Ladataan...
Juliaihminen

Vastaan tuli tällainen valokuva, jonka sain ystävältäni Kastehelmeltä 30-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Valokuva on ollut nyt puolitoista vuotta seinälläni, ja sitä katsoessa minulle tulee aina hyvä mieli. (On myös totta, että kuvan poliisi näyttää hämmentävällä tavalla isältäni. Isäni näyttää myös vähän Barack Obamalta ja Christoph Waltzilta.)

Ajattelin ilahduttaa teitä tänään tällä kuvalla ja muistuttaa, että se on kuulkaas tammikuu ohi nyt!

 

Hupailu on sallittu!

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Ladataan...
Juliaihminen

Minulta on pyydetty tosi monesti postausta häiden budjetista eli toisin sanoen siitä, paljonko omat hääni maksoivat ja mihin niissä laitoimme rahaa. Olen jotenkin arkaillut tätä aihetta, vaikka muuten minulla ei ole mitään ongelmaa levitellä raha-asioitani muiden nähtäväksi. Jostain syystä olen ajatellut, että on jotenkin häävieraitani kohtaan mautonta retostella, että "näin paljon me laitettiin teidän kestitsemiseen". 

Hääpäiväni, 14.6.2016, oli jotenkin niin mielettömän rakkauden täyteinen ja juuri sellainen unelmien täyttymys, etten jotenkaan ole halunnut yhdistää siihen niin arkista asiaa kuin raha. 

Ja kun ajattelen asiaa, niin sehän sotii kaikkea saaraamaani vastaan: Jos jokin maksaa, niin kyllä siitä voi puhua myös euroissa. Eikä sitä tarvitse tehdä lesoillen, uhriutuen tai muutenkaan mauttomasti. Vaikka voin laittaa häilleni euromääräisen hintalapun, se ei tarkoita sitä, että kyseinen hintalappu määrittelisi tuon hääpäiväni arvon. 

Yleensä (etenkin vanhemmat) ihmiset tapaavat kauhistella sitä, miten "vain yhteen päivään" laitetaan nykyään niin paljon rahaa. Että kyllä maailma on mennyt kauheaksi!

Mä taas en ajatellut ollenkaan, että kyse olisi yhdestä päivästä. Minulle kyseessä oli häävuosi. Tiki kosi minua mun 26-vuotissyntymäpäivänäni 1.7.2013 ja tämän jälkeen sain kokonaisen vuoden suunnitella ja fiilistellä tuota hääjuhlaa. Minulle kävi niin superhyvä tuuri, että yksi parhaimmista ystävistäni, Kata, oli menossa samana kesänä naimisiin. Tämä tarkoitti sitä, että me käytiin yhdessä sovittelemassa pukuja, vierailtiin Häämessuilla, horistiin kuntosalilla häistä antaumuksellisesti ja ostettitiin jopa vihkisormuksemme yhdessä. 

Ja niin naurettavaa kuin se onkin, niin tässä hääasiassa meillä sukupuoliroolit kyllä vahvasti korostuivat: koska minä halusin isot juhlat ja fiilistellä asiaa, järjestin lähestulkoon itse kaiken. Mutta häät me kuitenkin maksettiin puoliksi. En normaalisti ole mikään excelöijämuija, mutta häiden suhteen se oli aika välttämätöntä. Paitsi hankinnat, myös vieraslistat, vieraiden allergiat (arvostin, kun ihmiset kertoivat olevansa allergisia kissoille), häiden to do -lista ja muun krumeluurit piti merkata ylös. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki tiedot ovat edelleen minulle jäljellä ja tarkasteltavissa.

Sen jälkeen kun on itse järjestänyt isot juhlat (olivat ne sitten häät, nelikymppiset tai vaikka tohtoripromootio), oppii arvostamaan muiden järjestämiä juhlia. Kun vielä ennen omia häitäni olin saattanut kritisoida joidenkin häissä heidän valintojaan (miksei sitä ja tuota tyyppiä kutsuttu, miksei ole tarjolla enempää alkoholia blaablaa), niin omien häiden järjestämisen jälkeen ei ole tullut mieleenkään arvostella ketään.

