Ladataan...
Juliaihminen

Otsikon kysymys on siinä mielessä absurdi, ettei siihen mitenkään ole standardivastausta. Käytännössä kysymys on sama kuin se, että mitä elämä maksaa. Yksi ihminen elää alle tonnin kuukausibudjetilla, toinen taas hummailee kymppitonnilla kuussa.

Silti olen sitä mieltä, että lapsen kustannuksista voi hyvin keskustella, sillä ensinnäkin ihmisiä kiinnostaa kovasti vertailla itseään muihin: laitanko minä paljon vai vähän rahaa elämiseen (tai lapseen)? Toiseksi, ennen kun sain lapsen, minulla oli vain hataria käsityksiä siitä, että "lapsi on tosi kallis ja rahanmeno on eeppistä sen jälkeen, kun se tupsahtaa maailmaan".

Mutta sitten kävi ilmi, että siihen voi aika paljon vaikuttaa, paljonko lapseen laittaa rahaa – ainakin vielä nyt, kun lapsi on pieni. 

Isosiskoni, jonka vanhin tytär on 5-vuotias, kommentoi, että lapsen ikä ja lapsen kaveripiiri vaikuttaa myös paljon siihen, paljonko rahaa kuluu: Jokainen haluaa omalle lapselleen parasta, ja jos lapsen tuttavapiiri vaikka koostuuu lapsista, joilla on kalliit harrastukset, sitä mielellään tarjoaa samaa omalle lapselleen. Lisäksi yli 4-vuotias muuttuu kalliimmaksi, koska hänelle joutuu maksamaan junalippuja, lapsenannoksen brunssilla ja niin edelleen.

Olen myös huomannut, että lapsen kulut tulevat usein rykäyksittäin. Alpun juoksevat kulut ovat noin 380 euroa kuussa,  eli maksamme päiväkodin (240 euroa), muskarin (40 euroa) sekä ruoan ja vaatteet (noin 100 euroa). Sitten välillä tulee isompia kuluja, kuten nyt ostin talvihaalarit ja -kengät vajaalla 200 eurolla. No, nämä olisi saanut käytettynä oikeasti paljon halvemmalla, mutta en vain ehtinyt yrittää metsästää niitä, joten maksoin tällä kertaa vaatteet rahalla, en ajallani.

Listaisn noin vuosi sitten 11 tapaa, joilla olen itse selvinnyt vauva- ja taaperoajasta melko edullisesti. Tämä perustuu enimmäkseen käytettyjen vaatteiden ja tavaroiden kierrättämiseen ja siihen, että olen minimoinut lapselle hankittavan kaman määrän. Tämä on vielä helppoa, kun lapsi ei itse oikeastaan halua vielä kauheasti juttuja.

Tajusin muuten, että Alepassa on paljon helpompi käydä Alpun kanssa kuin vaikka sittarissa, sillä siellä ei ole leluosastoa. Hehe.

Ja sitten on koko joukko asioita, missä lapsi itse asiassa säästää: Ei tule ryypisteltyä enää samalla volyymillä kuin ennen (nyyh!), eikä syötyä illalla ravintolassa tai käytyä elokuvissa tai keikoilla. Eli tietyt menot (harmilisesti kyllä) karsiutuvat ainakin muutamaksi vuodeksi elämästä. Puistossa hengailu ei kauheasti maksa.

Halusin tähän asiaan perspektiiviä ihmiseltä, jolla on vanhemmat lapset. Niinpä pyysin uusimpaan podcast-jaksooni 14- ja 15-vuotiaiden lasten äidin, Elina Myllymäen, juttelemaan lasten kuluista. Tunnen Elinan parin vuoden takaa sijoituspiireistä, ja hän on aivan mahtava tyyppi. Hänellä on muun muassa viimeisen 15 vuoden ajalta koko perheeen menot ja tulot sekä tase laskettuna. (Kyllä, tunnen paljon tällaisia kiinnostavia excelöitsijöitä.) Elina näytti laskelmansa tarkalleen, paljonko heihin on mennyt rahaa ja paljonko sitä on tullut erinäisinä tukina takaisin. Todella kiinnostavaa kuunneltavaa! Elinan teesi on, että lapseen menee käytännössä sen verran rahaa kuin vanhemmat päättäävät, ja mikäli niin haluaa, niin lapsesta voi päästä suht edullisestikin. 

Kuuntele Mitä lapsi maksaa -jakso Yle Areenasta (tai Spotifystä tms).

Tämän lisäksi haastattelin Ylen sivulle Nina Nordlundia, joka on kirjoittanut Lapset ja raha -kirjan. Jutussa puhutaan siitä, miten lapselle voi opettaa ihan taaperovaiheesta lähtien hyviä rahankäyttötapoja.

Lue juttu lapsille rahasta puhumisesta.

 

Kiinnostaa keskustella aiheesta:

Paljonko teillä menee lapseen tai lapsiin rahaa kuukaudessa? Mihin menee eniten rahaa?

 

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Näin raha hiertää ystävyyssuhteisssa

Vastuullinen sijoittaminen trenaa nyt

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Näin et jää tappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

 

Lue myös:

11 keinoa, joilla lapsesta selviää halvalla

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Ladataan...
Juliaihminen

Se, kuinka pihi olen rahan kanssa, vaihtelee paljon. Silloin kun rahaa on absoluuttisesti vähän, on käytännössä aivan pakko laskeskella, miten kuukauden pärjää. (Viimeksi näin kävi neljä vuotta sitten, kun ostettiin meidän nykyinen asunto. Tilit meni kaikki nollille ja remontin kustannukset olivat aika holtittomia.) Sitten oli vain pakko vetää aika tiukkaa linjaa pari kuukautta, että sai säästötilille jäämään ainakin muutaman sadan euron puskurin. 

