Ladataan...
Juliaihminen

Törmäsin näihin viime syksynä mökillä otettuihin kuviin, joissa tepastellaan sadesäällä ulkona. Tulin iloiseksi siitä, että meillä on Alpun kanssa ollut oikeastaan aika paljon tällaisia päiviä, jolloin ollaan hommailtu kahdestaan kaikenlaista.

Palasin reilu vuosi sitten äitiyslomalta töihin (äitiyslomasta tuntuu olevan jo ikuisuus!), kun Tiki jäi kotiin hoitamaan Alppu. Aloin heti tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Olen edelleen sitä mieltä, että olin kyllä todellinen hyvis, koska tällä mahdollistin Tikille täysin vapaat perjantaipäivät. Jos jään vielä joskus äitiyslomalle, unelmatilanne olisi, jos saisi tehdä viikossa yhden päivän verran jotain ihan muuta kuin olla lapsen kanssa, vaikka töitä!

 

Mä olen tasaisin väliajoin miettinyt, onko tämä ihan hulluutta, että olen jatkanut neljän päivän työviikkoa senkin jälkeen, kun irtisanouduin vakitöistä ja perustin yrityksen. Tai no, oikeastaan työt ovat lipsuneet iltoihin, ja nyt alkuvuoden olen tehnyt myös lauantaisin ja sunnuntaisin töitä muutaman tunnin verran. (Onneksi kirjan ensimmäisen käsikirjoituksen dedis on huomenna, kiire hellittää viimein!)

Mun elämä saattaisi olla helpompaa, jos tekisin vain reilusti viittä työpäivää viikossa ja Alppu olisi viisi päivää viikossa päiväkodissa. Sitten ei luultavasti tarvitsisi käydä tekemässä paria tuntia hommia viikonloppuisin tai välillä hermoilla, ehdinkö kaiken. Mutta kun haluan kaiken. Haluan työt ja haluan hoitovapaan, haluan rahaa ja haluan vapaa-aikaa. Haluan olla Alpun kanssa kahdestaan ja haluan olla kolmestaan perheen kanssa. Niin sitten olen edelleen Alppusen kanssa aina perjantait kotona. 

Se on jännä juttu, mutta arkivapaat ovat jotenkin ihan omanlaista luksusta. Meille on siskoni Sofian kanssa muodostunut sellainen perjantairutiini, että aamulla kun herätään, mennään aina toisen luokse aamupalalle (kuten olen kertonut, asumme samassa rakennuksessa), ja sitten mennään vauvoinemme päivinemme jonnekin lounaalle, ja siitä vielä valutaan kahville. Yleensä me räntätään koko päivä feminismistä. Me kiihdytetään toisemme eeppisiin tiloihin ja oikein vauhkoonnutaan kaikesta shaissesta, jota kullakin viikolla ollaan kohdattu omassa elämässä tai mediassa. (Voi kun joskus taas kerkeäisin vähän referoida meidän pikku rageiluja tänne blogiin!)

Jostain syystä perjantaina vapaalla oleminen on ihan erilaista kuin lauantaivapaa. Perjantaina on sellainen olo kuin jotenkin vähän kapinallisesti varastaisi sen ajan jostain. Ei ole paineita tehdä mitään viikonloppusuoritteita. Voi käydä arkilounaan hintaisilla lounailla ulkona. (Viikolla lounas maksaa kympin, viikonloppuisin sama lounas maksaa kaksikymppiä.)

Lisäksi mä tykkään ihan älyttömän paljon hengailla Alpun kanssa. On hauskaa makoilla aamulla pitkään kahdestaan sängyssä (se ilmaantuu aina joskus neljän-kuuden maissa yöllä meidän väliin nukkumaan) ja sitten syödä hitaasti aamupalaa. Välillä toki hermo menee täydellisesti, kun sille ei kelpaa mikään vaate, vaan pitää miettiä ja harkita, minkä asun tohtisi laittaa päälle. Myös pienet uhmaraivarit ovat saaneet joskus minut uhriutumaan: "Minä jään vapaaehtoisesti sinun kanssa kotiin, ja sitten et suostu laittamaan ulkopukua päälle. Näinkö kiität äiti-raasuasi?"

Yleensä meidän arkiaamut ovat niin kiireisiä, että elämää helpottaa, kun niitä on tällä hetkellä vain neljä, ja vapaita on kolme.