Sen jälkeen on tajunnut, miten mieletön satsaus ajallisesti ja rahallisesti kyseinen juhla on, ja miten etuoikeutettuna itseään voi pitää, kun saa kutsun tällaiseen rakkaudenjuhlaan. Häissä monet asiat maksavat järjettömästi, ja siksi on täydellisen ymmärrettävää, että esimerkiksi vieraslistaa on pakko miettiä tarkkaan.

Omissa häissäni tein esimerkiksi sellaisen valinnan, että kutsuin mun parhaimmat työkaverit juhlaan, mutta en heidän puolisoitaan - vaikka etiketin mukaan olisi pitänyt, koska he asuivat puolisoidensa kanssa ja suhde oli hyvin vakiinunut. Mutta jos olisin kutsunut avecit, olisi pitänyt jättää kutsumatta joitain muita ystäviä. (Meillä oli 115 vierasta.)

Siksi oma mielipiteeni onkin: Vaikka perinteet ovat ihania ja häät koostuvat paljolti kauniista ja merkityksellisistä rituaaleista, niin FUCK THE ETIKETTI. Jos jokin asia toimii paremmin "etiketinvastaisesti", niin sitten tehdään niin. 

Ja tämä pätee muidenkin kulujen kanssa: Ennen kuin menee sellaiseen häähulluuteen, jossa selaa maanisesti pinterestiä ja miettii, että mitäs kaikkia pikku koristeita on pakko saada omiin häihini (tai muuten ne eivät ole kunnon häät laisinkaan!), niin kannattaa tehdä itselleen selväksi, mitä haluaa. Muuten sitä sokaistuu helposti. 

Meillä esimerkiksi ei ollut hääbändiä, koska emme erityisesti sellaista halunneet. (Tosin lopulta pikkusiskoni Sofia oli salaa järjestänyt pari tyyppiä musisoimaan meidän häävalssin ja lauloi ne itse, mikä oli siistein häälahja ikinä!) Sitten taas me halusimme ravintolahäät ja pöytiintarjoilun, johon upposi rahaa, mutta täysin hyvästä syystä.

Myös tämä on täysin itsestäänselvyys, mutta häät voi ihan hyvin pitää ihan pikku budjetilla, vaikka mennä maistraatissa naimisiin ja syömään sen jälkeen - ja laittaa rahansa johonkin ihan muuhun, tyyliin häämatkaan tai vaikka perusarkeen.

Toisaalta musta häihin saa myös laittaa rahaa, jos siltä tuntuu, eikä sekään ole mikään paheksumisen kohde. Kyse ei ole vain yhdestä päivästä, vaan suuresta rituaalista ja hienosta elämän käännekohdasta, jota muistellaan luultavasti koko loppu elämä. Itse kun mietin häitäni, niin tulee ennen kaikkea mieleen ne mielettömät puheet, joita ystäväni ja sukulaiseni siellä meille pitivät. Silloin päätin, että nämä sanat muistan aina - ja joskus jos on huono fiilis, voin kaivella niitä muistoja esiin. 

No mitä ne meidän häät sitten maksoivat ja mihin sitä rahaa meni? Hah hah haa! Kerrankin teen mulkkumaisesti ja jätän tähän cliff hangerin. Pakotan teidät kuuntelemaan mun uusimman podcast-jakson, jossa juttelen monien tunteman Sarandan kanssa häiden kustannuksista ja siitä, mitä kadumme ja mihin kannatti laittaa rahaa.

Tämä jakso on tavallista siirappisempi, eli sopii erityisen hyvin kaikille hääfiilistelijöille. Mutta toimii myös ihmisille, joita koko häähommat naurattavat. (Let's face it, joskus on hauska vähän ivakuunnella muiden horinoita.)

 

Lukisin mielelläni lisää hääfiilistelyä!

Mihin satsasitte, entä teittekö jotain eri tavalla kuin "etiketti" tai "perinne" vaatii?