Mutta kyllä minua pihistyttää muutenkin: Usein hassaan kesällä aika holtittomasti rahaa (olen antanut tähän itselleni ihan luvan). Sitten syyskuussa tulee sellainen fiilis, että ai että, menipä paljon rahee. Nyt pitää vähän säästää jostain. Silloin tekee mieli jättää brunssit käymättä ja Tallinnan-matkat varaamatta. Vaikka tilillä olisikin ihan ok:sti rahaa, niin kyse on ennemminkin sellaisesta henkisestä korjausliikkeestä raha-asioissa.

Joskus piheilen myös siksi, etten pohjimmiltaan arvosta jotain asiaa niin paljon, että haluaisin laittaa siihen rahaa. Jos tuttu pyytää minua kynttilänvalamiskurssille, joka maksaa 50 euroa, niin tulee sellainen olo, että en minä nyt tuollaiseen halua rahoja laittaa, ei ole viidenkympin arvoista, koska en luultavasti pitäisi koko kurssista. Tällöin on parempi vain kieltäytyä, koska ärsyttää ihan sairaasti maksaa jostain, mistä ei välitä.

Toisinaan piheys iskee myös ystävyyssuhteissa. Silloin kyse on eräänlaisesta nihkeästä laskelmoinnista, tai oikeastaan laskelmoinnin kierteestä. Olen puhunut omista piheilyni säännöistä. Lähtökohtaisesti en halua, että säästeliäisyyteni on koskaan muilta pois: voin itse jättää ulkolounaan syömättä, mutta kaverin synttärilahjaan osallistutaan mukisematta. 

Joskus kuitenkin tulee sellainen ärsyttävä tunne, ettei ystävyys mene tasapainossa: huomaa, että toinen maksattaa minulla ja muilla yhteisiä juttuja tai on aina se osapuoli, jolle tarjotaan tai ei vaikka koskaan tuo yhteiseen pöytään muuta kuin oman viinipullonsa (jonka sitten visusti itse juo). Sellainen on tietenkin ymmärrettävää, jos rahaa on niin vähän, ettei ole mahdollisuuksia osallistua yhteisiin menoihin samalla tavalla kuin muilla. Mutta usein vähävaraisuuden kyllä erottaa sellaisesta laskelmoidusta piheydestä, että tuon päässä pyörii koko ajan matikka siitä, jäikö hän nyt voitolle vai tappiolle.

Kysyin kirjaani varten Väestöliiton Heli Vaaraselta, että jos kaverin piheily ärsyttää oikein paljon, niin onko minun velvollisuus sanoa siitä hänelle. Kysyin aiheesta myös uusimmassa podcastjaksossani vuorovaikutusasiantuntija ja terapeutti Mippi Vuorikoskelta

Molemmat sanoivat: Kyllä. 

Mutta kun, mutta kun! Se on niin järjettömän noloa, siinä joutuu niin kamalasti pelkäämään, että toinen menettää kasvonsa ja sitten välit menevät pahimmillaan poikki.

Sitten kun mietin asiaa sitä kautta, että mitä jos itse tekisin ystävyydessä jotain tosi ikävää, jota en välttämättä edes itse tiedostaisi (koska usein pihi ihminen ei edes itse tajua, että hän hyväksikäyttä muita), niin haluaisinko, että minulle sanottaisiin siitä ja saisin mahdollisuuden korjata asian vai että ystävät feidaisivat minut pikkuhiljaa ulos ja jättäisivät kutsumatta. 

Sitä paitsi usein pihi ihminen kärsii pakkomielteisestä laskemisestaan enemmän kuin ympärillä olevat ihmiset. Tässäkin mielessä on ystävän teko herätellä häntä: hei sun elämäsi olisi helpompaa, jos et miettisi koko ajan rahan menoa. (Ja edelleen, tämä toimii silloin, kun ihmisellä ei ole tiukkaa rahasta. Jos on, niin sitten rahaa joutuu miettimään joka tapauksessa.)

Jutellaan tuossa uudessa Ystävyys ja raha -jaksossa Mipin kanssa siitä, miten tämmönen konfrontaatio kannattaa tehdä ja miksi se on hyödyllistä. 

Heli Vaarala sanoi esimerkiksi, että huomautus kannattaa sitoa johonkin konkreettiseen tilanteeseen. Tyyliin jos ollaan menossa mökille, niin sitten voi sanoa, että voitko sinä tällä kertaa maksaa ruoat, kun minä maksoin viimeksi ja sitä edellisenä kertana. Jos ihminen sanoo, että ei voi, niin aiheesta voi kuitenkin avata keskustelun ja kertoa, mitä tunteita se herättää, kun toinen ei osallistu yhteisiin kuluihin.

Joskus hänellä voi olla ihan hyvä syy, minkä jälkeen tilanne ei ärsytä enää yhtään niin paljon. 

Mulla ei ole viime vuosien aikana ollut onneksi enää ongelmia ystävyyden ja rahan kanssa. Osasyy tähän on se, että itselläni ei ole enää niin tiukkaa. Silloin kun on pulaa rahasta, tuntuu kamalalta, kun kaveri ei maksa 10 euron velkaansa. Se on paitsi omasta lompakosta, myös henkilökohtainen loukkaus: eikö tuo tajua, että ei minulla ole rahaa niin paljon. Sitten taas kun rahaa on löysemmin, ei tällaista tarvitse ajatella.

Ystävyys ja raha liittyvät toisiinsa, halusi sitä tai ei.