Lisäksi olen huomannut, että mulle sopii tosi hyvin tällainen töiden ja vapaa-ajan ripotteleminen sinne sun tänne. Okei, silloin kun Alppu on päiväkodissa, mä kyllä käytän sen ajan visusti haastatteluihin ja juttujen kirjoittamiseen (sinä aikana ei ole mitään saumaa kirjoittaa esimerkiksi blogia tai löysäillä muuten). Mutta tykkään siitä, että viikonloppuisin voi tehdä tunnin tai pari tehokkaasti hommia, jos tekee mieli.

Tällainen epäsäännöllisyys toimii mulle tosi hyvin. Ehkä voisi yrittää mennä vähän aikaisemmin nukkumaan (tätäkin kirjoittaessani kello on kaksitoista yöllä), mutta yleisesti ottaen mulla ei ole ollut oikein edes uniongelmia sen jälkeen, kun olen järjestänyt elämäni tällaiseksi vähän löysemmäksi ja ei niin strukturoiduksi. En stressaa enää asioista samalla tavalla kuin perus päivätöissä.

Olen hyvin etuoikeutetussa tilanteessa, sillä voin vain päättää olla perjantait vapaalla, vaikka hamaan tulevaisuuteen saakka. Kukaan ei pakota minua yrittäjänä tekemään viittä päivää viikossa töitä, ja voi olla, että tilanne säilyy tällaisena pitkäänkin. Saa nähdä. On tosi kivaa, että tämä onnistuu myös taloudellisesti. Freelancer-toimittajan hommat ovat lähteneet sen verran hyvin rullaamaan, ettei rahapuolesta ole tarvinnut huolehtia ja neljän päivän työpanos riittää hyvin siihen, että tulen toimeen. Monien ystävieni töissä tällainen järjestely ei toimisi. Opettajien, toimitusjohtajien tai erikoistuvien lääkäreiden kohdalla on huomattavasti hankalampaa saada järjestettyä yhtä arkipäivää vapaaksi.

 

Kiinnostaa tietää, minkä ikäisten lasten kanssa ihmiset ovat tehneet lyhennettyä työaikaa?

 

Kuvassa: Mitä mun syyslookiin tulee, niin muistakaa Sofan sanat. Leggingsit on housut.

 

Lue myös:

Kevään fiilikset nelipäiväisestä työviikosta (hah hah, kuvissa on ihan saman näköinen sade-Alppu!)

14 kahvilaa, joissa hoitovapaalla on kiva hengata

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kulttuurimamat ja -papat -ryhmässä kysyttiin hyviä kahviloita ja lounaspaikkoja, joiden eteen on helppo jättää nukkuva lapsi (mieluiten sellainen, joka on vaunuissa sisällä). Tällaisia paikkoja on lukuisia, ja koska minä olen sielultani todellinen kahvilamaakari (juuri sellainen kahviloissa politiikkaa puhuva ihminen, josta Habermas unelmoi, kyllä kyllä), ajattelin nyt tehdä itselleni ja muille palveluksen, ja listata mun lempipaikkojani, joiden eteen on helppo jättää lapsi vaunuissa koisaamaan näköetäisyydelle.

Mulla ei siis ole näissä paikoissa edes mitään itkuhälytintä messissä, kun näen heti, kun vaunuissa alkaa liikkua (ja tiedän odottaa, että tämä tapahtuu aina noin 1,5-2 tunnin unosten jälkeen). Olen ollut jo vuoden päivät hoitovapaalla aina perjantaisin, joten näitä tulee usein kierrettyä etenkin silloin, kun Alppunen koisaa. Valveilla olevan taaperon kanssa en ehkä jaksaisi hengailla tuntitolkulla näissä paikoissa, mutta nukkuva lapsi on täydellistä kahvilaseuraa - etenkin silloin, kun se on sijoitettu lasin toiselle puolelle.

Keskusta

Kiasma_ café

Kiasman kahvilaan mahtuu vaunuilla erinomaisesti sisälle, mutta olen huomannut, että se on täydellinen myös siihen tarkoitukseen, että lapsen jättää ulkopuolelle. Parasta on, että kesällä lasin takana on myös ilahduttavan näköisiä nuorisolaisskeittaajia. Jos mun pitää tehdä töitä keskustassa, suuntaan aika usein Kiasmalle, koska kahvilassa on sellainen ylevä, taiteellinen tunnelma. Siellä kahvia sielmailelssa vähän sellainen olo kuin tässä olisi joku hienokin ihminen. Lisäksi välillä intoudun käymään näyttelyssä työrupeaman jälkeen. Kiasmasta saa myös perus lounaan arkisin, mutta etenkin viikonloppulounas on siellä hyvä. Punajuurivuohenjuustokeitolle huomattava määrä pisteitä.