 

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta: Häiden hinta

Kirjoitin myös lyhykäisen mutta kiinnostavan jutun siitä, paljonko häälahjaksi on suotavaa antaa rahee:

Lue Ylen juttu sopivasta häälahjan hinnasta

 

Ja kyllä, tänään insta live ysiltä. Paljon hääfiilistelyä luvassa:

Juliaihmisen Insta Live kello 21!

 

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Lopeta jo se richsplainaus!

Neljän päivän työviikko tuo elämään luksusta

Kannattaako asunnon ostaminen?

Haluatko lisää rahaa? Hanki sivutyö!

Miten fiksu ihminen päätyy ottamaan pikavippejä?

Kääk, olen väärällä alalla!

Näin kasvatamme lapset halvalla

Kun raha hiertää ystävyyssuhteisssa

Vastuullinen sijoittaminen trendaa nyt

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Älä jää taloudelliselle ttappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 
 
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN
 
 

Ladataan...
Juliaihminen

Lux Helsingin (ja ehkä koko kuluneen vuoden) suloisin hetki koettiin heti alkumetreillä, kun vietiin lapset päiväkodista Hakaniemen Mäkkärille syömään. Siinä Alppu, Frida ja Taimi istuivat vierekkäin - ja kävivät keskenään keskustelua!!!!

Frida: Alppu, kenen kanssa leikit tänään päiväkodissa?

Alppu: Minä leikin Einon kanssa.

Taimi: Minä syötin päiväkodissa Pena-gorillaa.

Frida: Minä leikin Mallan kanssa ja me teimme äidille ja Luulialle jäätelöt! (Huom, näissä piireissä minua kutsutaan Luuliaksi.)

Alppu: Taimi, ota. (Ojentaa Taimille ketsupissa uitetun ranskalaisen.)

Mitä tämä on! Meidän lapsilla on kommunikaatiota! Sosiaalisia suhteita! Uskomatonta menoa! 

Tämän jälkeen lähdettiin Lux-kierrokselle Raisan, Mirjan ja Mariannan kanssa. Aloitettiin Isyyspakkauksen Tommin suosituksesta Kansalistorilta, jossa nähtiin ensin Oodin kyljessä We wanted ja Musiikkitalon kyljessä Moonlight. Tommi oli kehunut etenkin Moonlightiä, ja se totta tosiaan oli kyllä hieno. Myös lapset tykkäsivät elämöidä kuun edessä.

Tämän jälkeen kierrettiin ikään kuin väärään suuntaan Hakasalmen huvilalle lyhtypuistoon, josta lapset tykkäsivät myös. Sen tekemiseen olivat osallistuneet jopa päiväkoti-ikäiset lapset, ja lyhtyämpärit olivat kieltämättä liikuttavia. Tuli vähän sellainen olo kuin olisi Muumien kanssa meren alla. (Tarkoitan tietenkin sitä lapsuuden piirrettyä jaksoa, en mitään kirjoja herra paratkoon.)

Frida kyseli siellä kiinnostuneena: "Onko tämä nyt sitä taidetta?" (Kuulosti vähän mun 90-vuotiaalta papaltani.)

Alpun ehdoton suosikki oli Maikki Pekkalan ja Lari Suomisen Violet (alla). Sitä hän olisi halunnut jäädä katsomaan pitkäksi aikaa, mutta oli syytä antaa muillekin lapsille tilaa.

Tämän jälkeen me nähtiin kursorisesti vielä muutama teos, mutta lopuksi yhden mäkkäri-ilmapallo paukahti rikki, toinen ilmoitti ettei aio enää pitää hanskoja ja kolmas ei halunnut enää kävellä. Siitä alkoi sellainen carnage, että oli parempi kävellä Töölönlahtea pitkin kasin ratikalle ja hurauttaa kotiin.

Oltiin Alpun kanssa käyti katsomassa ennakkoon Finlandia-talon väriloisto. Siinä oli sellaista wow-efektiä, mitä viime vuonna monissa noissa arkkitehtoonisesti kunnianhimoisimmissa töissä oli. 