Suosittelen kuuntelemaan uuden Melkein kaikki rahasta -jakson, joka käsittelee ystävyyttä ja taloutta. 

 

Sitten käy myös lukemassa myös Yleltä juttu, jossa ja Mippi ratkaistaan seitsemän ystävyyden rahaongelmaa. Tai ainakin yritetään ratkaista!

 

Ja katso tänään kello 21 mun insta live rahasta ja ystävyydestä. 

Viimeksi Alppu ryhtyi kakkaamaan (neljän päivän ummetuksen jälkeen) kesken lähetyksen (sitä ei tosin näytetty). Olen melko varma, että tänäänkin seuraa uskomatonta sekoilua kaksivuotiaan kanssa.

 

Miten raha on vaikuttanut teidän ystävyyssuhteisiin? Positiivisesti tai negatiivisesti?

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Vastuullinen sijoittaminen trenaa nyt

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Näin et jää tappiolle parisuhteessa

 

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

Lue myös: 

Piheilyn säännöt

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Muistatteko kun keväällä kunniakkaasti lupasin tehdä vastuullisen sijoittamisen postaussarjan? Sain ensimmäisen postauksen tehtyä, mutta sitten kiire vei mennessään. Ensimmäisessä postauksessa puhun vastuullisesta sijoittamisesta yleisesti: mitä se on, mitä tarkoittaa ESG, mikä tekee siitä vähän monimutkaista. Lukekaa se, jos ette ole lukeneet!

Tässä postauksessa ajattelin puhua vastuullisista rahastoista. Niitä nimittäin on olemassa, ja niitä tarjotaan koko ajan enemmän. Ideana on, että rahaston sisältämät yritykset toimivat vastuullisesti ja myös parantavat koko ajan toimintaansa ympäristön, työntekijöiden kohtelun ja hallinnon kannalta (puhutaan ns ESG-kriteereistä: environmental, social, governence). Yleensä rahaston sisältämiä yhtiöitä ESG-reitataan, eli niitä arvoidaan näiden kolmen kohdan mukaan.

Aktiiviset ja passiiviset rahastot

Kaikki rahastot (eivät vain vastuulliset) voidaan karkeasti jakaa aktiivisiin ja passiivisiin. Aktiivista rahastoa hallinnoi salkunhoitaja. Hän miettii, mitä ostetaan ja mitä myydään, missä suhteessa tuotteita kannattaa rahastossa olla ja miten tuotto voitaisiin maksimoida. Passiivisissa taas sijoitetaan aika lailla jonkun ennalta määrätyn säännön mukaan, yleensä indeksin mukaan. Esimerkiksi OMXH25-indeksin mukaan sijoittava rahasto sijoittaa 25 Helsingin vaihdetuimpaan yritykseen. Tällöin tuotto on sitä, mitä indeksin yleistuotto on.

Usein puhutaan siitä, että aktiivinen salkunhoitaja harvoin onnistuu voittamaan vuodesta toiseen indeksin. Aktiivisen rahaston hallinnointikulut ovat kuitenkin yleensä paljon korkeammat kuin passiivisen indeksirahaston - ymmärrettävästi. Kyllä siitä pitääkin maksaa, että korkeasti koulutettu ihminen pohdiskelee työkseen sijoituksia ja ottaa niistä vastuun. Ongelma vain on ollut se, että jos aktiiviset eivät sitten kuitenkaan tuota paremmin kuin passiiviset, niin miksi sijoittaa niihin, kun joutuu maksamaan vain korkeampaa hallinnointikulua turhaan. 

Omistamissa passiivisissa rahastoissa hallinnointikulu, eli se prosenttiosuus jonka joudun maksamaan joka vuosi rahaston omistamisesta palkkioksi palveluntarjoajalle, vaihtelee 0 ja 0,3 prosentin välillä. Eli kyse on pienestä summasta. Usein aktiivisissa rahastoissa hallinnointikulu voi olla vaikka 1,5 prosenttia, mikä on jo selvästi isompi. Jos haluatte tietää, miten iso vaikutus kululla on, testatkaa korkoa korolle -laskurilla niin että laitatte 1,5 prosenttia pienemmän tuottosumman laskuriin. Jos vaikka sijoittaa satasen kuussa 25 vuotta 7 prosentin tuotolla tai 5,5 prosentin tuotolla, niin ero on 15 000 euroa. Se on paljon.

Tavallisesti en siis halua, että joudun maksamaan noin paljon palveluntarjoajalleni siitä, että hän hallinnoi sijoituksiani - kun kerran pienemmälläkin kululla pääsee. Mutta. On kuitenkin poikkeus. Olen nimittäin miettinyt paljon näitä vastuullisen rahastosijoittamisen hommia, ja tullut siihen tulokseen, että mikäli salkunhoitajani on valmis näkemään vaivaa ja käyttämään analysointitatojansa siihen, että rahastossa olevat yritykset parantavat toimintaansa ja tätä kautta ehkäisevät ilmastonmuutosta, niin kyllä, silloin olen valmis maksamaan tästä palvelusta.

Passiiviset rahastot vain poissulkevat tai sijoittavat ESG-reittauksen mukaan

Kuten kirjassani mainitsin, on olemassa myös vastuulliseksi määriteltäviä passiivisia ETF-rahastoja, ja näissä kulut ovat pieniä. Sijoitan kahteen tällaiseen. Minulla sattuu olemaan arvo-osuustili Nordnetissä, mutta tämän saman homman voi tehdä minkä tahansa rahasto/osakevälittäjän kautta.  Nordnet on tarjonnut maaliskuusta saakka mahdollisuuden kuukausisäästää kuluttomasti neljään vastuulliseksi määriteltyyn etf-rahastoon (niin että vain itse rahastolle tarvitsee maksaa kuluja, muttei Nordnetille). 

