Ladataan...
Juliaihminen

Kirjoitin viime maanantaina siitä, miten Ylen toimittaja Heidi Sullström kysyi minulta kriittisen kysymyksen nykyajan rahapuheesta. Aiheesta virisi blogiin mielestäni hyvä keskustelu, jota lopuksi ehkä ennemminkin vain seurasin kuin enää kommentoin, mutta kaikki kommentit olivat erinomaisia. 

Nyt Sullströmin juttu on julkaistu, ja se kertoo siitä, miten naiset ovat alkaneet sijoittaa enemmän tai ainakin kiinnostuneet aiheesta. Tähän mennessä epäsuhta on ollut ilmeinen: jutun mukaan naiset omistavat alle viidenneksen kaikista kotitalouksien omistamista osakkeista. Tehdessäni omaa kirjaani, törmäsin tutkimuksiin joiden mukaan naiset käyttävät enemmän rahaa perheeseen, kun taas miehet sijoittavat niitä omissa nimissään. Tämä ei ole tasa-arvoista.

Olen siis aidosti ilahtunut tästä ilmiöstä, että naiset ovat alkaneet kiinnostua pörssistä. Tällä voi olla kauaskantoisia tasa-arvoseurauksia. Luin esimerkiksi viimeisimmästä Arvopaperista aika pahalta kuulostavan uhkakuvan siitä, miten vuonna 2016 syntyvän ihmisen eläkekertymien käy. Jutun kaikki haastateltavat kehottivat ihmisiä sijoittamaan itselleen ainakin jonkinlaista ekstraeläkettä, vaikka noin yleisesti eläkejärjestelmään uskottiinkin. 

Ja vaikka nyt ei olisi puhe eläkkeestä (monia ihmisiä varmasti kammoksuttaa tai vähintäänkin pitkästyttää ajatus eläkkeestä), niin kyllä sitä ihan vaikka kymmenen vuoden päähänkin voi olla oikein fiksu säästää ja sijoittaa rahejansa. Koska sitä mä ennen kaikkea ajattelen sijoittamisen olevan: säästämistä. En niinkään kikkailua pörssissä tai ostamista ja myymistä, vaan ihan sellaista automatisoitua "ostan sitä ja sitä rahastoa kuussa 100 eurolla" -säästämistä, johon ei tarvitse kiinnittää arjessa juurikaan huomiota.

Yle loi myös hyvän korkoa korolle -laskurin, josta saa helposti pontta omille pienillekin säästöpyrkimyksille.

No, uusi IPCC-raportti tul juuri, ja ei kyllä näytä hyvältä. Tulee vähän sellainen fiilis, että kannattaako tässä sijoittaa eläkkeitä varten, kun tulevaisuus näyttää siltä, että tässä mennään jyrkänteeltä alas seuraavan sadan vuoden kuluessa.

Pessimismiin ei kuitenkaan kannata täysin vaipua, vaan laittaa raha sinne, missä se voi auttaa ehkäisemään ilmastonmuutosta. Yksi fanittamani mujer, Ilmarisen vastuullisen sijoittamiseen perehtynyt senioranalyytikko Tiina Landau (kannattaa seurata Twitterissä) linkkasi juuri erinomaisen sivun Climetricsin, joka pisteyttää rahastoja ilmastovaikutusten perusteella. Siellä huomioidaan mys rahastojen hallinnointi eikä pelkästään omistuksia. Tuolla on siis erinomainen listaus kaikenmoisia hyviä rahastoja, joihin voisi alkaa tuuppaa omaa rahaa ja saada tuottoa.

Menin heti tsekkailemaan, mitä niistä löytyy esim Nordnetistä (kaikkea ei todellakaan ole tarjolla), ja löysin ihan muutamia kiinnostavia. Hassu juttu muuten: Jotkut Climetricsin viiden lehden reitaut rahastot saivat Morningstarilta vain yhden vastuumaapallon. Nämä eivät ole mitenkään erityisen simppeleitä hommia, ja pitää jaksaa vähän kaivella, jotta voi muoostaa käsityksen siitä, mikä olisi oikeasti hyvä rahasto. 

