Ladataan...
Juliaihminen

Kirjoitin viime maanantaina siitä, miten Ylen toimittaja Heidi Sullström kysyi minulta kriittisen kysymyksen nykyajan rahapuheesta. Aiheesta virisi blogiin mielestäni hyvä keskustelu, jota lopuksi ehkä ennemminkin vain seurasin kuin enää kommentoin, mutta kaikki kommentit olivat erinomaisia. 

Nyt Sullströmin juttu on julkaistu, ja se kertoo siitä, miten naiset ovat alkaneet sijoittaa enemmän tai ainakin kiinnostuneet aiheesta. Tähän mennessä epäsuhta on ollut ilmeinen: jutun mukaan naiset omistavat alle viidenneksen kaikista kotitalouksien omistamista osakkeista. Tehdessäni omaa kirjaani, törmäsin tutkimuksiin joiden mukaan naiset käyttävät enemmän rahaa perheeseen, kun taas miehet sijoittavat niitä omissa nimissään. Tämä ei ole tasa-arvoista.

Olen siis aidosti ilahtunut tästä ilmiöstä, että naiset ovat alkaneet kiinnostua pörssistä. Tällä voi olla kauaskantoisia tasa-arvoseurauksia. Luin esimerkiksi viimeisimmästä Arvopaperista aika pahalta kuulostavan uhkakuvan siitä, miten vuonna 2016 syntyvän ihmisen eläkekertymien käy. Jutun kaikki haastateltavat kehottivat ihmisiä sijoittamaan itselleen ainakin jonkinlaista ekstraeläkettä, vaikka noin yleisesti eläkejärjestelmään uskottiinkin. 

Ja vaikka nyt ei olisi puhe eläkkeestä (monia ihmisiä varmasti kammoksuttaa tai vähintäänkin pitkästyttää ajatus eläkkeestä), niin kyllä sitä ihan vaikka kymmenen vuoden päähänkin voi olla oikein fiksu säästää ja sijoittaa rahejansa. Koska sitä mä ennen kaikkea ajattelen sijoittamisen olevan: säästämistä. En niinkään kikkailua pörssissä tai ostamista ja myymistä, vaan ihan sellaista automatisoitua "ostan sitä ja sitä rahastoa kuussa 100 eurolla" -säästämistä, johon ei tarvitse kiinnittää arjessa juurikaan huomiota.

Yle loi myös hyvän korkoa korolle -laskurin, josta saa helposti pontta omille pienillekin säästöpyrkimyksille.

No, uusi IPCC-raportti tul juuri, ja ei kyllä näytä hyvältä. Tulee vähän sellainen fiilis, että kannattaako tässä sijoittaa eläkkeitä varten, kun tulevaisuus näyttää siltä, että tässä mennään jyrkänteeltä alas seuraavan sadan vuoden kuluessa.

Pessimismiin ei kuitenkaan kannata täysin vaipua, vaan laittaa raha sinne, missä se voi auttaa ehkäisemään ilmastonmuutosta. Yksi fanittamani mujer, Ilmarisen vastuullisen sijoittamiseen perehtynyt senioranalyytikko Tiina Landau (kannattaa seurata Twitterissä) linkkasi juuri erinomaisen sivun Climetricsin, joka pisteyttää rahastoja ilmastovaikutusten perusteella. Siellä huomioidaan mys rahastojen hallinnointi eikä pelkästään omistuksia. Tuolla on siis erinomainen listaus kaikenmoisia hyviä rahastoja, joihin voisi alkaa tuuppaa omaa rahaa ja saada tuottoa.

Menin heti tsekkailemaan, mitä niistä löytyy esim Nordnetistä (kaikkea ei todellakaan ole tarjolla), ja löysin ihan muutamia kiinnostavia. Hassu juttu muuten: Jotkut Climetricsin viiden lehden reitaut rahastot saivat Morningstarilta vain yhden vastuumaapallon. Nämä eivät ole mitenkään erityisen simppeleitä hommia, ja pitää jaksaa vähän kaivella, jotta voi muoostaa käsityksen siitä, mikä olisi oikeasti hyvä rahasto. 

Mutta mitä tuottoihin tulee, niin 90 prosenttia 2200 akateemisesta tutkimuksesta viittaa siihen, että hyvä ESG-reittaus vaikuttaa vähintään neutraalisti tai jopa positiivisesti tuottoihin. Eli tuotoista ei tarvitse luopua, vaikka haluaisikin sijoittaa ilmastoystävällsiesti.

