Kahvivallankumouksen peruskirja (Leppänen & Salomaa: Kahvivallankumous, LIKE 2018)

Kahjona kahviin

Tämän syksyn keskeisin kirjallinen tuotos kotimaisissa kahvipiireissä on kiistatta Petri Leppäsen ja Lari Salomaan yhdessä kirjoittama Kahvivallankumous. Se kertoo brasilalaisen Fazenda Ambiental Fortaleza-kahvitilan ja sitä pyörittävän Crocen perheen tarinan kautta maailman kahvinviljelyn ja -markkinoiden kipukohdista ja toisaalta siitä, miten "totaalinen laatu" voi olla vastaus niin eettisiin, ekologisiin kuin kuppiin päätyvän juoman makua koskeviin haasteisiin. Kirjan tyyli vie lukijan mukaansa ja viihdyttää. Lukiessa ei syntynyt sellaista "luen tietokirjaa omaksuakseni tietoja"-fiilistä, vaan tarinan avulla saatiin nostettua hienosti esiin myös tietopuolisia asioita.

En aio mennä yksityiskohtiin Felipe Crocen ja hänen isänsä Marcos Crocen sekä äitinsä Silvia Barretton tarinassa. Tässä kohtaa riittänee sanoa, että Felipe oppi erikoiskahvin ystäväksi opiskeluaikoinaan Yhdysvalloissa ja palasi Brasiliaan kahvitilalle. Kahvin viljeleminen luomuna perustui ensin Silvian vaatimukseen, mutta pian huomattiin että pitkällä tähtäimellä tämä tapa palvelee yhtälön kaikkia osapuolia. Felipe taas toi tilan toimintaan mukaan lopputuotetta koskevan laatuajattelun. Maailman kahvinviljelijät eivät nimittäin perinteisesti ole aina ollenkaan kärryillä siitä, mihin heidän tuotettaan käytetään ja millaisia ominaisuuksia sillä tulisi olla.

Kahvinjuojia koskeva iso ongelma on se, että ilmastonmuutoksen edetessä kahvin viljelysala pienenee. Toisaalta kahvin kulutus kasvaa jatkuvasti. Suuren volyymin viljely vastaa tähän tehotuotannolla, joka tietenkin lisää satoa lyhyellä tähtäimellä, mutta köyhdyttää maaperää. Useiden ennusteiden mukaan kahvi on sukupuuton partaalla vuoteen 2080 mennessä. Lisäksi meillä on eettinen kysymys siitä, miten kahvinviljelijät saavat globaalin halpuutuskampanjan edessä toimintansa kannattamaan. Maailmanmarkkinahinta kävi joitakin aikoja sitten alle dollarin paunaa kohden. Siihen hintaan ei viljellä yhtään mitään. Missään. Troopiikin kahvinviljelijöiden kannattavuusongelmat ovat monessa mielessä hyvin samankaltaisia kuin vaikka suomalaisten maitotilallisten. Kirja nostaa esille myös nämä ongelmat. Erilaisilla sertifikaateilla päästään jonkinlaiseen tulokseen ja saadaan vietyä ison volyymin kahvikauppaa reilumpaan suuntaan, mutta Leppänen ja Salomaa kysyvät, eikö olisi parempi pyrkiä täyteen läpinäkyvyyteen kahvikaupan suhteen? Muutamat isotkin paahtimot ovat alkaneet vastata tähän haasteeseen puhumalla sekä kestävyydestä että reiluudesta ja jopa aloittamalla ohjelmia, joiden tavoitteena on kaiken myytävän kahvin jäljitettävyys. Tämä on hyvä kehityssuunta.

Kuitenkaan lähtökohtaisesti täkäläiset kuluttajat ovat tuskin valmiita maksamaan kahvista enempää saamatta lisävastinetta rahoilleen. Kahvivallankumous-kirjan kantava ajatus on se, että se lisävastine on laatu. Viljelijäiltä ostetaan laadukasta raakakahvia reilusti maailmanmarkkintahintaa korkeammilla hinnoilla. Toki hinta kallistuu myös kuluttajan päädyssä, mutta olisiko meidän mahdollista juoda vähemmän mutta laadukkaampaa kahvia? Yksi säästökohde on viemärikahvista eroon hankkiutuminen. Kahvia saatetaan keittää uusi pannullinen varmuuden vuoksi, jos joku vaikka haluaisi vielä puolikkaan santsikupin. Ja loppu päätyy viemäriin.

Leppäsen ja Salomaan (sekä Crocen perheen) sanoma on totaalinen laatu: Juodaan laadukkaampaa ja kestävämmin viljeltyä kahvia, ollaan valmiit maksamaan siitä enemmän. Kyynikko voisi tietysti todeta, että toisella tekijöistä on oma lehmä ojassa. Lari Salomaa on laatukahvipaahtaja Johan&Nyströmin Suomen maajohtaja. Totta kai hän kannustaa siirtymään tämänkaltaiseen kahviin. Kirjan argumentaatio kuitenkin seisoo mielestäni vahvasti tosiasioiden päällä. Niin vahvasti, että soisin kahvivallankumouksen olevan muutakin kuin kirjan nimi. Jotakin sellaista, mikä lopulta muuttaa myös isojen paahtimoiden toimintatapoja tai kasvattaa pienten ja nimenomaan eettisesti kauppaa käyvien paahtimoiden markkinaosuutta. Tämä onnistuu vain tietoa lisäämällä. Tiedon lisääminen taas onnistuu helpoimmin nimenomaan tarinoiden kautta. Siksi pidän Kahvivallankumous-kirjaa äärimmäisen onnistuneena ja toivon sen löytävän tiensä mahdollisimman monen ihmisen lukemaksi.

Viva la rivoluzione! Viva caffè!

Kaupallinen yhteistyö: Kirjan arvostelukappale on saatu Like kustannukselta. Jotkut lukemisen ja arvion kirjoittamisen aikana nautitut kahvit on niin ikään saatu paahtimoilta arviointia varten.

Kommentit

Jussi (Ei varmistettu)

Hyvä postaus.
Muitelin (saatan muistaa väärin), että J&N oli kauan sitten mukana ohjaamassa Brasiliassa tuolla tilalla kasvatusta oikeaan suuntaan, nimenomaan FAF:ia. Ja jo silloin oli tarkoitus laajentaa muille tiloille tätä samaa.
Joskus taannoin vuosia sitten, kun kävin ostamassa J&N:ltä pussin tätä, join siellä kupillisen ja kävin tämän saman keskustelun läpi, joka nyt on osana tuota painettua sanaa.

Kommentoi