Olen hirmu iloinen, että lähdettiin. Ensin olin nimittäin ajatellut, että "teen maanantaina sitten pitkän työpäivän, niin saan viikolle hyvän startin". Mutta sitten muistin mun jatkoon ja ei jatkoon -listauksen ja päätin, että alan taas priorisoida ystävien näkemistä työn tekemisen yli ja ah! Oli hauskaa!

Lapsetkin nauttivat kulttuurista. Ja toisistaan. 

 

Lux Helsinki jatkuu 9.1. saakka, eli vielä ehtii hyvin käydä katsomassa. Suosittelen!

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Joululoman ensimmäinen viikko on ollut sitä varten, että mietin kulunutta vuotta ja sitä, mitä kaikkia kivoja juttuja silloin olen tehnyt. Mä olen 10-vuotiaasta saakka kirjoittanut joka päivä kalenteriini, mitä olen kyseisenä päivänä puuhannut (dataa on siis 20 vuodelta), ja tästä syystä on taas helppo käydä tämän vuoden kohokohdat läpi. 

Tammikuussa

tein ihan hulluna töitä. Viimeistelin rahakirjaa, mutta jotenkin olin myös järjestänyt itselleni kaikenlaisia satunnaisia juttukeikkoja. Tämä oli huono yhdistelmä, paitsi se, että kävin yhtenä viikonloppuna pitämässä Joensuussa Karjalainene-lehdelle koulutuksen nettitekemisestä. Tämä nimittäin tarkoitti koko perheen reissua Joensuuhun rakkaan ystävämme Tupin (eli Tuomaksen) luokse. Itse asiassa nytkin haaveilen (ja kärtän Tikiltä), että voitaisko me taas kutsua itsemme Tupin auvoisaan omakotitaloon Joensuuhun. Siitä on tullut mulle sellainen happy place, jossa talvisin on nietokset korkeat ja jäälyhdyt loimuavat pihalla, kun taas kesäisin grilli on koko ajan kuumana ja lapsi voi temmeltää pihalla. Voi Joensuu, je t'aime!

Helmikuussa

oli kiva viettää Alpun 2-vuotiassyntymäpäiviä ja käydä Mirjan luona perjantaisaunassa. Tein myös tuolloin kaksi tosi kivaa blogiyhteistyötä: elokuvateatteri Maximin avajaisiin liittyen sekä Forever kuntoklubin kanssa yhteistyön. Tuollaiset hommat, joissa pääsee tekemään itse jotain, on ihan superkivoja. Helmikuun lopussa oli rahakirjan dedis, ja siksi tein viikonloputkin tuolloin töitä, se oli peräpeilistä.

Maaliskuussa

erityisen hauska yö oli se, kun järjestettiin siskoni Sofian kanssa Oscar-valvojaiset, eli valvottiin koko yö katsoen gaalaa. Sofia teki amerikkalaisia pannukakkuja ja tarjoili muun muassa persikoita (liittyen erääseen Oscar-leffakohtaukseen). Vaikka olin seuraavana päivänä valvomisesta täysin kanttu vei, se oli sen arvoista. Maaliskuussa duunihommat vähän helpottivat, ja nautin erityisesti kevään tulemisesta sekä vapaista perjantaipäivistä, jotka vietettiin yleensä Alpun, Sofian ja hänen tyttönsä kanssa.