Jos et vielä sijoita, mutta rahaa saattaisi olla ylimääräistä, niin tämä Ylen juttu kertoo kivasti ja simppelisti homman perusteet. Ja jos juuri nyt rahatilanne ei anna myöten, niin sitä ehtii hyvin myöhemminkin. Elämä on pitkä.

Pakko mainostaa jo nyt: olen tekemässä Ylelle raha-aiheista podcastia, joka näillä näkymin alkaa tämän kuun lopussa. Wuhuu! Sijoittamisesta, ja erityisesti vastuullisesta sijoittamisesta tullaan puhumaan varmasti.

 

Sijoitatko? Miksi tai miksi et?

 

Kuvat: Raha-aiheisia postauksia on aina aivan jäätävän vaikea kuvittaa, mutta hah hah, olen ratkaissut tämän tunkemalla oman kirjan kanttani näihin postauksiin. Kirjassa on myös listaukset siitä, miten löytää vastuullisia rahastoja ja osakkeita sijoituskohteiksi.

 

Lue myös:

Vastuullisen sijoittamisen perushommia

Tämä on säästösuunnitelmani eläkettä varten (lol!)

Eläkeläinen, katse pois omasta navasta

Korkoa korolle tuonee puoli miljoonaa (tai enemmän!)

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 
 

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Olen antanut viime viikkoina paljon haastatteluja liittyen vasta julkaistuun Kaikki rahasta -kirjaani. Minulla oli yksi erityisen antoisa haastatteluhetki viime viikolla, kun Ylen toimittaja Heidi Sullström haastatteli minua erääseen juttuun (linkkaan jutun, kun se julkaistaan). 

Kriittinen uutistoimittaja kysyi, että onko tämä uudenlainen "ota raha-asiat haltuun" -puhe vain jatkumoa tälle vallalla olevalle trendille, jossa ihmisen, etenkin naisen, täytyy olla kontrollissa kaikesta elämässään: syömisestä (tarkat ruokavaliot), liikkumisesta (tarkat treeniohjelmat), sisustuksesta (tiukka konmaritus) ja ajankäytöstä sekä tehokkuudestaan (bullet journalit ym.). Nyt pitää sitten vielä seurata ja hallita tarkkaan, miten kuluttaa ja miten säästää.

Tämä kysymys pysäytti. Siihenhän tämän hetken self help paljolti tähtää: että ihmiset voisivat optimoida ja suunnitella elämäänsä viimeiseen pisaraan myöten. Enkä itse usko, että a) elämästä voi oikeasti olla loppuun saakka  kontrollissa, sillä aina kaikenlaista voi sattua milloin vain - elämä on arvaamatonta ja b) kaiken kontrollointi ja löysien pois kuoriminen ei tee ainakaan itsestäni ollenkaan onnellista. Päinvastoin, tällöin elämä muuttuu sarjaksi suorituksia, joista täytyy selvitä. 

En halua olla viemässä eteenpäin tällaista kulttuuria, jossa ei koskaan saa elää niin kuin pellossa. Koska itse elän aika usein juurikin keskellä sitä peltoa.

Mietin asiaa hetken ja tulin siihen tulokseen, että itse on ajattele säästöpuheita kontrollointivaatimuksina. Päinvastoin, ennemminkin mietin, että kun on nähnyt sen vaivan, että tsekkaa taloutensa kuntoon, ei tarvitse enää miettiä jokaista ostosta.

Lyhykäisyydessään kirjan voisi tiivistää seuraavaan ajatukseen: Kun jaksaa yhden kerran tutkailla tiliään ja hahmottaa, paljonko oikeasti olisi suhteellisen vaivattomasti varaa laittaa säästöön, automatisoi tämän summan siirtyväksi toiselle tilille palkkapäivänä (ja sieltä mielellään johonkin hyviin rahastoihin, hehee) niin sitten loppukuun voi elää kuin pellossa. Itseltäni menee 200 euroa jokaisen kuun 15. päivä arvo-osuustilille ja sieltä kolmeen rahastoon, ja sen jälkeen saan luvan käyttää sen, minkä tilille jää. 