Kiasma_ café Mannerheiminaukio 2

Paulig Kulma

Sisustukseltaan, palvelultaan ja kahveiltaan aivan ihana paikka. Kivointa on hengailla yläkerrassa, mutta jos lapsi nukkuu vaunuissa, on jäätävä alas, mikäli siellä on tilaa.

Paulig Kulma Aleksanterinkatu 9

Kluuvikadun Fazer

Hienostunut vanhan hyvän ajan kahvila, josta saa myös lounaaksi mainion parin täytteen salaatin. Kesällä tähän ei tosin oikein voi jättää lasta nukkumaan, sillä edessä on tuolloin terassipaikat.

Fazer Café Kluuvikatu 3

Kallio

Ipi Kulmakuppila

Täällä mä luuhasin puolet äitiyslomastani. Kuuluu ihan mun suosikkipaikkoihini Helsingissä upean sisustuksensa ja kauniin valonsa vuoksi. Palvelu on aina erinomaista: Tässä paikassa todella rakastetaan vauvoja. (Myös alakerran hoitopöytätilat ovat erinomaiset.) Lounassalaatti ja -keitto ovat tosi jees. Ipistä saa myös edulliseen hintaan aamupalaa, brunssia en ole koskaan ehtinyt testaamaan, mutta vielä joskus! Sovin tänne usein myös haastatteluja, tosin silloin mulla ei ole lasta mukana.

Ipi Kulmakuppila Porthaniankatu 13

Kolo

Kallion ytimessä, mutta kuitenkin sen verran syrjässä, ettei tänne välttämättä eksy ellei tiedä mitä hakea. Olen ylistänyt aiemminkin Kolon taivaallista vegaanibrunssia, ja nyt kun mietin, niin pitääkin mennä taas Koloon käymään mahdollisimman pian.

Kolo Pengerkatu 9

Early Bird

Early Birdin aamupala "vanukasmunakkaineen" (kuten kerran eräs intsatuttavuus kuvaili heidän juoksevaa vanukasta) on vertaansa vailla. Olen monesti käynyt täällä hieman sekoilevan taaperoni kanssa, mutta palvelu on aina ollut lungin hyväksyvää. Lounasta täältä ei saa, vaan kyse on "all day breakfastista". 

Early Bird Kolmas Linja 12

Hilton Helsinki Strand

Tämä on tosi random valinta, mutta olen löytänyt itsestäni hotellien aulabaarien rakastajan. Hakaniemen Hiltonin aulabaari huokuu sellaista vanhaa loistoa ja glamouria (nimenomaan vanhaa, ehkä jotain kasarivibaa on aistittavissa). On ihana käydä tilaamassa tuolla pannullinen kahvia ja istuskella iltapäivää - vaunut nököttävät erinomaisetsi ulkona. 

Hilton Helsinki Strand John Stenbergin ranta 4

Sävy

Sävy on jo enemmän Sörnäisten ja Vallilan rajapinnassa, mutta erinomainen paikka. Aiakaspalvelu on jotenkin sellaista letkeää ja mukaansa ottavaa, tulee kotoisa fiilis. Iltaisin täällä järjestetään myös toisinaan keikkoja. 

Sävy Aleksis Kiven katu 12 

Vallila

Kahvila Vääksy

Vallilan Wall Streetille, eli OPn ja Norean ympäristöön on noussut ihania kahviloita ja lounaspaikkoja melko nopeasti. Tämän postauksen kuvat ovat tammikuussa avatusta Vääksystä, joka on ilmeisesti suunnattu lounaspaikaksi Osuuspankin työntekijöille. Se toimii kuitenkin tavan pulliaisillekin erinomaisesti sekä lounas- että kahvittelupaikkana. Sisustus on upea ja tilava. 