Minäpä otin syyniin yhden tällaisen rahaston. Kirjassani kerron, että rahastonsyynäysproseduuri voi olla piensijoittajalle vaikka tällainen:

1. Kun löydät hyvältä vaikuttavan rahaston, lue sen tuoteseloste: Millä perusteella rahaston salkkuun on valittu kyseiset yritykset? Mikä tekee rahastosta vastuullisen?

2. Katso konepellin alle: Mitä kaikkia yrityksiä ja toimialoja rahasto ylipäätään pitää sisällään? Entä miten rahaston salkunhoitaja tarkkailee rahastossa olevia yrityksiä?

3. Tämän jälkeen voit vielä tehdä niin sanotun pistokokeen ja poimia kyseisestä rahastosta yhden yrityksen. Katso vaikka yrityksen sivuilta sen vastuullisuusraportti: mitä vastuullisuusriskejä kyseinen yritys pitää sisällään?

4. Mieti, täyttääkö rahasto sinun kriteerisi vastuullisuudesta. Jos, niin ala ostaa.

Katsoin näistä ensimmäisen, tällaisen sanahirviön kuin iShares MSCI Europe SRI UCITS ETF. Kiitos tästä nimestä. Kyseessä on siis BlackRock-nimisen yrityksen kokoama rahasto, joka pitää sisällään eurooppalaisia yrityksiä, joiden ESG-luokitus on "yli määritellyn tason". Se, mitä tämä tarkoittaa, on tietenkin vähän epäselvää.

Nyt seuraa tiukkaa tekstiä, bear with me: 

(Tai skipatkaa kaksi seuraavaa kappaletta ja jatkataa sen jälkeen.)

Tämä rahasto kertoo toimivansa niin, että aluksi pois suljetaan yhtiöt, jotka indeksinhoitaja katsoo kiistanalaisten aseiden, siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden, ydinvoiman tai tupakan tuottajiksi tai jotka saavat myyntituloja geneettisesti muunnelluista kasveista (paitsi jos kyseessä on puhtaasti tutkimus- ja kehitystyö) tai jos niiden liiketoimintaan kuuluu seuraavia asioita enemmän kuin indeksinhoitajan määrittelemät kynnysarvot sallivat: alkoholintuotanto, uhkapelit tai niiden tuki, tupakan jakelu ja vähittäiskauppa, siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden jälleenmyynti, ydinvoimateollisuuden alihankinta ja aikuisviihteen tuotanto.

Indeksinhoitaja luokittelee jäljelle jäävät yhtiöt sen perusteella, kuinka hyvin ne pystyvät hallitsemaan ESG-asioihin liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia. Luokitus ratkaisee kelpuutetaanko yhtiö mukaan indeksiin. Sellaiset yhtiöt suljetaan pois, joiden toiminta on niin kiistanalaista, että se vaikuttaa niiden liiketoiminnan tai tuotteiden ja palveluiden ESG-uskottavuuteen. Vertailuindeksi pyrkii kattamaan kumulatiivisesti 25 % MSCI Europe Index -indeksin kunkin GICS-toimialaluokituksen sektorin vapaasti vaihdettavasta markkina-arvosta, mikäli kullakin sektorilla on riittävästi kriteerit täyttäviä yhtiöitä. Osatekijät painotetaan vapaasti vaihdettavan markkinapääoman perusteella. Vapaasti vaihdettavalla tarkoitetaan, että vertailuindeksin laskemiseen käytetään vain kansainvälisille sijoittajille saatavilla olevia osakkeita, ei kaikkia yhtiön liikkeeseen laskemia osakkeita. Vapaasti vaihdettava markkinapääoma on yrityksen yhden osakkeen hinta kerrottuna kansainvälisille sijoittajille saatavilla olevien osakkeiden määrällä. 

Summa summarum: rahasto on poissulkenut kaikenlaista skeidaa ulos ja ostaa ok:t ESG-arvosanat saaneita yrityksiä.
 

Etsin BlackRockin sivuilta voi kyseisen rahaston ja "kurkistin rahaston konepellin alle" (milloin musta tuli tämä ihminen, joka käyttää samoja vertauskuvia kuin Turun YTHS:n gynekologi?) ja katsoin, millaista kamaa rahasto pitää sisällään. Suurimmista osuuksista lötyyy Vodafonea, Unileveria, Lorealia... Aika tällaisia perus firmoja, joista ei nyt suoranaisesti voi sanoa, että ne edistäisivät hyviäa asioita maailmassa. Tässä kohdassa sijoittaja jää vähän tyhjän päälle. Mikä tekee vaikkapa Lorealista vastuullisen yrityksen?

No kokeillaan, löytyisikö Lorkun saitilta jotain vastuullisuusraporttia? Tässä vaiheessa minä yllätyin. Googlaamalla "loreal vastuullisuus", löysin tiedon, että Lorkku on rankattu peräti vastuullisimmaksi yritykseksi Newsweekin Green Rankingissa. Jos googlaa "l'oreal sustainability report", löytyy vuodelta 2016 suhteellisen kattava raportti. Ilahduttavaa on, että rapsassa ei vain kehuta, vaan puhutaan myös riskeistä (sivulla 26), joihin kuuluu esimerkiksi eläinten hyvinvointi. 

Mutta no, eipä vielä innostuta Lorealin pyhyydestä. Jos katsoo, mitä riippumaton Finnwatch on kirjoitanut yrityksestä viime aikoina, niin ei ilahduta. Organisaation mukaan Loreal ei mainitse raportissaan riskinä mica-kiilteen käyttämistä, jolla saadaan meikkeihin hehkua. Neljäsosa maailman micasta tulee Koillis-Intiasta, jossa noin 20 000 lapsen arvioideen työskentelevän sadoissa mica-kaivoksissa. Mutta tämä on vain olemassa oleva riski, ei fakta!