Huhtikuussa

vietin pääsiäistä Turussa ja järjestin viimein asiani niin, että siitä eteenpäin meillä on käynyt joka toinen viikko siivooja. Silloin join myös ensimmäisen terassibissen, Teurastamon terassilla Mirjan, Mannen, Raisan ja Paulin kanssa. Se oli hetki täynnä onnea, kun aurinko siivilöityi pihalle kauniisti ja ilmassa oli jo kesän tuntua. Tähän liittyy myös sellainen twisti, että samana iltana oli Indiedaysin blogigaala, ja monet mun bloggaajakaverit olivat menossa etkoilemaan yhdessä. Mua ei syystä tai toisesta pyydetty mukaan, mistä tuli jotenkin yllättävän sellainen "olen seiskaluokalla ja epäsuosittu kanttura" -deja vu, mutta sitten Mirja laittoi viestiä, että tule Teurastamolle bisselle ja tajusin, että ai niin! Minähän olen 30-vuotias ihminen, jolla on omat ystävät, en nyhverö 13-vuotias, joka odottelee epätoivoisesti suosittujen tyyppien kutsuja. Ja sitten muistin, miten on tuhat kertaa ihanampaa olla 30-vuotias kuin 13. (Ja en usko, että nuo bloggaajakollegat tarkoituksella jättivät kutsumatta, olisin myös voinut vain laittaa viestiä ja kysyä, että saanko tulla messiin.) Huhtikuussa kävin myös noiden omien ystävieni kanssa Tallinnassa niin, että meillä oli lapset mukana. 

Toukokuussa

kesä rysähti kertaheitolla ihmisten niskaan, ja se oli ihanaa! Yksi suosikki-illoistani oli sellainen, kun pyöräilin ystäväni Katan luo Vantaan Kivistöön, kuuntelin koko matkan Kaija Koota ja katselin, kun mopoautot kaartelivat pitkin Vantaan raitteja. Elämä tuntui hilpeältä! Toukokuussa kävin uudestaan Tallinnassa, tällä kertaa ilman lapsia. Sen sijaan Jyväskylässä kävin Alpun kanssa viettämässä ihanan kesäisen viikonlopun uuden ystäväni Kaisan luona. Juoksin myös Naisten kympin! Toukokuussa meni aikaa myös paljon sijoitusasunnon remonttiin, ja olin lopputulokseen oikein tyytyväinen. 

Kesäkuussa

rälläsin Sidewaysissä, mikä jäi kesän ainoaksi festariksi. Tehtiin myös pieniä päiväreissuja muun muassa Tampereelle ja Hämeenlinnaan. Juhannus Turussa mökillä oli ihana, ja se avasi mökkikauden, jota sitten jatkettiin intohimoisesti koko kesä. Kesäkuussa aloitin myös Lapsiperheen parisuhdekirjan kirjoittamisen (Huhuu! Se ilmetsyy ihan pian!).

Heinäkuussa

elämä todella hymyili. Vietin kolkkentykssynttäreitäni, lomailin neljä viikkoa, road trippailin Tikin ja Alpun kanssa ympäri Suomea, nautiskelin elämästä mökillä ja vietin isosiskoni kolmannen tyttären ristiäisiä sekä ystävieni Anna-Kaisan ja Chandresin häitä. Purjehdittiin myös paljon ja vietettiin rapujuhlia. Kesä oli oikeastaan aivan täydellinen, jos joku sanoisi minulle, että elämäni loput kesät tulevat olemaan tällaisia, niin olisin hyvin onnellinen.

Elokuussa

keskityin fiilistelemään Helsingin kesää: käytiin Uunisaaressa, Mustasaaressa, Tervasaaressa, Uutelassa ja Porvoossa. Palasin töihin ja oikoluin rahakirjan viimeiset vedokset (kiroillen koko ajan, miten uskomatonta skeidaa sitä on tullut tehtyä). Kirja lähti painoon ja minä voin vähän pahoin! Aloitimme Sofian ja Sampon kanssa pari kuukautta kestäneen systeemin, jossa joka toinen keskiviikko me hoidettiin heidän tyttöä ja joka toinen ne meidän poikaa. Päästiin ihanille treffeille! Mutta sitten minulla alkoi olla työtä niin paljon, etten enää ehtinyt treffeille. Ensi vuonna sitten taas! 