Mutta mitä tuottoihin tulee, niin 90 prosenttia 2200 akateemisesta tutkimuksesta viittaa siihen, että hyvä ESG-reittaus vaikuttaa vähintään neutraalisti tai jopa positiivisesti tuottoihin. Eli tuotoista ei tarvitse luopua, vaikka haluaisikin sijoittaa ilmastoystävällsiesti.

Jos et vielä sijoita, mutta rahaa saattaisi olla ylimääräistä, niin tämä Ylen juttu kertoo kivasti ja simppelisti homman perusteet. Ja jos juuri nyt rahatilanne ei anna myöten, niin sitä ehtii hyvin myöhemminkin. Elämä on pitkä.

Pakko mainostaa jo nyt: olen tekemässä Ylelle raha-aiheista podcastia, joka näillä näkymin alkaa tämän kuun lopussa. Wuhuu! Sijoittamisesta, ja erityisesti vastuullisesta sijoittamisesta tullaan puhumaan varmasti.

 

Sijoitatko? Miksi tai miksi et?

 

Kuvat: Raha-aiheisia postauksia on aina aivan jäätävän vaikea kuvittaa, mutta hah hah, olen ratkaissut tämän tunkemalla oman kirjan kanttani näihin postauksiin. Kirjassa on myös listaukset siitä, miten löytää vastuullisia rahastoja ja osakkeita sijoituskohteiksi.

 

Lue myös:

Vastuullisen sijoittamisen perushommia

Tämä on säästösuunnitelmani eläkettä varten (lol!)

Eläkeläinen, katse pois omasta navasta

Korkoa korolle tuonee puoli miljoonaa (tai enemmän!)

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 
 

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Olen antanut viime viikkoina paljon haastatteluja liittyen vasta julkaistuun Kaikki rahasta -kirjaani. Minulla oli yksi erityisen antoisa haastatteluhetki viime viikolla, kun Ylen toimittaja Heidi Sullström haastatteli minua erääseen juttuun (linkkaan jutun, kun se julkaistaan). 

Kriittinen uutistoimittaja kysyi, että onko tämä uudenlainen "ota raha-asiat haltuun" -puhe vain jatkumoa tälle vallalla olevalle trendille, jossa ihmisen, etenkin naisen, täytyy olla kontrollissa kaikesta elämässään: syömisestä (tarkat ruokavaliot), liikkumisesta (tarkat treeniohjelmat), sisustuksesta (tiukka konmaritus) ja ajankäytöstä sekä tehokkuudestaan (bullet journalit ym.). Nyt pitää sitten vielä seurata ja hallita tarkkaan, miten kuluttaa ja miten säästää.

Tämä kysymys pysäytti. Siihenhän tämän hetken self help paljolti tähtää: että ihmiset voisivat optimoida ja suunnitella elämäänsä viimeiseen pisaraan myöten. Enkä itse usko, että a) elämästä voi oikeasti olla loppuun saakka  kontrollissa, sillä aina kaikenlaista voi sattua milloin vain - elämä on arvaamatonta ja b) kaiken kontrollointi ja löysien pois kuoriminen ei tee ainakaan itsestäni ollenkaan onnellista. Päinvastoin, tällöin elämä muuttuu sarjaksi suorituksia, joista täytyy selvitä. 

En halua olla viemässä eteenpäin tällaista kulttuuria, jossa ei koskaan saa elää niin kuin pellossa. Koska itse elän aika usein juurikin keskellä sitä peltoa.

Mietin asiaa hetken ja tulin siihen tulokseen, että itse on ajattele säästöpuheita kontrollointivaatimuksina. Päinvastoin, ennemminkin mietin, että kun on nähnyt sen vaivan, että tsekkaa taloutensa kuntoon, ei tarvitse enää miettiä jokaista ostosta.

Lyhykäisyydessään kirjan voisi tiivistää seuraavaan ajatukseen: Kun jaksaa yhden kerran tutkailla tiliään ja hahmottaa, paljonko oikeasti olisi suhteellisen vaivattomasti varaa laittaa säästöön, automatisoi tämän summan siirtyväksi toiselle tilille palkkapäivänä (ja sieltä mielellään johonkin hyviin rahastoihin, hehee) niin sitten loppukuun voi elää kuin pellossa. Itseltäni menee 200 euroa jokaisen kuun 15. päivä arvo-osuustilille ja sieltä kolmeen rahastoon, ja sen jälkeen saan luvan käyttää sen, minkä tilille jää. 

