Taapero omien tunteidensa tulkkina

Vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen tyttömme on jo melkoinen mestari mitä tulee omien tunteiden pukemiseen sanoiksi. Siitä on varmaan parisen viikkoa, kun hän iltapuuhien yhteydessä totesi isälleen (joka ei heti hoksannut jotain taaperon mielestä ilmiselvää asiaa), että ”S heemostuu!” Hermostua-sanan hän on todennäköisesti oppinut niissä lukuisissa tilanteissa, joissa duplopalikat ovat lennelleet pitkin poikin tai Herra Hakkaraisen purkit ovat saaneet kyytiä kiivasluonteisen tytön menettäessä malttinsa saman tien, jos duploukkeli ei olekaan heti sujahtanut paikalleen duplojeepin penkille tai jos hän on erehtynyt kokeilemaan ensin vääränkokoista purkkia purkkitorniin. Näissä tilanteissa olen nimittäin usein todennut, että ei ole mitään syytä hermostua. Nykyään vastaan on tullut jo useampi sellainen tilanne, jossa tyttö on lähellä menettää malttinsa ja jossa hän sitten raportoi meille hermostuvansa. Kaiken kaikkiaan maltinmenetystilanteet ovat kuitenkin (onneksi) vähenemään päin – voisiko oman tunnetilan tajuaminen vaikuttaa tähän jotenkin?

Viimeisen viikon aikana on tullut myös monta sellaista tilannetta, jossa hän on ilmoittanut innostuvansa tai olevansa innoissaan. ”S saa lounaaksi pookkanalättyjä – S on innoissaan!” kajahti keskiviikkona monta kertaa. (On muuten käsittämätöntä, miten paljon joku voi tykätä porkkanalätyistä.) ”S menee kylpyyn, S innostuu!” Innoissaan-sana korvataan toisinaan riemuissaan-sanalla ja näyttääkin siltä, että niitä käytetään ihan toistensa synonyymeinä. ”S pääsee pihalle, S on riemuissaan!” 

Vaikka taaperomme on todella reipas ja utelias lapsi, häntä ilmeisesti jännittää aika usein. Tällä viikolla Pikku Kakkosta katsoessaan hän yhtäkkiä mukelsi sohvalta unipupun korva suussa, että häntä jännittää. Ruutuun oli ilmestynyt Katti Matikainen, jota tyttö ei ollut aiemmin nähnyt. Myös Ti-Ti Nallea katsoessaan hän ilmoitti jännittävänsä, kun näki ensimmäisen kerran eräässä laulussa esiintyvän hammaspeikon. Jännitykseen auttaa, kun minä tai mieheni katsomme ohjelmaa lapsen kanssa yhdessä ja kun jännittävistä hahmoista jutellaan. Yleensä niistä tuleekin sitten melkoisia lemppareita. Tällä viikolla tyttö on myös monta kertaa muistellut, miten häntä jännitti hississä, kun siellä oli samaan aikaan naapurin iso koira.

Eilen kyläilimme ystäviemme luona, joilla on alle vuoden ikäiset kaksospojat ja vaikka tyttö oli tosi innoissaan lähdössä kyläilemään, ilmoitti hän pian perille tultuamme, että häntä jännittää. Pian hän kuitenkin kertoi, että hänellä on kivaa. Hiukan ennen iltapuuhien aloitusta (jotka hoidimme kyläpaikassa) taapero ilmoitti, että hänellä on kova väsy ja että hän haluaa kotiin. Aamulla hän totesi, että hänellä on ollut ”ikkävä” Luppa-pehmokoiraa.

Meillä siis asustaa varsinainen tunteiden tulkki. Odottelen vielä, että tyttö tunnistaisi, koska hän temppuilee – ehkä se auttaisi myös vähentämään niitä temppuja…en nimittäin tarkoita tempuilla mitään taikurin tekemiä viihdyttäviä taikatemppuja vaan sellaisia temppuja, jotka voivat nostaa äidin verenpainetta.