Toki jos tili näyttää siltä, että pian mennään miinukselle, niin sitten täytyy sniiduilla hetken aikaa ennen palkkaa. Mutta ei mulle käy koskaan niin, sillä olen huomannut, että tuo 200 euroa on sellainen summa, jonka poissaolo ei vaikuta arkeeni mitenkään.

Ja kuten sanottua, on upeaa, että saa palkkaa sen verran, että pystyy pitämään tällaista huoletonta elintasoa. (Lukekaa uusimmasta Trendistä juttu, jossa on haastateltu itseni lisäksi erästä sairauskierteeseen joutunutta naista, joka joutuu laskemaan joka pennin. Se kuvastaa tosi hyvin sitä, mikä on tällaisen etuoikeutetun elämän vastapuoli - eikä kyseinen nainen ole tehnhyt itse mitään ansaitakseen tilanteensa.)

Sitten mietin myös sellaista, että onko se sitten loppujen lopuksi suurta kontrollointia, etten ihan osta tätä nykyistä ajatusta siitä, että koko ajan pitää kuluttaa ja että ostaminen on sellaista "vapaaata" ja "itsenäisen elämästään nauttivan naisen" elämää. 

Ylipäänsä tuntuu, että jokaisessa haastattelussa minulta on kysytty, että "mistä olet joutunut luopumaan, kun olet säästänyt". On hirveän vaikea selittää, että en oikeastaan mistään. Sitä ei uskota. Koska kyllähän se nyt on luopumista, jos ei osta koko ajan uusia vaatteita tai matkusta neljää kertaa vuodessa ulkomaille.

En ole missään nimessä mikään jeesus näissä kulutustottumuksissani, vaan suurin motiivi näille säästöilleni on hyvin usein yksinkertaisesti laiskuus. Mielestäni on hirveän vaivalloista mennä pyörimään jonnekin kauppoihin tai vertailla netissä jotain lentoja. Sehän on aivan helvetillistä! Mutta välillä totta kai haluan sen lomamatkan tai uuden talvitakin, ja silloin näen sen vaivan ja ylitän laiskuuteni. Kuitenkin ajattelen, että olen hieman vapaampi, kun ei ole pakko ansaita x määrää enempää euroja, jotta saisin pidettyä nykyistä korkeampaa elintasoa yllä.

Okei, joskus tekisi mieli ajaa joku matka taksilla mieluummin kuin mennä bussilla, jolloin ikään kuin luovun tunteesta, joka syntyy istuessa mukavilla nahkapenkeillä. Mutta tällöin ostan tällä luopumisella ja itseni kontrolloimisella turvallisuutta ja vapautta. Olenkin sanonut monissa haastatteluissa, että stressaan monista asioista elämässäni, ja siksi on valtavan ihanaa, että rahasta ei tarvitse stressata. Kun tilillä on rahaa, tunnen selustani turvalliseksi. 

Ja edelleen, tietenkin kulutan koko ajan, en ole mikään metsien Nuuskamuikkunen. Teen vain kuluttamiseni melko tietoisesti. Olen päättänyt, että saan syödä ulkona ja käydä kahvilla niin paljon kuin haluan, mutta en osta uutta iPhonea, vaikka vanhani on täysin risa. Minulle toimii tällaiset säännöt, muille taas ihan erilaiset. Olen yhtä lailla osa tätä kapitalistista maailmanjärjestystä, ja mainostan itsekin täällä blogissa milloin mitäkin (toki vain sellaisia juttuja, joita itse valitsen laittaa rahojani). 

Mutta palatekseni ensimmäiseen kysymykseen. On totta, että tässä rahapuheessani on jonkinlaisia piirteitä siitä, että ihminen voisi vaikuttaa elämässään kaikkeen ja kontrolloida omaa elinympäristöään - eikä tällainen puhe ole täysin ongelmatonta. Mutta tarkoitukseni ei kuitenkaan ole syyllistää muita tai sanoa, että tee näin. Ennemminkin ajattelin tuoda vain ikään kuin vaihtoehtoista katsontatapaa maailmaan ja kuluttamiseen. 

 

 

 

 

Lue myös: 

Näin säästin 10 000 euroa vuodessa

Paras säästövinkkini

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Minua pyydettiin avaamaan Kaikki rahasta -kirjan sisältöä blogissa, joten täältä tulee vanha kunnon kirjaesittely.