Toki jos tili näyttää siltä, että pian mennään miinukselle, niin sitten täytyy sniiduilla hetken aikaa ennen palkkaa. Mutta ei mulle käy koskaan niin, sillä olen huomannut, että tuo 200 euroa on sellainen summa, jonka poissaolo ei vaikuta arkeeni mitenkään.

Ja kuten sanottua, on upeaa, että saa palkkaa sen verran, että pystyy pitämään tällaista huoletonta elintasoa. (Lukekaa uusimmasta Trendistä juttu, jossa on haastateltu itseni lisäksi erästä sairauskierteeseen joutunutta naista, joka joutuu laskemaan joka pennin. Se kuvastaa tosi hyvin sitä, mikä on tällaisen etuoikeutetun elämän vastapuoli - eikä kyseinen nainen ole tehnhyt itse mitään ansaitakseen tilanteensa.)

Sitten mietin myös sellaista, että onko se sitten loppujen lopuksi suurta kontrollointia, etten ihan osta tätä nykyistä ajatusta siitä, että koko ajan pitää kuluttaa ja että ostaminen on sellaista "vapaaata" ja "itsenäisen elämästään nauttivan naisen" elämää. 

Ylipäänsä tuntuu, että jokaisessa haastattelussa minulta on kysytty, että "mistä olet joutunut luopumaan, kun olet säästänyt". On hirveän vaikea selittää, että en oikeastaan mistään. Sitä ei uskota. Koska kyllähän se nyt on luopumista, jos ei osta koko ajan uusia vaatteita tai matkusta neljää kertaa vuodessa ulkomaille.

En ole missään nimessä mikään jeesus näissä kulutustottumuksissani, vaan suurin motiivi näille säästöilleni on hyvin usein yksinkertaisesti laiskuus. Mielestäni on hirveän vaivalloista mennä pyörimään jonnekin kauppoihin tai vertailla netissä jotain lentoja. Sehän on aivan helvetillistä! Mutta välillä totta kai haluan sen lomamatkan tai uuden talvitakin, ja silloin näen sen vaivan ja ylitän laiskuuteni. Kuitenkin ajattelen, että olen hieman vapaampi, kun ei ole pakko ansaita x määrää enempää euroja, jotta saisin pidettyä nykyistä korkeampaa elintasoa yllä.

Okei, joskus tekisi mieli ajaa joku matka taksilla mieluummin kuin mennä bussilla, jolloin ikään kuin luovun tunteesta, joka syntyy istuessa mukavilla nahkapenkeillä. Mutta tällöin ostan tällä luopumisella ja itseni kontrolloimisella turvallisuutta ja vapautta. Olenkin sanonut monissa haastatteluissa, että stressaan monista asioista elämässäni, ja siksi on valtavan ihanaa, että rahasta ei tarvitse stressata. Kun tilillä on rahaa, tunnen selustani turvalliseksi. 

Ja edelleen, tietenkin kulutan koko ajan, en ole mikään metsien Nuuskamuikkunen. Teen vain kuluttamiseni melko tietoisesti. Olen päättänyt, että saan syödä ulkona ja käydä kahvilla niin paljon kuin haluan, mutta en osta uutta iPhonea, vaikka vanhani on täysin risa. Minulle toimii tällaiset säännöt, muille taas ihan erilaiset. Olen yhtä lailla osa tätä kapitalistista maailmanjärjestystä, ja mainostan itsekin täällä blogissa milloin mitäkin (toki vain sellaisia juttuja, joita itse valitsen laittaa rahojani). 

Mutta palatekseni ensimmäiseen kysymykseen. On totta, että tässä rahapuheessani on jonkinlaisia piirteitä siitä, että ihminen voisi vaikuttaa elämässään kaikkeen ja kontrolloida omaa elinympäristöään - eikä tällainen puhe ole täysin ongelmatonta. Mutta tarkoitukseni ei kuitenkaan ole syyllistää muita tai sanoa, että tee näin. Ennemminkin ajattelin tuoda vain ikään kuin vaihtoehtoista katsontatapaa maailmaan ja kuluttamiseen. 