Laitetaan loppukevennykseksi kuva, joka ei liity postauksen sisältöön mitenkään: ette varmaan arvaa, mikä kuvassa olevan sangon käyttötarkoitus on? Se on sanko, johon taapero ilmoitti keräävänsä tuulen taivaalta.

wp_20140419_12_12_00_pro.jpg

 

 

 

Suhteet Ystävät ja perhe

Frieda Klein -hehkutusta (jo toistamiseen)

On taas tullut aika vetäistä kirjasuositusmegafoni esille ja huutaa siihen huulet tötteröllä, että lukekaa hyvät ihmiset Nicci Frenchin trillereitä ja etenkin Frieda Klein -sarjaa!

Meuhkasin englantilaispariskunnan kirjoittamista hyytävistä trillereistä jo viime kesänä, mutta nyt kun Frieda Klein -sarjasta ilmestyi jo neljäs romaani, päätin tulla meuhkaamaan vielä vähän lisää.

Frieda Klein on Lontoossa asuva, unettomuudesta kärsivä ja hivenen erakkomainen psykoterapeutti, joka ratkoo rikoksia välillä poliisin apuna, välillä ihan omin päin. Yleensä hän joutuu näihin tilanteisiin tahtomattaan, eikä asiaa auta se, että hänellä on arkkivihollisenaan pahimmanlaatuinen psykopaatti. Friedan elämästä on tosiaan kirjoitettu jo neljän romaanin verran ja uusin teos, Thursday’s Children, ilmestyi viime viikolla. Nicci French -fanina olin luonnollisesti jo ennakkotilannut kyseisen kirjan sähköisenä versiona Kindleeni ja romaanin jännittävien juonikäänteiden siivittämänä alkuviikon junamatkani Helsinkiin ja takaisin sujui melkoisen mukavasti.

Frieda Klein -sarjassa tähän mennessä ilmestyneet kirjat:

Blue Monday

Tuesday’s Gone

Waiting for Wednesday

Thursday’s Children

Sarjan neljäs kirja oli kaikin puolin toimiva ja johdonmukainen jatkumo Friedan elämään. Arkkivihollinen pidettiin kuvioissa mukana mutta vain taustalla – selvää on, että suuri välienselvittely tapahtuu jossain vaiheessa, veikkaisin, että sellaisessa kirjassa, jonka nimeen liittyy Sunday. Neloskirjassa valotettiin mielenkiintoisesti Friedan menneisyyttä, josta tähän asti on aika pitkälti vaiettu. Frieda nimittäin joutuu tekemään kirjassa paluun lapsuusmaisemiinsa, vaikka olikin vannonnut, ettei koskaan palaisi pieneen kotikaupunkiinsa. Ainoa miinus kirjassa oli se, että arvasin murhaajan henkilöllisyyden saman tien. Olen lukenut kaikki Nicci Frenchin romaanit ja täytyy tunnustaa, että se pieni ärsyttävyys niissä on, että kirjailijapariskunnan luomien murhaajien persoonallisuus on aina ”tietynlainen” – millainen, se sinun kannattaa selvittää itse. Mutta vaikka arvasinkin murhaajan heti, oli Thursday’s Children todella koukuttavaa ja jännittävää luettavaa.

Valitettavasti Frieda Klein -sarjasta ei (tietääkseni) ole suomennettu vielä yhtään kirjaa, eikä Nicci Frenchin muitakaan romaaneja ole saatavilla suomeksi kuin muutamia. Englanniksi sen sijaan niitä on tarjolla runsaasti, ainakin Vaski-kirjastossa. Myös kaksi ensimmäistä Frieda Klein -kirjaa on lainattavissa englanniksi. 

P.s. Nyt kun postauksessani kerran on mainittu Kindle ja e-kirjat, saan siitä hyvän syyn vinkata ensi viikolla järjestettävistä e-kirjamessuista. (Kiitos Lukulampulle vinkistä!) Sähköisten kirjojen messut ovat verkossa järjestettävä ilmainen tapahtuma, johon jaetaan linkki messupäivänä 23.4. Itse aion osallistua jo siitäkin ilosta, että harvemmin sitä pääsee messuille virtuaalisesti ilman ruuhkaa ja jonottamista!

Kulttuuri Kirjat Suosittelen