Syyskuussa

aloitin Noin viikon studion hommat ja kirjoittelin kiukulla parisuhdekirjaa. Puolivälissä oli myös Kaikki rahasta -kirjan julkkarit, jotka jännittivät kauheasti etukäteen, mutta lopulta kaikki meni tosi hyvin! Annoin yllättävän paljon haastatteluja televisioon, lehtiin, radioon ja muihin julkaisuihin. Se oli siistiä! Käytiin Sofian kanssa monena arki-iltana elokuvissa, enimmäkseen katsomassa kauhhua. Aloitettiin Alpun kanssa taas muskari, ja järjestettiin itsellemme uusi tiistaiperinne: ensin muskariin, sitten Skifferiin Niinan, Einon, Ainon ja Reinon kanssa. Purfect! 

Lokakuussa

unohdettiin Tikin kanssa täysin, että meillä oli seurustelun aloittamisen kymmenenvuotispäivä. Lol. Viime hetkellä mentiin sitten Alpun kanssa Harju 8:iin syömään. Meillä oli myös neljän sisaruksen kanssa Thurénin petollisten sisarusten viikonloppu, johon sisältyi paljon hyvää nostalgiaa, Titanic-elokuvan katsominen sekä osallistuminen ilmastomarssille.  Aloin myös nauhoittaa Ylelle Melkein kaikki rahasta -podcastia, joka osoittautui ihan superkivaksi hommaksi. Kirjamessuviikonloppu oli täynnä juhlahumpuuttelua (muun muassa Ruotsin suurlähetystön illalliset), mutta muuten tein aika lailla vain todella kiukulla töitä. En muista lokakuusta juuri muuta.

Marraskuussa

jatkoin infernaalista työrupeamaani. Kyllä siihen onneksi mahtui myös muutama brunssi, taidemuseovisiitti sekä rentoja perjantailounaita. Marraskuuhun sisältyi myös koko syksyni kohokohta: Love Vacation Tikin kanssa Helsingin Hanasaaressa.

Joulukuussa

Hanko-viikonloppu oli aivan ihana. Joulu tulla jollottaa -nukketeatteriesitys ja glögit sen jälkeen ystäväni Elisan ja meidän poikien kanssa oli yksi kivoimmista päivistä pitkään aikaan. Vaihdettiin Raisan kanssa myös työhuonetta Hauhontieltä Keiteleentielle, ja saatiin vähän uutta puhtia työntekoon. Loppurutistus ennen joululomaa oli nimenomaan rutistus, mutta nyt kun olen ollut jo viikon loalla, elämä tuntuu jo aika mukavalta.

Kaikkiin kuukausiin sisältyi myös paljon ihania arkisia hetkiä, joita ei ole tullut merkattua kalenteriin, mutta jotka tapahtuivat silti: painimishetkiä iltaisin Alpun ja Tikin kanssa sängyssä, Alpun pikku jäyniä, aamukahveja Raisan kanssa työhuoneella (ehkä mun elämäni kohokohtia), perjantaiaamiaisia Sofian kanssa, pitkiä puheluita Lotan kanssa ja erinäisiä sijoituswhatsapp-viestittelyjä Kaisan kanssa. 

Mitä opin?

Että mieleen jää erityisesti kivat järjestetyt asiat, siis matkat, ravintolaillalliset, elokuviin menemiset tai vaikka nukketeatterit. Näin ollen kannattaa ehdottomasti vain jaksaa arjessakin järjestää itselleen kivuuksia - ja vaikka väsyttäisi, lähteä silti. Toisaalta kiva arki koostuu myös hauskoista rutiineista ja siitä, että on tarpeeksi löysää. Näin tiukkaa työsyksyä en enää halua elämääni, tämä oli aivan selvästi liikaa omalle jaksamiselle. 

Tänään aion käydä uudenvuodenkävelyllä, jossa pohdin näitä lisää: mitä haluan enemmän vuodelta 2019, mitä haluan vähemmän, eli mitä otan mukaan ja mitä jää. 

Tuntuu siltä, että nyt pystyy aloittamaan puhtaalta pöydältä nämä hommat. Se on ihanaa!

 

Ja nyt olisi ihanaa, jos kertoisitte 1-3 kohokohtaa vuodestanne!