 

 

 

 

Lue myös: 

Näin säästin 10 000 euroa vuodessa

Paras säästövinkkini

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Minua pyydettiin avaamaan Kaikki rahasta -kirjan sisältöä blogissa, joten täältä tulee vanha kunnon kirjaesittely.

Vaikka kirjan alaotsikko on "Näin säästin kymppitonnin vuodessa", kirja ei keskity pelkästään säästämiseen. Sen sijaan se kertoo siitä, miten monenlaisilla tavoilla voi saada rahaa säästöön niin, että tilille jää aiempaa enemmän rahaa, kun sitä osaa käyttää oikein. Ihan vain jo pelkkä tieto yleensä säästää rahaa: miten luottokortit toimivat, millainen asuntolainan maksutapa olisi itselleen sopiva ja miten sitä jäljelle jäävää rahaa kannattaa sijoittaa niin, että saa lisää rahaa elämäänsä. 

Toisaalta kirjassa paneudutaan seikkaperäisesti myös siihen, miten omasta palkkakehityksestään voi pitää huolta pitkin uraa ja miten kannattaa valmistautua palkkaneuvotteluihin. Minua kiinnosti valtavasti myös parisuhde ja rahat: vaikka Suomi on suht tasaveroinen maa, niin useissa suhteissa raha-asiat hoidetaan yllättävän konservatiivisella tavalla, eivätkä naiset aina hyödy tästä – joskus toki hyötyvät.

Summa summarum: asiat kietoutuvat sen ympärille, miten rahaa jää lyhyellä ja pitkällä aikavälillä enemmän käteen, vaikkei sitä suoranaisesti säästämällä säästäisi.

Kirjassa on paljon tietoa ja erilaisia asiantuntijahaastatteluja, mutta koska raha-asiat esitetään mielestäni usein melko puisevasti, pyrin tuomaan tekstiin kepeyttä, huumoria ja paljon vertaistukea, jotka toimivat usein myös hyvinä esimerkkeinä. Niinpä aloitan monet luvut omilla kokemuksillani kyseisestä aiheesta. Kerron, miten itse olen tehnyt, tosin en väitä, että muiden kannattaisi tehdä samalla tavalla kuin minä teen. 

Kuten aiemmin täällä on keskusteltu, niin kirja on tietyllä tapaa melko keskiluokkainen. Ylivelkaantumisesta ja erilaisten tukien hakemisesta puhutaan, mutta ennen kaikkea kohderyhmäksi muodostui sellainen perus pulliainen, joka opiskelee tai jolla on jo työpaikka. Suomen yleisin palkkahan on 2500 euroa kuussa, jos tienaa sitä enemmän, tienaa enemmän kuin suuri osa suomalaisista. 

En tiedä miksi keskiluokkaisuutta pidetään niin suurena kirosanana, kun Suomessa keskiluokka on kuitenkin niin suuri. Tietenkin pyrin esimerkiksi muiden kommenttien avulla tuomaan esiin myös pieni- ja suurituloisten ihmisten arkea, mutta mitään sellaisia "tässä kolme halpaa perusruokaa" -vinkkejä ei kirjasta löydy ja toisaalta siellä ei myöskään neuvota, millainen salkku kannattaa rakentaa, jos käteistä on tilillä 200 000 euroa.

Yritin saada kirjaan samanlaista sävyä kuin tämän blogin postauksissa ja kommenteissa on: ymmärtäväistä muttei lässyttävää, älykästä muttei kuitenkaan besserwisseröintiä ja paremmin tietämistä.

Toivottavasti onnistuin tässä!

Oli myös siistiä haastatella ihailemiani julkkiksia kirjaa varten. Mietin, keiden vastauksia haluaisin kuulla, ja sitten soittelin ihmisille tai tapasin heitä. Suomessa toimittajana on melko helppo saada ihan kuka vain vastaamaan, jos kysymyksen perustelee tarpeeksi hyvin. Tästä syystä kirjasta löytyy esimerkiksi Erkki Liikasen asuntolainamuisteloa (liikuttava lapsuudenkuvaus!), Rosa Meriläisen hyviä ja huonoja kokemuksia rahan hoitamisesta parisuhteessa sekä Vappu Pimiän puskurirahaston määrä.