No, minä siis sijoitan tuohon ESG-reitattuun passiiviseen rahastoon, sen kulut ovat niin pienet ja se läpäisee oman seulani (näissä jokainen ihan itse voi päättää, mikä läpäisee). Olen sitä mieltä, että mieluummin ostan etf-rahastoa, jonka agenda on sijoittaa ESG-analyysissä menestyneisiin yrityksiin kuin rahastoa, jossa vastuullisuus ei kiinnosta tuon taivaallista. Tämä on kuitenkin signaali sekä yrityksille että rahastojen salkunhoitajille, että sijoittajia kiinnostaa sosiaalinen, ekologinen ja hallinnollinen vastuu. Haluan, että suuret yritykset parantavat toimintaansa ja pyrkivät koko ajan parempaan, ja haluan, että he tietävät, että haluan tätä.

Aktiiviset rahastot pyrkivät aktiiviseen maailman parannukseen

Mietin kuitenkin, että haluaisin tämän lisäksi sijoittaa myös sellaiseen rahastoon, jonka salkunhoitaja pyrkii päätöksillään siihen, että firmat oikeasti petraisivat ja ilmastonmuutosta ehkäistäisiin aktiivisesti. Juttelin Finsifin puheenjohtajan ja S-ryhmän vastuullisen sijottamisen johtajana toimivan Mika Leskisen kanssa, ja hän kertoi, että aktiivisia rahastoja hoidetaan niin, että omistaja äänestää tiettyjen vastuullisten periaatteiden mukaan omistamiensa yhtiöiden yhtiökokouksessa. Okei, tämä rahastonhoitaja itse ei lentele ympäri maailmaa äänestelemässä, vaan hän ostaa tietyltä palveluntarjoajalta a) analyysin siitä, millaisista asioista kokoyksessa päätetään ja b) mitä kannattaisi äänestää ja c) palveluntarjoaja äänestää hänen puolestaan.

Tällaisia aktiivisia teemarahastoja löytyy nykyään miltei joka pankista. Minä en ole perehtynyt niihin vielä kunnolla, ja se onkin seuraava projektini: Löytää aktiivinen rahasto, joka edistää sellaisia arvoja (eli luultavasti joku ympäristöpainotteinen rahasto), joka vastaa omia arvojani. 

Kelasin tutkailla suomalaisten pankkien aktiivisia vastuullisia rahastoja, niitä perustetaan lisää koko ajan - juuri siksi, että sijoittajat ovat alkaneet pitää aiheesta meteliä ja ennen kaikkea: ovat valmiita laittamaan rahaansa niihin.

 

Ja nyt, hyvät ystävät, on torstain podcastsuosituksen aika!

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin vastuullisen sijoittamisen jakso.

Lupaan että se ei ole yhtä puiseva kuin tämä teksti. (Nauhoitettiin se Kaisa Kuritun kanssa iltapäivällä ja molemmat alkoivat olla jo aika iloluontoisella tuulella, eli semmosta öhöhöhöhö-läppää on luvassa.) 

Kirjoitin Yle Oppimiseen aiheesta myös selventävän jutun, jossa vielä käydään kädestä pitäen, miten voi löytää vastuullisia osake- tai rahastosijoituksia. 

Ja vielä muistutus:

Pidän tänä iltana Insta Liven vastuullisesta sijoittamisesta omalla ig-tililläni (Juliaihminen), eli saa kysyä ennakkoon kaikenmoista!

 

Mimmosiin rahastoihin te sijoitatte? Jos jollakulla on vinkata jotain hyvää aktiivista rahastoa, niin kertokaa!

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Näin et jää tappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 
 

Lue myös:

Vastuullisen sijoittamisen perushommia

Miltä tuntuu, kun sijoitukset menevät miinukselle?

Sijoitusstrategiani on laiskuus

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Ladataan...
Juliaihminen

Olen puhunut aiemminkin rahasta ja sijoituksistani hyvin avoimesti, joten miksi muuttaa hyvää suuntaa. Laitetaan disclamerit heti alkuun, niin saadaan homma pois alta. Tämän postauksen tarkoitus ei ole kertoa, miten uskomattoman rikas olen, vaan selittää käytännössä, millaista sijoittaminen on ja pointata, että se on itse asiassa melko helppoa puuhaa. Jos rahaa jää kuussa yhtään ylimääräistä, suosittelen aloittamaan.  Sitten sijoitushorinoihin!

Itse olen harrastanut sijoitusta nelisen vuotta. Perusmeininki on sellainen, että aluksi laitoin 100 euroa kuussa rahastoon, nykyään menee peräti 300 euroa. Jos saan jostain vielä ylimääräistä rahaa, saatan ostaa osakkeita. 

Lokakuun puolivälissä pörssit alkoivat heilua. Tämä tarkoitti minun kannaltani sitä, että sijoitussalkustani suli yhdessä päivässä monta sataa euroa. Minulla on siis noin 13 000 euron sijoitussalkku, joten tämä satojen eurojen putoaminen tuntui jo jossain. Tästä vajaa 12 000 euroa on säästettyä rahaa ja loput tuottoa. Eli plussalla kuitenkin ollaan, vaikka moni yksittäinen osake onkin miinuksella.

Salkustani noin puolet on rahastoissa (indeksi- ja etf-rahastoissa) ja vähän alle puolet osakkeissa, joista suurimmaksi osaksi suomalaisissa. Sitten mulla on muutamalla sadalla eurolla korkosijoituksia, niihin olen kaikkein huonoiten perehtynyt.