 

Lue myös:

Top 5 luetuinta juttua vuonna 2018

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Aloin alkusyksystä haaveilla hemmotteluviikonlopusta ystävieni kanssa. Mietin ensin Tallinnaa, mutta sitten aloin miettiä, että olisi kiva jos se olisi vielä lähempänä ja helpommin saavutettavissa. Kartoitin vähän vaihtoehtoja ja päädyin siihen, että Helsingistä puolentoista tunnin junamatkan päässä oleva Hanko on aivan täydellinen kohde tällaiselle hedonismille.

Nämä on niitä juttuja, jotka toteutuvat, kun vain jaksaa järjestää. Laitoin viestiä viidelle ystävälleni ja saatiin nopeasti sovittua päivämäärä ja niin vain varasin kolme huonetta Hangon uudesta kylpylähotellista

Tämän joulukuisen viikonlopun siintäminen horisontissa auttoi ihan yhtä paljon kuin jos olisi tiennyt, että olen lähdössä etelänlomalle. Paitsi että Hankoon on paljon vaivattomampaa mennä. 

Tuo lauantai sattui olemaan myrskyisä, sade vain piiskasi junan seiniä. Sen parempi, sillä tämä tarkoitti sitä, ettei tarvitse edes harkita yrittävänsä suorittaa jotain kulttuuria kaupungilla. Kun junamme saapui puolenpäivän jälkeen Hangon rautatieasemalle, suunnattiin suoraan jugend-linnaan kunnostettuun hotelliin, jätettiin reput huoneisiin ja mentiin lounaalle.

Vaihtoehtoja ei ollut paljon, sillä 90 prosenttia Hangosta on talvella ilmeisesti kiinni. Onneksi ihan hotellin vieressä olevasta Cafferiesta sai tosi hyvän lounaan ja erinomaiset joulutortut.

Ja sitten löllymään!

Hanko on vanha kylpyläkaupunki, ja siksi on upeaa, että sinne on jälleen avattu kylpylä. Eikä mikä tahansa ysärin kauhtuneiden laattojen irvikuva, vaan arkkitehtuurisesti kaunis, täysin uusi ja miellyttävä paikka. Valtavien lasiseinien takaa avautuu maisema avomeren syystyrskyihin, mikä teki sisällä lillumisesta erityisen nautinnollista. 

 Vesijuostiin vajaa tunti, rentouduttiin höyrysaunassa ja hengailtiin terapia-altaassa. Lopulta iho oli niin ryppyinen, että mikäli Alppu olisi ollut paikalla, hän olisi näyttänyt kämmenensä ihoa ja pyytänyt minua: "Käsi on rikki, äiti koijjjaa."

Tämän jälkeen otettiin hotellihuoneessa pieni välikuolema, lueskelin Kissani Jugoslaviaa ja torkahdin hetkeksi. Illalla istuttiin hotellin omaan ravintolaan. Oli niin hauskaa jutella lapsista (ilman lapsia) ja muustakin. Naureskeltiin gender reveal partyille, alettiin suunnitella seuraavaa lähilomaa ja jokainen sai vuorollaan vähän terapoida, miten raskas tämä syksy on ollut.

Ruoat olivat hyviä, mutta palvelussa oli jotain kommunikaatiokatkoksia, joten me jouduttiin odottamaan joka ikistä kohtaa illallisessa hyvin pitkään (vihaan esimerkiksi laskun odottamista, mutta vielä enemmän vihaan sitä, kun lasku on jo saapunut, mutta tarjoilijalla kestää iän kaiken hakea maksupääte keittiöstä). Lopuksi rohkaistuttiin Mirjan kanssa ja sanottiin suoraan, että tästä jatkuvasta venailusta jäi nyt vähän nihkeä fiilis. Kerrankin kannatti antaa palautetta, sillä tarjoilija lähetti meille huoneeseen pullon cavaa!

Illalla makoiltiin Mirjan ja Marian huoneessa puoleenyöhön saakka, kunnes valuimme omiin huoneisiimme. Oli mukavaa nukkua ilman, että pieni vartalo liimautuu kahden - kolmen aikoihin yöllä minuun kiinni tai että suloinen ääni kertoo: "Äiti, mä kokeilen sun tyynyä." Joskaan ei minulla ole mitään sitä pientä vartaloa vastaan, usein se auttaa nukkumisessa. 