Sijoituslukuun halusin satsata paljon, ja yritin tehdä siitä mahdollisimman simppelin ja helpon, jotta kenellekään ei jäisi sen luettuaan epäselväksi, miten ihminen voi alkaa sijoittaa rahojaan, ja miten rahastot, osakkeet tai sijoitusasunnot toimivat. Kiitos tämän blogin, innostuin erityisesti tutkimaan ja penkomaan vastuullista sijoittamista. Tiivistin siitäkin selkeät listaukset helpottamaan sijoituspäätösten tekemistä.

Sijoitusluvusta karsittiin paljon kamaa myös pois, ja veikkaan, että hyödynnän sitä vielä erikseen täällä blogissa postauksissa. 

Ennen kaikkea kirjan pointti on motivoida ihmistä ottamaan omat raha-asiansa täysin hanskaan. Minulle raha-asioiden hoiteleminen on jo vuosia ollut suorastaan nautinto. Tykkään (omituisen) paljon seurata tililtä, kun asuntolaina(t) vähenevät kuukausittain ja sijoitukset nousevat. Siitä tulee sellainen olo, että ainakin tämä asia on elämässä kunnossa, vaikka moni muu homma olisikin sekaisin tai kaaoksessa.

Usein nimittäin tiedon ja motivaation avulla rahan käsittelemisestä tuleekin helppoa ja sillä saa itseluottamusta myös muihin elämän osa-alueisiin. 

Tässä mainospuhetta kerrakseen! Ostakaa, lainatkaa kirjastosta tai lukekaa BookBeatista tai Storytellistä!

 

Saa kysyä mitä vain kirjasta tai kirjoittamisesta! 

 

Kuvat: Olen saanut sellaisen käsityksen, että kuva kirjasta muuttuu kauniimmaksi, jos siinä on vähän rehuja.

 

Lue myös:

Näin kirjoitusprosessi eteni

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Oh! Puoli vuotta sitten kerroin teille, että olen kirjoittamassa kirhaa rahasta, ja nyt tuo kirja on ihan konkreettisesti kädessäni. Tuntuu aivan friikiltä hommalta, sillä tietokirjan kirjoittaminen on aika monen toimittajan suuri haave. Nyt se on toteutunut, ja se tuntuu samaan aikaan aivan mahtavalta ja toisaalta (pakko myöntää) jotenkin aika pelottavalta. 

Olen kirjoittanut varmaan tuhansia, ellen kymmeniä tuhansia lehtijuttuja sanoma-, aikakaus- ja nettilehtiin, mutta niiden hyvä puoli on ollut se, että ne luetaan kerran ja sitten seuraavana päivänä tai seuraavassa numerossa on jo seuraavat jutut. Näin yhtä juttua kohden ei tule niin kovin suuria paineita. Sen kun vain vääntää homman kasaan. Mutta kirja! Siinä on aivan eri hommat kyseessä. 

Ajattelinkin kertoa tässä postauksessa noin suurinpiirtein, että miten tämä kyseinen kirja on syntynyt.

Päätös kirjan tekemisestä syntyi noin vuosi sitten. Blogini rahahorinoista tehtiin juttu Helsingin Sanomien Torstai-sivuille (18.8.2017), ja samana aamuna Gummeruksen tietokirjojen kustannuspäällikkö Susanna Messo laittoi viestiä ja kysyi, tulisinko käymään. Minä menin, ja hän pyysi, että kirjoittaisin tietokirjan rahan käyttämisestä. Sellaiselle olisi kuulemma nyt vahvasti kysyntää.

"Tee sisällysluettelo ja lähetä se minulle maanantaiksi."

