Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Minulla on ollut visio graafisesta blogibannerista jo pari vuotta, mutta koska olen itse aika surkea rajoittunut piirtäjä enkä ymmärrä näistä jutuista tuon taivaallista, visioni kohtalo olisi voinut olla hyvinkin kurja, ellei se olisi saanut piristysruisketta The Variety Show -blogin raikkaasta ja kivannäköisestä bannerista. Kun Maria kirjoitti, että bannerin on suunnitellut lilyläinen kanssabloggaaja Suvi K, kirjoitin itselleni heti henkisen post it -lapun, että muistaisin kysyä Suvilta, tekisikö hän bannerin myös minun  blogiini.

Ja tekihän hän - näin ihanan ja hienon! Suvi oivalsi heti, mitä ajoin höpinöilläni takaa, ja olinkin aivan myyty jo ensimmäisistä luonnoksista!

On kertakaikkiaan virkistävää, että blogini ulkoasu on nyt vihdoin ja viimein uudistunut! Ehkä saan tästä uutta virtaa postausten säännöllisempään julkaisemiseenkin - minulla nimittäin olisi asiaa, ideoita ja kerrottavaa vaikka kuinka, mutta usein minulle käy sillä tavalla, kröhöm, klassisesti, että kotiaskareet (no joo, sohva) houkuttelevat varsinkin arki-iltaisin tietokonetta enemmän. 

Voisin tähän samaan postaukseen listata myös kätevimmät tavat seurata Kahvia, kiitos! -blogia. Blogilistaahan ei enää ole, mutta minut löytää

1) Bloglovin'-palvelusta. Kaikki postaukset tulevat Bloglovin'-sivustolle automaattisesti, joten sen kautta on helppo pysyä menossa mukana.

2) Facebookista, jonne linkitän itse kaikki uudet postaukseni. 

3) Instagramista, jonne en yleensä linkitä uusia postauksia, mutta sitäkin enemmän (vain) aavistuksen tärähtäneitä ja sumeita otoksia arjestamme. Instagram-tilini löytyy tunnuksen @kahviakiitosblogi takaa.

4) Twitteristä (@aaltiia), joka on minulle kieltämättä aina vain hiukan vieras paikka, vaikka noin kerran vuodessa kuussa muistankin siellä käydä ihmettelemässä. 

5) #Momfie-blogista vieraskirjoittajana (tässä blogissa esitellään häpeilemättä ne kaikkein puklutahraisimmatkin verkkarit, vaikka ei bling bling -tyylikään mitenkään kiellettyä ole).

+1) tietenkin täältä Lilystä! Jos pyörit Lilyssä aktiivisesti, kannattaa hankkia itselleen oma käyttäjätunnus, koska sen avulla on helpompi seurata ja kommentoida lilyläisiä blogeja.

Huh. Tähän samaan soppaan voisin vielä heittää teille kysymyksen: mistä aiheista sinä tykkäisit blogissani lukea?

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Olen katsonut viime aikoina ihan liikaa telkkaria. Tai siis Netflixiä, joka tällä hetkellä on minulle yhtä kuin televisio. Tallentavalla digiboksillakin olisi tarjolla ties mitä, mutta koska mielestäni binge watching on ainoa tapa seurata sarjoja, katsomme yleensä mieheni kanssa jonkin sarjan alusta loppuun (tai siis kaiken mitä saatavilla on).

Aikaisemmin olisin kertonut pitäväni erityisesti sellaisista sarjoista, jotka kertovat pienestä ja omalaatuisesta yhteisöstä pienessä kylässä tai kaupungissa. (Tällaisia lemppareitani ovat esimerkiksi Gilmore Girls, Sydänmailla ja Doc Martin.)

Pidän tuollaisista sarjoista edelleen, mutta viime aikoina olen huomannut tykkääväni paljon myös sellaisista sarjoista, jotka pyörivät jonkin parivaljakon ympärillä. Kun katsoimme mieheni kanssa eilen illalla taas yhden jakson Suitsia, tajusin, että kyseisessä sarjassa minua viehättää eniten päähenkilöiden eli Harvey Specterin ja Mike Rossin välinen henkilökemia. Aloin tietenkin pohtia, että missä muussa lempisarjassani on yhtä vahva parivaljakko ja ensimmäiseksi mieleeni juolahtivat seuraavat sarjat:

1. Uusi Sherlock

Maria S. suositteli tätä sarjaa minulle, ja olen siitä hyvin kiitollinen! Sherlock hahmona ei aikaisemmin ole uponnut minuun ollenkaan, enkä nytkään ollut erityisen vakuuttunut, kun aloimme katsoa Sherlockia Marian luona jokin aika sitten, mutta olin totaalisen myyty heti ensihetkistä lähtien. Minua viehättää Sherlockissa sama asia kuin Suitsissakin eli päähenkilöiden loistava yhteistyö. Aikaisemmin en muuten tykännyt Benedict Cumberbatchista yhtään, mutta nyt tykkään!

2. Gilmore Girls

Pakkohan minun on kaikkien aikojen lempisarjani tällekin listalle nostaa. GG:ssä on monta mahtavaa parivaljakkoa, joiden keskinäisestä läpänheitosta olen aina nauttinut: Lorelai & Rory, Rory & Jess, Rory & Logan, Lorelai & Luke ja Lorelai & Sookie.

3. How I Met Your Mother

Meillä on Ensisilmäyksellä-jaksoja vielä jokunen katsomatta. Ei ole oikein napannut, koska mielestäni sarja on lässähtänyt ihan täysin. (Tai sitten muistin sen olleen paljon, paljon hauskempi.) Tajusin muutenkin edellistä jaksoa katsoessani, että en ole koskaan tykännyt sarjan naishahmoista - tai oikeastaan siitä tavasta, jolla naiset sarjassa esitetään. Mutta tykkään kuitenkin, ehkä vähän ristiriitaisestikin, Barneyn hahmosta aivan valtavasti, joten HIMYM:n paras parivaljakko onkin aina Barney ja kuka tahansa Barneyn kanssa dialogia käyvä henkilö.