Vaikka kirjan alaotsikko on "Näin säästin kymppitonnin vuodessa", kirja ei keskity pelkästään säästämiseen. Sen sijaan se kertoo siitä, miten monenlaisilla tavoilla voi saada rahaa säästöön niin, että tilille jää aiempaa enemmän rahaa, kun sitä osaa käyttää oikein. Ihan vain jo pelkkä tieto yleensä säästää rahaa: miten luottokortit toimivat, millainen asuntolainan maksutapa olisi itselleen sopiva ja miten sitä jäljelle jäävää rahaa kannattaa sijoittaa niin, että saa lisää rahaa elämäänsä. 

Toisaalta kirjassa paneudutaan seikkaperäisesti myös siihen, miten omasta palkkakehityksestään voi pitää huolta pitkin uraa ja miten kannattaa valmistautua palkkaneuvotteluihin. Minua kiinnosti valtavasti myös parisuhde ja rahat: vaikka Suomi on suht tasaveroinen maa, niin useissa suhteissa raha-asiat hoidetaan yllättävän konservatiivisella tavalla, eivätkä naiset aina hyödy tästä – joskus toki hyötyvät.

Summa summarum: asiat kietoutuvat sen ympärille, miten rahaa jää lyhyellä ja pitkällä aikavälillä enemmän käteen, vaikkei sitä suoranaisesti säästämällä säästäisi.

Kirjassa on paljon tietoa ja erilaisia asiantuntijahaastatteluja, mutta koska raha-asiat esitetään mielestäni usein melko puisevasti, pyrin tuomaan tekstiin kepeyttä, huumoria ja paljon vertaistukea, jotka toimivat usein myös hyvinä esimerkkeinä. Niinpä aloitan monet luvut omilla kokemuksillani kyseisestä aiheesta. Kerron, miten itse olen tehnyt, tosin en väitä, että muiden kannattaisi tehdä samalla tavalla kuin minä teen. 

Kuten aiemmin täällä on keskusteltu, niin kirja on tietyllä tapaa melko keskiluokkainen. Ylivelkaantumisesta ja erilaisten tukien hakemisesta puhutaan, mutta ennen kaikkea kohderyhmäksi muodostui sellainen perus pulliainen, joka opiskelee tai jolla on jo työpaikka. Suomen yleisin palkkahan on 2500 euroa kuussa, jos tienaa sitä enemmän, tienaa enemmän kuin suuri osa suomalaisista. 

En tiedä miksi keskiluokkaisuutta pidetään niin suurena kirosanana, kun Suomessa keskiluokka on kuitenkin niin suuri. Tietenkin pyrin esimerkiksi muiden kommenttien avulla tuomaan esiin myös pieni- ja suurituloisten ihmisten arkea, mutta mitään sellaisia "tässä kolme halpaa perusruokaa" -vinkkejä ei kirjasta löydy ja toisaalta siellä ei myöskään neuvota, millainen salkku kannattaa rakentaa, jos käteistä on tilillä 200 000 euroa.

Yritin saada kirjaan samanlaista sävyä kuin tämän blogin postauksissa ja kommenteissa on: ymmärtäväistä muttei lässyttävää, älykästä muttei kuitenkaan besserwisseröintiä ja paremmin tietämistä.

Toivottavasti onnistuin tässä!

Oli myös siistiä haastatella ihailemiani julkkiksia kirjaa varten. Mietin, keiden vastauksia haluaisin kuulla, ja sitten soittelin ihmisille tai tapasin heitä. Suomessa toimittajana on melko helppo saada ihan kuka vain vastaamaan, jos kysymyksen perustelee tarpeeksi hyvin. Tästä syystä kirjasta löytyy esimerkiksi Erkki Liikasen asuntolainamuisteloa (liikuttava lapsuudenkuvaus!), Rosa Meriläisen hyviä ja huonoja kokemuksia rahan hoitamisesta parisuhteessa sekä Vappu Pimiän puskurirahaston määrä.

Sijoituslukuun halusin satsata paljon, ja yritin tehdä siitä mahdollisimman simppelin ja helpon, jotta kenellekään ei jäisi sen luettuaan epäselväksi, miten ihminen voi alkaa sijoittaa rahojaan, ja miten rahastot, osakkeet tai sijoitusasunnot toimivat. Kiitos tämän blogin, innostuin erityisesti tutkimaan ja penkomaan vastuullista sijoittamista. Tiivistin siitäkin selkeät listaukset helpottamaan sijoituspäätösten tekemistä.