Arvopaperisalkkuni ei ole sijoitusmaailmassa järin suuri. Keskimäärin suomalaisen kotitalouden sijoitussalkku on Arvopaperin mukaan 19 600 euroa. Tosin suurimmalla osalla suomalaisista ei ole mitään arvopapereita, sillä Dansken tutkimuksen mukaan 36 prosenttia suomalaisista sijoittaa arvopapereihin (miehistä 41 % ja naisista 30 %). Toisaalta minulla on rahastojen ja osakkeiden lisäksi myös sijoitusasunto, joten hajautus on suht hyvä.

Tällä hetkellä minulla on muutama sijoitustavoite: Maksaa Tikin kanssa vähän reilummin noita sijoitusasuntojen lainoja pois, sillä nyt taas uumoillaan, että lainojen korot saattaisivat nousta ensi keväänä tai syksynä (joskin ne nousevat arvoioiden mukaan 0,5–1 prosenttiin, mikä ei ole kovin korkea luku vielä). Toiseksi haluaisin, että minulla olisi enemmän painoa nimenomaan noissa arvopapereissa. 

No, tällä hetkellä on paljon puhetta siitä, mitä osakkeille tapahtuu seuraavaksi. Mitä maksaa? -ohjelmassa väläyteltiin sellaisesta vaihtoehdosta, että lokakuun heiluntta olisi pientä korjausliikettä, ja vuonna 2019 rytisisi kunnolla alas. 

Toisaalta samassa ohjelmassa professori Vesa Puttonen sanoi, että moni on odottanut pörssin putoamista jo kuutisen vuotta. Voiko sitten sanoa, että "ennustin tämän", kun se aikanaan droppaa? Ja huonompi juttu, jos ei ole uskaltanut sijoittaa tässä välissä mitään, kun on pelännyt niin kovin sitä pudotusta. Nousut ovat nimittäin olleet aikamoisia.

Sen kuitenkin jo tuosta lokakuun kokemuksesta tajuaa ihan omin silmin, että kyllä sen sijoitetun rahan arvo voi todellakin laskea. Joidenkin osakkeiden kohdalla myös pysyvästi. Minua ei tämä ihan kamalasti hetkauta, sillä sijoitushorisonttini on niin pitkä, että tiedän näkeväni vielä monta laskua ja nousua. Ihan oikeasti tällä hetkellä ajattelen, etten juurikaan koske noihin sijoituksiin seuraavaan 30 tai 40 vuoteen. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon, ja yhtiöt ehtivät myös maksaa paljon osinkoa. Historiallisesti pörssi on kuitenkin aina noussut, ja tähän minäkin luotan: kun salkku on tarpeeksi hajautettu, plussan puolelle varmasti jäädään.

No, mun salkkuni on kuitenkin suhteellisen pieni vielä verrattuna isojen sijoittajien salkkuihin. Merja Mähkän salkun arvo putosi lokakuussa 20 000 euroa. Kun sijoitussalkulla on kokoa, niin myös nousut ja laskut ovat huomattavasti suurempia. 

Kyselin insta storyssäni ihmisiltä, miltä sijoitusten nousut ja laskut tuntuvat. Vastaukset olivat aika kiinnostavia! Eniten ihmiset vastasivat niin, että laskut eivät oikein tunnu missään, koska ihmiset luottavat, että kyllä ne pitkällä aikavälillä taas sitten nousevat. Sen sijaan hauskaa oli, että monesti nousuista tuli kuitenkin hyvä fiilis. Lisäksi moni sanoi, että ajattelee sijoitetun rahan olevan sellaista jo mennyttä rahaa, joka ei oikeastaan ole enää edes omaa vaan kuuluu salkulle. Musta tämäkin on ihan hyvä suhtautuminen. Luultavasti siinä kuitenkin käy lopulta hyvin. 

Vesa Puttonen taas sanoi tuossa ohjelmassa toisinpäin: Nousut eivät tunnu missään, mutta laskut ahdistavat. No, kyse on ehkä vähän myös mittakaavasta. Häneltä on salkusta lähtenyt kerralla kymmenen vuoden professorinpalkka, eli kyllä se nyt ehkä siinä kohdassa jo vähän kuumottaisi. Yksi mimmi vastasi kanssa, että ensimmäisen kerran, kun salkusta lähti 50 000 euroa, tunne oli katastrofaalinen, sillä siinä on suurinpiirtein hänen viiden vuoden ansionsa. (Jos käsitin oikein, niin salkku on peritty.) Mutta sitten ne olivat taas pikkuhiljaa nousseet takaisin.

Minua sillä lailla vähän ärsyttää nähdä niin moni numero siellä punasella (eli miinuksella), mutta ihan samat fiilikset kuin ig-kommentoijilla: en todellakaan herää öisin omaan huutooni asian takia, eikä se siis ylipäänsä ressaa. Mutta voi kyllä johtua siitä, että tuo kymppitonni ei ole vielä niin iso summa, että kyse olisi jostain kymmenien vuosien työstä.

Tykkäsin tosi paljon kuulla ihmisten erilaisista sijoitusstrategioista. Osalla oli ihan perus "ostan indeksirahastoa 20 eurolla kuussa ja unohdan", mutta sitten osalla oli mitä monimutkaisimpia juttuja!

Esimerkiksi että osa rahoista osinkoa tuottaviin perus yrityksiin ja osa yritetään sijoittaa megatrendeihin, kuten sähköautojen akkujen valmistajiin tai kannabikseen. Tai sitten osa halusi jännitystä elämäänsä hankkimalla välillä joatin todella spekulatiivista (eli ei oikeastaan mihinkään perustuvaa) sijoituskohdetta, kuten kryptovaluuttaa (voisi itsekin, mutten ole yhtään jaksanut perehtyä, paitsi no tekemällä aiheesta pari lehtijuttua). 