4. Modern Family

Modern Family on yksi tämän hetken lempparikomediasarjojani. Rupesimme seuraamaan sarjaa mieheni kanssa vasta viime kesänä vauvan synnyttyä, koska kuopus soi meille iltaisin yleensä korkeintaan parikymmentä minuuttia omaa aikaa (joka tietenkin täytyi hyödyntää television katselemiseen). Sarjan parasta antia ovat mielestäni Phil ja Claire Dunphy. Heidän avioliittoaan on jotenkin kertakaikkisen hauska seurata, välillä myötähäpeästä kiemurrellen ja välillä naurusta ulvoen. Phil onkin mielestäni ehdottomasti koko sarjan hauskin tyyppi! 

5. Breaking Bad

Sarjan seuraaminen tyssähti meillä lupaavasta alusta huolimatta muutamaan jaksoon. Uskon, että Breaking Badin katselemiseen tarvitaan tietynlainen fiilis, ja ainakaan toistaiseksi emme ole sitä fiilistä löytäneet. Mutta jo muutaman jakson perusteella valitsen Walter Whiten ja Jesse Pinkmanin listalle, koska heidän tiimityöskentelynsä alkuvaiheissa oli jotain harvinaisen kiehtovaa.

+1 Koska Frendejä ei saa unohtaa, nappaan heidätkin listalle, mutta en parivaljakkona vaan kolmikkona. Chandler, Joey ja Ross. Mielestäni he toimivat parhaiten kolmen kimpassa. Chandler ja Joey parivaljakkona on omaan makuuni liian kliseinen, mutta kun heidän seuraansa laitetaan Ross nahkahousuineen, hohtavine hampaineen, itserusketuksineen ja dinosaurusinnostuksineen niin yhdistelmä on aivan hervoton!

Lasten päiväuniaika on ihan kohta ohi ja siirryn tuota pikaa pois tietokoneen luota nauttimaan kauniista kevätsäästä. Mukavaa viikonloppua kaikille! Millaisista telkkariparivaljakoista sinä muuten tykkäät?

Ladataan...
Kahvia, kiitos!

Kuulin siskoltani, että Helsingissä järjestetään maaliskuussa Suomen ensimmäiset kahvifestivaalit: Helsinki Coffee Festival. Kuulostaa hauskalta! Kun pääsin yli miksikaikkikivatapahtuuainaHelsingissä-tuskastani (muistuttamalla itseäni siitä, että onhan meillä Föri), rupesin haikaillen muistelemaan niitä festareita, joilla olen käynyt. 

(En ollut päässyt ensimmäisiä festareita pidemmälle, kun jo kirjoitin itselleni henkisen muistilapun: Älä päästä tyttäriäsi festareille alle nelikymppisinä!)

En todellakaan ole mikään festarikonkari. Olen ehkä tasolla kisällin apulaisen renki. En ole koskaan yöpynyt festariteltassa, en ole kadottanut festareilla omaisuuttani, en ole pukeutunut hassuun festaripäähineeseen, enkä ole ollut Ruisrockissa. Kesällä 2012 olisin mennyt (Pulp!!!) mutta esikoinen oli vasta kuukauden ikäinen, eikä teini-iän lempibändin fiilistely tuntunut siinä vauvakuplassa niin ajankohtaiselta.

Sen sijaan olen:

1) häkeltynyt yläasteikäisenä kaikesta näkemästäni Rantarockissa vuonna 1996. Silloinen bestikseni kulki missimäisen urhoollisesti koko päivän kymmenen sentin korot kengissään ja halusi koko ajan korjailla huulipunaansa. Minä en vielä oikein tajunnut, miksi huulipunaa laitetaan, ja jalkoihini olin sujauttanut ne samat littanaksi tallatut feikki-Converset-mitkä-lie, joissa muutenkin kuljin. Olin sen verran naiivi, että luulin jokaista härskiä ehdotusta suurin piirtein kosinnaksi. (Onneksi en kuitenkaan reagoinut niihin mitenkään paitsi raportoimalla niistä yksityiskohtaisesti pikkusiskolleni seuraavana päivänä.)

2) fiilistellyt Rockperryssä The Scorpionsin Still Loving Youuuuuta ja samanaikaisesti muistellut tirskuen Kummelin The Scorpions -imitaatiota.

3) kuullut samana päivänä Provinssirockissa näyttäväni Britney Spearsilta ja eteeriseltä. Eteerinen Britney-look ei varmaan ollut tavoitteeni, mutta parempi sekin kuin kuulla näyttävänsä saunatontulta (aikaa ja paikkaa en muista, kuvauksen kyllä).

4) tehnyt niin vahvan juomasekoituksen Ankkarockia varten, etten pystynyt sitä juomaan.

5) laulanut mukana DBTL:ssä, kun se joku Martti lauloi, että on viiiiiiiiiiiikonloppu meillä taas, viikonloppu, viikonloppu! Toivottavasti en sentään keikkunut eturivissä. Olen myös katsonut DBTL:ssä sekä Koop Arposen että Sturm und Drangin keikan (ja mennyt sen jälkeen mansikkamargaritalle Rentoon, vaikka pillimehu limudiskossa olisi ehkä kuulostanut osuvammalta).

 

"Iik, lavalla on moshaavia teinareita!" (DBTL kesällä 2009)

 

Millaisia festarimuistoja sinulla on?

Pages