Kahvila Vääksy Vääksyntie 2

Helsingin kahvipaahtimo

Jos vietin Ipissä puolet äitiyslomastani, niin täällä vietin sitten sen toisen puolen. Täällä on superasiantunteva ja hauska henkilökunta - juuri nämä baristat ovat opettaneet minut juomaan mustaa kahvia. Muutaman asiakaspaikan kahvila on tyylikäs, ja sen edessä olevalla terassipenkillä on taivaallista istua kesäisin. 

Helsingin kahvipaahtimo Päijänteentie 2

Hermanni

Kellohalli

Nyt syksyn mittaan olen käynyt täällä perjantaisin Sofian kanssa lounaalla. Niillä on aina perjantaisin joku hauska teemamenu, tyyliin Vietnam tai Meksiko, ja ruoka on ollut aina tosi hyvää. Protokolla on sellainen, että Alppunen syö lounaansa seisovasta pöydästä ja sen jälkeen se riekkuu ympäri Kellohallia sukkasillaan. Se ei suosu laittamaan kenkiä jalkaan, joten nykyään mulla on aina varasukat mukana, koska tiedän, että talvisaikaan se kastelee sukkansa. Lounaan jälkeen kärrään sen uneen.

Tykkään myös tosi paljon Teurastamon Palemasta, mutta siellä tarvitsee melkeinpä itkuhälyttimen, jos mielii jättää lapsen ulkopuolelle nukkumaan. Olen toki tehnyt myös niin, että olen vain jättänyt lapsen uinumaan ja sitten käynyt silloin tällöin tsekkaamassa, että se on vielä unessa.

Kellohalli Työpajankatu 2

Muuta

Arabia: Nordic Light

Nordic Light on vähän sellainen henkilöstöravintola, mutta sieltä saa tosi hyvää lounasta ja parasta on siellä erinomainen lasten leikkinurkkaus ja paljon tilaa. Tämä sopii siis täydellisesti myös sellaiselle, jolla on yksi taapero ja yksi vauvelo.

Nordic Light Arabiankatu 12

Punavuori: Café Kuuma

Ai että, todelllinen hipsterimekka. Tänne kun menee, niin avokadot ne vain sujahtaa suuhun. Aika usein täynnä, mutta jos sattuu saamaan hyvin paikan, niin avot!

Café Kuuma Albertinkatu 6

Kruununhaka: Papu Café

Sympaattinen kahvila keskellä Krunaa. Täällä voi istuskella tovin myös läppärin kanssa. 

Papu Café Mariankatu 24

Ulkona syödyt lounaat ja juodut kahvit ovat mielestäni ehdottomasti paras tapa käyttää aikaansa ja rahaansa. Tämä on myös suuri syy sille, miksi olen halunnut edelleen pitää vapaata perjantaisin ja olla Alpun kanssa: Lattemamaelämä on vain niin uskomatonta luksusta!

 

Mitä muita hyviä kahviloita on, joiden eteen voi jättää helposti lapsen nukkumaan vaunuissa? Haluan laajentaa repertuaariani!

 
 
Kuvassa: Olin viikko sitten perjantaina Sofian ja hänen vavvelinsa kanssa testaamassa Vallilan Vääksyä, tykkäsimme! (Alppu nukkui ulkona.)
 
 
Lue myös vanha postaus:
 
Helsingin vauvaystävälliset lounaspaikat
 
 
 
 
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN
 

Ladataan...
Juliaihminen

Yksi tämän vuoden parhaimmista päätöksistä oli se, että teen neljäpäiväistä viikkoa, maanantaista torstaihin. Tässä on nimittäin vähän sellainen have a cake and eat it too -meininki. Saan tehdä kiinnostavia juttuja ja toteuttaa itseni töissä (mitäköhän hittoa itsensä toteuttaminen tarkoittaa, lord knows, mutta niin tässä yhteydessä kuuluu sanoa). Kuitenkin aina torstai-iltana laskeudun täysin lattemamalife-moodiin, kun perjantaisin voi tehdä ihan mitä huvittaa, lähteä vaikka pidemmälle viikonloppureissulle tai sitten vain nauttia torikahveista lapsen kanssa. 

Mä olen tämän kevään elänyt sellaista elämää, jossa ei tarvitse odottaa mitään. Se on mulle poikkeuksellista, koska yleensä olen ollut vähän sellainen sitten kun -hahmo. En odota viikonloppua, koska se tulee joka tapauksessa niin pian. Aiemmin työssä käyminen oli normi, ja viikonloppu sellainen poikkeustila. Tämä loi viikonlopulle paineita siitä, että piti ehtiä tehdä kaikkea kivaa. Nyt kun olen torstai-illasta sunnuntai-iltaan vapaalla, myös töistä pois oleminen on arkea, eikä mikään harvinainen herkku.