Pyysin Mirjan, Raisan ja Mariannan meille ideoimaan makaronilaatikkopalkalla kirjan lukujen aiheet, sellaiset, jotka kiinnostavat meitä, eli kolmekymppisiä naisia. Ja ehkä vähän muitakin ihmisiä. Lopulta kirjan 12 luvun yläotsikot syntyivät aika helposti. Meitä kaikkia kiinnosti säästäminen, se miten asunto ostetaan, se miten rahat kannattaisi jakaa parisuhteessa, miten sijoitetaan rahaa vastuuasiat muistaen ja myös, millaisia ongelmia raha ihmisille aiheuttaa. 

Lähetin synopsiksen Susannalle ja hän sanoi, että kirjoita ensimmäiset 60 sivua ja palauta ne marraskuuhun mennessä. Irtisanouduin työstäni, aloin tehdä free-toimittajan hommia ja siinä samalla kirjaa. Loin kirjan luvuista oman Trello-kansion ja listasin, minkä alan asiantuntijoita tarvitsen, ja mistä löytyvät Suomen parhaimmat. Ja niitä riitti! Tarvitsin tyyppejä kertomaan veroista, eläkkeestä, avioehdosta ja asuntolainoista. Tarvitsin myös sosiologeja, kulutustutkijoita ja käyttäytymistaloustieteilijöitä kertomaan, miksi me haluamme kuluttaa niin kuin kulutamme, ja miksi säästäminen on ihan oikeasti aivan saatanallisen vaikeaa. Tarvitsin professoreita, pankin ekonomisteja, virastojen asiantuntijoita.

Ennen kaikkea tarvitsin myös ison joukon tavallisia ihmisiä, naisia, jotka kertovat avoimesti ja rehellisesti oman talouden onnistumisista ja kipukohdista. Loin Facebook-ryhmän, jonka keskustelu oli niin kiinnostavaa, että sieltä olisi saanut kymmenen kirjaa niillä matskuilla. Tällä taklasin sen ongelman, että tekisin kirjan vain omista lähtökohdistani. Lisäksi bongasin tämän blogin kautta esimerkiksi aivan ihana Marian, joka oli selvinnyt 20 000 euron pikavippikierteestä (sen haastattelun muistan ikuisesti!).

Vanhana aikkaritoimittajana halusin kirjaan myös pikkuisen tirkistelyä, ja oikeastaan pointata sen, että aivan kaikki aina Kristiina Halkolasta Erkki Liikaseen ja Linda Liukkaasta Antti Holmaan joutuvat miettimään raha-asioita arjessaan.

Kirjoitin kiukulla ensimmäiset kolme lukua, ja lähetin ne Susannalle. Hyvältä näyttää! hän vastasi, ja niinpä me kirjoitettiin kustannussopimus! Tässä vaiheessa alettiin pallotella kirjan nimeä. Minulla oli ainakin kymmenen ideaa, ja alun perin nimen oli tarkoitus olla ihan jotain muuta, mutta lopulta tämä näytti kannessa parhaalta. Kustantaja halusi tuon lisäyksen "näin säästin kymppitonnin vuodessa", vaikka mä pelkäsin, että se kuulostaa kauhealta lesoilulta. Mutta pelkkä Kaikki rahasta ei kyllä ole hirveän myyvä, sen jopa minä ymmärrän. Sitä paitsi ihmiset olisivat saattaneet sekoittaa sen Jaarli Tulimeren kirjaan. (Hahahaha, olen nauranut tälle aika paljon. Bongasin Jaarlin kirjan oikeasti vasta tänä syksynä ja oli aikamoinen shokki, että kirjallani olikin jo olemassa tällainen kaima.)

Kustannussopimuksen saatuani hain erinäisiä apurahoja, ja sain niistä vain yhden: Kordellinin säätiöltä 4000 euroa (verotonta!) apurahaa. Tämä oli ihana yllätys, koska tietokirjan kirjoittaminen ei nyt suoranaisesti lyö leiville. 

Ja sitten vain kirjoitin. Haastattelin ja kirjoitin ja haastattelin ja kirjoitin. Olin koko ajan vähän jäljessä deadlinestä, ja paniikki oli läsnä esimerkiksi joululoman 2017. Miten minä ikinä ehdin, mietin, mutta sitten raivasin koko tammi- ja helmikuun kalenterista vapaaksi muilta töiltä ja tein vain kirjaa. Ensimmäinen käsikirjoitus valmistui helmikuun lopulla. Miten helpottavaa oli lähettää se!