Aamiainen oli passeli. Sen jälkeen olisi voinut käydä vielä uudestaan kylpylässä, mutta päätettiin lähteä Mirjan kanssa kävelylle ulos myrskyyn, sillä enää ei satanut. 

Hangon rannat ovat upeita, puhumattakaan pitsihuvilakaupunginosasta. Jokaista villaa tekee mieli ihastella, ja monilla on oma nimensä. Pari vuotta sitten yövyin täällä kesällä Villa Maijassa, kun olin tekemässä Mondoon juttua Hangosta.

Hanko on ehdottomasti kesäkaupunki, mutta kyllä tuolla oli tunnelmaa tällaisessa talvisessa kolkossa myrskyssäkin.

 

Emme juuri nähneet missään ihmisiä, ja tämä muistuttikin minua vahvasti lapsuudesta Turun saaristossa: On samaan aikaan sekä tunnelmallista että vähän surumielistä, kun talvisin kaikki on autiota ja tyhjää. Luonto on aivan eri tavalla läsnä kuin Helsingin kantakaupungissa, mikä ei aina ole hyvä asia, mutta usein on.

Uskon, että tällaisina päivinä Tove Jansson on saanut ideansa Muumilaakson marraskuu -kirjaansa.

Puolenpäivän maissa lähdettiin kotia kohti, sillä minun piti harmillisesti tehdä sunnuntai töitä ja muutenkin tuli sellainen fiilis, että parempi lähetä vielä silloin kun on kivaa. Sellainen "odottelemme tässä, että juna lähtee iltapäivällä" -meininki saattaa pilata hyvän viikonlopun.

Nämä viikonlopun Turun-junat ovat muuten aina pirullisen täynnä, joten lippu kannattaa ostaa mielellään edellisenä päivänä tai jo aikaisemmimmin. 

Menomatkalla meille kävi hyvä tuuri, ja päästiin sattumalta konferenssivaunuun. Sovittiin, että yritetään seuraavalla retkellä varata tällainen vaunu omaan käyttöömme. Siellä on jopa videotykkimahdollisuus, mikä tarkoittaa sitä, että junamatkaa varten jonkun olisi tehtävä esimerkiksi oman elämänsä ongelmista presentaatio, ja sitten yhdessä ratkottaisiin kyseisen puhujan ongelmia. 

"Minne menet, jalkapohjan kovettuma?" voisi olla minun esityksnei otsikko. 

Tämä viikonloppu vahvisti yhden asian: Elämästä on täysin mahdollista nauttia ilman ulkomaanlentoja. Lähilomat ovat siitä hienoja, että niitä voi tehdä vähän useammin (meillä on nyt jo suunnitteilla seuraavan kvartaalin matka: aiomme lähtäe Punkaharjulle!), koska ne eivät ole niin aikaa vieviä tai kalliita. Suunniteltiin ainakin 20 lähikohdetta, joihin haluaisimme matkata.

Mirja vanhana demoslaisena teki meille Google sheetsin aiheesta, ja minä lupaan jakaa sen pian myös teille. Siellä on kriteerit kaikesta (pääseekö julkisilla, mitä maksaa, onko aamiainen hyvä, onko kylpylämahdollisuutta jne), joten sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Ja ai niin, Hangon hinta:

Hotellihuone + kylpyäpääsy 150 e / 2 hlö, eli 75 e / tyyppi, lounas 10 e, illallinen 35 e, junamatka per suunta 19 e. Yhteensä 160 euroa viikonlopusta. 

Tuomio Hangosta: vahva suositus.

 

Saa mieluusti suositella muitakin nautinnollisia viikonloppukohteita Suomesta!

 

Lue myös:

Kristiinankaupunki on upea

Mänttä on mieletön kulttuurikohde

Turun parhaat lapsen kanssa

Suomi-loman kohokohtia

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Pages