Tästä syystä on ihan ok, jos perjantai kuluu vaikka siten, että me käydään Alpun kanssa puistossa ja lounaalla ja sitten päivä onkin siinä. En ajattele, että vapaapäivä olisi mennyt hukkaan, päinvastoin, jää sellainen olo, että Alppu on viihtynyt. Lisäksi kolmen päivän vapaaseen mahtuu paljon helpommin myös mulle itselleni täysin omaa aikaa kuin jos olisin kotona pelkän viikonlopun.

Mulla on ollut monet kaverit nyt vielä kevään hoitovapaalla, joten seuraakin on ollut. Toisaalta, moni lähtee nyt töihin syksyllä. Onneksi uusia äitiyslomalaisia astuu kehiin. Esimerkiksi pikkusiskoni Sofia (joka riekkuu Alpun kanssa tämän postauksen kuvissa) saa beebelon ihan näinä päivinä (jännittäääää!). Myös Alpun kummitäti Maria jää viikon päästä äitiyslomalle, mikä on superkivaa, etenkin kun Maria asuu tuossa yhden talon päässä meistä. (Kunnon Melukylämeininki.)

Oikeastaan mä jopa vähän aikaa harkitsin, että jäisin vielä itse hoitovapaalle syksyllä, kun olisi niin kivaa seuraa tiedossa päiviksi. Lisäksi ajatusleikki kotiin jäämisestä oli sellainen henkinen selviytymiskeino sille, että tunsin niin syvää haikeutta jouluna äitiysloman loppumisesta. Vihaan kaikkea lopullista, joten oli paljon helpompi ajatella, että "menen käymään töihin". 

Sitten työt veivät mukanaan, ja nyt olisi henkisesti vaikeaa palata takaisin hoitovapaalle. Sen sijaan sovin juuri pomon kanssa, että jatkan syksynkin tätä nelipäiväistä viikkoa. 

Taloudellisesti tämä 80-prosenttinen työaika ei ole myöskään mahdoton, kun perheessä on kahden vanhemman tulot. Palkka tippuu viidenneksellä, mutta se näkyy kevyempänä verotuksena. Lisäksi Kelalta saa osa-aikaista hoitovapaarahaa, joka sekin kompensoi. Toki sitten on yksi ylimääräinen päivä hassata rahojaan lounailla ja kahviloissa, mutta se on aika pienimuotoista kulutusta.

Mutta joo, etuoikeutettuahan tämä on monella tapaa. Se, että työnantaja joustaa tässä niin kivasti ja se, ettei talous mene liian kireälle, vaikken teekään täyttä päivää. On mulla yksi yksinhuoltajakaverikin, joka tekee 80-prossasta, ja hänkin on ollut tosi tyytyväinen tilanteeseensa tähän mennessä.

Nelipäiväinen viikko on parhaimmillaan juuri kesällä. Kun mökille voi lähteä jo torstaina töiden jälkeen, ehtii kunnolla rentoutua ja vain olla. (Jos "vain olemisella" tarkoitetaan päätöntä juoksentelua ja selkä kaarellaan huutavan 1-vuotiaan kantamista sisälle syömään puistosta.) Eli jos ihan rehellisiä ollaan, niin maanantaisin on myös ihana päästä töihin vähän lepäämään.

 

Oletteko olleet osittaisella hoitovapaalla? Millaisia kokemuksia teillä on siitä?

 

 

Sain kuvissa olevat Alpun vaatteet Reimalta:

TIHKU: Kurahaalarit ja sadetakki

RAINY: Sadehattu

KURA: Kurahanskat

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Silloin kun olin pieni, me asuttiin Kakskerrassa, jossa ei käsittääkseni ole edelleenkään yhtäkään leikkipuistoa. Lähin taitaa löytyä jostain ööö.. 15 kilometrin päästä. Joskus, kun äiti vei meidät neljä lasta keskustaan, joku oli nähnyt leikkipuiston keinuineen ja liukumäkineen: "HUVIPUISTO!" Olimme huutaneet ja rynnänneet kohti keinuja. Meidän äitiä oli ilmeisesti vähän nolottanut tämä.