Tämän jälkeen palloteltiin kannen kanssa aika pitkään. Ideoita oli monenlaisia, ja kierrätin ne kaikki aina mun visuaalisesti lahjakkaimpien ystävien silmien edessä (kuten vaikka eräänkin Visual Diary -blogin pitäjällä). Lopputuloksesta tuli mielestäni upea.

Heh, työt eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Sain kustannustoimittajakseni tarkan, älykkään ja superpätevän Salla Seurin, joka laittoi kirjan uuteen uskoon. Lukujärjestystä muutettiin, kymmeniä sivuja deletoitiin pois (minulla on nyt esimerkiksi vakuutuksista ainakin kymmenen sivua tekstiä pöytälaatikossa, jos joku joskus haluaa tietää niistä jotain). Salla poisti myös lukuisia disclamereita kirjasta, koska ei kukaan jaksa lukea joka ikisestä kohdasta, että "tämä ei välttämättä ole mahdollista jokaiselle", "tällainen vaatii henkisiä voimavaroja", "blaa blaa blaa". 

Toisella kierroksella kieltä muokattiin paremmaksi. Mun pahimmat ylilyönnit ja toistot hiottiin pois, ja liian ronskia kielenkäyttöä hieman siistittiin. Ja kolmannella samaten.

Kesäkuun lopulla kirja meni taittajalle, ja elokuun alussa sain sen takaisin. Oikoluin kirjan taitettuna viimeisen kerran, napsin toistoja pois, lisäilin viimeisimpiä kiinnostavia lukemiani tutkimuksiani, tsekkasin kirjan graafeja ja lähetin sen takaisin.

Ja sitten kirja lähti painoon. Huh! Viime torstaina menin käymään Gummeruksella puhumassa kirjan mediastrategiasta viestintäpäällikkö Eeva Herrainsillan kanssa, ja siellä sitten näin tuon kirjan ensimmäistä kertaa. Tunne oli niin omituinen. Tässä ne sanat nyt sitten ovat paperilla, ihan oikean näköisenä kirjana. Sairasta, niin sairasta!!!!!

Tällä viikolla kirja tulee kauppoihin ja kirjastoihin, toisin sanoen se alkaa elää omaa elämäänsä, poissa minun käsistäni. Nyt voin enää sanoa vain sen, että menkää ja lukekaa se! Olisi huippua kuulla, mitä mieltä olette kirjasta! 

 

Kuvat: Alppu keinui vieressä, kun Tiki otti minusta tyylikkäitä posekuvia

 

Lue myös:

Kuusi syytä siihen, että olen alkanut puhua rahasta ääneen

Kirjoitin kirjan rahasta

 

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kaupallinen yhteistyö: OPn sijoittajakoulu

Minua pyydettiin kesäkuussa Osuuspankin Sijoittajakouluun puhumaan lempiaiheestani, vastuullisesta sijoittamisesta. Olen ehtinyt kirjoittaa tänne blogiin aiheesta vasta pari postausta, vaikka siitä on paljon ammennettavaa. Niinpä ilahduin, kun pääsin juttelemaan sijoittamisen vastuullisuudesta podcast-jakson verran OPn ESG-yksikköpäällikkö Elina Rinnan sekä piensijoittaja ja OPn toimituspäällikkö Tuomas Rajalan kanssa. (Aion toki kirjoittaa aiheesta blogiinkin vielä lisää.)

Kuuntelin nyt jälkikäteen tuon vastuullisen sijoittamisen jakson. Yleensä minua nolottaa kuunnella omia jorinoitani, mutta nyt olen kerrankin ihan tyytyväinen sanomisiini. Tätä helpotti se, että Elina Rinta oli hyvin perillä vastuullisuusasioita. 

OPn tyypit kysyivät jälkikäteen, haluaisinko vinkkaa Sijoittajakoulun jaksoista eteenpäin. Olen nyt kuunnellut ne kaikki podcasteina (osa jaksoista on myös YouTube-videoina), ja voin suositella ihmisiä kuuntelemaan tai katsomaan nuo. Jaksoissa käydään aika kivasti läpi sijoittamisen perushommia. Niitä houstaa Tuomaksen lisäksi Ida-Liina Huurtela, jonka innostus sijoittamista ja raha-asioita kohtaan välittyy erinomaisesti.