Sijoitusluvusta karsittiin paljon kamaa myös pois, ja veikkaan, että hyödynnän sitä vielä erikseen täällä blogissa postauksissa. 

Ennen kaikkea kirjan pointti on motivoida ihmistä ottamaan omat raha-asiansa täysin hanskaan. Minulle raha-asioiden hoiteleminen on jo vuosia ollut suorastaan nautinto. Tykkään (omituisen) paljon seurata tililtä, kun asuntolaina(t) vähenevät kuukausittain ja sijoitukset nousevat. Siitä tulee sellainen olo, että ainakin tämä asia on elämässä kunnossa, vaikka moni muu homma olisikin sekaisin tai kaaoksessa.

Usein nimittäin tiedon ja motivaation avulla rahan käsittelemisestä tuleekin helppoa ja sillä saa itseluottamusta myös muihin elämän osa-alueisiin. 

Tässä mainospuhetta kerrakseen! Ostakaa, lainatkaa kirjastosta tai lukekaa BookBeatista tai Storytellistä!

 

Saa kysyä mitä vain kirjasta tai kirjoittamisesta! 

 

Kuvat: Olen saanut sellaisen käsityksen, että kuva kirjasta muuttuu kauniimmaksi, jos siinä on vähän rehuja.

 

Lue myös:

Näin kirjoitusprosessi eteni

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Tämä on ollut hieno ja jännittävä viikko, sillä tietokirjani julkaistiin, ja olen päässyt antamaan siitä paljon haastatteluja. Itse asiassa, jos kiinnostaa, niin tässä muutamia juttuja:

Olin Yle Puheella juttelemassa Pörssipäivässä (yksi suosikki podcasteistani, suosittelen kuuntelemaan!) toimittaja Mikko Jylhän ja talousvalmentaja Nina Nordlundin kanssa säästämisestä ja sijoittamisesta. Jälkikäteen minua taas hävetti, että pitikö sitä alkaa horisemaan näin arvovaltaisessa ohjelmassa kännisijoittamisesta, mutta no, en voi itselleni mitään, etenkään silloin, kun vähän jännittää.

Kerroin Vasabladetille, mitä mieltä olen siitä, että jengi ylivelkaantuu (ja kenen vika se on).

Me Naiset tekivät kirjasta jutun, jossa kutsuivat sitä talousraamatuksi. Olen tästä ikuisesti ylpeä! (Lisäksi lehti poimi Antti Holman hauskan sitaatin kirjasta, ah, minä niin pidän Antti Holmasta, mutta kuka ei pitäisi?)

Taloussanomat teki kirjasta myös jutun, joka ilmeisesti on herättänyt ihmisissä suurta ärsyyntymistä. Mielestäni tuo juttu on ihan ok, mutta jos sitä päättää lukea kuin piru raamattua, niin sitten vaikuttaa siltä, että olen täysi taukki, joka kuvittelee, että ihan oikeasti keittämällä kahvin kotona kymppitonni säästyy automaattisesti. Juttu siis yksinkertaistaa kirjan sanomaa, mutta niin lehtijutut usein tekevät. Jos 320-sivuisen kirjan pystyisi selittmään täydellisesti yhdessä lehtijutussa, niin kirjaa ei ehkä olisi kannattanut kirjoittaa.

Ensi viikolla pääsen antamaan lisää haastatteluja. Olen todella otettu siitä, miten monia medioita kiinnostaa tämä aihealue, eli rahasta ääneen ja avoimesti puhuminen sekä sen käyttämisen opettelu. Ensi viikosta tulee kiva!

maanantaina:

Annan haastattelun yhdellä kertaa yhdeksään eri sanomalehteen aina Keski-Suomalaisesta Savon Sanomiin ja Etlarista Karjalaiseen. Pitää yrittää vähän skarpata haastattelua antaessa, sillä nyt lähdetään valtaamaan maakuntien sydämiä! (Ei saa siis kuulostaa ylimieliseltä helsinkiläiskantturalta, vaan pitää yrittää esimerkiksi painottaa omaa turkulaisuutta.)

Maanantaina käyn myös taas Noin Viikon Studio -aloituspalaverissa ja on pari muutakin ihan oikeaa työtapaamista. (Elämästäni ei kuitenkaan ole tullut vain parrasvaloissa paistattelua.) Pitää kirjoittaa myös seuraava Kirkko ja kaupunki -kolumni. En aio puhua siinä rahasta yhtään. Hehe. 