Toisin on kuulkaa minun lapsella. Hänellä on huvipuisto ihan tässä parin kilometrin säteellä. Ja hän pääsi kokemaan ensimmäiset hurvittelunsa jo vuoden ja neljän kuukauden iässä. 

Helsinki on nimittäin niin siisti kaupunki lapsen kanssa! Täällä voi tehdä ilmaiseksi vaikka mitä kivaa. Viimeksi kerroin Falkullan kotieläintarhasta, nyt kerron Linnanmäestä, koska sielläkin voi hurvitella vaikka miten käyttömättä yhtäkään pennosta. 

No niin, saanen esitellä ne ilmaiset laitteet, joissa voi ilakoida 1-vuotiaan kanssa:

KotKot on jännittävä ja luomava junamatka läpi seikkailujen maailman, jonka varrella pienet tiput kotkottelevat intohimoisesti.

Vankkuripyörä johdatteli meidät villinlännen tunnelmiin. Aino tosin oli sitä mieltä, että "se kesti ihan liian kauan". 

Rumpukaruselli oli kenties suosikki, ja siellä käytiin peräti kaksi kertaa. Siinä istuttiin rummuissa ja päästiin kouriintuntuvasti kiinni vauhdinhurmaan. Toki Alppu pyrki välillä tekemään kamikaze-iskun maahan, mutta onneksi minä urhoollisena äitinä estin häntä syöksähtämästä asfalttiin.

Panoraamassa tuli miltei isänmaalinen tunne sielun sopukoihin, kun katseli korkealta kaunista Helsinkiä. Teki mieli kajauttaa joku veisuu ilmoille, mutta pitäydyin hymisemään Sinistä ja valkoista pääni sisällä.

En tiedä, paljonko Alppunen ymmärsi näistä laitteista, mutta kyllä se välillä osoitti jonkinasteista innostusta elämää kohtaan. Tosin sen mielestä ehkä hauskinta oli vain juoksennella Sekkosen kanssa ihmisvilinässä. Mutta sehän se on tärkeintä huvipuistossa: tunnelma.

Sitten oli laitteita joihin me emme menneet, sillä meistä äideistä ei ollut kukaan alle 140 senttiä. Haaveisiin siis jäivät:

Muksupuksu-juna, ihana nimi!

Pienoiskaruselli, kukapa ei rakastaisi sitä!

Lisäksi yli 100-senttisille on tarjolla (80-senttinen Alppu voi vielä odottaa):

Kuuputin kuulostaa mahtipontiselta: Putinin matka kuuhun? Tässä laitteessa pitäisi soida taustamusiikkina Lenin-setä asuu Venäjällä.

Pilotti ooo, siinä pääsee lentelemään! Ei varmaan ihan kuuhun saakka Putinin perässä?

Merirosvolaiva hyvä vain, ettei päästy. Aion opettaa Alpusta pienen lakia kunnioittavan kapitalistin, joka rosvoaa vain laillisin keinoin rahoja yhteiskunnalta.

Hurviteltuamme tarpeeksi mentiin ostamaan pehmikset, ja Alppu sai maistaa lusikallisen tuota kuninkaallisten kylmää herkkua (ei tykännyt).

Ainon, Niinan, Pian ja heidän jälkikasvunsa kanssa oli ihan superihana päivä Linnanmäen huttilulleissa. (Kutsuttiin pienenä huvittelulaitteita nimellä huttilulli. Maalaiset joutuvat keksimään omat nimityksensä eksoottisille asioille.)

Suosittelen käymään Linnanmäellä. Itse aion mennä sinne uudestaan ensi viikolla, koska siitä on tullut mun ja Tikin hääpäiväperinne. Luultavasti ei käydä Tikin kanssa Kotkotissa eikä edes Kuuputinissa, vaan suunnataan ihan kuulkaa ronskein ottein kohti vuoristorataa! Se on nimittäin paras laite mitä on olemassa. 

 

Mikä on teidän lempparilaite Lintsiltä tai Särkkiksestä?

 

Ilmaista tekemistä Helsingissä:

Falkullan kotieläintarha

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Mullahan on koko kevään ollut perjantait vapaana, joten olen jatkanut tätä lattemamalifeä tyylipuhtaasti yhtenä päivänä viikossa. Viikko sitten perjantaina oli ihanan lämmin, ja mietittiin Niinan, Ainon ja Pian kanssa, että olisi hauska tehdä joku retki. Mielellään ilmainen!