Kaikki jaksot listataan täällä, ja niistä omat suosikkini olivat seuraavat (oman jaksoni lisäksi, tietenkin):

ETF-rahastot

Minulla meni pitkään ennen kuin tajusin kunnolla, mitä ETF-rahastot ovat ja miten ne eroavat muista osakerahastoista. Tässä jaksossa kerrotaan ETF-sijoittamisen plussat ja miinukset, ja sivutaan myös paljon puhuttuja Smart Beta -rahastoja. Nykyään kuukausisäästän itse yhden indeksirahaston lisäksi kahteen vastuulliseen ETF-rahastoon.

Tunnusluvut tutuiksi

Ostin itse ensimmiäset osakkeeni niin, etten tiennyt hölkäsen pöläystä yritysten tunnusluvuista. P/E, osinkosuhde, ROI, ketä kiinnostaa? Mielestäni tämä oli ihan ok strategia, koska en olisi koskaan uskaltanut ostaa ensimmäistäkään osaketta, mikäli olisi pitänyt tietää kaikesta kaikki ja osata tehdä vielä analyysiä perään. Ostin vakavaraista yhtiötä, Konetta, ja nuo osakkeet ovat maksaneet minulle hyvää osinkoa aina siitä lähtien, eikä kurssikaan ole kovasti heilunut (taitaa olla nyt plussalla). Ensimmäinen osakeostos toimi porttiteorian tavoin: kiinnostuin aiheesta ja aloin ottaa selvää, mistä näissä hommissa on kyse. Nykyään minulla on kuuden eri yrityksen osaketta, ja joka kerta kun olen ostanut uutta, olen opiskellut yhden uuden tunnusluvun. 

Tässä jaksossa avataan tärkeimpiä tunnuslukuja, ja se kannattaa oikeastaan katsoa videoversiona, sillä kuunneltuna nuo tunnuslukujen selitykset menevät liian nopeasti ohi. Videolla ne on vielä avattu tekstin muodossa selvästi, mikä auttaa hahmottamaan, mistä on kyse.

Voittojen kotiuttaminen ja sijoitusten verotus

Tämä on vähän hassua, mutta en ole vielä koskaan myynyt mitään sijoituksiani. Olen kunnon hordaaja, eli osta ja unohda -muija. Lempisijoittajani, Merja Mähkä, onneksi puhuu jaksossa siitä, miten sijoituksia ei välttämättä kannatakaan myydä. Jos joku on hyvä, niin turha siitä on luopua. No, okei, itselläni on esimerkiksi aika suurella miinuksella olevia Pihlajalinnan osakkeita tällä hetkellä salkussani. Niiden myymistä voisin harkita, mutta vielä haluan katsoa, mihin tämä sotesekoilu menee, enkä siksi myy vielä. (Pihlajalinnalla on myös mallikkaasti oma verojalanjälkensä esillä, pidän tätä siis vastuullisena yrityksenä.) Tappiot voi sitten vähentää verotuksesta, Merja selittää aisaa selkeämmin jaksossa.

Nämä ovat jaksosuositukseni ovat ehkä vähän edistyneemmille sijoittajille. Voi myös kuunnella koko sarjan läpi, siellä esiintyy myös toinen ihailemani sijoittaja, Lilyssäkin nykyään bloggaava Jasmin Hamid.

On kyllä hauskaa, miten pienet sijoituspiirit ovat. Olen tavannut Jasminia ja Merjaa kuluneen vuoden aikana monissa tapahtumissa, ja myös haastatellut heitä muun muassa pian julkaistavaan rahakirjaani.

Okei, mun puhelin näyttää siltä kuin 2-vuotiaani olisi katsonut sillä vähän liian innokkaasti Ryhmä Hauta. Todellisuus on kuitenkin se, että olen ihan itse rikkonut näyttöni!

Kuuntele tai katso OPn sijoittajakoulua YouTubesta tai Soundcloudista.

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Pages