Illalla menen juhlimaan ystäväni Laura Kangasluoman läksiäisiä. Laura siirtyy Trendi-lehdestä Optioon. Siinä on yksi parhaista editoreista, joita on koskaan tullut uralla vastaan, ja toivon kovasti, että pääsisin tekemään lisää töitä Lauran kanssa. (Hehe, en vähiten sen takia, että fiilistelen Optiota lehtenä suuresti.)

tiistaina:

Menen kymmenestä yhteentoista Yle Puheeseen Sari Valton ohjelmaan juttelemaan (sijoittajaidolini) Merja Mähkän kanssa rahahommista. Meitä yhdistää Merjan kanssa asenne kuluttamiseen, ja veikkaan, että keskustelusta tulee kiinnostava.

Iltapäivällä annan myös Apu-lehteen haastattelun, jee! (Olen aiemmin ollut töissä siellä, on hauskaa päästä nyt haastateltavaksi.)

Ja sitten muskariin!

keskiviikkona:

NVS-hommia sekä Tabulalandin hallituksen kokous. (Se oli nettitaidekauppa, jonka osakkaaksi ja hallitukseen pääsin muutama vuosi sitten. Harmi kyllä viime vuonna lopetimme toiminnan, ja nyt pitää vielä vähän siivoilla hommia. Parasta kuitenkin on se, että tutustuin siellä mm. Aiju Salmiseen, supersiistiin graafikkoon ja kuvittajaan, jolta on muuten tullut tytöille suunnattu Bändin käsikirja. Vink vink, siinä hyvää joululahjamatskua.)

Illalla menen OPn Sijoittajakoulun Nollapäästöpäivän tapahtumaan puhumaan vastuullisesta sijoittamisesta.

torstaina:

Menen Ylelle suunnittelemaan podcastia, jota alan ihan pian tehdä. Iltapäivällä on myös Noin Viikon Studion kuvaukset.

Iltaa odotan, sillä silloin menen Aalto Women In Business -verkoston takkailtaan juttelemaan sijoittamisen aloittamisesta. Veikkaan, että tästä tulee tosi kivaa, sijoittamisesta jutteleminen on yllättävän hauskaa silloin, kun ihmisiä kiinnostaa.

torstaina:

Aamulla käyn viestintätoimisto Manifestolla pitämässä esityksen vaikuttajamarkkinoinnista (jännittävää!) ja loppupäivän aion lööbailla. On vielä auki, mennäänkö tänä viikonloppuna Turkuun vaiko Tampereelle, mutta jonkinlainen perheretki on suunnitelmissa.

viikonloppu:

Suunnittelematonta lööbausta, Alpun kanssa hengailua (sillä tällä viikolla tulee nähtyä aika vähän). 

 

Kuvat: Alppu ja Frida rilluttelivat toissaperjantaina mielivaltaisesti Amos Rexin katolla. Kauhistuttavaa ja toisaalta ihailtavaa, millainen rohkeus noilla pienillä ukkeleilla on. 

 

Lue myös:

Kirja lähtee maailmalle, jännittää!

Ihanat kirjanjulkkarit!

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Voi että! Minua jännitti jostain syystä keskiviikkoillan kirjani julkkarit aivan älyttömästi. Sinällään tähän ei ollut mitään syytä, sillä paikalle oli tulossa vain mahtavia tyyppejä, mutta ehkäpä juuri tämän takia. On niin hassua, että on päkertänyt yksikseen (tai no kustannuspäällikön, kustannustoimittajan ja graafikon kanssa) kirjaa vuoden verran, ja yhtäkkiä se on kaikkien nähtävillä ja luettavissa. 

Ilta meni kuitenkin lopulta ihan mielettömän kivasti, ja olen varma, että muistan sen koko loppu elämäni. 

Pyysin siskoani Sofiaa, joka on ollut muun muassa YleX:llä juontajana ja toimittajana (tällä hetkellä tuottajana) haastattelemaan minua kirjan teemoista. Viime aikoina, kun olen käynyt kirjanjulkkareissa, nämä kirjahaastattelut ovat yleistyneet, ja mielestäni se onkin oivallinen tapa esitellä kirjaa ihmisille.