Yksi mimmi sijoittaa 1000 euroa kuussa johonkin osakkeeseen, satoi tai paistoi. Pitkässä juoksussa tämä on varmasti järkevä sijoitusstrategia. Yksi opiskelija taas laittoi säästötilille joka kuukausi 15 euroa ja ajatteli, että sijoittaa ne sitten, kun hän valmistuu. Erinomaista sekin!

Näitä lukiessa tuli taas vähän innostus, että voisi tehdä jotain rohkeampia sijoituksia taas välillä, vaikka pikkusummilla. Niin kauan kun kyse on nimenomaan sellaisesta rahasta, joka ei ole arjessa mistään pois, laskut eivät ahdista. Ja jos vaihtoehto olisi, että olisin käyttänyt saman rahan vaikka johonkin esineeseen tai vaatteeseen, niin en nyt sitten tiedä, onko se niin vakavaa.

Mutta hei, tänään ilmestyi Yle Areenaan, Spotifyhyn ja podcast-appeihin uusin Melkein kaikki rahasta -jakso, jossa juttelen mun yhden uuden lempibloggaajan, Mimmit sijoittaa -blogin Pia-Maria Nickströmin kanssa sijoittamisen aivan perusasioista puolen tunnin verran. Pia-Maria on kauppislainen, joka osaa selittää fantastisen selkeästi sijoitustermejä. Siten, että paatuneinkin humanisti ymmärtää. Suosittelen kuuntelemaan jakson ja lukemaan siinä sivussa tällaisen sijoittamisen abc -jutun, jonka kirjoitin Ylelle.

Aion myös tänä iltana kello 21 tehdä ensimmäistä kertaa itse oman Insta Live -lähetyksen, jossa aion vastailla kaikenlaisiin sijoituskysymyksiin - sen verran kuin osaan. En ole missään nimessä mikään ammattilainen tai konkari, vaan juurikin tällainen helposti innostuva perus pulliainen, jolla on paljon opittavaa aiheesta vielä. 

 

Kuuntele Yle Areenasta Melkein kaikki rahasta ja lue Yle Oppimisen juttu siitä, miten sijoittaa tonni (jos sellainen sattuu olemaan). Ja kysy minulta täällä blogissa tai Juliaihminen-ig-tilin puolella mitä vain, vastailen tänä torstaina 15.11. kello 21 kysymyksiin!

(Voi olla, että vieressä touhuaa pieni Alppunen, jos en ole saanut sitä nukahtamaan vielä tuolloin.)

 

Jos sijoitat, niin millainen sijoitusstrategia sinulla on? Entä miltä laskut tai nousut tuntuvat?

 

Kuuntele aiemmat jaksot:

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Näin et jää tappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

Lue myös:

Näin aloin sijoittaa

Tätä on vastuullinen sijoittaminen

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Ladataan...
Juliaihminen

Ihastuin kirjamessuilla Aino-Maija Leinoseen ja hänen meininkiinsä. Esiinnyimme samassa rahapaneelissa, Leinonen on kirjoittanut yhdessä Saara Henrikssonin kanssa Railakas rahakirja -nimisen rahaopuksen (Into Kustannus 2018). Molemmat ovat kovia feministimuijia, jotka ottavat ajattelussaan myös luokan huomioon. Leinonen tykitti eeppisiä one-linereitä:

"Jos sinulla on vanha ja kulunut sohva, se ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että sinulla on vanha ja kulunut sohva." (Tämä on niin asian ytimessä. Me yhdistämme niin paljon konnotaatioita tavaroihin, ikään kuin hieno sohva tarkoittaisi, että ihminen itse olisi jotenkin erityisen hieno. Ei sohvan tarvitse kertoa ihmisestä mitään, mutta silti meidän päähämme on iskostettu ajatus siitä, että sen pitäisi kertoa.)

"Tulee mieleen kaksi säästövinkkiä. Joko ala fiilistellä tyyliä, johon kuuluu risat farkut ja nuhjuiset vaatteet. Tai sitten hanki aivan törkeän kallis maku, niin kallis, ettei sinulla ole koskaan varaa ostaa mitään." (Itse noudatan vähän molempia. En voi ostaa keittiön tuoleja, koska haluaisin niin törkeän kalliit, etten ole ihan varma, onko niin kalliita järkevä ostaa. Toisaalta farkkuni ovat niin risat, että marraskuussa alkaa tuulen tuiverrus tuntua haaroväleissä ikävästi.)

Hesari teki Leinosesta äsken myös hyvän henkkarin, jutusta voi lukea lisää oivalluksia.

Yksi juttu, mihin erityisesti samastuin Leinosen pointeissa oli puhe laiskuudesta. Hänen mielestään laiskuus on hyvä asia, joka tuottaa usein hyvää ympärilleen. Äärimmilleen viety esimerkki Leinosen elämästä (ja tässä oli ehkä vähän sellaista mustaa huumoria mukana): Kun Leinonen erosi puolisostaan ja lastensa isästä, molemmat olivat niin laiskoja, ettei kumpikaan jaksanut muuttaa muualle. Nyt Leinonen asuu entisen puolisonsa ja tämän nykyisen puolison kanssa kolmen aikuisen ja lasten taloudessa. Kuulemma rahaa on käytettävissä paljon paremmin kuin jos asuisi yksin lasten kanssa. Voin kuvitella.