Kerättiin lista kaikesta kivasta, mitä Helsingissä voi tehdä lasten kanssa ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi, ja alettiin toteuttaa. Ja koska jaettu ilmainen on edelleen ilmaista, niin minäpä keräilen pikkuhiljaa näitä retki-ideoita tänne blogiin. 

Ensimmäisenä oli vuorossa päiväretki Falkullan kotieläintilalle.

Falkullaan pääsee Helsingin keskustasta noin puolessa tunnissa bussilla tai lähijunalla kätevästi. Me mentiin junalla, ja jäätiin Tapanilan asemalla pois. Käppäiltiin siinä neljä naista ja neljä vaunua, ei sentään rinta rinnan, mutta niin, että kaksi olivat vierekkäin. Aurinko paistoi, kadut olivat raukean tyhjät. Jostain syystä usein, kun olen Ainon ja Niinan kanssa liikkeellä, saamme osaksemme omituista huomiota. (Kuten tällöin ja tällöin.)

Ja taas, sellainen elämää nähnyt naikkeli tuli huutelemaan meille: "VAUNUTERRORISTIT! Viette kaiken tilan!" Vastattiin hälle, että näinhän se nimenomaan on ja hyvää päivänjatkoa. Tämä nimitys ilahdutti, joten otimme sen välittömästi käyttöön.

Harmi kyllä kahvila on arkisin kiinni, mutta syötiin kuitenkin eväät sen terassilla. Mun sieluni lennähtelee koko ajan vuoden takaisiin kevätretkiin, jolloin Alppu ja hänen ystävänsä Eippu vain pötköttivät viltillä ja jos oikein villiksi meno yltyi, jompikumpi onnistui kääntymään vatsaltaan selälleen.

Mä en hitto vie tajua, minne tämä aika siinä välissä on mennyt. Tuolla ne nyt kuitenkin käpystelivät menemään, ja meno yltyi välillä todella villiksi.

"Vuohi ei tykkää, että sitä silitetään silmästä." (Mistäs minä sen tiedän, mutta no, tämä on valistunut arvaus.)

"Se on kakkaa, sitä ei kuulu syödä." (Uskoisin.)

"Possut vähän pelkäävät sua kulta. Ne eivät halua, että kiipeät niiden aitaukseen." (Vieritän selvästi vastuun ikävistä päätöksistä muiden niskoille, kuten vuohen ja possukatraan.)

Falkullan eläintilalla oli kaikenmoista elukkaa. Oli niin siistiä päästä näyttämään lapsoselle, että nämä, mitä me ollaan kirjassa nähty, ovat ihan oikeita olemassa olevia asioita. Lammas, porsas, lehmä, hevonen, ankka, pupu, näitähän riitti.

"Mää!" Alppukin osasi kertoa.

Ja kuten sanottua, tuonne voi mennä vierailemaan ja katselemaan eläimiä ihan vapaasti. Todella sympaattinen paikka!

Retki lopetettiin lattemamalifelle tuttuun tapaan, eli kahvilaan. Nyt on annettava 5/5 ja todella vahva suositus. Tapanilan aseman vieressä oleva Rönttösrouva on ihan älyttömän kiva kahvila. Kaunis sisustus, todella edulliset hinnat (iso korvapuusti ja kahvi 3,40 e) ja hirmu ystävällinen palvelu. Valitessani herkuista parasta, Alppu oli kävelemässä ovesta ulos, mutta sitten sellainen mukava nainen nappasi lapsosen kiinni ja piti sille hymyillen seuraa.

Tämä oli superkiva päivä, ja voin ehdottomasti suositella vierailemaan tuolla. Ajattelin, että voisin käydä itse siellä uudestaankin, sitten kun Falkullan omakin kahvila on auki. (Kunhan ei tule mitään korvapuustikatastrofeja.)

Seuraavassa vinkkipostauksessa kerron, mihin kaikkiin Linnanmäen laitteisiin taapero ja hänen hurvitteleva äitinsä pääsevät ilmaiseksi (niitä on monta). 

 

Vinkkaa kiva ilmainen (tai puoli-ilmainen) päiväretkikohde Helsingistä!

 

 

Lue viime kesältä Helsingin kivoista rektikohteista:

Lauttasaari

Vuosaari

Käpylä

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Pages