksia, joiden päälle on kiinnitetty magneetilla tummat linssit.

LOL!

Nyt mulla on sitten himassa tällaiset feikki-imagolasit. Olen aina välillä haaveillut silmälaseista, mutta en tarvitse sellaisia näköni puolesta. Ehkä alan nyt sitten vain käyttämään näitä. Melko hipsterit.

 

Kuvassa: Silmälasimallina toimii ihana ja suloinen Frida

 

Lue myös:

Vaatteiden Uffiin dumppaaminen on henkilökohtainen epäonnistuminen

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

Ladataan...
Juliaihminen

Yksi tärkeimmistä jutuista Demissä on ollut jo miltei kaksi vuosikymmentä (Demi täyttää elokuussa 19 vuotta!) megamokapalsta. Onko teistä joku lukenut sitä joskus?

Itse olen lukenut, editoinut ja latonut Demin palstalle noin... kymmenentuhatta megamokaa. Tai no en minä tiedä. Mutta paljon kuitenkin.

Eniten ihmisille käy näitä:

- Housut repesivät ja ihastus näki (jos kaikki suomalaisten tyttöjen revenneet housut laskettaisiin yhteen, niin... no, en tiedä, mitä silloin tapahtuisi)

- Puhui kaupassa kaverille, joka ei ollutkaan kaveri (yleensä jotain rivoa tai törkeää)

- Lähetti viestin väärälle ihmiselle (esimerkiksi kaverille tarkoitettu ääniviesti lähtikin ihastukselle, ja siinä viestissä ihminen luettelee omituisia faktoja vesimelonista)

Nauran usein ääneen, kun joku on yrittänyt leimata itsensä bussiin terveyssiteellä tai pissannut vahingossa julkisella paikalla niin, että noro kulkeutuu jonkun piknikviltille. (Mua naurattaa selvästi ihmisen eritteisiin liittyvät jutut, mutta ketäpä ei?)

Mun mielestä megamokapalstan ehdottomasti tärkein pointti ja oivallus on, että ihan kaikki mokailee ihan koko ajan. Ja vaikka sillä hetkellä hävettäisi niin, että tekisi mieli poistua universumista ja vannoo, etten ikinä ikinä kerro tästä kellekään, niin parin päivän päästä yleensä kaikelle voikin jo nauraa.

Elämä on siitä niin mahtava keksintö, että se ei loppujen lopuksi ole niin vakavaa.

No niin, Demissä on meneillään megamokahaaste, eli Demille voi kertoa oman megamokansa. Päätin osallistua tähän videon muodosa. Mun ihan eka megamoka tässä asiassa on se, että olisin voinut kyllä kammata hiukset ennen kuin aloin horista videolle. Mutta menköön!

 

 

Osallistukaa tekin Demin megamokahaasteeseen ja kertokaa ensimmäinen megamoka, joka tulee mieleen!

 

Katso myös:

Olisit sanonut, että näytän juoppolallilta

Negatiivinen norsu esittäytyy

 

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Pages