Minä olen itse miettinyt kanssa usein sitä, miten laiskuus on hyvin monessa asiassa erinomainen asia. Siis semmonen oikein perimmäinen laiskuus. Kun yhdistää hyvää organisointikykyä ja laiskuutta, sitä voi kutsua älykkääksi optimoinniksi. Minulle tämä näkyy siten, että yritän optiomoida elämääni mahdollisimman paljon lööbausaikaa. Laiskottelu on itseisarvo ja tekeminen on yleensä välinearvoista: ahkerointi on keino päästä viettämään mahdollisimman nopeasti lokoisaa aikaa.

Uskon, että suurin osa ihmisistä haluaisi pohjimmiltaan mieluummin laiskotella kuin tehdä töitä. Yrittäjänä tässä on semmonen selkeä vaihtokauppa, että tehdyn työn määrä on suoraan verrainnollinen siihen, paljonko saan rahaa. Olen aika nopeasti ymmärtänyt, että mitä enemmän kulutan, sitä enemmän täytyy tehdä töitä, jotta saan tarpeeksi rahaa kulutukseeni. Koska haluan preferoida elämässäni vapaa-aikaa, eli tehdä neljän päivän työviikkoa, kuluttamista pitää rajoittaa, jottei tarvitse tehdä niin paljon töitä, eli viiden päivän työviikkoa. Kirjaimellisesti vaihdan aikaa rahaksi tai rahaa ajaksi.

Olen pohdiskellut, mikä on minulle sitten tarpeeksi hyvä elintaso. Tällä hetkellä olen kahlinnut itseni muutamiin juttuihin, joihin menee jonkun verran rahaa: Haluan, että kaupasta on aina varaa ostaa hedelmiä ja vihanneksia, ja ne on vähän kalliimpia kuin säilykkeet. Lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että vasta viimeisessä hädässä luovun kotisiivoojasta, oman kodin imuroiminen ja vessan peseminen ovat niin karmaisevia asioita (jostain sairaasta syystä minusta oli ihan mukavaa yliopistoaikoina siivota muiden ihmisten koteja). Lisäksi haluan säästää koko ajan vähäsen, 200 euroa tai enemmän rahastoihin ja osakkeisiin kuukaudessa.

Sen sijaan meidän ei tarvitse tehdä juuri tällä hetkellä isoja ja kalliita matkoja. Haaveilen vähän siitä, että lähtisin joskus Alpun kanssa Japaniin, tyyliin sitten kun se on seitsemän tai jotain, mutta sitten kun se on edessä, voin tehdä hetken vähän isommalla vaihteella töitä. Ja kyllä me nyt sitäkin ennen varmasti lähdetään johonkin reissuihin.

Tällaisen elintason ylläpitäminen vaatii sen, että saan nettona noin 2000 euroa kuussa, jotta voin maksaa puolet perheen kuluista. (Oikeasti pienempikin summa riittäisi, kuten olen taannoin laskenut.) Yrittäjänä tämä tarkoittaa noin 4000 euron bruttotuloa, jotta summasta voi maksaa veron, tarpeeksi ison YEL:n, työhuonevuokran ja muita kuluja. Nyt kun olen ollut vuoden yrittäjänä, huomaan että tämän summan pystyn tienaamaan ihan sellaisella mukavalla työnteolla, neljällä päivällä viikossa. "Yritä myydä tonnin edestä juttuja viikossa", kuten muutama kokenut friikku minua vuosi sitten neuvoi.

Nyt syksyllä töitä on tullut vähän enemmän kuin on tarkoitus, mikä tarkoittaa isompia tuloja mutta myös enemmän töitä ja huomaan, että tämä ei ole ihan optimaalista. Olen liian vapaa-aikaorientoitunut tällaiseen työmäärään. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, mistä hommista karsisi, kun kaikki nykyiset jutut ovat niin kivoja.

Hehe, onneksi joskus asiakkaat tekevät karsinnan mun puolestani: sain juuri tiedon, ettei Imagen lifestyle-palstaani jatketa ensi vuonna. Se on sääli, kun palstaa oli niin kiva tehdä. Mutta eipä tarvinnut itse tehdä valintaa! (Toki tämä aiheutti hetkellisen apua mitä jos kaikki työt yhtäkkiä nyt loppuvat -paniikin, mutta se on sitä yrittäjän arkea, joten tunteeseen täytyy tottua.)

Laiskuus on kuitenkin erinomainen voimavara ihmiselle. Välillä pitää palauttaa mieleensä omat prioriteettinsä (eli laiskottelun tärkeyden), jotta osaa tehdä oikeita valintoja silloin, kun esimerkiksi liiallinen kunnianhimo yrittää vaientaa laiskuuden kaipuun ihmisen sielussa.

Ai niin, laiskuuteen kuuluu myös asioiden lykkääminen. Hesarin jutussa Leinonen kertoo, miten hän oli kulkenut kolme vuotta rikkinäisessä talvitakissa, koska ei ollut vain jaksanut käydä ostamassa uutta. Mä niin fiilaan tätä. Monia asioita ei kannata lykätä (kuten hammaslääkäriin menemistä tai jälkiehkäisypillerin ottamista), mutta sitten on lukuisia asioita, joiden lykkääminen on aivan fiksua, suorastaan aliarvostettua.

No niin, nyt aion kuunnella vähän Muistojen bulevardia ja makoilla Tikin kanssa sängyllä. Alppu nukkuu päikkäreitä ja minä aion lööbata!

 

Milloin laiskuudesta on ollut teille etua?

 

Lue myös:

Olet se, kenen kanssa vietät aikaa

Menoni ovat 1600 euroa kuussa

Lopetin kohteilaisuusshoppailun

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

 

Pages