Sofia oli lopulta henkinen tukeni koko päivän: Ennen juhlia menin Sofian luo, ja hän meikkasi ja laittoi hiukseni. (Sofia on käynyt ze Beauty College of Internetzin eli opetellut YouTuben avulla tekemään upeita meikkejä. Muun muassa tämä on asia, josta ihailen häntä: yhtenä päivänä haluat oppia meikkaamaan, toisena päivänä opettelet sen tutoriaalien avulla!)

Lisäksi Sofia pönkitti koko illan mun epävarmaa sialuani ja kertoi, miten uskomattoman fiksu olen ja miten hyvä kirja on. (Vaikka yleensä olen ihan itsevarma tyyppi, niin nyt iski sellainen tarve kääriytyä johonkin pimeässä komerossa olevaan paksuun mattoon ja jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi.)

Sofia loi myös juhlien soittolistan (rahabiisejä löytyy aika paljon!), juonsi tilaisuuden, piti huolta että söin ja kantoi lopulta kukkaset ja lahjat taksiin. Toisin sanoen, hän teki kaiken puolestani. 

Haastattelu meni mielestäni super rennosti, Alppu kävi välillä lavalla sekoilemassa pippis päässä, ja Sofia kysyi tosi hyviä kysymyksiä ja teki hyviä havaintoja, kuten: "Tämä kirja olisi voinut olla nimeltänsä myös: Kaikki rahasta. Etuoikeutetun naisen tarina. (Koska hoen joka käänteessä, miten etuoikeutettua se ja tuo ja tämä asia eämässä on.)

 Laitoin haastattelun ig liveen, mutten saanut sitä tallennettua mihinkään. Ehkä livejä ei pysty tallentamaan?

Ja voi että! Paikalla oli miltei sata ihmistä, kenestä pidän VALTAVAN paljon. Oli vain niiiiin ETUOIKEUTETTU tunne, kun ystävät eri elämänvaiheista olivat tulleet paikalle onnittelemaan ja juhlimaan kanssani. Olen juhlista saakka tuntenut aivan valtavaa kiitollisuutta siitä, miten mielettömän upeita ihmisiä omassa elämässä on. Olen myös yrittänyt tukahduttaa sellaista pientä ääntä sisältäni, joka kuiskii: "Julia, et ole ansainnut näin hienoja ihmisiä ympärillesi." Sille äänelle on vain pakko sanoa, että shut the fuckery! (Viimeksi minulla on ollut tämä sama tunne häiden jälkeen, ihmetys siitä, miten ihmiset vain voivatkin olla niin ihania!!)

Vinkiksi muuten ihmisille, jotka suunnittelevat kirjajulkkareita: Tenho oli aivan sairaan hyvä mesta tilaisuutta varten. Henkilökunta oli mielettömän mukavaa ja pätevää, kaikki sujui hirveän vaivattomasti ja tila oli tosi kiva. 

Olin varannut muutamia kymmeniä kirjoja myytäväksi julkkareihin, mutta olisi todellakin kannattanut ottaa enemmän, sillä kaikki myytiin saman tein. Vasta julkkareiden lopussa tajusin, että kirjoitin melkein kaikkien omistuskirjoitukseen väärän päivämäärän, 18.9., kun se on isosiskoni synttäripäivä, ja oli jäänyt jotenkin pyörimään päähän. Oikea päivämäärä oli 19.9. "Sitten historiantutkijat varmasti ihmettelevät syvästi, että MISTÄ ON OLLUT KYSE", kaverini sanoi. Ai ai ai.

Nyt olen kotona ihaillut suoranaista kukkamerta ja muita upeita lahjoja, joita ihmiset toivat (mikä oli tietenkin täysin kohtuutonta! Ihmiset!). Edes puolet kukkasista eivät mahtuneet yllä olevaan kuvaan, niitä tuli niin paljon. Oli mahtavaa, että Gummeruksen tyypit toivat minulle Monopoli-pelin sekä "hilloa" eli rahee. Liikutuin valtavasti Susanna Messon ja Eeva Herrainsillan kauniista sanoista.

Nyt pitää jotenkin päästä tästä liikutuksesta yli! En voi muuta sanoa, kuin että kiitos kiitos kiitos kiitos!!!!!

 

Lue myös:

Näin syntyi kirja: Kaikki rahasta

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Pages